Idän lumo: Sielun peili ei ole suu / Blogit / www.pelaajalehti.com

Idän lumo: Sielun peili ei ole suu

5.08.2018 // Kirjoittanut: Petteri Uusitalo
37
Idän lumo: Sielun peili ei ole suu

Tällä viikolla Twitterissä kiersi tämä valokuva psykologian professori Akihiro Tanakan luentoslaidista. Siinä huomautetaan, että japanilaiset muodostavat ilmeitä silmillään, länsimaalaiset taas suillaan.

Tätä kuvitetaan huomioimalla, että japanilaiset hymiöt – kaomojit – muodostavat ilmeitä erilaisilla silmillä, mutta niiden suu on aina pelkkä viiva. Länsimaisissa hymiöissä taas silmät ovat identtisiä pisteitä, ja ilmeitä muodostavat erilaiset suut. (Tai ainakin muodostivat ennen pyöreiden emojinaamojen yleistymistä.)

Tämä ei sinällään ole mikään uusi ajatus, ja muistan panneeni sen joskus aikoinaan merkille itsekin. Sen sijaan mielenkiintoisempi huomio on se, jonka monet kommentoijat ovat twiittiin esittäneet: ilmeiden tulkitsemista isompi ero on ihan vain käytöskulttuurissa. Kuten slaidiinkin on nostettu esimerkiksi, hengitysmaskien käyttö on Japanissa yhtä normaalia ja sosiaalisesti hyväksyttävää kuin aurinkolasien käyttö länsimaissa.

Hengitysmaski on japanilaisille hyvin arkinen asuste. Tärkein syy on kohteliaisuus: täysissä junissa ei ole mukavaa aivastella pisaratartuntoja muiden naamalle, ja toisaalta maski toimii myös signaalina sairaudesta. Monet kärsivät myös keväisin pahasta allergiasta setrin siitepölylle.

Tämän arkisuuden vuoksi kukaan ei ihmettele hengitysmaskin käyttöä, joten monet käyttävät niitä myös myös muista käytännön syistä - esimerkiksi pakkasen, krapulan, meikkaamattomuuden tai vastaavan vuoksi. Siksi maskeja myydään joka kulmakaupassa, ja koristeellisempiakin vaihtoehtoja on kaupan.

Sailor Moon- hengitysmaskeja.

Tämä on johtanut siihen, että maskia saatetaan käyttää myös ihan vain tyylisyistä, vähän niin kuin vahvuudettomia imagosilmälaseja - tai aurinkolaseja. On myös kiinnostava kulttuuriero, että siinä missä lännessä selfiekulttuuriin kuuluu duckface-ilme, Japanissa asiaan kuuluu enemmänkin suun peittäminen, tähän tyyliin. Asukuvia ja muita selfieitä nettiin postatessa epätyydyttävän ilmeen peittävä sticker-kuvakin laitetaan aina ensisijaisesti suun, ei silmien eteen.

Maskeja käytetään paljon myös Kiinassa ja Koreassa. Aasian ulkopuolella taas on toisin: säännöllisesti aasialaisia turisteja nousee maailmalla otsikoihin, kun ihmiset säikähtävät maskien käyttöä ja soittavat poliisille terroristien pelossa.

Muistan myös kuulleeni eräästäkin Suomessa töissä olleesta japanilaisesta, joka hämmentyi kun hänet lähetettiin suurella hämmingillä saman tien takaisin kotiin toipumaan, kun hän ilmestyi työpaikalle pikkunuhan ja hengitysmaskin kanssa. Täällä lännessä hengitysmaskit yksinkertaisesti ovat vieraita ja pelottavia, ja ne yhdistetään lähinnä lääkäreihin ja epidemioihin.

Se mikä taas Japanissa on vähän vierasta ja pelottavaa on aurinkolasien käyttö. Auringolta suojaudutaan toki monella muulla tavalla, ja ihon vanhenemisesta ja mauttomalta solarium-biletytöltä näyttämisestä stressaavat naiset käyttävät niin aurinkolippoja, päivänvarjoja kuin lycrasta tehtyjä irtohihojakin.

