Idän lumo: Sanoinkuvaamattomat demoniruhtinaat / Blogit / www.pelaajalehti.com

Idän lumo: Sanoinkuvaamattomat demoniruhtinaat

29.07.2018 // Kirjoittanut: Petteri Uusitalo
13
Idän lumo: Sanoinkuvaamattomat demoniruhtinaat

Yksi kääntämiseen liittyvä haaste on se, että kaikille sanoille ei ole olemassa käännöstä. Tarkemmin voisi sanoa, että eri kielissä ei välttämättä ole samanlaista vakiintunutta ilmaisua jollekin konseptille, vaikka itse konsepti olisikin tuttu.

Japanilaiset rakastavat maailman lokeroimista, joten etenkin sosiaalisille ilmiöille löytyy läjäpäin median keksimiä buzzwordeja. Vuosituhannen taitteessa kohistiin ”enjokosaista”, alaikäisten prostituutiosta. Nykyään jokainen Japanin ulkopuolellakin tietää, mitä ”hikikomori” tarkoittaa. Chuunibyousta kirjoitinkin jo aiemmin. Jotkut ilmaukset kielivät Japanin sukupuolirooleista: ”himo-otoko” tarkoittaa miestä joka ei ansaitse elantoaan vaan loisii naisensa rahoilla, ”ikumen” koti-isää joka hoitaa lasta samalla kun vaimo käy töissä. Nämä muodostavat käännösongelmia etenkin silloin, kun ne esiintyvät teosten nimissä.

Toisinaan taas on vaikea sanoa puuttuuko konseptia kuvaava sana siksi että konsepti itsessään on vieras, vai onko konsepti vieras nimenomaan sen vuoksi että sille ei ole sanaa. Meillä suomessa ei esimerkiksi ole varsinaista sanaa ”tenkouseille” eli transfer studentille – oppilaalle, joka vaihtaa koulua kesken lukukauden. (Japanissa vanhanaikaiset suuryritykset kierrättävät työntekijöitään kaupungista toiseen, ja koko perheen on tietysti muutettava mukana ja vaihdettava koulua.) Asian voi toki ilmaista sanomalla ”uusi oppilas”, mutta sillä ei ole samanlaista potkua. Se ei ole fraasi, ja juuri se tekee siitä vähemmän merkityksillä ladatun.

Persona 5.

Suomessa ei myöskään tehdä kunnollista eroa konseptien ”stepsibling” ja ”half-sibling” välille - aina voi sanoa ”ottosisarus”, mutta vähän vieraalta se kuulostaa. Toisaalta suomessa on sanoja joillekin sellaisille konsepteille joita englannissa ei puolestaan ole. Esimerkiksi ”apaato”, kaksikerroksinen asuinrakennus jonka asunnoilla on jokaisella on oma ulko-ovi, on tietysti luhtitalo. Niin ikään on hauskaa nähdä englanninkielisten kääntäjien venkoilevan mandariinien kanssa.

Jotkut vakiintuneet ilmaukset ovat kuitenkin yleisiä nimenomaan fiktiossa. Ja kun käännetään japanilaista mediaa englanniksi, niille ei ole välttämättä olemassa samanlaista yhtä joka tilanteeseen sopivaa käännöstä. Siksi eri teoksissa näkee välillä hyvinkin erilaisia ratkaisuja.

***

Yksi tällainen esimerkki on nimi ”Mayoi no mori”, jonka antaminen metsälle on vuosikymmeniä vanha perinne japanilaisissa peleissä.

Sanalla mayoi (迷い) on useita mahdollisia merkityksiä: eksyminen, hämmentyminen, epäröiminen, illuusio ja niin edespäin. Eri peleissä tämännimiset metsät ovat olleet tunnelmiltaan välillä melko erilaisia – vaikka ne usein ovatkin jollain tavalla pelottavia paikkoja – joten lokalisoijat ovat toisinaan päätyneet hyvinkin erilaisiin ratkaisuihin.

