Idän lumo: Sielun peili ei ole suu / Blogit / www.pelaajalehti.com

Idän lumo: Sielun peili ei ole suu

5.08.2018 // Kirjoittanut: Petteri Uusitalo
37
Idän lumo: Sielun peili ei ole suu

Tällä viikolla Twitterissä kiersi tämä valokuva psykologian professori Akihiro Tanakan luentoslaidista. Siinä huomautetaan, että japanilaiset muodostavat ilmeitä silmillään, länsimaalaiset taas suillaan.

Tätä kuvitetaan huomioimalla, että japanilaiset hymiöt – kaomojit – muodostavat ilmeitä erilaisilla silmillä, mutta niiden suu on aina pelkkä viiva. Länsimaisissa hymiöissä taas silmät ovat identtisiä pisteitä, ja ilmeitä muodostavat erilaiset suut. (Tai ainakin muodostivat ennen pyöreiden emojinaamojen yleistymistä.)

Tämä ei sinällään ole mikään uusi ajatus, ja muistan panneeni sen joskus aikoinaan merkille itsekin. Sen sijaan mielenkiintoisempi huomio on se, jonka monet kommentoijat ovat twiittiin esittäneet: ilmeiden tulkitsemista isompi ero on ihan vain käytöskulttuurissa. Kuten slaidiinkin on nostettu esimerkiksi, hengitysmaskien käyttö on Japanissa yhtä normaalia ja sosiaalisesti hyväksyttävää kuin aurinkolasien käyttö länsimaissa.

Hengitysmaski on japanilaisille hyvin arkinen asuste. Tärkein syy on kohteliaisuus: täysissä junissa ei ole mukavaa aivastella pisaratartuntoja muiden naamalle, ja toisaalta maski toimii myös signaalina sairaudesta. Monet kärsivät myös keväisin pahasta allergiasta setrin siitepölylle.

Tämän arkisuuden vuoksi kukaan ei ihmettele hengitysmaskin käyttöä, joten monet käyttävät niitä myös myös muista käytännön syistä - esimerkiksi pakkasen, krapulan, meikkaamattomuuden tai vastaavan vuoksi. Siksi maskeja myydään joka kulmakaupassa, ja koristeellisempiakin vaihtoehtoja on kaupan.

Sailor Moon- hengitysmaskeja.

Tämä on johtanut siihen, että maskia saatetaan käyttää myös ihan vain tyylisyistä, vähän niin kuin vahvuudettomia imagosilmälaseja - tai aurinkolaseja. On myös kiinnostava kulttuuriero, että siinä missä lännessä selfiekulttuuriin kuuluu duckface-ilme, Japanissa asiaan kuuluu enemmänkin suun peittäminen, tähän tyyliin. Asukuvia ja muita selfieitä nettiin postatessa epätyydyttävän ilmeen peittävä sticker-kuvakin laitetaan aina ensisijaisesti suun, ei silmien eteen.

Maskeja käytetään paljon myös Kiinassa ja Koreassa. Aasian ulkopuolella taas on toisin: säännöllisesti aasialaisia turisteja nousee maailmalla otsikoihin, kun ihmiset säikähtävät maskien käyttöä ja soittavat poliisille terroristien pelossa.

Muistan myös kuulleeni eräästäkin Suomessa töissä olleesta japanilaisesta, joka hämmentyi kun hänet lähetettiin suurella hämmingillä saman tien takaisin kotiin toipumaan, kun hän ilmestyi työpaikalle pikkunuhan ja hengitysmaskin kanssa. Täällä lännessä hengitysmaskit yksinkertaisesti ovat vieraita ja pelottavia, ja ne yhdistetään lähinnä lääkäreihin ja epidemioihin.

Se mikä taas Japanissa on vähän vierasta ja pelottavaa on aurinkolasien käyttö. Auringolta suojaudutaan toki monella muulla tavalla, ja ihon vanhenemisesta ja mauttomalta solarium-biletytöltä näyttämisestä stressaavat naiset käyttävät niin aurinkolippoja, päivänvarjoja kuin lycrasta tehtyjä irtohihojakin.