Aurinkolasit - ja silmien peittäminen ylipäätään - sen sijaan yhdistetään lähinnä naamioitumiseen. Niistä saattavat tulla mieleen lähinnä paparazzeja välttelevät julkkikset – ja epäilyttävät hämärähemmot.

Yakuza Kiwami.

Jälkimmäisellä on kenties jotain tekemistä sen kanssa, että stereotyyppinen murtovaras kuvataan perinteisesti aina liina kasvojen yläosan ympärille sidottuna. Tämä on 1800-luvulta asti periytyvä meemi, vähän kuin länsimainen rosvonaamari.

Ja jos aihetta vähän venyttää, identiteetin piilottamisesta silmät peittämällä saattaa monille tulla mieleen myös TV-uutisissa rikollisten naamojen päälle lisättävät sensuuripalkit ja prostituutio.

Tässä vitsi on se, että tarkoituksena oli alun perin tehdä vain ihan tavallinen työntekijäprofiili, mutta se päätyikin näyttämään joltain ihan muulta.

Koska kyse on Japanista, keskusteluun aurinkolaseista eksyy toki helposti myös kasuaalia rasismia. Japanilaisten näkee toisinaan esimerkiksi täysin viattomasti olettavan, että ulkomaalaisten on käytettävä aurinkolaseja, koska heidän vaaleat silmänsä "eivät kestä aurinkoa". Tuohon twiittiinkin on näemmä esitetty samansuuntaisia kommentteja.

(Japanilaisten mielestä kaikilla ulkomaalaisilla on ”vaaleat silmät”, olivat ne sitten siniset, harmaat tai ruskeat. Omia ruskeita silmiään he taas pitävät ”mustina”.)

No, Thank You!!!

Joka tapauksessa japanilaiset pitävät aurinkolaseja vähän uhkaavina, eikä niiden käyttöä siksi pidetä aina kohteliaana. Silmien kuuluu näkyä koska niitä pidetään olennaisena osana arkista ei-sanallista kommunikaatiota, samaan tapaan kuin lännessä suun kuuluu näkyä samasta syystä.

Ainakin talouskuplan aikaan isot japanilaiset firmat järjestivätkin tunnetusti työntekijöilleen hymyilykursseja, koska sitä pidettiin olennaisena osana leveästi hymyilevien ulkomaalaisten (eli siis amerikkalaisten) kanssa toimimista. (Mieleen tulevat suomalaisten poskipusukurssit ”eurooppalaisten” kanssa toimimista varten.) Tällainen leveä hammashymy kun ei kuulu perinteiseen japanilaiseen kohteliaisuuteen, joten se ei tule heille luonnostaan. Hampaiden näyttäminen yhdistetään lähinnä irvistelyyn, äijäröhötykseen ja muuhun nimenomaisen epäasialliseen käytökseen. Asialliseen käytökseen taas kuuluvat vaakasuuntaan osoittavat suupielet.

Jos siis halutaan kärjistää, voidaan palata tuohon alussa esitettyyn teoriaan siitä, että lännessä silmien peittämistä ei koeta epäkohteliaaksi, koska silmien ilmeitä ei pidetä niin tärkeänä kuin suun. Japanissa suun peittämistä taas ei koeta epäkohteliaaksi, koska suun ilmeitä ei pidetä niin tärkeinä kuin silmien. Japanilainen sanonta "silmät puhuvat enemmän kuin suu" tarkoittaa, että ilmeet kertovat enemmän kuin sanat - mutta siitäkin näkee selvästi, mistä ilmeiden ajatellaan lähtevän.

Mistä pääsemmekin takaisin siihen, miten ilmeitä kuvataan visuaalisessa muodossa. Alussa mainitut japanilaistyyliset hymiöt ovat siitä tietysti yksi esimerkki – mutta kuten kaikki tietävät, japanilaisilla piirroshahmoilla ylipäätään on isot silmät ja pieni suu.

Osamu Tezukan Princess Knight (1953) ja CLAMPin Cardcaptor Sakura: Clear Card (2016).

