Kommenttiosio-blogi: Koolla on väliä

18.03.2017
Kirjoittanut: Johanna Puustinen

Koolla on väliä

Kuten pelitaloilla usein tapana on, on BioWare käynyt menneellä viikolla kehuskelemaan uusimmalla tuotoksellaan. Roolipelikonkarin mukaan tasan viikon kuluttua ilmestyvä Mass Effect: Andromeda on hahmomäärältään ja näin myös dialogisisällöltään suurempi kuin valmiiksi massiiviset Mass Effect 2 ja 3 yhteensä. Pelaaja pääsee tutustumaan uudessa maailmassa yli 1 200 hahmoon ja kuuntelemaan satoja tunteja tunteikasta replikointia.

Uutisotsikko ei pelkkien lukujensa puolesta oikeastaan ole tänä päivänä kummoinen. Hämmentävämpää on pikemminkin se, kuinka tavallisia moiset julistukset ovat. Andromedan kaltaiset avoimen maailman pelit ovat pitkään olleet lähes oletusarvoisesti julmetun kokoisia, ja varsinaisen sisällön määrä alkaa vihdoin ottaa karttojen kokoa kiinni.

Harva pelaaja pahastunee kehityssuuntauksesta yleisellä tasolla. Tutkittavana on nyt kokonaisilta maailmoilta tuntuvia ja ajatuksella rakennettuja komplekseja, ei vain erillisiä kenttiä tai vikkelään ahtaiksi käyviä putkia. Kookkaammat pelit pitävät luonnollisesti sisällään enemmän löydettävää ja nautittavaa sekä tarjoavat siis määrällisesti enemmän vastinetta rahalle.

Yleisessä tiedossa kuitenkin on, ettei määrä aina korvaa laatua. Paineet pärjätä markkinoilla Skyrimin tai The Witcher 3:n kaltaisten kolossien rinnalla ovat valtavat, vaikka harvalla on resursseja edes yrittää samaa. BioWarekin on kohdallaan törmännyt vastoinkäymisiin reilua tuhatta hahmoaan animoidessaan, ratkiriemukkain tuloksin.

Määrään panostaa myös tuore The Legend of Zelda: Breath of the Wild. Sen valtavaa maailmaa on kansoitettu muun muassa piilotetuilla keräilyesineillä, joista tiettyä laatua pelissä on 900 kappaletta. Vaikka kätköjen löytäminen on epäilemättä kutkuttavan kimuranttia, luvun mielekkyys on pakko kyseenalaistaa. Jos numero olisi puolet pienempi, olisiko ero negatiivisessa mielessä huomattava.

Yhteiskunnan rientoihin normaaleissa puitteissa osallistuvana ihmisenä yhdeksänsadan piilon paikantaminen on kaikin puolin paitsi naurettava myös mahdoton ajatus. Aikaisempia blogitekstejäni lukeneet tietävät, etten laiskana suorittajana todennäköisesti tule edes yrittämään, mutta poikkeuksiakin löytyy. Kun harvoin tosissani uppoudun yksittäiseen peliin, on kaikki nurkat nuohottava ja salaisuudet paljastettava.

Onkin siis tietynlainen henkinen tappio joutua myöntämään, että jos nykypäivän trendi jatkuu, ainakin omasta täydellisyyden tavoittelustani tulee historiaa. Vaikka maailmat kasvavat ja numerot nousevat, minun hereilläolotuntini tulevat pysymään rajallisina ajasta ikuisuuteen.

Hätiköidä ei kuitenkaan pidä. Sen sijaan, että hyväksyisin täydellisen häviön paisuvien pelien edessä, lienee kuitenkin parempi pysyä positiivisena ja olla kiitollinen siitä, ettei varsinaisia jättiläisiä ilmesty toistaiseksi kuin muutaman kerran vuodessa. Maltillinen valikoima pitää paitsijäämisen pelon aisoissa ja energiatasot korkealla Sitä Oikeaa varten – sitä, jonka jokaista neliömetriä aion arvostaa.

Johanna Puustinen

6 kommenttia

18.03.2017 11:42
Joo, ei avoimen maailman peleissä enää nykyisin pidä edes yrittää tehdä kaikkea. Järki lähtee muuten. Esim. DA:I oli tungettu niin täyteen kaikkea turhaa, että kaiken suorittamiseksi tarvitsisi olla todellinen masokisti. Eikö voisi mieluummin keskittyä tekemään enemmän laadukasta tekemistä kuin määrällisesti paljon kaikkea? Tosin The Witcher 3:n osoitti, että myös määrällisesti paljon voidaan tehdä laadukkaasti.

