Kommenttiosio-blogi: Terveiset pelaajien taivaasta / Blogit / www.pelaajalehti.com

Kommenttiosio-blogi: Terveiset pelaajien taivaasta

25.03.2017 // Kirjoittanut: Johanna Puustinen
7
Kommenttiosio-blogi: Terveiset pelaajien taivaasta

Terveiset pelaajien taivaasta

Kommenttiosio on Pelaajalehti.comin viikoittainen blogi, joka pui tuoreita uutisotsikoita pelialan sekatyöläisen lähes pöyristyttävän subjektiivisesta näkökulmasta.

Koska uutisviikon saalis on ollut tavanomaista köyhempi ja mielipidepalstat kuolemanhiljaisia, on tänään luvassa poikkeama Kommenttiosion tyypillisestä kaavasta. Kaksiviikkoisen Japanin lomani viimeiset päivät ovat nimittäin käsillä, ja aika on mitä kypsin perinteisen matkablogin raapustukseen.

Matka on minulle ensimmäinen näille kulmille, mutta kokemattomuudestani huolimatta päätin Tokion sykkeen sijaan suunnata kohti Kansain historiaa huokuvaa seutua. Pääasiallisesti päivät ovat vierineet Osakan syleilyssä, mutta Kioton ja Naran vanhat pääkaupungitkin on nyt koluttu läpi pintapuolisesti. Pelkkiä maamerkkejä ja temppeleitä reissuni ei kuitenkaan ole käsittänyt: koska seuranani kaukomailla on vanha kunnon finngamer eli Pelaajan oma Janne Kaitila, on matkasuunnitelmaan mahtunut myös uskomaton määrä pelikauppoja ja selfieitä Nintendon porttikongissa.

Japanin statusta pelaamisen luvattuna maana on kyseenalaistettu lännessä reilusti viime vuosina, mutta viimeisen kahden viikon perusteella en ainakaan itse olisi itämaisen peliteollisuuden tuhosta huolissani. Kokemukseni saattaa olla kevyen vääristynyt, sillä ensimmäinen majapaikkamme sijaitsi paalupaikalla Osakan nörttikaupunginosa Den-Den Townissa, mutta on ollut iloinen yllätys huomata, kuinka jokapäiväinen osa elämää pelaaminen on täällä.

Ottaen huomioon, että omaan kotimaahamme ei mahdu kerralla kahta suurta kivijalkaketjua, pelkästään paikallisten pelikauppojen lukuisuus on ilahduttavaa. Suomalaisiin änärihyllyihin tottuneena tuiki tavallisten elektroniikkajättienkin tarjonta tuntuu harvinaisen kattavalta, mutta viimeistään monikerroksiset retroaarreaitat ja harrastekaupat ovat omiaan aiheuttamaan jonkinasteista kateutta. Toinen toistaan kutkuttavamman näköisiä uusia tuttavuuksia bongaillessa lokalisoinnin laiskuutta on tullut kirottua useampaan otteeseen, mutta ainakin pettymykset ovat antaneet uutta pontta paikallaan polkeville japanin opinnoilleni.

Pelaavana naisena on pakko nostaa hattua myös sielunsiskojeni etuoikeutetulle asemalle. Monella suurella pelikaupalla on naisille omat hyllymetrinsä, ja vaikka kattaus onkin usein stereotyyppistä vaaleanpunaisine hörhelöineen ja komeine miehineen, on se sitä häpeilemättä. Tyttömäinen tyttöys ja peliharrastus eivät ole täällä toisensa poissulkevia ilmiöitä, vaan lähinnä muodista ja meikeistä kiinnostuneille naisillekin pyritään tarjoamaan heidän mielenkiinnonkohteisiinsa sopivaa sisältöä.