Tunnetuimpiin kuuluvat:

  • Lost Woods (Zelda-sarja)
  • Forest of Illusion (Super Mario World)
  • Phantom Forest (Final Fantasy VI)

Lukuisia muitakin vaihtoehtoja löytyy. Dragon Quest V:ssä metsän nimi on ”Neverglade”. Pokémon Black & White -peleissä se on ”Lostlorn Forest”, Paper Mariossa taas ”Forever Forest”. Ja ensimmäisessä The Legend of Zelda -pelissä nimi ”Lost Woods” esiintyi vain pelin mukana tulleessa paperisessa kartassa – pelin dialogissa sitä kutsuttiin nimellä ”Forest of Maze”.

Paper Mario ja Pokémon Black & White.

Tämä ei tietenkään millään tavalla tarkoita että kyseessä olisi muka sama metsä - kyse on vain perinteeksi muodostuneesta nimestä. Englanninkielisessä maailmassa vastaavaa perinnettä ei vain ole, joten myös nimi on sirpaloitunut lukuisiin osiin.

Shitennou.

Toisen esimerkin juuret ovat buddhalaisessa perinteessä. ”Shitennou” (四天王) eli ”neljä taivaallista kuningasta” viittaa neljään jumaluuteen, joista kukin hallitsee yhtä neljästä ilmansuunnasta. (Heillä on nimetkin, mutta niillä ei ole tässä yhteydessä väliä.)

Buddhalaisuuden myötä myös tämä konsepti on juurtunut japanilaiseen kulttuuriperinteeseen ja ottanut siellä omia muotojaan. Konseptiin ”neljästä suuresta” voikin törmätä melkein missä tahansa kontekstissa, puhuttiin sitten ravintolan ruokalistan liha-annoksista tai julkkiksista.

Tämä esimerkki on paljon edellistä yleisempi, ja sen kääntämiseen liittyy useita ylimääräisiä mutkia – kuten kristillisten implikaatioiden väisteleminen ja se, että nelikon jäsenet ei välttämättä ole millään tavalla jumalallisia, taivaallisia, miespuolisia tai edes ihmisiä.

Danganronpa 2.

Ja kuten edellä mainitsin, videopeleissä ongelmana on aina myös käytettävissä oleva fyysinen tila ruudulla – 四天王 on mukavan lyhyt ja ytimekäs ilmaus, käännöksissä taas merkkejä on käytettävä huomattavasti enemmän. Enemmän tai vähemmän vakiintuneen käännöksen ”Four Heavenly Kings” lisäksi fraasin on vuosien varrella voinut nähdä käännettynä esimerkiksi näin:

  • Four Monarchs
  • Elite Four
  • Four Devas
  • Four Generals
  • Vile Four
  • Four Emperors
  • Four Lords
  • Big Four
  • Four Guardians
  • Four Archfiends

Fiktion kontekstissa kyse on tietysti usein nimenomaan jonkinlaisista vastustajista, oli kyse sitten animesta, mangasta tai peleistä. Se miten teemaa käsitellään vaihtelee laidasta laitaan: Pokémon-sarjan Elite Four on kovin erilainen vastustajajoukko kuin uskontoteemaisessa Megami Tensei -sarjassa esiintyvä Four Devas. Kun pitää silmiään auki, viittauksia ”neljään johonkin” alkaa nähdä vähän kaikkialla, Street Fightereista Mega Maneihin.

 Pokemon HeartGold & Soulsilver ja Shin Megami: Strange Journey.

Pokémonin lisäksi konsepti on monelle länsimaiselle tullut tutuksi alun perin Final Fantasy -sarjan kautta. Final Fantasy IV on hauska esimerkki, koska se on käännetty englanniksi useampia kertoja. Sen eri versioissa ilmaus oli käännetty näin:

  • Four Fiends of Elements (SNES)
  • Fearsome Four (PlayStation)
  • Four Elemental Lords (Game Boy Advance)
  • Four Elemental Archfiends (DS)

Mega Man Zero ja Final Fantasy IV:n GBA-versio.