Usein toistellun kansanviisauden mukaan tämän hahmodesignkulttuurin loi mangan suurmies Osamu Tezuka (1928–1989) matkimalla aikansa amerikkalaisia piirroshahmoja, kuten Bambia ja Betty Boopia, joilla tosiaan on aivan yhtä isot silmät. On kuitenkin tärkeää tiedostaa myös se, että kuuluisaksi tultuaan Tezuka loi omat myyttinsä. 50-luvun Japanissa kaikkea länsimaista pidettiin siistinä, modernina ja kansainvälisenä, joten epäilemättä Tezuka korosti vaikutteidensa olevan länsimaisia omaa kilpeään kiillottaakseen.

Tämä jättää kuitenkin huomiotta sen, että japanilaiselle piirrostaiteelle kreikkalais-roomalainen realismi on aina ollut täysin vierasta – se on halki vuosisatojen ollut jollain tavalla tyyliteltyä, ei realistista. Ja japanilaiset mainos- ja poptaiteen piirroshahmot olivat isosilmäisiä jo vuosia ennen Tezukaa.

Katsuji Matsumoton hahmo Kurumi-chan näki päivänvalon alun perin vuonna 1938.

Joka tapauksessa tämä kaikki johtaa suoraan siihen, miksi japanilaisilla piirroshahmoilla on vielä nykyäänkin isot silmät. Vanhan sanonnan mukaan silmät ovat sielun peili, ja hahmojen tunteiden kuvaamisessa niihin kiinnitetään usein paljon enemmän huomiota kuin suuhun - etenkin jos vertaa länsimaiseen animaatioon. Ilmeitä saatetaan luoda ja korostaa niinkin pienillä asioilla kuin silmien heijastuksen värisemisellä, joka enteilee silmiin kihoavia kyyneliä, tai vaikkapa katseen hetkellisellä kääntymisellä.

Tämä näkyy myös muussa visuaalisessa kuvakerronnassa tavoilla, joita ei aina välttämättä tajua ajatella. Esimerkiksi hahmon vihaisuus saattaa hymystä huolimatta näkyä silmistä.

Klassinen esimerkki on myös hahmon tunteiden piilottaminen piilottamalla silmät hiusten taakse. Tunteet paistaisivat silmistä, joten jättämällä ne piiloon suru tai viha jäävät tulkinnanvaraisemmiksi.

Hienovaraisempi kuvakerronnan tapa taas on kuvan rajaaminen nimenomaan niin, että silmät eivät näy. Voiko hymyn aitouteen luottaa, jos silmät ovat piilossa sateenvarjon takana? Entä onko pisara poskella sadetta? Kuluttajan on tarkoitus tulkita, että näin ei tietenkään ole.

Juuri tunteiden hillitseminen tekee kohtauksesta dramaattisemman, pahaenteisemmän ja painostavamman.

Muunmuassa nämä asiat ovat juuri niitä kuvakerronnallisia elementtejä, jotka tekevät animesta ihmisten mielissä ”animen näköistä”. On jännä miettiä, miten tämä kaikki pohjaa lopulta siihen, miten tärkeässä roolissa silmät Japanissa ovat ihmisten välisessä viestinnässä - vaikka sitä ei suoralta kädeltä siihen osaisikaan yhdistää.

---

Petteri Uusitalo

Kirjoittaja on Anime-lehden päätoimittaja. Häntä ja blogia voi seurata Twitterissä.

---

Edellinen: Sanoinkuvaamattomat demoniruhtinaat

Seuraava: Osa lokalisoinnista on täysin tarpeetonta

Kommentit

Käyttäjän zappah kuva
zappah
Lainaus Petteri Uusitalo

Kauhean moni tuskin olisi kanssasi enää nykyään samaa mieltä. Muutenhan ei voisi olla olemassa esimerkiksi positiivista rasismia (kuten vaikkapa "aasialaiset ovat hyviä matematiikassa" tai "mustilla on rytmi veressä"). Samaa sarjaa on esimerkiksi ajattelutapa Amerikan alkuperäiskansoista "jaloina villeinä", joiden puhtoinen ja korruptoitumaton kansanluonne ei kestänyt kosketusta eurooppalaiseen kulttuuriin, vaan jotka "tietysti" sortuivat heti sen myötä alkoholismiin ja vastaavaan. Ja tietysti se perinteinen "homot ovat muodikkaita ja taiteellisesti lahjakkaita".

