Oikea mielipide: Fanikrääsä kuuluu kaatopaikalle / Blogit / www.pelaajalehti.com

Oikea mielipide: Fanikrääsä kuuluu kaatopaikalle

22.12.2018 // Kirjoittanut: Johanna Puustinen
27
Oikea mielipide: Fanikrääsä kuuluu kaatopaikalle

Vuosi 2018 tullaan tuntemaan kangaskassikohun vuotena. Fallout 76:n parinsadan euron hintaisen Power Armor Edition -erikoisversion sisältämä kangaskassi paljastui heppoiseksi nailonviritelmäksi, pussukasta pennosia pulittaneet pelaajat tulistuivat, ja Bethesdan viikkoja kestänyttä hyvittelyurakkaa on seurattu mediassakin tämän jälkeen suurella mielenkiinnolla.

Ymmärrän toki niiden raukkojen tuohtumusta, jotka kokevat tulleensa huijatuiksi. Ennakkotilaajille myyty mielikuva ja valmis tuote eroavat toisistaan niin järjettömällä tavalla, että on vaikea uskoa Bethesdan edes yrittäneen moista peliliikettä. Toisaalta muiden kärsimys saa minut kokemaan tietynlaista perätöntä paremmuutta, sillä itse en kannata turhien fanituotteiden keräilyä laisinkaan.

En ole aina ollut yhtä sydämetön. Teininä kävin läpi usean vuoden mittaisen vaiheen, jonka aikana pukeuduin yksinomaan lempibändieni paitoihin ja koristelin tennarini mitä omituisimmilla fanisisäpiirien sloganeilla. Koska Funko Popit eivät tuolloin olleet vielä kuuma trendi, haalin pikku-ukkojen sijaan avaimenperiä, patsaita ja koruja.

Tavaran hamstraaminen loppui kuin seinään, kun muutin omilleni ja lopulta kokonaan pois maasta. Neljän vuoden sisään muutin kymmenen kertaa ja hankkiuduin eroon suuresta osasta kokoelmaani. Sittemmin olen vaihtanut fyysisen median kokonaan digitaaliseen, enkä näe fanikrääsää enää kuin tarpeettomana vaivana paikanvaihdoksen tullessa eteen.

Osittain laitan muuttuneen asenteeni myös taloudellisen järkevöitymisen piikkiin. Kovan onnen kangaskassin tapaan monet fanituotteet ovat hintaansa nähden järjestään kammottavan laaduttomia, eivätkä ne kestä lähempää tarkastelua saati varsinaista käyttöä. Hyllyssä pölyyntyvät sisustusesineet taas eivät perustellusti mahdu omaan budjettiini, vaikka ne saattaisivatkin jonkun silmää miellyttää.

Monille fanituotteiden ostaminen on identiteettikysymys – tapa, jolla omaa nörttiyttä alleviivataan niin, että se näkyy sataprosenttisella varmuudella ulospäin kaikille muille asiasta kiinnostuneille. En itse ole kokenut moista tarvetta yllä mainitun erilainen nuori -vaiheeni jälkeen, enkä oikeastaan tiedä, miksi aikuisen ihmisen tarvitsisikaan. Olen tarpeeksi itsevarma ottamaan omat kiinnostuksenkohteeni puheeksi, jos keskustelutasolle päästään.

Mitä enemmän asiaa pohdin, sitä vähemmän hyviä syitä logokrääsän keräilylle löydän. Tiedostan kuitenkin olevani jälleen vähemmistössä, sillä jokaisella vakavasti otettavalla sisällöntuottajalla ja viihdyttäjällä on tätä nykyä fanituotekauppa ja jopa GameStopin kaltaisten ketjujen painotus siirtyy alati vahvemmin oheiskrääsän kaupitteluun. Jonkun kuusen alta löytyy tänäkin vuonna heppoinen kangaskassi – mutta ei minun.

Johanna Puustinen

PS. Jos olet kanssani eri mieltä, luovi tiesi Pelaajan uuteen paitakauppaan! Jos krääsää on haalittava, on sen syytä olla laadukkainta mahdollista.