Aurinkolasit - ja silmien peittäminen ylipäätään - sen sijaan yhdistetään lähinnä naamioitumiseen. Niistä saattavat tulla mieleen lähinnä paparazzeja välttelevät julkkikset – ja epäilyttävät hämärähemmot.

Yakuza Kiwami.

Jälkimmäisellä on kenties jotain tekemistä sen kanssa, että stereotyyppinen murtovaras kuvataan perinteisesti aina liina kasvojen yläosan ympärille sidottuna. Tämä on 1800-luvulta asti periytyvä meemi, vähän kuin länsimainen rosvonaamari.

Ja jos aihetta vähän venyttää, identiteetin piilottamisesta silmät peittämällä saattaa monille tulla mieleen myös TV-uutisissa rikollisten naamojen päälle lisättävät sensuuripalkit ja prostituutio.

Tässä vitsi on se, että tarkoituksena oli alun perin tehdä vain ihan tavallinen työntekijäprofiili, mutta se päätyikin näyttämään joltain ihan muulta.

Koska kyse on Japanista, keskusteluun aurinkolaseista eksyy toki helposti myös kasuaalia rasismia. Japanilaisten näkee toisinaan esimerkiksi täysin viattomasti olettavan, että ulkomaalaisten on käytettävä aurinkolaseja, koska heidän vaaleat silmänsä "eivät kestä aurinkoa". Tuohon twiittiinkin on näemmä esitetty samansuuntaisia kommentteja.

(Japanilaisten mielestä kaikilla ulkomaalaisilla on ”vaaleat silmät”, olivat ne sitten siniset, harmaat tai ruskeat. Omia ruskeita silmiään he taas pitävät ”mustina”.)

No, Thank You!!!

Joka tapauksessa japanilaiset pitävät aurinkolaseja vähän uhkaavina, eikä niiden käyttöä siksi pidetä aina kohteliaana. Silmien kuuluu näkyä koska niitä pidetään olennaisena osana arkista ei-sanallista kommunikaatiota, samaan tapaan kuin lännessä suun kuuluu näkyä samasta syystä.

Ainakin talouskuplan aikaan isot japanilaiset firmat järjestivätkin tunnetusti työntekijöilleen hymyilykursseja, koska sitä pidettiin olennaisena osana leveästi hymyilevien ulkomaalaisten (eli siis amerikkalaisten) kanssa toimimista. (Mieleen tulevat suomalaisten poskipusukurssit ”eurooppalaisten” kanssa toimimista varten.) Tällainen leveä hammashymy kun ei kuulu perinteiseen japanilaiseen kohteliaisuuteen, joten se ei tule heille luonnostaan. Hampaiden näyttäminen yhdistetään lähinnä irvistelyyn, äijäröhötykseen ja muuhun nimenomaisen epäasialliseen käytökseen. Asialliseen käytökseen taas kuuluvat vaakasuuntaan osoittavat suupielet.

Jos siis halutaan kärjistää, voidaan palata tuohon alussa esitettyyn teoriaan siitä, että lännessä silmien peittämistä ei koeta epäkohteliaaksi, koska silmien ilmeitä ei pidetä niin tärkeänä kuin suun. Japanissa suun peittämistä taas ei koeta epäkohteliaaksi, koska suun ilmeitä ei pidetä niin tärkeinä kuin silmien. Japanilainen sanonta "silmät puhuvat enemmän kuin suu" tarkoittaa, että ilmeet kertovat enemmän kuin sanat - mutta siitäkin näkee selvästi, mistä ilmeiden ajatellaan lähtevän.

Mistä pääsemmekin takaisin siihen, miten ilmeitä kuvataan visuaalisessa muodossa. Alussa mainitut japanilaistyyliset hymiöt ovat siitä tietysti yksi esimerkki – mutta kuten kaikki tietävät, japanilaisilla piirroshahmoilla ylipäätään on isot silmät ja pieni suu.

Osamu Tezukan Princess Knight (1953) ja CLAMPin Cardcaptor Sakura: Clear Card (2016).

