Idän lumo: Piirroshahmoista kiihottumattomat ovat viallisia / Blogit / www.pelaajalehti.com

Idän lumo: Piirroshahmoista kiihottumattomat ovat viallisia

22.07.2018 // Kirjoittanut: Petteri Uusitalo
86
Idän lumo: Piirroshahmoista kiihottumattomat ovat viallisia

Dreamworks tuottaa uusintaversion 80-luvun He-Man-spinoff She-Rasta. Koska joka ikinen alle nelikymppinen animaatioalan työntekijä on kasvanut japanilaisia piirrettyjä katsoen, sarjan visuaalista ilmettä on päivitetty modernimmaksi. (Ja hyvä niin, koska olivathan ne 80-luvun amerikkalaispiirretyt sietämättömän rumia.)

Barbie-nuken ja Wonder Womanin ristisiitoksen sijaan uusi She-Ra näyttää perussirpakalta animehahmolta. Pamela Anderson -huulet ovat tiessään, ja hameen alla olevat pyöräilyshortsit ovat selvästi Revolutionary Girl Utenan toiminnallisen päähenkilön inspiroimat. (Yllä olevassa kuvassa.)

Promokuvien paljastaminen synnytti tietyistä suunnasta kovan vastareaktion, koska kaikki mitä naistekijät tekevät on nykyään poliittista, oli kyse sitten peleistä tai piirretyistä.

She-Ran väitettiin näyttävän pojalta, transsukupuoliselta, lesbolta tai jopa kaikilta yhtä aikaa. Ne jotka ovat aiemminkin nostaneet äläkän kaikesta vastaavasta pitävät päivänselvänä, että kyseessä on feministinen salajuoni.

Tätä kaikkea voisi purkaa monesta eri suunnasta. Yksi voisi sanoa, että sarja on suunnattu nuoremmalle yleisölle kuin alkuperäinen – mikä olisi vähän hassua, sillä tuskinpa alkuperäistä lelumainostakaan mitkään parikymppiset katsoivat. Toinen voisi sanoa, että hahmon seksikkyys on toissijaista, kun kyseessä on tytöille suunnattu sarja.

Itse taas voisin ihmetellä sitä, että joku ylipäätään pitää alkuperäisiä hahmodesignejä jotenkin paremman näköisinä kuin uusia. Minulta kesti aluksi jopa jonkin aikaa tajuta, että hahmodesignien seksikkyydestä valittavat pitivät uutta hahmoa vähemmän hyvännäköisenä kuin alkuperäistä.

Hyvät meemikuvat eivät koskaan vanhene.

Jätetään tällä kertaa kokonaan syrjään se, miten monien mielestä jokainen vähänkään japanilaistyylisesti designattu hahmo näyttää kuusivuotiaalta. (Tämä tuli huomattua jo silloin, kun kirjoitin Steamin animesensuurilinjasta.) Uuden sarjan tekijät ovat sivumennen sanoen jo etukäteen ehtineet tähdentää, että sarjan kaikki hahmot ovat täysi-ikäisiä, jotta vältettäisiin samanlainen sirkus kuin Dreamworksin aiemman sarjan Voltron: Legendary Defender kanssa. Sen fanikunta kun äityi käyttämään hahmoparitussotiensa lyömäaseina pedofiliasyytöksiä, koska hahmojen virallisia ikiä ei koskaan kerrottu.

Sen sijaan ajattelin tällä kertaa keskittyä piirroshahmojen kokemiseen seksuaalisesti viehättävinä ylipäätään. On nimittäin paljon ihmisiä, joiden mielestä seksuaalisen vedon kokeminen minkäänlaista piirroshahmoa kohtaan on ylipäätään kummallista.

***

Fiktiivisiin hahmoihin voi tunnetusti ihastua, ja siinä on aina kyse vähintään yhtä paljon hahmon luonteesta ja käytöksestä kuin sen ulkonäöstä - eihän kukaan muuten ihastuisi kirjallisuushahmoihin. Nuorella iällä ihmisellä ei myöskään ole kauheasti ennakkoluuloja. Tykästyessään johonkin hahmoon sitä ei kauheasti välitä siitä, että Prätkähiirten Vinski tai Tikun ja Takun Vinkki eivät ole ”ihmisiä” – joten miksi tehdä eroa myöskään Jessica Alban ja Jessica Rabbitin välillä?

Tietyssä mielessä kaikki teini-iän julkkisihastukset ovat ihan yhtä fiktiivisiä. Isoin ero Jack Sparrow’n ja Jack Skellingtonin välillä on se, että toista esittää livenäyttelijä.

Jopa itse kärttyukko Hayao Miyazaki, maailman äänekkäin otakukulttuurin kritisoija, päätti alun perin lähteä animealalle ihastuttuaan animehahmoon.

Ihastumisen tunteet koetaan korvien välissä, kuten myös seksuaalisen viehätysvoiman kokeminen. Kyse on siis siitä, että aivot kiihottuvat pohjimmiltaan lähinnä vaikkapa takapuolen tai seksikkäiden vaatteiden ideasta. Aivoille on yksi ja sama, onko kyseessä fotorealistinen kuva vai ei.

Tämän kirjoituksen otsikko on peräisin nörttikerhosta kertovasta klassikkosarja Genshikenistä vuodelta 2004. Siinä asia selitettiin animea harrastamattomalle normolle näin:

Ihmetyksenaihe käännetään tässä humoristisesti päinvastoin: ihmisille on normaalia tulkita yksinkertaistettuja symboleita ja yhdistää niitä oikean maailman asioihin. Joten itse asiassa sellaisessa ihmisessä on jotain vikaa, joka tarvitsee mielikuvituksensa tueksi nimenomaan realismia.