On kuitenkin hyvä huomata, että neljän suuren tiimissä ei aina ole väistämättä kyse nimenomaan tästä konseptista. Japanilaisessa popkulttuurissa näkee usein myös kiinalaisesta astrologiasta peläisin olevaa neljää eläintä, jotka ovat valkoinen tiikeri, sininen lohikäärme, musta kilpikonna ja punainen lintu (joka ei ole teknisesti ottaen ole feeniks, mutta usein sekoittuu sen kanssa). Nekin hallitsevat eri ilmansuuntia ja niiden lisäksi vuodenaikoja.

Nämä eivät ole "shitennou", vaan "shijin".

Oli miten oli ovat nämä ”neljä suurta” usein välietappeja, jotka on voitettava ennen lopullista loppupomoa. Fantasiakontekstissa tämä pomo on tietysti demoniruhtinas, ”maou”.

Yleisin englanninkielinen käännös maoulle lienee ”Demon Lord”.

Maou on siitä jännä tropee, että sen konsepti on varmasti tuttu jokaiselle miekka ja magia -fantasiaa missään muodossa koskaan kuluttaneelle, mutta sille on olemassa yksittäinen ja nimenomainen sana vain japanilaisessa fantasiaperinteessä. Asiaan kuuluvat yleensä sarvet, viitta, demoniarmeijat, valtaistuin ja linna, jonne kohtalon valitseman miekkasankarin on taisteltava tiensä lopullista yhteenottoa varten.

Kuuluisia esimerkkejä ovat Zelda-sarjan Ganon ja Mario-sarjan Bowser, joita molempia kutsutaan peleissään titteleillä ”maou” tai ”daimaou” vähän pelistä riippuen.

Toisinaan titteliä näkee tosiaan myös jälkimmäisessä muodossa, johon on liitetty ”suurta” tarkoittava etuliite dai. Se ei kuitenkaan tarkoita että maailmassa olisi välttämättä muita, vähäisempiä demoniruhtinaita, vaan se on yleensä ihan vain korostamista.

Maou (lausutaan ”maoo”, kuten blogin lukijat muistanevat) kirjoitetaan 魔王. Jälkimmäinen kanji ou käännetään yleensä kuninkaaksi, mutta on itse asiassa suhteellisen sukupuolineutraali. Siksi valtaistuinsalista voikin löytyä yhtä hyvin demonikuningatar kuin -kuningas, vaikka sitä ei tittelistä voisikaan päätellä.

Maoyuun mangaversion käännöksessä on päädytty ratkaisuun ”Archenemy”, mutta sarjan sisällä käytetään kuitenkin termiä "Demon Queen". Overlordin nimi on myös alkuperäisessä japaninkielisessä muodossaan käännöstermi "Overlord", eikä termiä "maou" käytetä japaninkielisessäkään tekstissä, mutta päähenkilö edustaa selvästi maou-hahmotyyppiä.

Yhdyssanan ensimmäinen kanji ”ma” taas on vähän mutkikkaampi tapaus. Se voi kontekstista riippuen tarkoittaa demonia, paholaista, taikuutta, pahuutta tai ihan vain yliluonnollista. Se esiintyy esimerkiksi näissä sanoissa:

  • Majo (魔女) – noita
  • Mahou (魔法) – taikuus
  • Maseki (魔石) – taikakivi (etenkin F2P-peleissä)
  • Makai (魔界) – alamaailma
  • Mazoku (魔族) – demonikansa
  • Majin (魔神) – jumaluus
  • Majin (魔人) - maagikko tai maaginen henkilö, kontekstista riippuen

Etenkin jälkipuoliskon sanoille kuitenkin hankala löytää mitään yleispätevää käännöstä. Yhden teoksen ”makai” voi näyttää liekehtivältä Helvetiltä, toinen asukkaitaan lukuunottamatta ihan ihmismaailmalta. Yhden teoksen mazoku-kansan jäsenet voivat näyttää hirviöiltä, toisen seksikkäiltä tytöiltä joilla on sarvet, kolmannen lampun hengiltä. Siksi riippuu täysin teoksesta, onko paras käännös ”demon tribe”, ”beastmen”, ”inhumans”, ”fallen” vai jotain muuta.