Usein toistellun kansanviisauden mukaan tämän hahmodesignkulttuurin loi mangan suurmies Osamu Tezuka (1928–1989) matkimalla aikansa amerikkalaisia piirroshahmoja, kuten Bambia ja Betty Boopia, joilla tosiaan on aivan yhtä isot silmät. On kuitenkin tärkeää tiedostaa myös se, että kuuluisaksi tultuaan Tezuka loi omat myyttinsä. 50-luvun Japanissa kaikkea länsimaista pidettiin siistinä, modernina ja kansainvälisenä, joten epäilemättä Tezuka korosti vaikutteidensa olevan länsimaisia omaa kilpeään kiillottaakseen.

Tämä jättää kuitenkin huomiotta sen, että japanilaiselle piirrostaiteelle kreikkalais-roomalainen realismi on aina ollut täysin vierasta – se on halki vuosisatojen ollut jollain tavalla tyyliteltyä, ei realistista. Ja japanilaiset mainos- ja poptaiteen piirroshahmot olivat isosilmäisiä jo vuosia ennen Tezukaa.

Katsuji Matsumoton hahmo Kurumi-chan näki päivänvalon alun perin vuonna 1938.

Joka tapauksessa tämä kaikki johtaa suoraan siihen, miksi japanilaisilla piirroshahmoilla on vielä nykyäänkin isot silmät. Vanhan sanonnan mukaan silmät ovat sielun peili, ja hahmojen tunteiden kuvaamisessa niihin kiinnitetään usein paljon enemmän huomiota kuin suuhun - etenkin jos vertaa länsimaiseen animaatioon. Ilmeitä saatetaan luoda ja korostaa niinkin pienillä asioilla kuin silmien heijastuksen värisemisellä, joka enteilee silmiin kihoavia kyyneliä, tai vaikkapa katseen hetkellisellä kääntymisellä.

Tämä näkyy myös muussa visuaalisessa kuvakerronnassa tavoilla, joita ei aina välttämättä tajua ajatella. Esimerkiksi hahmon vihaisuus saattaa hymystä huolimatta näkyä silmistä.

Klassinen esimerkki on myös hahmon tunteiden piilottaminen piilottamalla silmät hiusten taakse. Tunteet paistaisivat silmistä, joten jättämällä ne piiloon suru tai viha jäävät tulkinnanvaraisemmiksi.

Hienovaraisempi kuvakerronnan tapa taas on kuvan rajaaminen nimenomaan niin, että silmät eivät näy. Voiko hymyn aitouteen luottaa, jos silmät ovat piilossa sateenvarjon takana? Entä onko pisara poskella sadetta? Kuluttajan on tarkoitus tulkita, että näin ei tietenkään ole.

Juuri tunteiden hillitseminen tekee kohtauksesta dramaattisemman, pahaenteisemmän ja painostavamman.

Muunmuassa nämä asiat ovat juuri niitä kuvakerronnallisia elementtejä, jotka tekevät animesta ihmisten mielissä ”animen näköistä”. On jännä miettiä, miten tämä kaikki pohjaa lopulta siihen, miten tärkeässä roolissa silmät Japanissa ovat ihmisten välisessä viestinnässä - vaikka sitä ei suoralta kädeltä siihen osaisikaan yhdistää.

---

Petteri Uusitalo

Kirjoittaja on Anime-lehden päätoimittaja. Häntä ja blogia voi seurata Twitterissä.

---

Edellinen: Sanoinkuvaamattomat demoniruhtinaat

Seuraava: Osa lokalisoinnista on täysin tarpeetonta

Kommentit

Käyttäjän kribmeister kuva
kribmeister

No mun mielestä rasismi aika usein kumpuaa tietämättömyydestä tai vaan halusta olla ymmärtämättä ja ei se ihan niin mustavalkonen asia ole mitä sun mielestä. On se aika vahva sana mutta jos joku on sitä mieltä että juutalaiset on helvetin ahneita ja pitäis siksi kaasuttaa ja toinen sitä mieltä että ne on todella hyviä aina raha-asioiden ja suostuu siksi asioimaan vaan juutalaisen pankkiirin kanssa niin onko näiden kahden lähtökohdilla oikeesti jotain eroa? Molemmat ponnistaa ennakkoluuloista ja stereotypioista ja vaikka toinen ei ole vihamielinen niin kyllä se lukeutuu mun mielestä tähän kasuaalinen rasismi kerhoon. Ehkä paska esimerkki. No mutta anyway, sulla on mielipitees ja mulla omani. Ja se termi kyllä istuu japanilaisiin aika hyvin, niillä on jotain blackfaceja jne telkkarissa jonka tummaihoinen kokee äärimmäisen loukkaavaksi mutta japsien mielestä se on hassun hauska harmiton läppä.