Mielenkiintoista kyllä monille raja tuntuu kulkevan nimenomaan kaksiulotteisuuden ja kolmiulotteisuuden välissä: riittävän realistisella tyylillä mallinnettu 3D-hahmo voidaan ”hyväksyä” seksuaaliseksi objektiksi, mutta 2D-hahmoa taas ei. Voi miettiä, miten tämä liittyy länsimaisten pelien haluun puskea grafiikan realistisuutta jatkuvasti eteenpäin siinä missä Japanissa ollaan ihan tyytyväisiä tuttuihin ja turvallisiin 2D-piirroksiin.

Kun asettaa vierekkäin fotorealismiin pyrkivän 3D-hahmon ja symbolismiin pyrkivän 2D-hahmon, yksi katsoja näkee vierekkäin seksikkään naisen ja groteskin uncanny valley -hirviön. Toinen katsoja taas näkee samat asiat, mutta toisin päin.

Mutta, tähän voi sanoa, eikö ole kummallista kiihottua jostain sellaisesta joka ei muistuta millään tavalla mitään oikeaa? Mieti nyt miten kammottavalta mikä tahansa animehahmo näyttäisi oikeasti.

Jutun juju on kuitenkin siinä, että piirroshahmoista pidetään usein juuri siksi että ne eivät ole realistisia, ei niinkään siitä huolimatta. Nehän koostuvat pelkistä symboleista, joiden merkitys tulkitaan vasta aivoissa.

Ihmisen seksuaalisuus kehittyy murrosiän aikana. Olen viime aikoina kehitellyt teoriaa, jonka mukaan se mitä ihminen oppii pitämään seksuaalisesti viehättävänä määrittyy osittain mukaan, minkälaisille vaikutteille ihminen altistuu tämän elämänvaiheen aikana. Toisin sanoen: jos viettää teinivuotensa masturboiden GTI-lehdille, voi olla hyvin vaikea pitää myöhemminkään piirroshahmoja kiihottavina. Mutta jos viettää teinivuotensa masturboiden piirroshahmoille, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Itse asiassa silloin saattaa puolestaan kokea vaikeaksi pitää seksikkäinä niitä töröhuulisia silikoniblondeja, joita amiksen käyneet armeijan tupakaverit kuolaavat.

Pornomangalehti Comic Kairakutenin englanninkielisen julkaisun kansikuvat helmi- ja maaliskuulta 2017.

Olennaista on, että tällä alitajuisella kouluttautumisella ei tarvitse välttämättä olla mitään tekemistä oikean maailman kokemusten kanssa. Esimerkiksi puputyttöasuja pidetään yleisesti ottaen seksikkäinä, mutta miksi? Harva sellaista on koskaan oikeasti nähnyt muuten kuin kuvissa. Kyseessä on ihan vain symboli, jonka on oppinut yhdistämään eroottiseen kontekstiin.

Sama pätee kaikkiin muihinkin symboleihin. Suomalaiset eivät näe esimerkiksi sisäkköasuja, sotilasunivormuja tai koulupukuja arkisessa elämässään, mutta median kautta niihin on opittu yhdistämään seksuaalisia merkityksiä.

Tällaiset symbolit voivat olla hyvinkin vieraita konsepteja: esimerkiksi vinot yaeba-kulmahampaat ovat ahkeraa hampaiden oikomista harrastavassa Suomessa täysin tuntematon kulttuurinen käsite, joita on vaikea pitää mitenkään positiivisina. Silti anime opettaa katsojansa yhdistämään hahmon suupielestä pilkistävän kulmahampaan nuorekkaaseen söpöyteen. Sama periaate pätee kaikkiin muihinkin hahmodesign-elementteihin, kuten vaikkapa hiustöyhtöihin tai teräviin silmiin, joilla ei välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa miltä oikeat ihmiset näyttävät.

2D-hahmojen yaeba-hampaista tykkääminen on paljon helpompaa kuin oikean maailman esimerkeistä.

Japanissa piirroshahmojen seksualisoiminen ei tapahdu niinkään vahingossa, vaan on pitkälti harkitun suunnittelutyön tulosta – kaupallinen tavoite. Tällaisessa kulttuurissa syntyy sitten tietysti myös tapauksia, jossa koko lapsuutensa, nuoruutensa ja varhaisaikuisuutensa ajan piirroshahmojen parissa elänyt yksilö kokee vaikeaksi kokea oikean maailman ihmisiin samanlaista vetoa kuin niihin. Tätä kutsutaan ”2D-kompleksiksi”.

Tuolla aiemman videon kohtauksessa raivonörtti Madarame edustaa korostuneen äärimmäistä kantaa asiaan: hän ylpeilee sillä miten on kiinnostunut vain 2D-hahmoista, ei omista yhtään ”oikeaa” pornolehteä eikä edes haluaisi tyttöystävää, koska oikeat naiset ovat ällöjä. Tai ”3D Pig Disgusting”, kuten asia lännessä ilmaistaisiin.

Kyseessä on totta kai pitkälti ”happamia, sanoi kettu” -tyylin ongelma. Sitä vauhditti japanilaisten nörttien parissa levinnyt ajatusmaailma, jota nykyään sanottaisiin miesasiamieshenkiseksi. Sen mukaan moderni deittailukulttuuri on ”romantiikan kapitalismia”, jossa naiset ovat miehiä palkkatason perusteella arvottavia kyynisiä onnenonkijoita ja miesten on ostettava tiensä onneen treffeillä maksamalla, lahjoja antamalla ja niin edespäin.

Länsimaistyylisen viha-aktivismin sijaan moni piirrettyjen parissa kasvanut japanilaismies kuitenkin etsi onneaan toisaalta. Vanhanaikaista ”puhdasta romantiikkaa” löytyi fiktiivisten hahmojen parista: ne ovat täydellisiä ja virheettömiä, koska ne eivät ole oikeita. Aihetta ihmeteltiin aikoinaan laajasti ihan läntisessä valtavirtamediassakin: yksi esimerkki on tämä The New York Timesin artikkeli vuodelta 2009.