Kommentit

Käyttäjän Boblick kuva
Boblick

Et ole kuitenkaan yksin mielipiteinesi. Itse ostin Fallout 3:n ja Halo Reachin Collector's Editionit, jonka jälkeen tajusin ettei siinä muoviromussa ja muussa krääsässä ole mitään järkeä. Se on ihan laadutonta paskaa ja maksaa surkeuteensa nähden ihan liikaa. Ymmärrän kyllä jos haluaa ostaa peleihin (tai elokuviin) liittyvää keräilykamaa, mutta kunnollinen keräilykama maksaa eikä niitä saa CE versioiden mukana, mutta ne ovatkin myös silloin tehty kunnon materiaalista ja huolella.

Mutta en oikein muutenkaan keräile mitään, koska en jaksa sitä romua nurkissani, vaikka joskus onkin mm. tehnyt mieli ostaa kunnollinen Alien elokuvista tuttu pulssikivääri ja laadukas valomiekka (ei mikään Force FX räpellys).

Käyttäjän Am To Us kuva
Am To Us

Itse en ole tainnut koskaan ostaa minkään pelin erikoisversiota, tai muutenkaan hirveästi ostanut bändien fanipaitoja tms. Oikeastaan jos ostan jotain, niin se tapahtuu pitkän harkinnan kautta, ajattelen mm. sitä tarvitsenko oikeasti hupparia, tuleeko se käyttöön jne. Olen ollut pienestä asti suuri Star Wars -fani, mutta ensimmäisen teemaan sopivan fanipaidan sain vasta muutama vuosi sitten, kun sellainen minulle annettiin joululahjaksi. Joten en todellakaan ihan helposti lähde fanituotteita ostamaan.

Pelaaja-tuotteet ovat kuitenkin itsestäänselvyys hommaamiselle, koska haluan tukea teidän toimintaanne, joten silloin tulee otettua erikoisversiota kirjaprojekteista ja fanipaitaa kaupasta. Mutta muutoin jää kyllä ostamatta, sillä luulen että osaan tuoda omat mielenkiinnon kohteet esiin normaalissa keskustelussa ilman ongelmaa.

Käyttäjän Sundance Kid kuva
Sundance Kid

Yleensä en hanki peleistä mitään erikoisversioita, mutta Kingdom Hearts III:n kohdalla joudun varmaan tekemään poikkeuksen. Ensimmäisen kokoelman mukana tuli taidekirja, mutta seuraavissa pinssit (jotka ovat joko hajonneet tai kadonneet). Usein minulle riittää se krääsä, mitä saa pelin ennakkovaratessa - kuten mm. steelbook SSB Ultimaten UK-version mukana. ;)

Käyttäjän JetRam kuva
JetRam

Harvoin hankin erikoisversioita, mutta silloin kun hankin niin ne on ollut taidekirjan tai musiikin takia. Jotkin käytännön esineet on myös kivoja, kuten Final Fantasy -rytmipelin mukana tullut pussi (pouch ei oikein osaa kääntyä suomeksi) 3DS:lle. Kuitenkin sen verta hamsteria löytyy luonteesta että on kai ihan hyvä ettei Suomesta löydy Pokemon Centeriä..

Käyttäjän mantelirapu kuva
mantelirapu

Collector's editioneita on muinoin tullut hankittua enemmän digitaalisen lisäsisällön takia, ja muoviromu on jäänyt pelikotelon sisään muumioitumaan turhanpäiväisenä. Tai jos kama onkin ollut hyödyllistä, en haluaisi kuitenkaan sitä käyttää, koska muuten ainutlaatuinen keräilykohde kuluu pilalle :P

Käyttäjän Teräskäsine kuva
Teräskäsine

Joo kyllä. Vuosien aikana olen huomannut, että roinaa kertyy ihan sikana nurkkiin ja nyt olen kartoittanut hyllyjä läpi mitä voisin viedä vaihtoon tai myytäväksi. Ilahdun suuresti, jos vaikka pääsen eurolla eroon turhasta tavarasta ja saan lisää tilaa.

Käyttäjän Slash80 kuva
Slash80

Raahattuani Halo3:n keräilyversion kotiini yömyynnistä, mietin mitä helvettiä olin tehnyt? Ostanut jonkun "kypärän" koristeeksi! Edelleen se on tuolla hyllyssä mua vaanimassa, eräänlaisena muistutuksena typeryydestä. Kävin viikolla GameStopissa ja ihmettelin sitä rojua mitä siellä myydään. Jotain hyödyttömiä figuja lattiasta kattoon, kaiken lisäksi ne on ihan hemmetin rumia.