Tämän vuoksi pitää käyttää tapauskohtaista harkintaa, jos maoun pitää selventää olevan "jonkin maan valtias" tai "jonkin kansan hallitsija".

Yhdistämällä naisen ja kuninkaan kanjin saa tietysti ”kuningattaren”, 女王 eli "joou". Tyttöjen romanssipeleihin erikoistunut, sittemmin edesmennyt studio QuinRose julkaisi vuonna 2014 pelin nimeltä 魔女王, ”majoou” eli ”demonikuningatar”. Sen lisäksi termi ei kuitenkaan näytä olevan kovin laajassa käytössä.

Joka tapauksessa lonkalta lähtevä käännös ”demoni” saattaa siis osua pahastikin ohi maalin.

Esimerkiksi elokuvassa Labyrintti David Bowien esittämä peikkokuningas on japaninkielisessä käännöksessä ”maou”. Tarussa sormusten herrasta sekä Angmarin Noitakuningas että Sauron ovat sellaisia, samaten Castlevanian vampyyrilordi Dracula. Dragon Ballin Piccolon titteli oli sarjan alussa "daimaou", ja hän oli muutenkin hyvin stereotyyppinen demoniruhtinas - kunnes paljastui että hän oli avaruusolento.

Dragon Ballin Piccoloa kutsuttiin suomeksi "pimeyden ruhtinas Piccoloksi". Hän käytti ma-kanjia 魔 henkilökohtaisena symbolinaan.

Tästä johtuen erilaisia käännösvaihtoehtoja on lukuisia, ja esimerkkejä löytyy vähintään yhtä paljon kuin shitennoun tapauksessa. Yleisimpiä ovat:

  • Demon Lord
  • Overlord
  • Infernal King
  • Dark Lord
  • Archdevil
  • Prince of Darkness
  • Evil King
  • Overfiend
  • Archenemy
  • Evil Lord
  • Great King of Evil
  • Archdemon
  • Fiendlord
  • Warlock Lord
  • Sorcerer King

Itse tykkään suomennoksesta ”demoniruhtinas”, koska sitä käytettiin aikoinaan Nana-mangan täkäläisessä julkaisussa. Usein päätös joudutaan kuitenkin tekemään myös käytännön rajoitteiden perusteella.

Useita erilaisia demonivihollisia sisältävässä Shin Megami Tenseissä demoniluokka ”maou” käännettiin ”Tyrant”, kenties tilarajoitusten vuoksi.

Disgaea-sarjassa on päädytty ytimekkääseen ilmaukseen ”Overlord”, kenties siksi että ensimmäisessä pelissä päähenkilö hokee sitä koko ajan.

Mystinen metsä on ehkä tapaus, jonka ympäri voi kirjoittaa helpostikin, ja jolla ei ole sen suurempaa merkitysarvoa painoarvoa kuin nimeen liittyvä perinne. Shitennou ja etenkin maou ovat kuitenkin vähän toista maata: koska niiden kääntäjät joutuvat aina päätymään parhaiten kontekstiin sopivaan käännökseen, käytetty termistö sirpaloituu.

Silloin länsimaisen käännöksen kuluttaja ei välttämättä sisäistä termiin liittyvää perinteen painoarvoa. Etenkin maoun tapauksessa kyseessä on fiktioklisee, josta kuluttajalle saatetaan odottaa syntyvän tietynlaisia mielleyhtymiä ja johtopäätöksiä. Ihmissankarin ja demonikuninkaan yhteenotto on yksi niistä – jolloin pointti saattaa olla juuri se, että asiat eivät menekään kuin suunniteltua.

Hyvä esimerkki on yllä mainittu Maoyuu, jossa sankari ja demonikuningatar alkavatkin tehdä yhteistyötä maailman pelastamiseksi. Usein tätä käytetään myös ihan suoraan humoristisen alkuasetelman luomiseksi.

Päädyttyään fantasiamaailmastaan meidän maailmaamme demoniruhtinaat saattavat päätyä töihin vaikkapa perheravintolaan tai hampurilaisketjuun.