Heh, no mutta kun tämä termi se vasta nurinkurinen onkin! Positiivinen rasismi olisi siis jonkinlaista positiivista syrjintää. Miksi noin vaikea käsite eikä suoraan vain "suosiminen"? Ja kun kerran rasisminkin edessä käytetään vain etuliitteitä, niin mikä estää käyttämästä "positiivisen rasismin" sijasta PALJON järkevämpää ja kuvaavampaa määritettä "etninen suosiminen"? Parempiakin keksii varmasti mutta tärkeimpänä pidän sitä, että tuo olennaisin sana olisi sopivampi asiayhteyteen.

Positiivinen rasismihan kuitenkin ON suosimista jonkin ominaisuuden vuoksi, joten miksi käyttää sitä kuvaamaan täysin päinvastaista termiä, joka vaatii sen vuoksi tuon "positiivinen" tuohon eteen? Voiko samalla logiikalla käyttää myös termiä "negatiivinen suosiminen" kun puhuu rasismista?

Yritän siis edelleen lähinnä sanoa, että parempiakin termejä tuolle asialle voisi olla eikä olisi pakko välttämättä käyttää sitä rasismia eri lisäkesanojen kera.

En suoranaisesti vieläkään ole eri mieltä siitä, etteikö oletukset olisi ikäviä monessakin tapauksessa mutta se, miten niitä voi kuvata eri tilanteissa, on se, josta minulla on eriävä mielipide. Nimenomaan mielipide, sillä en minä oikein muuta voi kuin ihmetellä asiaa jos tuo on jo vakiintunut juttu.

Lainaus Petteri Uusitalo

Ja lisäksi nykyään kukaan ei halua [i]myöntää[/i] olevansa rasisti, koska se on ruma ja negatiivinen sana. Sen sijaan pahimmatkin rasistit sanovat olevansa enemmänkin "roturealisteja" tai jotain vastaavaa.

Tämäkään ei silti ole syy (jos sitä olikaan) käyttää rasismia kuvaamaan asioita jokaisessa vähänkin "sopivassa" käänteessä jos parempiakin termejä voisi olla olemassa.

Ja ettei tätä ymmärretä väärin: en ole missään nimessä sitä mieltä että oikeaa rasismia pitäisi peitellä jollain kiertotermeillä, vaan että jos asia ei ole oikeasti varsinaista rasismia - ja vaatii vaikka jotain lisäsanoja selittyäkseen - niin olisi jokin parempi termi jota käyttää.

Lainaus Petteri Uusitalo

Sen sijaan jos minä valkonaamana kävelen Japanissa ravintolaan, ja tarjoilija heti minut nähdessään korjaa mitään kysymättä pöydästä syömäpuikot pois ja tuo tilalle haarukan, kyseessä [i]on[/i] kasuaali rasismi. Mistä tarjoilija naamastani tietää olenko ensimmäistä kertaa kotipitäjäni ulkopuolella vai asunut Japanissa 30 vuotta?

Ymmärrän ongelman mutta missä vaiheessa asia muuttuu rasismista huomaavaisuudeksi? Monet suomalaiset eivät välttämättä tarjoa mämmiä ulkomaalaisille vieraille mutta onko sekin rasismia vai huomaavaisuutta? Kuka sen rajan määrittelee? Jääkö lopullinen "tuomio" kokijalle? Jos se haittaa, niin se on ja jos ei niin ei ole?

Tässä on yhä se ongelma, että kohta kaikki on tasapaksua massaa, jossa kukaan ei uskalla tehdä mitään erilailla tai omilla tavoillaan kun pelkää että saa (positiivisen) rasistin leiman kun ei tajunnut että tässähän olikin nyt tällä kertaa tällainen tilanne kyseessä.

Itse kokisin tuon saman tilanteen huomaavaisena vaikka paras vaihtoehto olisikin laittaa tarjolle molemmat vaihtoehdot, kun ei tosiaan voi olettaa mitään ulkonäön perusteella. Toisaalta joka päivä tehdään olettamuksia (esim. puku päällä salkun kanssa kulkeva mies on melko varmasti varakas), joita ei taas pidetä millään tavalla rasistisina. Eli ainoa syy, mikä erottaa arkipäivän oletukset toisistaan on se, että toisessa on kohteena ulkomaalainen tai sen näköinen henkilö.

