Idän lumo: Sielun peili ei ole suu / Blogit / www.pelaajalehti.com

Idän lumo: Sielun peili ei ole suu

5.08.2018 // Kirjoittanut: Petteri Uusitalo
37
Idän lumo: Sielun peili ei ole suu

Tällä viikolla Twitterissä kiersi tämä valokuva psykologian professori Akihiro Tanakan luentoslaidista. Siinä huomautetaan, että japanilaiset muodostavat ilmeitä silmillään, länsimaalaiset taas suillaan.

Tätä kuvitetaan huomioimalla, että japanilaiset hymiöt – kaomojit – muodostavat ilmeitä erilaisilla silmillä, mutta niiden suu on aina pelkkä viiva. Länsimaisissa hymiöissä taas silmät ovat identtisiä pisteitä, ja ilmeitä muodostavat erilaiset suut. (Tai ainakin muodostivat ennen pyöreiden emojinaamojen yleistymistä.)

Tämä ei sinällään ole mikään uusi ajatus, ja muistan panneeni sen joskus aikoinaan merkille itsekin. Sen sijaan mielenkiintoisempi huomio on se, jonka monet kommentoijat ovat twiittiin esittäneet: ilmeiden tulkitsemista isompi ero on ihan vain käytöskulttuurissa. Kuten slaidiinkin on nostettu esimerkiksi, hengitysmaskien käyttö on Japanissa yhtä normaalia ja sosiaalisesti hyväksyttävää kuin aurinkolasien käyttö länsimaissa.

Hengitysmaski on japanilaisille hyvin arkinen asuste. Tärkein syy on kohteliaisuus: täysissä junissa ei ole mukavaa aivastella pisaratartuntoja muiden naamalle, ja toisaalta maski toimii myös signaalina sairaudesta. Monet kärsivät myös keväisin pahasta allergiasta setrin siitepölylle.

Tämän arkisuuden vuoksi kukaan ei ihmettele hengitysmaskin käyttöä, joten monet käyttävät niitä myös myös muista käytännön syistä - esimerkiksi pakkasen, krapulan, meikkaamattomuuden tai vastaavan vuoksi. Siksi maskeja myydään joka kulmakaupassa, ja koristeellisempiakin vaihtoehtoja on kaupan.

Sailor Moon- hengitysmaskeja.

Tämä on johtanut siihen, että maskia saatetaan käyttää myös ihan vain tyylisyistä, vähän niin kuin vahvuudettomia imagosilmälaseja - tai aurinkolaseja. On myös kiinnostava kulttuuriero, että siinä missä lännessä selfiekulttuuriin kuuluu duckface-ilme, Japanissa asiaan kuuluu enemmänkin suun peittäminen, tähän tyyliin. Asukuvia ja muita selfieitä nettiin postatessa epätyydyttävän ilmeen peittävä sticker-kuvakin laitetaan aina ensisijaisesti suun, ei silmien eteen.

Maskeja käytetään paljon myös Kiinassa ja Koreassa. Aasian ulkopuolella taas on toisin: säännöllisesti aasialaisia turisteja nousee maailmalla otsikoihin, kun ihmiset säikähtävät maskien käyttöä ja soittavat poliisille terroristien pelossa.

Muistan myös kuulleeni eräästäkin Suomessa töissä olleesta japanilaisesta, joka hämmentyi kun hänet lähetettiin suurella hämmingillä saman tien takaisin kotiin toipumaan, kun hän ilmestyi työpaikalle pikkunuhan ja hengitysmaskin kanssa. Täällä lännessä hengitysmaskit yksinkertaisesti ovat vieraita ja pelottavia, ja ne yhdistetään lähinnä lääkäreihin ja epidemioihin.

Se mikä taas Japanissa on vähän vierasta ja pelottavaa on aurinkolasien käyttö. Auringolta suojaudutaan toki monella muulla tavalla, ja ihon vanhenemisesta ja mauttomalta solarium-biletytöltä näyttämisestä stressaavat naiset käyttävät niin aurinkolippoja, päivänvarjoja kuin lycrasta tehtyjä irtohihojakin.

Aurinkolasit - ja silmien peittäminen ylipäätään - sen sijaan yhdistetään lähinnä naamioitumiseen. Niistä saattavat tulla mieleen lähinnä paparazzeja välttelevät julkkikset – ja epäilyttävät hämärähemmot.

Yakuza Kiwami.