Haastateltu taloustieteilijä Takuro Morinaga kuvaa 2D-kompleksia skaalana, jonka toisessa päässä ovat ne jotka pystyvät kokemaan vetoa sekä piirroshahmoihin että oikeisiin ihmisiin, kuten hän itse. Toisessa päässä taas ovat toivottamat tapaukset, kuten artikkelin päähaastateltava, joka on omistautunut waifulleen Da Capo -sarjasta.

Kirjoitan menneessä aikamuodossa, koska asiasta kohistiin enimmäkseen 90-00-luvuilla. Tuntuu siltä, että nykyään yhä useampi nörtti elää turvallisesti skaalan keskivaiheilla ja pystyy arvostamaan sekä oikean maailman ihmisiä että piirroshahmoja. Isojen poikien mangalehdissäkin vähäpukeiset 2D-tytöt keikistelevät sulassa sovussa vähäpukeisten oikeiden tyttöjen kanssa, tähän tapaan.

Mielenkiintoista kyllä tässä on kyse siitä, että erilaisia asioita on oppinut arvottamaan täysin erilaisilla rekistereillä. Jos oikealla naisella olisi niin isot silmät tai oikealla miehellä niin terävä leuka kuin hyvännäköisillä animehahmoilla, niin kyllähän se näyttäisi groteskilta. Mutta kyse onkin nimenomaan siitä, että tottumuksen voimasta piirroshahmojen ulkonäköön suhtautuu täysin eri tavalla kuin oikean maailman ihmisiin.

Sukkahousuihin erikoistuneen fetissipiirtäjä Yomin ja cosplayaaja Amatsu-saman yhteinen taide- ja valokuvakirja.

Koska kyseessä on kaksi eri tulkitsemisrekisteriä, on myös täysin mahdollista että henkilön preferenssit ovat 2D-hahmojen suhteen erilaiset kuin oikeassa elämässä. Tämä oli merkittävä juonielementti myös Genshikenissä: Madarame, jonka lempianimehahmot olivat viattomia ja nuoria pikkusiskohahmoja ja joka suureen ääneen toitotti halveksuntaansa oikeita naisia kohtaan, päätyi lopulta ihastumaan juurikin kypsään ja aikuismaiseen Kasukabeen. Ironista.

Tätä ajatuksenjuoksua voi jatkaa pidemmällekin, jolloin huomataan, että piirroshahmojen suhteen on täysin mahdollista pitää myös täysin erilaisista asioista kuin oikeassa maailmassa. Nimenomaan tästä on pohjimmiltaan kyse, kun omia mielenkiinnonkohteita puolustellaan sanomalla että niiden kritisoijat eivät ”erota oikeaa maailmaa fantasiasta”.

Idolish7 ja Fate/Apocrypha tyttöjen animelehti Animagen kannessa.

Olen esimerkiksi melko varma siitä, että enin osa kuluttajista jotka hönkivät kaksiulotteisten polvihousuisten pikkupoikien perään kokevat mitään vetoa oikean maailman pikkupoikia kohtaan. Samaan tapaan tunnen monia naispuolisia ihmisiä, jotka oikeassa maailmassa pitävät vain saman sukupuolen edustajista, mutta joille miespuoliset animehahmot maistuvat silti yhtä hyvin kuin heterommille tovereillekin. Niin ikään suurimmalla osalla furryista fiktiivisen maailman mieltymykset lienevät tulosta siitä että lapsena on tullut katsottua Disneyn Robin Hood turhan monta kertaa, ei niinkään oikeasta zoofiliasta.

Kysehän on nimenomaan piirroshahmoista pitämisestä – ja siinä ei ole kyse siitä, että haluaisi piirroshahmojen olevan oikeita. Kaikessa on siis pohjimmiltaan kyse aina vain siitä, mihin on tottunut ja minkälaisen tulkintarekisterin on itselleen rakentanut.

Mistä päästäänkin takaisin She-Raan: jos on kasvanut animen parissa, uusi hahmodesign näyttää ihan viehättävältä ja vanha taas melko höpsöltä. Mutta jos taas on kasvanut vanhojen länsimaisten piirrettyjen parissa, todennäköisesti näkee asiat täysin päinvastoin.

---

Petteri Uusitalo

Kirjoittaja on Anime-lehden päätoimittaja. Häntä ja blogia voi seurata Twitterissä.

---

Edellinen: Kaksi tapaa keksiä kieli

Seuraava: Sanoinkuvaamattomat demoniruhtinaat

Kommentit

Käyttäjän Luffymcankka kuva
Luffymcankka

Opin noiden terävien kulmahampaiden merkityksen nuorilla hahmoilla vasta muutama vuosi sitten. Sitä ennen ihmettelin aina miksi joillakin hahmoilla on vampyyrihampaat.

Käyttäjän Angel of Death kuva
Angel of Death
Lainaus mecha_no_maniac

Tää poru uudistetusta She-rasta on ollut hyvin, hyvin surkuhupaisaa seurattavaa. Hui kauheeta, kun naishahmolta viedään tissit, niin sitten se on automaattisesti liian poikamainen, vai häh? Ne tissitkö muka tekee naisesta NAISEN isolla N:llä? Joten kaikki sellaiset AA-kuppiset tai vaikkapa tissinsä rintasyövälle menettäneet naiset ovat täten epäonnistuneet naiseudessaan? Sillä jos nainen on rintakehältään liian litteä, niin tätä ei voi millään muilla tavoin tunnistaa pikavilkaisulla täyskasvuiseksi naiseksi? ...Ihme hommaa.