Käyttäjän Hayarigami kuva
Hayarigami

Kannattaisi lopettaa tuo sota tuulimyllyjä vastaan, zap. Kasuaali rasismi näkyy olevan sinulle vieras käsite, jonka olemassaoloa et halua millään tunnustaa. Esimerkiksi täältä näet, että kyseessä on vakiintunut käsite, joka ei ole Uusitalon keksimä ja sopii täsmälleen blogissa kuvattuun tilanteeseen.

Käyttäjän Angel of Death kuva
Angel of Death

Ulkomaalaisia sattuu vaan olemaan suomessakin niin monilla eri taustoilla että jokaisen yksilön kulttuurihistorian oppimiseen menisi ikuisuus. Tietty, voi tietysti vältellä puhumista ulkomaalaisille kokonaan möläyttelyn pelossa, mutta eikös tämäkin olisi rasismia...?

Käyttäjän kribmeister kuva
kribmeister
Lainaus Angel of Death

Ulkomaalaisia sattuu vaan olemaan suomessakin niin monilla eri taustoilla että jokaisen yksilön kulttuurihistorian oppimiseen menisi ikuisuus. Tietty, voi tietysti vältellä puhumista ulkomaalaisille kokonaan möläyttelyn pelossa, mutta eikös tämäkin olisi rasismia...?

Nykypäivänä kannattaa pysyä kotona peiton alla foliohattu päässä hengitysnaamari päällä varmuuden vuoksi ettei jotain ryhmää loukkaa. PS. Silmillä voi mun mielestä ilmaista yhtä paljon ku suulla, suu silti tutumpi ja helposti tulkittavampi itselle ettei mene nyt aivan sivuraiteille.

Käyttäjän zappah kuva
zappah

Ei me tässä olla niinkään eri mieltä kuin että pidän tuota termin käyttöä huonona tuohon tilanteeseen. Paras verrokki lienee edelleen se "tappo" vs "murha", joka sekin eroaa sillä, onko teko suunniteltu eli on ymmärtänyt mitä tekee.

Tämän vuoksi minusta pelkkä yksi sana termin edessä lähinnä laajentaa rasismin käsitettä sellaisiin asioihin, joita ei siihen kannata lisätä.

Silloin kun kämmejä tapahtuu nimenomaan viattomina, niin pitäisi olla tilaa keskustella ja ehkä asian selvittyä myös nauraa sille, eikä olla heti sillä linjalla että "hitto mikä (kasuaali) rasisti". Eihän missään muussakaan kanssakäymisessä aleta heti syyllistämään ihmisiä viattomasta virheestä, vai aletaanko? Jos aletaan, niin ei pitäisi. Ei nämä hommat ainakaan parempaan suuntaan mene jos entistä enemmän voidaan niputtaa ihmisiä "rasismin" alle.

Ongelma siis minusta on enemmän se, että rasismin määritelmä vaatii sen tietoisuuden ja myös sen, että asettaa itsensä ylempään asemaan. Tuollaisessa olettamuksessa ei välttämättä ole millään tavalla kyse siitä.

Japanilaisten luulo muiden silmien herkkyydestä on minusta vähän samanlainen, kuin että itse ajattelisi että koirat näkevät mustavalkoisena: ei siinä koiraa nähdä mitenkään normaalia alempiarvoisempana tuon seikan takia, vaan lähinnä kummastellaan tuota oletettua seikkaa. Koiratkaan eivät muuten näe mustavalkoisena, joten jos joku niin luuli, oli hän kasuaali eläinrasisti ;)

Käyttäjän Angel of Death kuva
Angel of Death
Lainaus kribmeister

Nykypäivänä kannattaa pysyä kotona peiton alla foliohattu päässä hengitysnaamari päällä varmuuden vuoksi ettei jotain ryhmää loukkaa.