Jälkimmäisellä on kenties jotain tekemistä sen kanssa, että stereotyyppinen murtovaras kuvataan perinteisesti aina liina kasvojen yläosan ympärille sidottuna. Tämä on 1800-luvulta asti periytyvä meemi, vähän kuin länsimainen rosvonaamari.

Ja jos aihetta vähän venyttää, identiteetin piilottamisesta silmät peittämällä saattaa monille tulla mieleen myös TV-uutisissa rikollisten naamojen päälle lisättävät sensuuripalkit ja prostituutio.

Tässä vitsi on se, että tarkoituksena oli alun perin tehdä vain ihan tavallinen työntekijäprofiili, mutta se päätyikin näyttämään joltain ihan muulta.

Koska kyse on Japanista, keskusteluun aurinkolaseista eksyy toki helposti myös kasuaalia rasismia. Japanilaisten näkee toisinaan esimerkiksi täysin viattomasti olettavan, että ulkomaalaisten on käytettävä aurinkolaseja, koska heidän vaaleat silmänsä "eivät kestä aurinkoa". Tuohon twiittiinkin on näemmä esitetty samansuuntaisia kommentteja.

(Japanilaisten mielestä kaikilla ulkomaalaisilla on ”vaaleat silmät”, olivat ne sitten siniset, harmaat tai ruskeat. Omia ruskeita silmiään he taas pitävät ”mustina”.)

No, Thank You!!!

Joka tapauksessa japanilaiset pitävät aurinkolaseja vähän uhkaavina, eikä niiden käyttöä siksi pidetä aina kohteliaana. Silmien kuuluu näkyä koska niitä pidetään olennaisena osana arkista ei-sanallista kommunikaatiota, samaan tapaan kuin lännessä suun kuuluu näkyä samasta syystä.

Ainakin talouskuplan aikaan isot japanilaiset firmat järjestivätkin tunnetusti työntekijöilleen hymyilykursseja, koska sitä pidettiin olennaisena osana leveästi hymyilevien ulkomaalaisten (eli siis amerikkalaisten) kanssa toimimista. (Mieleen tulevat suomalaisten poskipusukurssit ”eurooppalaisten” kanssa toimimista varten.) Tällainen leveä hammashymy kun ei kuulu perinteiseen japanilaiseen kohteliaisuuteen, joten se ei tule heille luonnostaan. Hampaiden näyttäminen yhdistetään lähinnä irvistelyyn, äijäröhötykseen ja muuhun nimenomaisen epäasialliseen käytökseen. Asialliseen käytökseen taas kuuluvat vaakasuuntaan osoittavat suupielet.

Jos siis halutaan kärjistää, voidaan palata tuohon alussa esitettyyn teoriaan siitä, että lännessä silmien peittämistä ei koeta epäkohteliaaksi, koska silmien ilmeitä ei pidetä niin tärkeänä kuin suun. Japanissa suun peittämistä taas ei koeta epäkohteliaaksi, koska suun ilmeitä ei pidetä niin tärkeinä kuin silmien. Japanilainen sanonta "silmät puhuvat enemmän kuin suu" tarkoittaa, että ilmeet kertovat enemmän kuin sanat - mutta siitäkin näkee selvästi, mistä ilmeiden ajatellaan lähtevän.

Mistä pääsemmekin takaisin siihen, miten ilmeitä kuvataan visuaalisessa muodossa. Alussa mainitut japanilaistyyliset hymiöt ovat siitä tietysti yksi esimerkki – mutta kuten kaikki tietävät, japanilaisilla piirroshahmoilla ylipäätään on isot silmät ja pieni suu.

Osamu Tezukan Princess Knight (1953) ja CLAMPin Cardcaptor Sakura: Clear Card (2016).

Usein toistellun kansanviisauden mukaan tämän hahmodesignkulttuurin loi mangan suurmies Osamu Tezuka (1928–1989) matkimalla aikansa amerikkalaisia piirroshahmoja, kuten Bambia ja Betty Boopia, joilla tosiaan on aivan yhtä isot silmät. On kuitenkin tärkeää tiedostaa myös se, että kuuluisaksi tultuaan Tezuka loi omat myyttinsä. 50-luvun Japanissa kaikkea länsimaista pidettiin siistinä, modernina ja kansainvälisenä, joten epäilemättä Tezuka korosti vaikutteidensa olevan länsimaisia omaa kilpeään kiillottaakseen.