Eikö tasa-arvoisempaa siis nimenomaan olisi tehdä myös joka päiväisiä oletuksia ihan kaikista eikä harrastaa positiivista syrjintää jättämällä se tekemättä jos henkilö on ulkomaalaisen näköinen? :D

Okei, myönnetään että menee jo hitusen saivartelun puolelle mutta tottahan se on: jos ei käyttäydytä kuten muidenkin kanssa - eli tehdä ulkonäköön perustuvia oletuksia - niin on se positiivista syrjintää sekin.

Positiivinen syrjintähän tulee pakostakin mukaan kuvioon: pitää olla tekemättä oletusta jos tyyppi näyttää ulkomaalaiselta mutta silloin on jo tehnyt oletuksen mahdollisesta ulkomaalaisuudesta, josta ei siis saisi tehdä oletuksia ettei harrasta positiivista syrjintää. Täten pitäisikin siis olettaa? Vai eikö? Tä?

Käyttäjän Kiki kuva
Kiki

... Kuinka suuri ongelma sulla nyt on rasismi-sanan kanssa?

Rasismi ei ole pelkästään syrjintää, sana kattaa nykyäään allensa myös esim. ihmisten ennakkoluuloisen kohtelun syntyperän perusteella.

Eikä tommoisen toiminnan harrastaminen tee susta rasistia jos sitä pelkäät. Kyvyttömyys ymmärtää mahdollisten ennakkoluulojen olemassaolo taas... No. Se on kai jääräpäisyyttä. Tai rasismia.

PS. Jätkä muuten saivartelee nyt ihan vittuna.

Käyttäjän Petteri Uusitalo kuva
Petteri Uusitalo

Sehän tässä tosiaan on, että rasismi nimenomaan ei tarkoita pelkkää ”syrjintää” ja sitä että mustilla on omat vessat ja istuimet bussissa. Se tarkoittaa kaikenlaisia ennakkoluuloja.

Ymmärrän että tässä saattaa ahdistaa se ajatus, että jos asiat määritellään näin niin pitää käsitellä sitä että on kenties itsekin saattanut tehdä joskus jotain rasistista. Sen kieltäminen ei kuitenkaan tee siitä yhtään sen vähemmän epäkohteliasta, ja toisaalta sen myöntäminen ei tee kenestäkään rasistia. Päinvastoin.

Lainaus zappah

Monet suomalaiset eivät välttämättä tarjoa mämmiä ulkomaalaisille vieraille mutta onko sekin rasismia vai huomaavaisuutta? Kuka sen rajan määrittelee?

Se että ulkomaalaista vierasta kohtelee ulkomaalaisena on täysin eri asia kuin se, että olettaa jonkun olevan ulkomaalainen naaman perusteella. Tiedostat varmaan eron.

Käyttäjän zappah kuva
zappah
Lainaus Kiki

... Kuinka suuri ongelma sulla nyt on rasismi-sanan kanssa?

Ei rasismi-sanan vaan sen, että käytetään sitä yhteyksissä, jotka eivät ole varsinaista rasismia. Käsite on tosin nykyään laajennettu sen verran isommaksi että te olette tässä sen takia oikeassa.

Itse kiinnitänkin enemmän siis yhä huomiota siihen, että sana/termi ei ole kielellisesti paras mahdollinen kun tarkoitetaan muuta kuin varsinaista rasismia, eli kun laitetaan eteen "kasuaalinen" tai "positiivinen". Esimerkkinä annoin, että "negatiivinen suosiminen" olisi siis yhtä looginen termi kuvaamaan rasismia kuin mitä "positiivinen rasismi" kuvaamaan suosimista.

Eikö "negatiivinen suosiminen" olisi muka ihan paska käsite kun on olemassa parempikin? Vastaus varmasti teidänkin mielestä lienee kyllä, joten sen kautta voinette ymmärtää, miksi minua ei kauheasti viehätä joku "positiivinen rasismi" terminä. Miksei samalla lailla käytetä termejä "kylmää kuumaa" tai vastaavia outouksia? Syy on se, että niissä ei ole mitään järkeä.