Vähän turhaan vastaan kun zappah ehti ilmaista jo homman paremmin, mutta ottaen huomioon taustojen moninaisuuden ja todennäköisyyden sille ettei kaikkien kulttuurihistoria ole joka vastaantulijalla tiedossa, niin eikö kuitenkin jo pelkästään tuon takia voisi katsoa tätä kasuaalia rasismia hiukan läpi sormien? Toki voi huomauttaa "etkö nyt yleistä vähän?" niin eiköhän vastapuoli jo tästä ymmärrä.

Silmiin katsomisesta tuli mieleen että löytyy monia ihmisiä joille katsekontaktin ottaminen on hyvin vaivaannuttavaa ja katse vaistomaisesti vaeltelee vaikka kontaktin yrittäisi säilyttää, en tosin tiedä onko tuo miten yleinen piirre japanissa.

Käyttäjän kribmeister kuva
kribmeister

Ittelläni ei oikeasti hetkauta ennakkoluulot ja vastaan kyllä mielelläni "tyhmiinkiin" kysymyksiin, lähinnä tarjosin ton oman kokemukseni esimerkkinä millasia asioita voi tulkita kasuaalina rasismina. Nykypäivän ammattiloukkaantuminen on pilannu maailman. Ei mun mielestä suomessa edes ole joitain satunnaisia isämmäänpuolustajia lukuunottamatta mitään oikeeta kulttuuriin juurrettua rasismia niinku ehkä jossain jenkkilässä puhutaan olevan ja pitää aika perseestä oleva tyyppi olla jos syyttää jotain muutako itteensä ettei pärjää.

Käyttäjän Petteri Uusitalo kuva
Petteri Uusitalo
Lainaus zappah

Ongelma siis minusta on enemmän se, että rasismin määritelmä vaatii sen tietoisuuden ja myös sen, että asettaa itsensä ylempään asemaan.

Kauhean moni tuskin olisi kanssasi enää nykyään samaa mieltä. Muutenhan ei voisi olla olemassa esimerkiksi positiivista rasismia (kuten vaikkapa "aasialaiset ovat hyviä matematiikassa" tai "mustilla on rytmi veressä"). Samaa sarjaa on esimerkiksi ajattelutapa Amerikan alkuperäiskansoista "jaloina villeinä", joiden puhtoinen ja korruptoitumaton kansanluonne ei kestänyt kosketusta eurooppalaiseen kulttuuriin, vaan jotka "tietysti" sortuivat heti sen myötä alkoholismiin ja vastaavaan. Ja tietysti se perinteinen "homot ovat muodikkaita ja taiteellisesti lahjakkaita".

Ne ovat kaikki yleistyksiä, jotka eivät pohjaa mihinkään stereotyyppiseen näkemykseen puhtaasta arjalaisesta rodusta. On hyvä tiedostaa, että jalustalle nostaminenkin voi olla rasismia ja loukkaavaa, ja yleensä onkin. Olennaista tässä on se, että täysin vieraasta ihmisestä tehdään oletuksia ja päätelmiä pelkästään hänen viitekehyksensä perusteella – silloin jos oletuksien tukena on jotain muutakin, asia on tietysti eri.

Ja lisäksi nykyään kukaan ei halua myöntää olevansa rasisti, koska se on ruma ja negatiivinen sana. Sen sijaan pahimmatkin rasistit sanovat olevansa enemmänkin "roturealisteja" tai jotain vastaavaa.

Lainaus Angel of Death

ottaen huomioon taustojen moninaisuuden ja todennäköisyyden sille ettei kaikkien kulttuurihistoria ole joka vastaantulijalla tiedossa, niin eikö kuitenkin jo pelkästään tuon takia voisi katsoa tätä kasuaalia rasismia hiukan läpi sormien?