Tämä jättää kuitenkin huomiotta sen, että japanilaiselle piirrostaiteelle kreikkalais-roomalainen realismi on aina ollut täysin vierasta – se on halki vuosisatojen ollut jollain tavalla tyyliteltyä, ei realistista. Ja japanilaiset mainos- ja poptaiteen piirroshahmot olivat isosilmäisiä jo vuosia ennen Tezukaa.

Katsuji Matsumoton hahmo Kurumi-chan näki päivänvalon alun perin vuonna 1938.

Joka tapauksessa tämä kaikki johtaa suoraan siihen, miksi japanilaisilla piirroshahmoilla on vielä nykyäänkin isot silmät. Vanhan sanonnan mukaan silmät ovat sielun peili, ja hahmojen tunteiden kuvaamisessa niihin kiinnitetään usein paljon enemmän huomiota kuin suuhun - etenkin jos vertaa länsimaiseen animaatioon. Ilmeitä saatetaan luoda ja korostaa niinkin pienillä asioilla kuin silmien heijastuksen värisemisellä, joka enteilee silmiin kihoavia kyyneliä, tai vaikkapa katseen hetkellisellä kääntymisellä.

Tämä näkyy myös muussa visuaalisessa kuvakerronnassa tavoilla, joita ei aina välttämättä tajua ajatella. Esimerkiksi hahmon vihaisuus saattaa hymystä huolimatta näkyä silmistä.

Klassinen esimerkki on myös hahmon tunteiden piilottaminen piilottamalla silmät hiusten taakse. Tunteet paistaisivat silmistä, joten jättämällä ne piiloon suru tai viha jäävät tulkinnanvaraisemmiksi.

Hienovaraisempi kuvakerronnan tapa taas on kuvan rajaaminen nimenomaan niin, että silmät eivät näy. Voiko hymyn aitouteen luottaa, jos silmät ovat piilossa sateenvarjon takana? Entä onko pisara poskella sadetta? Kuluttajan on tarkoitus tulkita, että näin ei tietenkään ole.

Juuri tunteiden hillitseminen tekee kohtauksesta dramaattisemman, pahaenteisemmän ja painostavamman.

Muunmuassa nämä asiat ovat juuri niitä kuvakerronnallisia elementtejä, jotka tekevät animesta ihmisten mielissä ”animen näköistä”. On jännä miettiä, miten tämä kaikki pohjaa lopulta siihen, miten tärkeässä roolissa silmät Japanissa ovat ihmisten välisessä viestinnässä - vaikka sitä ei suoralta kädeltä siihen osaisikaan yhdistää.

---

Petteri Uusitalo

Kirjoittaja on Anime-lehden päätoimittaja. Häntä ja blogia voi seurata Twitterissä.

---

Edellinen: Sanoinkuvaamattomat demoniruhtinaat

Seuraava: Osa lokalisoinnista on täysin tarpeetonta

Kommentit

Käyttäjän zappah kuva
zappah

Nyt täytyy kommentoida kesken blogin lukemista ja vähän varsinaisen aiheen vierestä, sillä sen verran tuli ihmetystä aiheuttava kohta eteen:

Lainaus

Koska kyse on Japanista, keskusteluun aurinkolaseista eksyy toki helposti myös kasuaalia rasismia. Japanilaisten näkee toisinaan esimerkiksi täysin viattomasti olettavan, että ulkomaalaisten on käytettävä aurinkolaseja, koska heidän vaaleat silmänsä "eivät kestä aurinkoa". Tuohon twiittiinkin on näemmä esitetty samansuuntaisia kommentteja.

Millä tavalla tuollainen viaton olettamus on muka rasismia? Ei ihme että käsite on ihmisillä niin hukassa jos lehden päätoimittaja kirjoittaa tuollaista.

Esimerkissä ei vain ole syrjintää missään. Mikäli tuota ihan pikkuisen kärjistää, niin ilmeisesti siis pelkkä väärä olettamus on jo rasismia? Huh huh.

EDIT: Vai hetkinen, onko tässä avainsana tuo "kasuaalinen"? Ihanko oikeasti on keksitty vielä tuollainenkin juttu nyt? Vai onko se juttu? No oli tai ei, niin ei tuon sanan lisääminen rasismin eteen tee siitä silti rasismia, ei "kasuaalisestikaan". Ei ainakaan jos kyse tosiaan on oikeasti viattomasta oletuksesta.