Samalla periaatteella voisi väittää miksi hahmoilla on kaikki raajat tallella? Ovatko raajansa onnettomuudessa menettäneet jotenkin vähemmän ihmisiä?

Lainaus mecha_no_maniac

Itestä ainakin on kiva nähdä kerrankin KÄYTÄNNÖLLINEN rintapanssari naishahmolla.

Ensimmäinen asia joka He-manista tulee mieleeni ei ole realismi, toinen on se että tuo haarniska ei paljon suojaa raajoja, joten yllä mainittu asia korjaantunee ensimmäisessä yhteenotossa ellei sitten irtoa pää. Mainita pitää myös että He-man ei tarvitse haarniskaa ollenkaan.

Lainaus mecha_no_maniac

Mitä She-ran astetta lihaksikkaampaan lookkiin tulee, niin ainakin minusta tuo näyttää ihan tarpeeksi realistiselta menemättä lainkaan ylilyönnin puolelle, ainakin kun vertaa vaikkapa kuntosaleilla tai lenkkipoluilla reippaileviin, lihaksikkaisiin naisiin. Arvatenkin She-ralle on haluttu antaa vähän enemmän habaa juurikin sen takia, että tämä myös näyttäisi oikeesti fyysisesti vahvalta, eikä vaan huitoisi menemään pelkkien supervoimien turvin.

Paitsi että vahva lihaksikas look tehtiin kopioimalla body Ben 10 sarjasta ja lisäämällä She-ran hiukset ja vaatteet, mikä on pointti tehdä roolimalli tytöille jos osa heistä ei osaa sanoa että kyseessä on tyttö? Muissa kuvissa She-ra näyttää nuorelta tytöltä niinkuin pitääkin, mutta supervoimia käytettäessä hän muuttuu pojaksi. Hei tytöt, kuinka saatte asioita aikaan, muuttumalla mieheksi. Aika mielenkiintoinen viesti lähetetään...

Lainaus mecha_no_maniac

[url="https://twitter.com/theMagdalenRose/status/1018944797438955520"]Tässä oli aika hyvä redraw, jolla tuohon kuvaan on tuotu lisää naisellisuutta ilman mitään poviboostia.[/url] Tuon hameen alla voisi edelleen olla ne shortsit tuomassa siveyttä ja helpottamaan animaattorien työtä, mutta valtaosan ajasta katsoja näkisi lähinnä tuon pidemmän hörselöhameen. Win-win tilanne.

Sen myönnän että tuo on aika onnistunut redraw joka korjaa aika hyvin promokuvan täydellisen feminiinisyyden puuttumisen.

Lainaus mecha_no_maniac

Katoin aikoinaan 2000-luvun He-mania ja se oli ihan okei viihdettä. Sen sijaan alkuperäinen kasariversio vaikuttaa ihan liian juustoisen kornilta minun makuuni ja siihen nimeen en ole katsellut myöskään alkuperäistä She-raa. Tää uusi She-ra vaikuttaisi kuitenkin kiinnostavalta... ainakin kiinnostavammalta, [url="https://www.youtube.com/watch?v=7HWcff0YEPM"]kuin Avatar: the Last airbender käsikirjoittajan seuraava projekti,[/url]. Stoori kuulostaa kiinnostavalta, mutta tuo animaatio puolestaan näyttää hyvin halvalta ja kämäiseltä.

Asiaa tutkittuani selvisi että She-ra on 16 vuotias (onko ihan oikeasti vai ymmärsinkö jotain väärin?), 80-luvun She-ra näyttää itselleni yhtä vähän 16-vuotiaalta kuin yllä oleva She-ran promokuva näyttää tytöltä, enneminkin +20-30 vuotiaalta, He-man myös.

Avatar ja Korra ovat ehkä itselleni parhaimpaa animaatiota japanin ulkopuolelta mitä olen tähän mennessä nähnyt, mutta olen täysin samaa mieltä että tuo animaatio näyttäisi kammottavalta vaikka se olisi minibudjetin indie-pelissä. Toivottavasti tuo oli varhainen keskeneräinen versio ja lopullinen olisi PALJON paremman näköistä jälkeä.

Katsoin noita Uusitalon esimerkkejä 3D-animaatioista ja pakko sanoa että 3D-animaatiossa katoaa itselleni jotain olennaista animaation lumosta, sama kävi kun Disney lopetti käsin animoitujen elokuvien tekemisen vaikkakin Pixar on saanut (ja muutkin) varsin mainioita elokuvia tehtyä.

Käyttäjän Petteri Uusitalo kuva
Petteri Uusitalo
Lainaus Luffymcankka

Opin noiden terävien kulmahampaiden merkityksen nuorilla hahmoilla vasta muutama vuosi sitten. Sitä ennen ihmettelin aina miksi joillakin hahmoilla on vampyyrihampaat.

Tässä on itse asiassa se hauska tulkitsemiskulma, että silloin kun kyseessä on ihan tavallinen yaeba se näkyy yleensä vain toisesta suupielestä yhtä aikaa, toisin kuin silloin kun kyseessä on vampyyri, ihmissusi tai muu fantastisempi kulmahammashahmo. Mutta jälkimmäistenkin tapauksessa hahmodesignistä syntyvä fiilis on usein alisteinen yaeba-tropeelle, jolloin hahmosta syntyy usein samanlainen nuorekas vaikutelma vaikka suusta pilkottaisikin kulmahampaat molemmista suupielistä.

Lainaus Angel of Death

Katsoin noita Uusitalon esimerkkejä 3D-animaatioista ja pakko sanoa että 3D-animaatiossa katoaa itselleni jotain olennaista animaation lumosta, sama kävi kun Disney lopetti käsin animoitujen elokuvien tekemisen vaikkakin Pixar on saanut (ja muutkin) varsin mainioita elokuvia tehtyä.