Pelaamisen asema kohdeyleisöjä ja ikäryhmiä yhdistävänä harrastuksena ulottuu myös muuhun mediaan. Television mainoskatkoilta omat siivunsa saavat jopa Splatoonin beetaviikonlopun kaltaiset tapahtumat, ja kadunvarsilla hehkutetaan milloin mitäkin peliaiheista julkaisua. Mainosten uhrina itseäni jää rankasti harmittamaan menetetty mahdollisuus kokea Osakan Universal Studiosin uunituore Dragon Quest: The Real, klassiseen roolipelisarjaan pohjautuva kokovartalokokemus seikkailunhaluisille sankareille.

Dragon Quest ei suinkaan ole ainoa aktiviteetti, jolle aikaa tai omaisuutta ei riittänyt. Viihdetarjonnan paljous tuntuu osittain jopa epätodelliselta: pelihallien hidasta kuolemaa todistaneena on ollut erikoista palata aikaan, jossa lähin arcade on aina kävelymatkan päässä. Den-Den Townin asuntomme lähellä moisia palveluntarjoajia oli toki kolmetoista tusinassa, mutta mikä tahansa keskikokoinen ostoskeskus tai kauppakortteli tylsemmilläkin kulmilla pitää sisällään vähintään yhden Segan, Taiton tai Namcon peliluolan.

Tunnelma pelihallien sisällä on Japanissa myös aivan omaa luokkaansa. Alemmat kerrokset ovat usein huippupelaajien valtakuntaa: valkoisiin hanskoihin sonnustautuneet teinipojat hakkaavat rytmipelejä hullunkiilto silmissään, eikä väliin kehtaa mennä edes sivustakatsojan roolissa. Muuan retroiluretkellä saimme tosin itse maistiaisia arcadejulkimoudesta, kun Initial D:tä moitteettomasti pelaavan Kaitilan taakse kerääntyi joukko kikattavia teinityttöjä koulupuvuissaan.

Mitä korkeammalle liukuportaita pelihallissa kapuaa, sitä sakeammaksi tupakansavu käy, ja sitä hämmentävämmäksi muuttuu myös pelitarjonta. Perinteistä Time Crisisiä ei tullut vastaan yhdessäkään lukuisista luolista - valopyssyt on korvattu League of Legendsiä epäilyttävästi muistuttavilla, monimutkaisilla moninpeleillä ja korkealentoisilla strategiapläjäyksillä. Kolikoita uppoaisi koneisiin loputtomiin, jos lompakko ei huutaisi tyhjyyttään.

Jo pitkäksi venyneestä blogitekstistä lienee helppoa päätellä, ettei Japani ole peliharrastajien utopistisena lintukotona pettänyt millään saralla. Suomessakin pelaaminen on ottanut viime aikoina suuria harppauksia matkallaan koko kansan huviksi, mutta edistys on täkäläisten ilmiöiden rinnalla vielä heikkoa. Tässä vaiheessa lomaa ikävä omaan sänkyyn kuitenkin voittaa halun pyöriä pelikaupoissa, eikä astetta suppeampi tarjonta tunnu moisessa vaihtokaupassa kovinkaan kovalta hinnalta. Koti, täältä tullaan!

Johanna Puustinen

Kommentit

Käyttäjän Bleach90 kuva
Bleach90

Noita Arcade halleja on kyllä uskomaton määrä Japanissa. Tokiossa oli suunnilleen joka korttelissa vähintään yksi halli. Suosittelen kaikille lämpimästi Japaniin matkaamista jos vain mahdollisuus on lähteä.

Ps. Mahtoiko Kaitila napata tuosta toy grabberista mitään? Itse köyhdyin noin 3000 jeniä noiden perkeleiden takia. :D

Käyttäjän Johanna Puustinen kuva
Johanna Puustinen
Lainaus käyttäjältä Bleach90

Mahtoiko Kaitila napata tuosta toy grabberista mitään? Itse köyhdyin noin 3000 jeniä noiden perkeleiden takia.

Tuon kuvan ottamisen jälkeen ystävällinen työntekijä tuli laittamaan murren niin hollille kuin olla ja voi, mutta se ei siltikään suostunut lähtemään meidän matkaamme. Huijausta, sanoo Kaitila.