Ei ole ihme että ihmiset netissä kinastelee jos asioita määritellään tällä tavalla leväperäisesti jonkun termin alle kuuluvaksi.

ITSE AIHEESEEN:

Suomessa olen itse ainakin toiminut aurinkolasien kanssa enemmän "japanilaisesti" eli en mieluusti puhu ihmisten kanssa aurinkolasit päässä. Tuttujen kanssa ehkä eri asia mutta jos on tuntematon tai varsinkin lapsi, niin otan lasit pois. Onhan se häiritsevää jos ei näe silmiä. Itse siis teen tuota varsinkin siksi, että se häiritsee minuakin jos en näe keskustelijan silmiä lasien takaa.

Suomalaiset myös taitavat muutenkin olla vähemmän sitä amerikkalaista tekohymy-porukkaa, joten uskaltaisin veikata että ehkä tuo aurinkolasi-hommakaan ei ole mikään minun yksittäinen poikkeustapaus suomalaisten keskuudessa. Tässä voisi siis olla jo toinen yhtäläisyys suomalaisten ja japanilaisten kanssa sen taannoisen pahuutta käsittelevän blogin lisäksi. Vai?

Suomi todellakin taitaa olla jokin välimalli, jossa on vaikutteita vähän sieltä sun täältä. Ei tänne mitään tekohymy-kouluttajia siis tarvittaisi, sillä yhtä laillahan suomalaisista voisi tehdä käsitteen (jos se ei sitä vielä ole) ihmisinä, joiden tapoja pitää vähän oppia. Eli ne ihmiset, jotka täältä karkaavat "junttien" seasta maailman eksotiikkaan, eivät tajua, että samalla tapaa tämä meidän "junttius" on eksotiikkaa siellä tekohymyjen (sun muiden) maailmassa :)

Käyttäjän Petteri Uusitalo kuva
Petteri Uusitalo

Nimenomaisesti tässä yhteydessä "rasismi" on ehkä vähän turhan vahva sana, mutta siitä ei pääse mihinkään että japanilaiset ovat yksi maailman rasistisimpia kansoja. He ovat yhteiskunnallisesti insulaarinen monokulttuuri ja jakavat maailman päässään ensisijaisesti "japanilaisiin" ja "ulkomaalaisiin". Ja siitä syntyy sitten kaikenlaisia hämmentäviä etnisiä yleistyksiä ja tietämättömyyteen pohjaavia harhakäsityksiä, joilla ei välttämättä tarkoiteta pahaa, mutta joita on vaikea kutsua miksikään muuksi kuin rasismiksi.

Japanilaisten saattaa esimerkiksi kuulla sanovan, että vain japanilaiset pystyvät näkemään sateenkaaren kaikki värit. Tai luulevan että vain Japanissa on siitepölyallergioita, koska ajattelevat niiden johtuvan japanilaisten vuosisatojen aikana sisäsiittoiseksi muuttuneesta geeniperimästä. Tai että koko ikänsä Japanissa asunut amerikkalaisen ja japanilaisen jälkeläinen on hyvä englannissa nimenomaan etnisyytensä eikä kotiolojensa vuoksi. Tai että japanilaiset tulkitsevat äidinkielensä vuoksi myös luonnonääniä, kuten kaskaiden siritystä, aivojen kielialueella vasemmassa aivolohkossa eivätkä oikeassa. Tai että länsimaalaiset "ovat ohjelmoituja" loiskimaan ja leikkimään vedessä eivätkä siksi osaa istua hiljaa kylvyssä kuten sivistyneet japanilaiset.

Ja tämä on tosiaan ihan vain sitä viatonta ja kasuaalia rasismia, jota sen harjoittajat eivät sellaiseksi tajua – ei nationalismin, pelon tai ärsyynnyksen motivoimaa avointa rasismia kuten korealaisten vastaiset mielenosoitukset, ravintoloiden ulkomaalaiskiellot tai se että junassa kukaan ei istu ulkomaalaisen viereen. Sitä tarkoitin.

Lainaus zappah

Tässä voisi siis olla jo toinen yhtäläisyys suomalaisten ja japanilaisten kanssa sen taannoisen pahuutta käsittelevän blogin lisäksi.

Kyllä, hyvinkin. Kyllä Suomessakin jokainen aika hyvin ymmärtää esimerkiksi sen, että korkea-arvoisemmalle ihmiselle ei puhuta aurinkolasit päässä, eikä niitä sovi käyttää esimerkiksi kirkossa.