Onhan se kovin erilainen esteettinen tyyli, vaikka miten yritettäisiin 2D-animaation keinoja matkia. Mikäli 2D-animaation nyanssit kiinnostavat, niin pidin aiheesta (tai oikeastaan amerikkalaisen ja japanilaisen 2D-animaatiotyylin välisistä eroista) 25 minuutin luennon muutama vuosi sitten. Jostain samaan aiheeseen liittyvästä voisi ehkä joskus kirjoittaa tännekin.

Käyttäjän Angel of Death kuva
Angel of Death
Lainaus Petteri Uusitalo

Onhan se kovin erilainen esteettinen tyyli, vaikka miten yritettäisiin 2D-animaation keinoja matkia. Mikäli 2D-animaation nyanssit kiinnostavat, niin pidin aiheesta (tai oikeastaan amerikkalaisen ja japanilaisen 2D-animaatiotyylin välisistä eroista) [url="https://youtu.be/CCIeyKVDZ3A?t=40m"][b]25 minuutin luennon[/b][/url] muutama vuosi sitten. Jostain samaan aiheeseen liittyvästä voisi ehkä joskus kirjoittaa tännekin.

En tiedä miten kauan tuota tyyliä on harrastettu, mutta oletan että koska tällä tyylillä en ole paljon animaatiota nähnyt niin kyseessä lienee aika tuore animaatiotekniikka, joten ajan kuluessa tämä voinee kehittyä luonnollisemman näköiseksi. Tällä hetkellä tämä animaatiotyyli luo itselleni vaikutelman kuin 3D-hahmolle olisi piirretty vaatteet ja kasvot sen sijaan että tämä olisi oikea hahmo. Toinen ongelmani tuon tekniikan kanssa on se etten tunne katsovani animaatioelokuvaa tai sarjaa vaan pelin välianimaatiota.

Alkuaikoina 3D-animaation ongelma oli "muovisuus" ja animaatio kömpelöä, tämän takia Toy Story oli mielestäni nerokas, laittamalla muovilelut pääosaan tekniikan sen hetken suurimmat heikkoudet muutettiin vahvuuksiksi. Vaikka 3D ei vieläkään korvaa itselleni käsinpiirrettyä animaatiota, niin täytyy myöntää että se on kehittynyt valtavasti vuosien kuluessa. Esimerkiksi en usko että minionit olisivat yhtä hauskoja ilmestyksiä käsinpiirrettynä animaationa.

Käyttäjän Petteri Uusitalo kuva
Petteri Uusitalo
Lainaus Angel of Death

Toinen ongelmani tuon tekniikan kanssa on se etten tunne katsovani animaatioelokuvaa tai sarjaa vaan pelin välianimaatiota.

Monet ovat sanoneet samaa. Tässä ihan viime aikoina kuitenkin on noussut esiin sellaisiakin 3D-tuotantoja, joita on nähty kehuttavan joko siitä huolimatta että ne ovat 3D-tuotantoja tai jopa nimenomaan sen vuoksi – sillä periaatteella, että 2D-animaatio ei olisi pystynyt samaan.

Aika monet tällaiset esimerkit ovat sisältäneet älyttömästi monimutkaisia masiinoja tai partikkeliefektejä, kuten Ajin ja Knights of Sidonia, mutta niiden määrästä huolimatta kyllähän ne ihmishahmot ovat aika karuilta näyttäneet. Aiemmin linkkaamani Land of the Lustrous on kuitenkin siitä mielenkiintoinen tapaus siihen nähden, että sen hahmojen ei kuulukaan näyttää ihmismäisiltä, koska he ovat humanoidimineraaleja.

Vertailun vuoksi ennen TV-sarjan tekemistä alkuteoksen pohjalta tuotettiin tämä 2D-animoitu mainosvideo, ja eihän se näytä ollenkaan samalta. 2D-animaatiolla on esimerkiksi melko lailla mahdoton saada samanlaista läpikuultavaa efektiä hahmojen hiuksiin, ja ilmassa leijuvat partikkeliefektitkin olisivat mahdottomia ylläpitää TV-sarjan pituisessa tuotannossa 2D-animaationa.

Käyttäjän mecha_no_maniac kuva
mecha_no_maniac

@Angel of Death

On aika eri asia kyseenalaistaa jonkun ihmisyyttä (eli asemaa koko oman lajinsa edustajana) puuttuvien raajojen tähden. vs. kyseenalaistaa, että onko litteärintainen nainen kunnollinen sukupuolensa edustaja. Eiköhän sillä alakerralla ole huomattavasti enemmän merkitystä biologisen (kuin myös henkisen) sukupuolen kannalta, kuin sillä, että onko naisen kuppikoko AA 70 vaiko H 100. Liikkumisen kannalta tissit ovat parhaimmillaankin vain hyödyttömät ja pahimmillaan aiheuttavat koko joukon niska-, hartia- ja pääkipuja. Samaa ei voi todellakaan sanoa puuttuvista raajoista.

He-man on ollut alusta asti stereotypisen luolamiehen/barbaarin näköinen karva-alkkareineen, jättilihaksineen sekä valtaosin paljaine kroppineen (ja tästä syystä olen aina kokenut hahmon varsin korniksi, jopa 2000-luvun selvästi vähemmän juustoisessa rebootissa). Mitä luultavammin nuo em. lähteet ovat juurikin olleet perusta He-manille, josta on haluttu tehdä mahdollisimman maskuliinisen ja villin näköinen mieshahmo. Sinä et tarvitse minua kertomaan, miksi She-ralle on ollut pakko laittaa vähän enemmän vaatetta päälle kerta kyseessä on länsimaalainen lasten piirretty. Jos She-Ralle olisi tukittu nyt entistä peittävämpi haarniska myös raajoihin, edes käytännöllisyyden nimeen, niin siitä vasta poru olisikin syntynyt.