Lainaus Kiki

Rasismi ei ole pelkästään syrjintää, sana kattaa nykyäään allensa myös esim. ihmisten ennakkoluuloisen kohtelun syntyperän perusteella.

Niinhän se NYKYÄÄN kattaa. Termi on tosiaan laajennettu vähän joka paikkaan, ja sitä nimenomaan kritisoin koska parempiakin termejä varmasti olisi olemassa - tai olisi voitu muodostaa. Olen antanut esimerkkejäkin asiasta - yllä tuorein - jossa siis demonstroin samantyylisellä väkisin väännetyllä termillä, kuinka typerä koko termi on.

Lainaus Kiki

Eikä tommoisen toiminnan harrastaminen tee susta rasistia jos sitä pelkäät. Kyvyttömyys ymmärtää mahdollisten ennakkoluulojen olemassaolo taas... No. Se on kai jääräpäisyyttä. [s]Tai rasismia.[/s]

En pelkää. Kannattaa yrittää lukea ajatuksella näitä kommentteja että hoksaisi edes mitä ajetaan takaa. Olen kyllä useamman kerran painottanut missä kohtaa tökkii.

En myöskään ymmärrä mistä voit tehdä päätelmän, etten ymmärtäisi ennakkoluulojen olemassaoloa kun viimeisimmän viestini koko loppuosa koski niitä :D

Lainaus Kiki

PS. Jätkä muuten saivartelee nyt ihan vittuna.

Jos lukisit viestini kunnolla, niin voisit huomata että tiedostin sen itsekin. Viesti sisälsi myös hymiön, koska tiesin, että homma lähti vähän sivuraiteille. Miksi näitä pitää alleviivata?

Lainaus Petteri Uusitalo

Sehän tässä tosiaan on, että rasismi nimenomaan ei tarkoita pelkkää ”syrjintää” ja sitä että mustilla on omat vessat ja istuimet bussissa. Se tarkoittaa kaikenlaisia ennakkoluuloja.

En ole vieläkään väitellyt sanan nykyistä tarkoitusta vastaan vaan, että onko termi järkevä kun sitä käytetään jonkun loogisemman termin sijasta.

En voi edelleenkään sille mitään, että termit "positiivinen syrjintä" ja "kasuaalinen syrjintä" on ilmeisesti vakiintuneita käsitteitä mutta saan kai niitä kritisoida kun vielä perustelenkin mielestäni ihan loogisesti kritiikin esimerkkejä myöten.

Lainaus Petteri Uusitalo

Ymmärrän että tässä saattaa ahdistaa se ajatus, että jos asiat määritellään näin niin pitää käsitellä sitä että on kenties itsekin saattanut tehdä joskus jotain rasistista. Sen kieltäminen ei kuitenkaan tee siitä yhtään sen vähemmän epäkohteliasta, ja toisaalta sen myöntäminen ei tee kenestäkään rasistia. Päinvastoin.

Ei ongelmani ole omissa tai muidenkaan teoissa vaan pääosin puhtaasti kielellinen.

Lainaus Petteri Uusitalo

Se että [i]ulkomaalaista vierasta[/i] kohtelee ulkomaalaisena on täysin eri asia kuin se, että [i]olettaa[/i] jonkun olevan ulkomaalainen naaman perusteella. Tiedostat varmaan eron.

Mutta jos asiasta ei ole tietoa, joutuu kysymään. Tällöin jo kysymystä esittäessä on tehnyt oletuksen, että henkilö saattaa olla ulkomaalainen. Jonkinlainen oletus siis tehdään joka tapauksessa henkilön ulkomaalaisuudesta.

Edelleen en nimittäisi viattomia oletuksia millään lailla rasistisiksi, omasi sana lisukesanoja edessään tai ei. Ihmiset kuitenkin tekevät oletuksia päässään jatkuvasti kaikenlaisten visuaalisten signaalien kautta, joten miksi asiaa pitää rajata eikä viattomia, vääriä olettamuksia voisi vain yhdessä korjata oikeiksi?