Lainaus zappah

Ei tänne mitään tekohymy-kouluttajia siis tarvittaisi, sillä yhtä laillahan suomalaisista voisi tehdä käsitteen (jos se ei sitä vielä ole) ihmisinä, joiden tapoja pitää vähän oppia.

Mikä ettei. Monen japanilaisen olen kuullut sanovan, että suomalainen lakonisuus on heistä miehekästä ja coolia – ainakin siinä muodossa mitä Kaurismäen elokuvissa näkee. Kulttuuriteosten kauttahan tällaisia juttuja yleensä opitaan, oli suunta mikä hyvänsä...

Kovastihan esimerkiksi suomalaista koululaitosta on yritetty markkinoida ulkomaille, mutta tulokset ovat vissiin olleet vähän laihoja, kun se pohjautuu arvoille jotka ovat monessa maassa täysin vieraita – kuten tasa-arvoisuudelle ja kasvattavuudelle tuloslähtöisyyden sijaan. Esimerkiksi Japanissa suomalaista koulua olisi melko vaikea saada kaupaksi, kun sikäläinen opetusjärjestelmä pohjautuu kuriin, ylempien kunnioittamiseen ja näytetyn esimerkin matkimiseen - ja ensin pitäisi saada sikäläiset ylipäätään ymmärtämään se, että ne eivät ole ainoita mahdollisia tapoja toimia. Suomalainen koulu jossa oppilaat viittailevat, esittävät kysymyksiä ja keskustelevat opettajan kanssa eivätkä vain kuuntele hiljaa tämän kertomia Oikeita Totuuksia on siellä täysin käsittämätön.

Käyttäjän Carpio kuva
Carpio

On myös hyvä muistaa, että monet japanilaiset peittävät kädellä suunsa, kun nauravat. Tämä myös kertonee jotain siitä, että silmät kertovat enemmän kuin suu. Toisaalta pohjimmainen lienee kuitenkin, että monella japanilaisella on päällekkäiset hampaat (yaeba), jotka he yleensä haluavat peittävää nauramisen aikana.

Käyttäjän Petteri Uusitalo kuva
Petteri Uusitalo

En usko sen niinkään liittyvän tähän tunteidennäyttämisjuttuun. Enemmänkin tähän kohteliaisuuspuoleen: suu auki nauraminen ja syöminen (tai laajemmin, aukinaisen suun näyttäminen ylipäätään) on ronskia, äijämäistä ja epäkohteliasta. Siksi niin eivät halua tehdä etenkään naiset. Asiaan vaikuttaa sekin, että suurta suuta pidetään miesmäisenä, epäviehättävänä ja mauttomana.

Viitisen vuotta sitten japanilainen hampurilaisketju Freshness Burger itse asiassa markkinoi humoristisella kampanjalla yksityisyyssuojapaperista, jonka suojassa naiset pystyivät syömään avoinaista suutaan esittelemättä. Naisasiakkaiden määrä tosiaan ilmeisesti nousi yli 200 prosenttia.

Aina voi tosin luottaa siihen, että länsimaisen median lähestymiskulma aiheeseen on takuuvarmasti "tämä on taas uusi surullinen esimerkki siitä, miten japanilaisnaiset ovat patriarkaattisen kulttuurinsa kohteliaisuussääntöjen alistamia". Ikään kuin suu auki syöminen olisi täälläkään erityisen kohteliasta tai feminiinistä; kyse on vain erosta siinä, mitä ihmiset pitävät peruskohteliaisuuden tasona. Japanissa rima on korkealla, röyhtäilevien, piereskelevien ja meluavien kiinalaisten parissa matalalla, ja niin edespäin.

Käyttäjän Vaapukkamehuw kuva
Vaapukkamehuw
Lainaus zappah

ITSE AIHEESEEN:

Suomessa olen itse ainakin toiminut aurinkolasien kanssa enemmän "japanilaisesti" eli en mieluusti puhu ihmisten kanssa aurinkolasit päässä. Tuttujen kanssa ehkä eri asia mutta jos on tuntematon tai varsinkin lapsi, niin otan lasit pois. Onhan se häiritsevää jos ei näe silmiä. Itse siis teen tuota varsinkin siksi, että se häiritsee minuakin jos en näe keskustelijan silmiä lasien takaa.