Kuten aiemmin sanoin, naisten litteät rintapanssarit ovat fiktiossa niin harvinaisia, että nykyään keskitytään lähinnä vaan siihen miten peittävä joku haarniska on. Jos redesigniin laitetaan litteä tissipanssari sekä housut/shortsit hameen tilalle, niin se tulkitaan automaattisesti ääri SJW-hömpäksi. Sen sijaan että se voisikin olla vain yritys viedä hahmodesignia käytännöllisempään, tuoreempaan suuntaan. Kuten sanottua, kyseessä on toki fantasiasarja, mutta miksi siihen ei voisi laittaa ripauksen enemmän käytännöllisyyttä? Sillä tuolla "miksi fiktioon pitää laittaa realismia" voisi lähteä kutakuinkin kritisoimaan mitä tahansa realismiin pohjaavaa elementtiä missään sarjassa. She-Ran uusi design tuskin tulee aiheuttamaan ristiriitoja uuden sarjan loren tai ko. maailman fysiikanlakien kannalta, joten miksei se yhtä hyvin voisi sopia sinne? Pääpirteissään asun pituus, värimaailma sekä hulmuava kampaus ovat kuitenkin samat kuin ennen, joten ihan tunnistettavissahan tuo edelleen on.

Niin kuin se linkkaamani redraw osoittikin, isoin ongelma tuossa kuvassa oli hahmon varsin litteä värimaailma ja yksityiskohtien vähäisyys. Näin ollen She-Ran naama oli hyvin androgyynisen näköinen, eikä se lisätty tissipari olisi poistanut tätä seikkaa, minkä se redraw myöskin havainnollisti. Lisätty hörselö hameen alareunaan ei sinällään ollut tarpeellinen tuomaan She-ran olemukseen lisää naisellisuutta, sillä hulmuava fleda + parannellut kasvot hoitelevat sen jo erittäin hyvin... mutta eipähän se hame pahaltakaan näytä.

Ja usko tai älä - pikkutytöistä tosiaan löytyy koko joukko niitä tomboy-muksuja, jotka eivät sen pahemmin pidä hameista, tälläytymis-leikeista tai pinkistä, tissikupeista puhumattakaan. Silti he kokevat olevansa yhä tyttöjä, eivätkä he pidä poikuutta automaattisesti parempana, vaikka jotkut poikien sarjat tai käytännöllisemmät vaatteet kiinnostaisivatkin enemmän entä tyypilliset tyttöjen jutut. Tähän ei edes tarvita mitään äärifeminismiä tai pakotettua sukupuolineutraalia kasvatusta, vaan lapsen annetaan tehdä omat valintansa ihan ite. Tyttö pysyy tyttönä, vaikka se leikkisikin mieluummin poikien leluilla. Joten miten naishahmo antaisi muka viestin "poikamaisen kehon paremmuudesta", jos hahmolla on kuitenkin monia naismaisia piirteitä? En jaksa mitenkään uskoa, että monikaan muksu ajattelisi tissien olevan pahasta vain koska uudella She-Ralla (tai joillain muillakin varttuneilla naishahmoilla) on litteä rintakehä. Päinvastoin, se voisi tuoda lohtua niille nuorille teineille, joilla syystä tai toisesta rinnat eivät kehity paljoakaan tai joilla kehitys on jäljessä kavereihin verrattuna.

Nykyilmapiirissä kaikkeen lätkäistään joku poliittinen agenda. Äärifeministit näkevät kaikessa syrjintää ja/tai esineellistämistä, sarjassamme "Frozen oli rasistinen, koska siinä ei ollut tummaihoisia.". Ääri anti-SJW:t puolestaan vetävät hirveät hepulit just tämmöisestä, mikäli naishahmojen asuja muutetaan käytännöllisemmiksi tai näiden tissejä kutistetaan luonnollisempiin mittoihin. "Feministinen salajuoni", niin kuin Petteri sitä kutsui. Ollaanpa nyt rehellisiä; monet femiiniset vaatteet kuten hameet, tissikupit ja varsinkin korkkarit ovat aivan perkeleen epäkäytännöllisiä karkuun juostessa, kamppailussa jne. Siihen nimeen pidän sitä erittäin virkistävänä, että naishahmojen vaatetusta muutetaan tällä tavoin fiksummaksi. Että vaatteissa korostuisi nykyään enemmän niiden käyttötarkoitus kuin se, kuinka vähän ne peittävät naisen ihoa taikka kuinka hyvin ne korostavat hahmon tissejä tai persettä. Tämä ei tarkoita, etteikö naishahmoilla saisi edelleen olla myös viehättäviä, epäkäytännöllisiä tai peräti seksikkäitä asuja. Tai että vain koska hahmon asu on käytännöllinen, se ei voisi olla myös naisellinen. Mutta olisi kiva, jos vastavuoroisesti tämmöisistä redesigneista ei tarvisi nostaa aina niin isoja paskamyrskyjä.

Vielä tuosta Dragon Princestä, että tuo 3D cel shade tyyli ei itsessään haittaa. Pidänhän minä Sly Cooper-sarjasta ja muista peleistä, missä käytetään vastaanvanlaista graafista tyyliä. Ongelma on ennemminkin tuo hiiiidaaas ja hyvin töksähtelevästi liikkuva animaatio. Niin kuin katsoisin jotain pahasti lagittavaa välivideota. Toivottavasti lopullinen tuotos liikkuu edes jokseenkin sulavammin.