Klassinen esimerkki siitä miten tällaista odotuksilla leikittelyä voidaan käyttää dramaattisena välineenä löytyy Chrono Triggeristä. Yksi sen päähenkilöistä on luopunut syntymänimestään Janus ja alkanut demonikansan johtajaksi, jolloin häntä kutsutaan tietysti ”maouksi”. Koska kaikki hänen alaisensa ovat demoneja, ja koska pelin hahmosuunnittelija oli vielä Akira Toriyama, oli pelaajien selvästi tarkoitus olettaa että paljon puhuttu ja odotettu demoniruhtinas olisi Dragon Quest -tyylinen sarvekas kaapuhirviö eikä ihminen.

Englanninkielisessä SNES-käännöksessä hahmoa kutsuttiin kuitenkin tittelin sijaan nimellä ”Magus”, joka lieventää tätä yllätystä. Tuoreemmassa DS-julkaisussa käännöstä on itse asiassa viilattu niin, että hahmoon viitataan myös muodossa ”the Magus”, jolloin se kuulostaa enemmän titteliltä kuin nimeltä.

Chrono Trigger.

Moderni japanilainen popmedia koostuu palasista ja elementeistä, joiden oletetaan olevan kuluttajille tuttuja jo valmiiksi. Voi esimerkiksi kuvitella millaista olisi kuluttaa amerikkalaista viihdettä, jos ei olisi koskaan kuullut "supersankarin" käsitettä eikä ymmärtäisi sen ympärillä vuosikymmenten ajan jatkunutta leikittelyä, Watchmenistä Ihmeperheeseen.

Samaan tapaan japanilaisen median kuluttamisessa auttaa sen tietäminen, mitkä sen perimmäiset tropeet ja rakennuspalikat ovat. Monet sellaiset ovat harrastajien parissa jääneet pysyvästi vaille mitään vakiintunutta käännöstä: tsundere on varmaan laajimmin tunnettu esimerkki. Nimenomaan ilmaus maou on itse asiassa siitä onnellisessa asemassa, että siihen ei liitetä samanlaista leimaa erikoistermistä, jonka tietäminen on valistuneen harrastajan merkki.

Siksi sen kääntämiseen ei liity stigmaa, ja sen jättämistä kääntämättömänä sellaisekseen näkee vain hyvin harvoin. Ja se on ihan hyvä, koska eihän sitä voi mitenkään elegantiksi ratkaisuksi kehua.

---

Petteri Uusitalo

Kirjoittaja on Anime-lehden päätoimittaja. Häntä ja blogia voi seurata Twitterissä.

---

Edellinen: Piirroshahmoista kiihottumattomat ovat viallisia

Seuraava: Sielun peili ei ole suu

Kommentit

Käyttäjän Haerski kuva
Haerski
Lainaus Hayarigami

Juuri tästä syystä pelaan japanilaiset pelit ehdottomasti japaniksi. Esimerkiksi "Magus" ei herätä minussa juuri minkäänlaisia tunteita mutta "Maou" paljonkin. On hämmästyttävää, kuinka laimealta pelin englanninkielinen versio voikaan tuntua japanilaisen jälkeen. Toki asiaan vaikuttavat myös kielen muut seikat, kuten kohteliaisuustasot, hahmojen roolikieli, merkistön käyttö (esim. katakana-robottikieli tai lapsen hiraganapuhe) ja englannista puuttuvat persoonapronominit (kuten useat eri [i]minä[/i]-sanat jne.).

Pelaajan foorumilla on nähty jonkin verran toteamuksia, kuten "En ole missannut mitään pelatessani pelit englanniksi lokalisoituina". Kenties tällaisten puhujat ymmärtävät tämän blogitekstin luettuaan, että kyllä sitä tulee missattua jonkin verran.

No mutta jos nämä japaninkieliset termit eivät ole tuttuja, niin siinähän nimenomaan missaa ihan kaiken. Siksihän käännöksiä tehdään, että se alkuperäinen ajatus yritetään siirtää vieraalle kielelle ja kultuurille niin, että asia tulee mahdollisimman ymmärretyksi ilman, että tarvitsee käydä kielen ja kulttuurihistorian kurssia. Kääntäjät käy niitä juuri siksi, että meidän muiden ei tarvitse.