Suomalaiset myös taitavat muutenkin olla vähemmän sitä amerikkalaista tekohymy-porukkaa, joten uskaltaisin veikata että ehkä tuo aurinkolasi-hommakaan ei ole mikään minun yksittäinen poikkeustapaus suomalaisten keskuudessa. Tässä voisi siis olla jo toinen yhtäläisyys suomalaisten ja japanilaisten kanssa sen taannoisen pahuutta käsittelevän blogin lisäksi. Vai?

Suomi todellakin taitaa olla jokin välimalli, jossa on vaikutteita vähän sieltä sun täältä. Ei tänne mitään tekohymy-kouluttajia siis tarvittaisi, sillä yhtä laillahan suomalaisista voisi tehdä käsitteen (jos se ei sitä vielä ole) ihmisinä, joiden tapoja pitää vähän oppia. Eli ne ihmiset, jotka täältä karkaavat "junttien" seasta maailman eksotiikkaan, eivät tajua, että samalla tapaa tämä meidän "junttius" on eksotiikkaa siellä tekohymyjen (sun muiden) maailmassa :)

Aika lailla samaa mieltä olen. Itselle ainakin muodostuu aurinkolaseja ilman syytä pitävästä henkilöstä kuva, että hän haluaa salata omat mielenliikkeet ja koen sen siinä mielessä outona ja jopa hieman epäkohteliaana. Toisaalta huumeidenkäyttäjät pitävät aurinkolaseja peittääkseen verisuonien laajenemisen tai epätavalliset pupillit.

Jos miettii omaa kommunikaatiota, niin suurin osa minun mielenliikkeistä tulee ilmi silmien ja äänensävyn kautta. Samoiten muiden ihmisten kohdalla noihin kahteen tulee kiinnitettyä selvästi eniten huomiota. Minusta ilmeillä tapahtuva kommunikaatio on Suomessa usein melko hienovaraista. Toisaalta en ole huomannut, että esimerkiksi japanilaisten haastatteluja katsoessa suun peittävä maski olisi tehnyt mielenliikkeiden lukemisen juurikaan vaikeammaksi. Yleisesti ottaen suomalaisia taitaa maskeissa hiertää se, ettei niiden käyttötarkoitusta tiedetä tai ymmärretä, vaan niiden käyttäminen yhdistetään johonkin pöpökammoon tai keuhkosairauksiin.

Toisaalta minua on monesti hämmästyttänyt esimerkiksi jenkkien kyvyttömyys lukea muita ihmisiä. Toki yksilöllistä vaihtelua on paljon, mutta yllättävän moni vaatii sen, että asiat pitää vääntää rautalangasta. Ääriesimerkki tästä on voisi olla vaikka Logan Paul, jonka Japanin perseilyvideoilla näkyi ihan saatanan vittuuntuneita katseita – hän ei kumminkaan tajua mitään, sillä kukaan ei tule suoraan päin naamaa sanomaan, että hänen toiminta ei ole millään tapaa sosiaalisesti hyväksyttyä.

//

Loppuun vielä sellainen jännä huomio, että saan erilaista palvelua lähikaupassa kun asioin siellä ilman piilolinssejä. Olen aikaisemminkin tätä miettinyt, ja syy siihen saattaa olla se, että minun katseesta ei silloin oikein pysty lukemaan mitään. Ainakin henkilökohtaisesti koen sen melko häiritsevänä, etten saa selvää etenkään ihmisten silmistä ja tämä luultavasti heijastuu omaan katseeseen niin, että se näyttää normaalia eleettömämmältä. Sokeiden ihmisten katsehan näyttää ihan kuolleelta, kun se ei reagoi ympäröivään maailmaan mitenkään.

Käyttäjän Petteri Uusitalo kuva
Petteri Uusitalo

Amerikkalaisten ja japanilaisten sosiaaliset signaalit ovat vähän niin kuin kissojen ja koirien: toiset heiluttavat häntäänsä ollessaan vihainen, toiset ollessaan iloisia. Kärjistettynä voisi sanoa että Amerikassa räväkkää, hypertuttavallista ja assertiivista käytöstä pidetään niin positiivisena, että heille ei välttämättä tule mieleenkään ettei se välttämättä ole kaikista muistakin kohteliasta.

Logan Paulin tapauksessa kyseessä tietysti oli ihan tietoinen perseily, koska hänen lapsikatsojistaan on hulvattoman hauskaa nähdä miten joku "aikuinen" käyttäytyy sopimattomasti julkisuudessa. Mutta eipä hän tosiaan ole maailman ensimmäinen jenkki, joka on marssinut Japaniin perseilemään tajuamatta miten epäkohtelias on.