Käyttäjän Angel of Death kuva
Angel of Death
Lainaus mecha_no_maniac

@Angel of Death

On aika eri asia kyseenalaistaa jonkun ihmisyyttä (eli asemaa koko oman lajinsa edustajana) puuttuvien raajojen tähden. vs. kyseenalaistaa, että onko litteärintainen nainen kunnollinen sukupuolensa edustaja. Eiköhän sillä alakerralla ole huomattavasti enemmän merkitystä biologisen (kuin myös henkisen) sukupuolen kannalta, kuin sillä, että onko naisen kuppikoko AA 70 vaiko H 100. Liikkumisen kannalta tissit ovat parhaimmillaankin vain hyödyttömät ja pahimmillaan aiheuttavat koko joukon niska-, hartia- ja pääkipuja. Samaa ei voi todellakaan sanoa puuttuvista raajoista.

He-man on ollut alusta asti stereotypisen luolamiehen/barbaarin näköinen karva-alkkareineen, jättilihaksineen sekä valtaosin paljaine kroppineen (ja tästä syystä olen aina kokenut hahmon varsin korniksi, jopa 2000-luvun selvästi vähemmän juustoisessa rebootissa). Mitä luultavammin nuo em. lähteet ovat juurikin olleet perusta He-manille, josta on haluttu tehdä mahdollisimman maskuliinisen ja villin näköinen mieshahmo. Sinä et tarvitse minua kertomaan, miksi She-ralle on ollut pakko laittaa vähän enemmän vaatetta päälle kerta kyseessä on länsimaalainen lasten piirretty. Jos She-Ralle olisi tukittu nyt entistä peittävämpi haarniska myös raajoihin, edes käytännöllisyyden nimeen, niin siitä vasta poru olisikin syntynyt.

Kuten aiemmin sanoin, naisten litteät rintapanssarit ovat fiktiossa niin harvinaisia, että nykyään keskitytään lähinnä vaan siihen miten peittävä joku haarniska on. Jos redesigniin laitetaan litteä tissipanssari sekä housut/shortsit hameen tilalle, niin se tulkitaan automaattisesti ääri SJW-hömpäksi. Sen sijaan että se voisikin olla vain yritys viedä hahmodesignia käytännöllisempään, tuoreempaan suuntaan. Kuten sanottua, kyseessä on toki fantasiasarja, mutta miksi siihen ei voisi laittaa ripauksen enemmän käytännöllisyyttä? Sillä tuolla [i]"miksi fiktioon pitää laittaa realismia"[/i] voisi lähteä kutakuinkin kritisoimaan mitä tahansa realismiin pohjaavaa elementtiä missään sarjassa. She-Ran uusi design tuskin tulee aiheuttamaan ristiriitoja uuden sarjan loren tai ko. maailman fysiikanlakien kannalta, joten miksei se yhtä hyvin voisi sopia sinne? Pääpirteissään asun pituus, värimaailma sekä hulmuava kampaus ovat kuitenkin samat kuin ennen, joten ihan tunnistettavissahan tuo edelleen on.

Niin kuin se linkkaamani redraw osoittikin, isoin ongelma tuossa kuvassa oli hahmon varsin litteä värimaailma ja yksityiskohtien vähäisyys. Näin ollen She-Ran naama oli hyvin androgyynisen näköinen, eikä se lisätty tissipari olisi poistanut tätä seikkaa, minkä se redraw myöskin havainnollisti. Lisätty hörselö hameen alareunaan ei sinällään ollut tarpeellinen tuomaan She-ran olemukseen lisää naisellisuutta, sillä hulmuava fleda + parannellut kasvot hoitelevat sen jo erittäin hyvin... mutta eipähän se hame pahaltakaan näytä.

Ja usko tai älä - pikkutytöistä tosiaan löytyy koko joukko niitä tomboy-muksuja, jotka eivät sen pahemmin pidä hameista, tälläytymis-leikeista tai pinkistä, tissikupeista puhumattakaan. Silti he kokevat olevansa yhä tyttöjä, eivätkä he pidä poikuutta automaattisesti parempana, vaikka jotkut poikien sarjat tai käytännöllisemmät vaatteet kiinnostaisivatkin enemmän entä tyypilliset tyttöjen jutut. Tähän ei edes tarvita mitään äärifeminismiä tai pakotettua sukupuolineutraalia kasvatusta, vaan lapsen annetaan tehdä omat valintansa ihan ite. Tyttö pysyy tyttönä, vaikka se leikkisikin mieluummin poikien leluilla. Joten miten naishahmo antaisi muka viestin [i]"poikamaisen kehon paremmuudesta"[/i], jos hahmolla on kuitenkin monia naismaisia piirteitä? En jaksa mitenkään uskoa, että monikaan muksu ajattelisi tissien olevan pahasta vain koska uudella She-Ralla (tai joillain muillakin varttuneilla naishahmoilla) on litteä rintakehä. Päinvastoin, se voisi tuoda lohtua niille nuorille teineille, joilla syystä tai toisesta rinnat eivät kehity paljoakaan tai joilla kehitys on jäljessä kavereihin verrattuna.