Kyllä itsekin pidän melkein aina kun mahdollista japaniäänet päällä, mutta ei se minun ymmärtämystäni ole silti sen kummemmin syventänyt. Edelleen ymmärrän sieltä joukosta vain ne muutaman tunnetut sanat.

Käyttäjän Hayarigami kuva
Hayarigami
Lainaus

Minulle ''Magus'' herättää heti ajatuksia muinaisista velhoista aina keskiajan alkemisteihin, mutta ''Maou'' taas kuulostaa kaverin kissalta.

Tässäkin taas huomataan: maou ei ole perimmäiseltä merkitykseltään lähelläkään noita mainitsemiasi. Tässä nähdään havainnollistetusti, miten "harhaan" lokalisoijat voivat viedä pelaajia nimien avulla, jolloin kokemuksesta muodostuu väkisin erilainen kuin alkuperäiset tekijät ovat suunnitelleet. Jännä myös nähdä, miten puhut maoun kuulostamisesta, vaikka itse en ole edes tarkemmin ajatellut, miltä se kuulostaa. Olen keskittynyt siihen, miltä se näyttää kanjeina (魔王) eli millaisia merkityksiä se pitää sisällään.

Lainaus

No mutta jos nämä japaninkieliset termit eivät ole tuttuja, niin siinähän nimenomaan missaa ihan kaiken.

Nyt et tainnut olla oikein perillä, millaisissa konteksteissa tuota "En ole missannut mitään pelatessani pelit englanniksi lokalisoituina" -toteamusta on käytetty. Sitä on käytetty nimenomaan vähättelemään sitä, että japanin opetteleminen pelikokemuksen parantamiseksi olisi tarpeellista. Sen tarkoituksena on siis kommentoida sitä, että vaikka osaisi japania, kokemukseen ei tulisi lisäarvoa. Siinä ei tietenkään ole kyse reaalitilanteesta eli siitä faktasta, että kommentoija ei osaa japania. Kukapa pelaisi peliä kielellä, jota ei osaa ollenkaan? Niin itsestään selvä juttu, etten uskonut maininnan olevan tarpeen.

Lainaus

Kääntäjät käy niitä juuri siksi, että meidän muiden ei tarvitse.

Käännös on aina kompromissi. Etenkin japani on usein niin vaikea kieli kääntää suomeksi tai englanniksi, ettei hyvienkään kääntäjien tuotoksia kannata noin sokeasti pitää sellaisina, jotka oikeasti pystyisivät välittämään asiasta kaiken oleellisen.

Lainaus

Kyllä itsekin pidän melkein aina kun mahdollista japaniäänet päällä, mutta ei se minun ymmärtämystäni ole silti sen kummemmin syventänyt. Edelleen ymmärrän sieltä joukosta vain ne muutaman tunnetut sanat.

Miten tuo liittyy mihinkään? Minä en pidä pelkkiä ääniä päällä vaan pelaan pelit teksteineenkin japaniksi. Ei se äänien päällä pitäminen tietenkään maagisesti auta sinua ymmärtämään japania.

Käyttäjän Haerski kuva
Haerski

@Hayarigami
Mistäpä minä jotain pelaajaboardin keskusteluja tiedän, kun en sillä puolella tätä sivustoa käy ollenkaan.

Epäselvää oli siis se, että boardilla joku porukka ainakin väittämäsi mukaan kokisi, että japanin opettelu on turhaa. Tämä on minusta puolestaan sen verran typerä mielipide, ettei tullut ollenkaan mieleen, että joku jossain voisi oikeasti ajatella noin. Tietenkin olisi aina ihanteellista osata alkuperäistä kieltä, että kaikki nyanssit tulee selväksi.

Tätä taustaa vasten sitten kuulosti vähän siltä, että kommenttisi oli suunnattu yleisesti lokalisointeja vastaan, jotenkin siihen tyyliin, että opetelkaa japania läskit, kun lokalisoinnit on niin vesitettyä paskaa tms. Mutta kun et sitä näin kerran tarkoittanut, niin eipä sitten mitään.