Btw. mitä ihmettä Mass Effect Andromedalle tapahtui? Peli on täynnä kaikenlaista ihmeellistä lausahdusta ja surkeaa animointia. Kuten esim tämä "My face is tired from dealing with... everything". https://www.youtube.com/watch?v=5b6qH48bslA

Katsoin TetraNinjan Let's Playta ME:A:n early accessista ja ei voi kuin ihmetellä miten kovan tason AAA peliin päästetään tuollaista jälkeä. Ei se siis miltään katastrofilta vaikuta, mutta on kuitenkin todella kummallista, miten peli voi vaikuttaa osittain kuin jokin ensikertalainen olisi tekemässä avoimen maailman peliä.
Picture of Boblick
18.03.2017 21:09
Toivoisin näkeväni pelien suuntaavan kohti proseduraalisesti generoitujen ja käsin muokattujen maailmojen luomista. Täysin käsintehdyt maailmat (kartat), kuten esimerkiksi peleissä Skyrim, GTA, The Witcher 3 ja uusin Zelda ovat edelleen vaatimattoman kokoisia, kuolleita ja staattisia, vaikka pelaajan näkökulmasta niissä riittääkin rutkasti (enemmän tai vähemmän monipuolista) tekemistä.

PG+AI soveltuu myös sisällön luomiseen. Tehtävät eivät tarvitse olla yksinkertaisia "kerää X määrä rehuja" tai "tapa ilkeämieliset otukset paikasta Y", vaan ne voivat olla moniosaisia ja niillä olisi laajempia seuraamuksia. Esimerkiksi: ensin täytyy anastaa asekuljetuksen M3000-ohjukset, (sala)kuljettaa ne sijaintiin X ja myydä aseet siellä henkilölle Y (NPC), NPC käyttää aseita jossain vaiheessa tehtävään Z, jne. Jokainen tehtävän osa voidaan toteuttaa pelaajan haluamalla tavalla tai jättää kokonaan toteuttamatta tai että toinen NPC puuttuu tehtävän kulkuun. Odottamattomien tapahtumien takia tehtävän rakenne muuttuu ja maailma siinä mukana. Simuloitu maailma elää pelaajan ja NPCn tekemien valintojen mukaan.

Onneksi nyt on jo kehitetyksessä peli/pelejä(?), joissa PG käytetään niin maailman kuin myös sisällön luomiseen. Mielestäni on hienoa, että esimerkiksi Hello Games rummuttaa myös PG mahdollisuuksia pelien kehittämisessä.
Picture of edqe
18.03.2017 16:55
Keräilytehtävistä on nerokkaassa yksinkertaisuudessaan hauska muistella lähinnä Borderlands tP-S!:n tehtävää "To Arms!" ja koko pelialueen osalta Fallout New Vegasia. "Tuo meille tämä määrä tätä yhtä esinettä, niin näet mitä tapahtuu." Kaikkea ei siis edes tarvinnut kerätä.
Picture of Erik H.
18.03.2017 19:29
En muista koskaan innostuneeni, kun peliä mainostetaan "suurin maailman koskaan" -lausahduksilla. Plääh, en mä jaksa alkaa kilometrien kokoisia alueita tutkimaan ja satoja sivutehtäviä suorittamaan. Tongue Mielummin otan rajatun ja hyvin suunnitellun putken, kuin suuret maailmat itseään toistavine sivutehtävineen.

Muutamissa peleissä suuret maailmat ovat ok (GTA), mutta ei ne kaikissa vaan toimi. Zeldojen ja Batman Arkham Asylumin maailmat ovat just passelin kokoisia, joista löytyy salaisuuksia ja etsittävää ihan riittämiin.
Picture of Teräskäsine
18.03.2017 19:48
Kuten tuohon ME-uutiseen kommentoin, otan mieluummin vähemmän mutta laadukasta kamaa. Ja itsellänikin on se ongelma, että ei ehdi pelata kaikkia loistaviakaan pelejä, joita on tullut ja tulossa. Tämänkin vuoksi olisi ihan jees ettei maailmat olisi isoja vain isouden takia ja repliikkejä ei tarvitsisi kuunnella vain sen takia että "hei, täällä on nyt massiivinen määrä yhdentekeviä asioita hokevia tyyppejä mutta onpahan hahmoja!".

Horizon Zero Dawn vaikuttaa mukavan kokoiselta teokselta ja kerättävää on juuri sopivasti. Kohta olenkin keräillyt itse asiassa kaiken ja sivutehtävätkin alkavat olemaan tältä haavaa ohi. Kyllä niitä varmaan jokunen vielä tulee kun käyn parissa viimeisessä paikassa mutta nyt on jo aika lailla loppusuora menossa.
Picture of zappah
28.03.2017 12:11
Itselleni tällainen suurella kartalla ja turhalla krääsällä mainostaminen antaa pelistä negatiivisen, ei positiivista kuvaa. Avoimen maailman pelit kärsivät usein surkeasta tarinasta ja tuhansista fetch quest - tehtävistä (pl. The Witcher 3, tietysti). Kuka tällaisia oikeasti haluaa? Toivottavasti ME: Andromeda ei ole liikaa DA: I:n tyylinen, muuten se jää hyvin nopeasti kesken.

Lineaarisempaa tarinankerrontaa ja pienempiä alueita koluttaviksi, kiitos. BioWaren DA: O:n ja ME1-3 -tyyliin, siis.
Picture of Jamatsu