Käyttäjän Hayarigami kuva
Hayarigami

Tämä on taas niin tätä suomalaista "harmaa massaan sulautuva hiiri" -ajattelua. Ettei vain toisi julkisesti ilmi (vaikka pukeutumisessa) omia kiinnostuksenkohteitaan, joita kuitenkin häpeää, jos joku saa tietää.

Lainaus

Monille fanituotteiden ostaminen on identiteettikysymys – tapa, jolla omaa nörttiyttä alleviivataan niin, että se näkyy sataprosenttisella varmuudella ulospäin kaikille muille asiasta kiinnostuneille

Eivät identiteettiin liittyvät asiat näy todellakaan 100%:sti ulospäin. On mahdollista täyttää huoneensa esimerkiksi Pokémon-fanitavaralla ilman, että kukaan (muu kuin huoneessa vierailija) saa tietää asiasta. Kyseessä on nimittäin identiteettikysymys, ei muillenäyttämiskysymys. Identiteetti viittaa käsitykseen omasta itsestä.

Lainaus

En itse ole kokenut moista tarvetta yllä mainitun erilainen nuori -vaiheeni jälkeen, enkä oikeastaan tiedä, miksi aikuisen ihmisen tarvitsisikaan.

Miksi aikuiset sitten ostavat tauluja tai pitävät yllään lempivaatteitaan? Koska ne miellyttävät heitä - esteettisesti, brändillisesti tai muilla tavoin. Mieltymyksillä ei ole mitään tekemistä aikuisuuden kanssa.

Lainaus

Olen tarpeeksi itsevarma ottamaan omat kiinnostuksenkohteeni puheeksi, jos keskustelutasolle päästään.

Sille tasolle ei välttämättä koskaan päästä, jos et pukeutumisellasi viesti fanittavasi jotain. On paljon helpompaa kulkea kaupungilla Danganronpa-T-paita päällä, jolloin joku mahdollisesti huikkaa keskustelunaloituksen "Hei, minäkin rakastan Danganronpaa!", kuin kysellä jokaiselta vastaantulijalta, pitääkö tämä Danganronpasta. Näin hieman kärjistettynä.

Itse nimenomaan etsin Pokécenteristä aina käyttötavaroita, joilla saisin pokemonistettua elämääni entistä enemmän. En häpeile osoittaa Poké-faniuttani lainkaan, ja tulen itsekin paremmalle tuulelle käyttäessäni kyseisiä tavaroita. Ehkä Pokémon tosin on eräänlainen poikkeus, sillä Pokécenterin tavarat ovat hyvinkin laadukkaita ja usein yhteistöitä muiden brändien kanssa (kuten Pokémonin Outdoor-reput).

Ilmaston ja ympäristön kannalta toki suuresti kannatan materiakulutuksen vähentämistä.

Käyttäjän partajeesus kuva
partajeesus

Itsekin käytin viime kesänä zelda, doom ja N7 paitoja ja ostokset sujahti botw lähettilaukkuun joka muuten kesti koko kesän kuten kuuluu.
En tehnyt noin jotenkin alleviivatakseni omaa harrastusta vaan sen takia, että ne on helvetin hienoja.

Jos minulta kysytään niin peliaiheisten vaatteiden käyttäminen julkisella paikalla vaatii huomattavasti enemmän itsevarmuutta kuin sen perus marketti paidan kanssa kulkeminen.

En myöskään osta amiiboja ja muuta peliaiheista "krääsää" jotenkin osoittaakseni kuinka kova pelaaja tai nörtti olen.
Ostan ne itselleni ja se olen minä joka niitä katselee joka päivä.

Käyttäjän Brutal1ty kuva
Brutal1ty

"Fanikrääsä kuuluu kaatopaikalle", Amen sister! Pelikotelot on tarpeeksi koristetta, en tarvitse mitään ylisuurta patsasta tilaa viemään, ymmärrän kyllä jos jotkut käyttävät niitä sisustuselementteinä omassa pelitilassaan, mutta loppujen lopuksi noilla Collector's Editioneilla ei ole kovinkaan paljon keräilyarvoa, silti scalperit niitä yrittää kiskurihinnoin myydä. No, "ei se joka myy vaan se joka ostaa".