Tällä ei itse asiassa ole juurikaan väliä tämän keskustelun kannalta. Sosiaalisesti kyse on vain ihmisten jakamista "tavallisiin" ja "outoihin", ja siitä että "outoihin" suhtautuu eri tavalla kuin muihin pelkästään sen itsensä takia.

Mikäli kyseessä on ihminen josta "outoutta" ei mitenkään huomaa – kuten vaikkapa Länsi-Euroopasta muuttaneiden vanhempien jälkeläinen, jota ei voi mitenkään erottaa muista suomalaisista – häneen suhtaudutaan tietysti "tavallisena", jolloin hän ei saa osakseen mitään erityiskohtelua. Sen sijaan jos vanhemmat ovat kotoisin vaikkapa Afrikasta, niin kyllä se varmaan alkaa hiljalleen nyppimään kun kaupassa vuodesta toiseen puhutaan oletuksena englantia.

Lainaus Angel of Death

Silmiin katsomisesta tuli mieleen että löytyy monia ihmisiä joille katsekontaktin ottaminen on hyvin vaivaannuttavaa ja katse vaistomaisesti vaeltelee vaikka kontaktin yrittäisi säilyttää, en tosin tiedä onko tuo miten yleinen piirre japanissa.

On se toki, ja juuri samasta syystä kuin täälläkin.

Käyttäjän Angel of Death kuva
Angel of Death
Lainaus Petteri Uusitalo

Tällä ei itse asiassa ole juurikaan väliä tämän keskustelun kannalta. Sosiaalisesti kyse on vain ihmisten jakamista "tavallisiin" ja "outoihin", ja siitä että "outoihin" suhtautuu eri tavalla kuin muihin pelkästään sen itsensä takia.

Mitäpä jos kasuaali rasismi johtuukin siitä että vierasta kohteleekin tavallisena, mutta vieraan kulttuurissa moinen kohtelu onkin töykeää? Milloin viaton väärinymmärrys keikahtaa rasismin puolelle?

Toisenlainen esimerkki tuli mieleeni amerikkalaisesta näyttelijästä joka oli näytellyt samassa elokuvassa Jet Lin kanssa. Näyttelijä oli kysynyt "mitä tuossa lukee?" ja vastaus "en tiedä, olen kiinalainen", teksti oli ollut japania. Tosin jollekulle jolle japanin tai kiinan kieli ei ole millään muotoa tuttu tuo on helppo väärinymmärrys vaikkakin japani ja kiina taidettiin kirjoittaa myös eri suuntaisesti.

Offtopicia edelleen pahoittelen, mutta mielestäni tämä ehkä edes hiukan sivuaa blogin aihetta.

Käyttäjän Petteri Uusitalo kuva
Petteri Uusitalo

Se että kohtelee jotakuta oman kulttuurinsa mukaisesti tavalliseen tapaan voi olla siitä toisesta epäkohteliasta, mutta rasismia se ei ole. Se on täysin eri asia kuin se, että kohtelee jotakuta ulkopuolisena. Kulttuurierot ja tietämättömyys niistä eivät tarkoita samaa kuin rasismi, oikeastaan nimenomaan päinvastoin.

Esimerkkinä: jos japanilainen menee Amerikassa kahvilaan ja ostaa kahvin, ja hänelle osoitetaan sokeri- ja maitoastioita sanoen "please help yourself", hän saattaa järkyttyä ja loukkaantua, koska kokee tällaisen tarjoilijalta välinpitämättömäksi ja ei-palveluhenkiseksi. Se ei kuitenkaan ole rasismia. Mistä tarjoilija naamasta tietää onko kyseessä turisti vai joku jonka isovanhemmat muuttivat maahan vuonna 1920?

Sen sijaan jos minä valkonaamana kävelen Japanissa ravintolaan, ja tarjoilija heti minut nähdessään korjaa mitään kysymättä pöydästä syömäpuikot pois ja tuo tilalle haarukan, kyseessä on kasuaali rasismi. Mistä tarjoilija naamastani tietää olenko ensimmäistä kertaa kotipitäjäni ulkopuolella vai asunut Japanissa 30 vuotta?