Käyttäjän Teräskäsine kuva
Teräskäsine

Muistan aina miten huumannuttavaa oli vierailla noissa pelikaupoissa. Oikein pyörrytti kun nousi kyykkyasennosta ylös ja näki hyllymetreittäin pelejä ja taustalla soi pimpelipompelimusiikkia. :)

Ihan pienet elektroniikkaliikkeetkin sisälsivät uskomattoman paljon pelejä ja harvinaisuuksia.

Käyttäjän Virtuaalimies kuva
Virtuaalimies

WoW! Täytyypä joskus matkustaa Japaniin ^_^

Käyttäjän Rindfleischetikettierungsüberwachungsaufgabenübertragung kuva
Rindfleischetik...

Voisiko tuota blogin lyhyttä ingressiä vähän päivittää? Itse luin sen jo kolmatta kertaa muodossa :)

"tuoreita uutisotsikoita pelialan seksityöläisen lähes pöyristyttävän subjektiivisesta näkökulmasta"

Käyttäjän Carpio kuva
Carpio

Kuulostaa tutulta. Itsekin olin tosissaan huolestunut Japanin peliteollisuuden tilasta ennen vaihtovuottani. Kun menin Japaniin, huomasin, että Japanin peliteollisuus ja -kulttuuri elävät ja voivat hyvin. Vaihtoaikani oli kuitenkin edellisen konsolisukupolven lopulla, ja edellinen sukupolvihan tunnetaan japanilaisen peliteollisuuden "menetettynä sukupolvena". On tullut kuitenkin vuosien mittaan huomattua, että länsimaisella medialla lienee tapana piirtää Japanin seinille piruja aiheesta riippumatta.

Siinä missä Suomessa peleistä ollaan kiinnostuttu viime aikoina enemmän lähinnä rahan ja työllisyyden takia, Japani on tässäkin asiassa omaa luokkaansa. Peliteollisuus tuntuu olevan yhtä arvostettu ja samaa kastia (ellei joskus jopa ylempänä) muun viihteen ja taiteen kanssa. Pelien avulla mainostetaan esimerkiksi uusia automalleja ja ties mitä. Esimerkiksi Toyotan uutta C-HR-automallia markkinoidaan Street Fighter-pelisarjan voimin. Pelit ja pelaaminen on suuri osa japanilaista kulttuuria, eikä se ole katoamassa mihinkään. Peliharrastajana oli upeaa todistaa näinkin edistyksellinen ajattelumaailma omin silmin.

Ja tosiaankin tyttömäinen tyttöys ja naisellinen naisellisuus ei estä ketään omistamasta 3DS:ää ja pelaamasta vaikkapa Monster Hunteria. Olen nähnyt instagramissa lukemattomien naisellisten naisten selfieitä peliuutuksien kanssa. Viimeisimpänä ihan vastikaan Monster Hunter XX-pelikotelon kanssa otettuja selfieitä. Muistan vielä elävästi, kun olin tulossa matkustamassa pienen paikkakunnan Onsen-hotellista takaisin Sapporoon. Noin tunnin pituisen bussimatkan aikana edessäni istui neljä ihan normaalin näköistä tyttöä. Kuinka ollakaan ei mennyt kuin tovi, kun kaikki neljä tyttöä kaivoivat laukuistaan 3DS-konsolit ja alkoivat pelaamaan. Ilahduin näkemästäni ja mietin, että onneksi tässä maailmassa on Japanin kaltainen paikka.

Käyttäjän Erik H. kuva
Erik H.
Lainaus käyttäjältä Carpio

... Ilahduin näkemästäni ja mietin, että onneksi tässä maailmassa on Japanin kaltainen paikka.

Lähes mistä tahansa maanosasta uutisoitaessa on saanut niin ankean maailmankuvan, että mieluiten itsekin matkustaisin enää lähinnä Japaniin. Miksei Mongoliaankin, toki.

Nostoja