Japanissa kohtelias käytös perustuu sosiaalisen tilanteen ja kontekstin ymmärtämiselle ilman että kenenkään tarvitsee ääneen sanoa "hei, älä tee noin" tai "ei noin voi sanoa tällaisessa tilanteessa". Sellaisiin jotka eivät osaa tällä tavalla "lukea ilmaa" suhtaudutaan vähän yksinkertaisina tapauksina, jotka sanovat pikkulasten tapaan suoraan mitä ajattelevat eivätkä osaa ottaa muita huomioon. Ja ikävä kyllä amerikkalaiset ovat yksi iso syy siihen miksi stereotypia ulkomaalaisista muita halailevina, äänekkäästi nauravina mieslapsina yhdistetään Japanissa helposti kaikkiin ulkomaalaisiin.

Mielenkiintoinen pointti tuo piilolinssittömyys. Silmiin katsomista kun kuitenkin opetetaan peruskohteliaisuutena, mutta koska se on tietysti vähän hermostuttavaa itse tulee usein kierrettyä sitä niin että en oikeastaan pidä katsetta terävöitettynä, vaikka silmät osoittavatkin oikeaan suuntaan. Mutta nyt tuli sitten mieleen, että mitenköhän paljon se näkyy muille...

Käyttäjän Kiki kuva
Kiki
Lainaus zappah

Nyt täytyy kommentoida kesken blogin lukemista ja vähän varsinaisen aiheen vierestä, sillä sen verran tuli ihmetystä aiheuttava kohta eteen:

[quote]Koska kyse on Japanista, keskusteluun aurinkolaseista eksyy toki helposti myös kasuaalia rasismia. Japanilaisten näkee toisinaan esimerkiksi täysin viattomasti olettavan, että ulkomaalaisten on käytettävä aurinkolaseja, koska heidän vaaleat silmänsä "eivät kestä aurinkoa". Tuohon twiittiinkin on näemmä esitetty samansuuntaisia kommentteja.[/quote]

Millä tavalla tuollainen viaton olettamus on muka rasismia? Ei ihme että käsite on ihmisillä niin hukassa jos lehden päätoimittaja kirjoittaa tuollaista.

Esimerkissä ei vain ole syrjintää missään. Mikäli tuota ihan pikkuisen kärjistää, niin ilmeisesti siis pelkkä väärä olettamus on jo rasismia? Huh huh.

EDIT: Vai hetkinen, onko tässä avainsana tuo "kasuaalinen"? Ihanko oikeasti on keksitty vielä tuollainenkin juttu nyt? Vai onko se juttu? No oli tai ei, niin ei tuon sanan lisääminen rasismin eteen tee siitä silti rasismia, ei "kasuaalisestikaan". Ei ainakaan jos kyse tosiaan on oikeasti viattomasta oletuksesta.

Mutta... Kasuaali rasismi, käännetään se nyt tarkemmin "arkipäivän rasismiksi", on justiinsa noita viattomia oletuksia, mitä tehdään pelkästään henkilön syntyperän perusteella.

Rasismin käsite on hivenen laajentunut sitten vuoden nakki, eikä sanaa käytetä enää pelkästään kuvaamaan "te ootte alempia kuin minä"-mentaliteettia. Nykyään keskustellaan paljon rakenteellisesta rasismista, tavoista miten ympäröivä yhteiskunta ja siellä olevat instituutiot (esim. Japani) kohtelee muista maista tulevia ihmisiä. Sitten on taas tätä arkipäivän rasismia, mikä käsittää mm. juurikin nämä ennakkoluulot ja olettamukset väestöryhmästä.

Käyttäjän zappah kuva
zappah
Lainaus Kiki

Mutta... Kasuaali rasismi, käännetään se nyt tarkemmin "arkipäivän rasismiksi", on justiinsa noita viattomia oletuksia, mitä tehdään pelkästään henkilön syntyperän perusteella.

Rasismin käsite on hivenen laajentunut sitten vuoden nakki, eikä sanaa käytetä enää pelkästään kuvaamaan "te ootte alempia kuin minä"-mentaliteettia. Nykyään keskustellaan paljon rakenteellisesta rasismista, tavoista miten ympäröivä yhteiskunta ja siellä olevat instituutiot (esim. Japani) kohtelee muista maista tulevia ihmisiä. Sitten on taas tätä arkipäivän rasismia, mikä käsittää mm. juurikin nämä ennakkoluulot ja olettamukset väestöryhmästä.