En tiedä ajatteletteko te tämän asian jotenkin eri tavalla, sillä en minä tässä ole sanomassa että on ok olettaa että vaikkapa tummaihoiset olisivat alempiarvoisempia ja sitten vain naureskella yhdessä kun olikin vähän höpsö, vaan puhun nimenomaan näistä harmittomista oletuksista, jotka selviävät yhdellä kysymyksellä tai avaamalla muuten suunsa ja puhumalla sen henkilön kanssa.

On se niin mieltäpahentavaa jos tehdään looginen oletus, joka muuttuu rasismiksi VAIN kun mukana on eri viiteryhmään kuuluva henkilö. Eihän se ole tasa-arvoa jos pitää käyttäytyä eri tavalla kuin käyttäytyisi tutumman viiteryhmän kanssa, vai?

Tässä tökkii itsellä ehkä myös se, että nykyään pitää ensin pahoittaa mieli ja vasta sitten yhdessä selvittää asia, jos ollenkaan. Nämäkin termit ja niiden laajentamiset ja ylikorrektius mielenpahoittamisineen kääntyy helposti luonnollista kanssakäymistä vastaan.

Suurin osa ihmisistä varmastikin haluaa tulla muiden kanssa toimeen eikä olla heti pahoittamassa mieltään toisen tehdessä jonkin täysin loogisen olettamuksen. Sen vuoksi "rasismin" liittäminen terminä tuollaiseen voi minusta olla ihmisten arkipäiväistä kanssakäymistä haittaavaa.

PS. Kirjoittelin tämän nyt kiireessä ja omatkin pointit voi olla vähän haparoiden argumentoituja/selitettyjä. Korjailen tätä kun/jos ehdin tai vastailen jos keskustelu tästä vielä jatkuu.

Käyttäjän Erik H. kuva
Erik H.

Palatakseni aurinkolaseihin, kallistun japanilaisten puolelle. Mustat lasit ovat yhtä ystävällisen näköiset kuin pääkallo tai Alien. Lapsilla aurinkolaseja on ultraviolettisäteilyn pelossa ymmärrettävähköä käyttää, samoin lumikentillä ja suola-aavikolla. Muuten yksi vastenmielisimmistä näyistä on hapannaamainen vanha rouva, josta aurinkolasit vievät inhimillisyyden rippeetkin, kun kasvoiksi jää vain suun asento.

Loukkaantukoon ken haluaa, mutta toinen hyvä tapa katseen väistämiseen kadulla on koiran ulkoiluttamana oleminen ja huomionsa ja puheensa kohdistaminen häneen vastaantulijan kohdalla. Ei sillä että "kohtaamisia" etsisin erityisesti.

Ovatko japanilaiset oikeassa? Kun koen tarvetta suojautua auringolta, käytän olkihattua. Taas jos tekoparrat kielletään, voisi kieltää mustat lasitkin.

Käyttäjän anon kuva
anon
Lainaus zappah

Mutta jos asiasta ei ole tietoa, joutuu kysymään. Tällöin jo kysymystä esittäessä on tehnyt oletuksen, että henkilö saattaa olla ulkomaalainen. Jonkinlainen oletus siis tehdään joka tapauksessa henkilön ulkomaalaisuudesta.

Tämä on ihan helppoa. Esimerkiksi oletat vain, että kaikki Suomessa vastaan tulevat ihmiset osaavat suomea. Jos joku ei ymmärrä puhettasi, niin se asia kyllä käy selväksi.

Lainaus Petteri Uusitalo

Sen sijaan jos minä valkonaamana kävelen Japanissa ravintolaan, ja tarjoilija heti minut nähdessään korjaa mitään kysymättä pöydästä syömäpuikot pois ja tuo tilalle haarukan, kyseessä [i]on[/i] kasuaali rasismi. Mistä tarjoilija naamastani tietää olenko ensimmäistä kertaa kotipitäjäni ulkopuolella vai asunut Japanissa 30 vuotta?

Tähän tietenkin jotkut sanoisivat, että kyseessä ei voi olla rasismi, koska olet valkoinen.

Käyttäjän Petteri Uusitalo kuva
Petteri Uusitalo

Nyt kun tässä muuten alettiin puhua siitä millaisia rotu- ja ukonäköpohjaisia ennakkoluuloja kaukasialainen voi Japanissa kohdata, niin tässä on melko valaiseva kuvaus eräästä työhaastattelusta Segalle.