Ei auta selitykset, on silti aivan älytöntä laajentaa käsitettä tarkoittamaan jotain muuta kuin mitä sen pitäisi tarkoittaa.

On älytön ajatus että joku voisi vahingossa olla rasisti. Murha ja tappo esimerkiksi ovat periaatteessa "sama" asia mutta kuitenkin täysin eri. Samalla lailla minusta nämä esimerkit "kasuaalista rasismista" eroavat oikeasta rasismista.

Eli kun puhutaan "kasuaalista rasismista" niin se kuulostaa minusta samalta kuin jos puhuttaisiin vaikkapa "kasuaalista murhasta" kun tarkoitettaisiin tappoa. Miksi pitää liittää asiaan termi, jolla on eri tarkoitus ja sotkea asiaa? Ei ole mitään syytä eikä järkeä tehdä sellaista.

Käyttäjän kribmeister kuva
kribmeister

Zappa puskee vähän sivutielle hommaa mutta kyllä kasuaali rasismi on aika kuvaava termi. Itelle sellasta on ettäku joku utelee juurista ja sanon olevani puoliksi egyptiläinen ja henkilö kysyy tunnenko jotain kouvolassa asuvaa irakilaista pakolaista. Tuskin tossa mitään pahantahtosta on mutta aika kasuaalia rasismia olettaa että jos on jotain juuria siellä päin maailmaa niin tuntee jonku vatipään vittu toiselta puolelta suomea.

Käyttäjän zappah kuva
zappah
Lainaus kribmeister

Zappa puskee vähän sivutielle hommaa mutta kyllä kasuaali rasismi on aika kuvaava termi. Itelle sellasta on ettäku joku utelee juurista ja sanon olevani puoliksi egyptiläinen ja henkilö kysyy tunnenko jotain kouvolassa asuvaa irakilaista pakolaista. Tuskin tossa mitään pahantahtosta on mutta aika kasuaalia rasismia olettaa että jos on jotain juuria siellä päin maailmaa niin tuntee jonku vatipään vittu toiselta puolelta suomea.

No milläs lailla olen puskenut sivuteille kun kritisoin mielestäni ihan perustellen tuota asiaa.

Otetaas sitten tuo esimerkkisi ja käännetään sitä vähän eri tavalla: jokuhan voi tamperelaiselta kysyä ihan ohimennen, että tunteeko Jutilan Timppaa. Tuokin on pelkkä viaton kysymys, jossa on "vähän" oiottu mutkia. Se, että asiaan liittyykin ulkomaalaiset/juuret muualla, ei tee minusta ajattelemattomuudesta rasismia.

Olennaisinta on se, että tekijä vain olettaa jotain vähän typerästi. Ei siihen ole mitään syytä vetää rasismia, oli se sitten jollain "kasuaalilla" varustettua tai ei.

Toisaalta tuokin esimerkkisi oletus, että tuntisit muita ulkomaalaisia, ei ole edes NIIN kaukaa haettu. Jos olisin itse ulkomailla, jossa on suomalaisia asukkaita ja kohtaisin heistä yhden, niin kokisin aika normaaliksi kysyä, että tunteeko hän myös samassa maassa asuvaa Erkki Esimerkkiä. Ainahan ihmiset etsivät ryhmää, johon jollain lailla samaistua. Suomalaiset ulkomailla ja ulkomaiset ulkomailla. Ja jos ongelma on se, että egypti ja irak on vähän eri asia, niin esimerkiksi vaihto-opiskelijat hengailevat aika normisti keskenään, koska heillä nyt vain on yhteistä se, että ovat muualta kuin suomalaiset.

Myönnän toki, että tapauksessasi yhteys on todella kaukaa haettu mutta onko se varmasti paras vaihtoehto kenenkään kannalta nimittää tuota tapahtumaa MILLÄÄN lailla rasismiksi? Minusta se ei todellakaan palvele yhtään ketään ja lisää vain haittaa.

Edelleen pitäisin "rasismin" käsitteenä, joka kuvaa oikeasti sitä mitä sen pitäisikin eikä jotain ihmisen hölmöjä väärinkäsityksiä tai turhan ajattelemattomasti tehtyjä johtopäätöksiä. Myös "ikärasismi" on paska käsite, sillä ihan hyvin voi käyttää sanaa "syrjintä".