Nykyilmapiirissä kaikkeen lätkäistään joku poliittinen agenda. Äärifeministit näkevät kaikessa syrjintää ja/tai esineellistämistä, sarjassamme [i]"Frozen oli rasistinen, koska siinä ei ollut tummaihoisia."[/i]. Ääri anti-SJW:t puolestaan vetävät hirveät hepulit just tämmöisestä, mikäli naishahmojen asuja muutetaan käytännöllisemmiksi tai näiden tissejä kutistetaan luonnollisempiin mittoihin. "Feministinen salajuoni", niin kuin Petteri sitä kutsui. Ollaanpa nyt rehellisiä; monet femiiniset vaatteet kuten hameet, tissikupit ja varsinkin korkkarit ovat aivan perkeleen epäkäytännöllisiä karkuun juostessa, kamppailussa jne. Siihen nimeen pidän sitä erittäin virkistävänä, että naishahmojen vaatetusta muutetaan tällä tavoin fiksummaksi. Että vaatteissa korostuisi nykyään enemmän niiden käyttötarkoitus kuin se, kuinka vähän ne peittävät naisen ihoa taikka kuinka hyvin ne korostavat hahmon tissejä tai persettä. Tämä ei tarkoita, etteikö naishahmoilla saisi edelleen olla myös viehättäviä, epäkäytännöllisiä tai peräti seksikkäitä asuja. Tai että vain koska hahmon asu on käytännöllinen, se ei voisi olla myös naisellinen. Mutta olisi kiva, jos vastavuoroisesti tämmöisistä redesigneista ei tarvisi nostaa aina niin isoja paskamyrskyjä.

Vielä tuosta Dragon Princestä, että tuo 3D cel shade tyyli ei itsessään haittaa. Pidänhän minä Sly Cooper-sarjasta ja muista peleistä, missä käytetään vastaanvanlaista graafista tyyliä. Ongelma on ennemminkin tuo hiiiidaaas ja hyvin töksähtelevästi liikkuva animaatio. Niin kuin katsoisin jotain pahasti lagittavaa välivideota. Toivottavasti lopullinen tuotos liikkuu edes jokseenkin sulavammin.

Okei, raajat olivat huono esimerkki, miten olisi vaikka arpeutuneet tai muuten epämuodostuneet ei niin kauniit kasvot?

Sarjan realismissa on silloin ristiriitasuuksia jos päähahmo tarvitsee haarniskaa taistelussa, mutta esimerkiksi He-man ei, tietysti myös He-man todennäköisesti pistetään uusiksi tässä sarjassa jos hän edes on mukana millään tavoin, mutta siinä tapauksessa He-mania joudutaan muuttamaan She-raa huomattavasti enemmän.

Animaatiossa on se ongelma ettei mahdollisuutta samaan yksityiskohtien määrään ole kuin todellisuudessa, joten joitain feminiinisiä piirteitä on korostettava että sukupuoli erottuu. Toki suurin osa tästäkin on sitä "sex sells" -osastoa, mutta vartalonmuoto (rinnat ja takamus) on yleisin oletettavasti sen takia koska se on myös helpoin tapa tuoda sukupuoli esille. Tissit ja takamus ei ole kuitenkaan ainoa tapa tuoda feminiinisyyttä esille, mutta promokuva epäonnistui mielestäni täysin.

Hiukset on piirretty todella oudosti, on kuin poikamaisen hiustyylin omaavan hahmon takana leijailisi jonkun muun samanvärisiä hiuksia sen sijaan että hahmolla olisi pitkät hiukset, ruumiinrakenne on sama kuin pojalla eikä ylisuuret olkatoppaukset tätä kuvaa ainakaan paranna, mutta kuten sanoin redraw korjasi nuo ongelmat aika hyvin.

Ongelmani ei ollut rintojen puute, jos esimerkiksi katsotaan muita kuvia joissa She-ralla on täysi vaatetus päällä ja silti feminiiniset muodot puskevat läpi, joten tuon perusteella voisi jopa väittää ettei She-ran ruumiinrakenne edes muuttunut 80-luvun She-rasta vaan tyyli on vähemmän muotoja esittelevä mikä on ihan hyvin perusteltua lastensarjalle.

Samaa mieltä että myös tytöillä on oikeus leikkiä samoja leikkejä kun pojatkin ja päinvastoin, mutta ääripäissä on sellaista liikehdintää että tytöille tyttöjen leikkien leikkiminen onkin nykyään väärin koska se tukee vanhentunutta stereotypiaa mitä naisen tulisi olla. Samaa mieltä myös siitä ettei joka asia ole SJW tai Alt-right salaliittoa.

Hauskana yksityiskohtana mainitsen sen jos tätä paskamyrskyä ei olisi noussut olisin todennäköisesti katsonut sarjaa huomaamatta koko ongelmaa (näkyikö She-ra sarjaa edes suomessa? Ei ole mitään muistikuvaa She-rasta), tietysti olisin kärvistellyt She-ran miesmäisestä hahmosta soturimuodossa, mutta se olisi todennäköisesti jäänyt taka-alalle mielen sopukoissa sarjan edetessä mikäli sarja olisi ollut laadukas.

Itse asiassa sama asia Dragon Princessä häiritsi minuakin, vaikka en hirveästi pidä tuosta 3D-animaatiotyylistä syy siihen miksi se näytti itselleni aivan kauhealta on juuri tuo karmeasti tökkivä animaatio.

Käyttäjän Hayarigami kuva
Hayarigami
Lainaus

Ollaanpa nyt rehellisiä; monet femiiniset vaatteet kuten hameet, tissikupit ja varsinkin korkkarit ovat aivan perkeleen epäkäytännöllisiä karkuun juostessa, kamppailussa jne. Siihen nimeen pidän sitä erittäin virkistävänä, että naishahmojen vaatetusta muutetaan tällä tavoin fiksummaksi.

Uusitalon DesuTalks-luennossakin sivutaan sitä, kuinka länsimainen animaatio pyrkii realistisuuteen, kun taas japanilaisen prioriteetit ovat muualla. Tuo käytännöllisyyshän on juurikin kytköksissä realistisuuteen. Animessa sen sijaan voi hyvinkin olla "epäkäytännöllisiä" naisellisia vaatteita, jotka eivät kuitenkaan vaikuta hahmon kamppaillessa tai karkuun juostessa negatiivisesti.

Käyttäjän Petteri Uusitalo kuva
Petteri Uusitalo
Lainaus Angel of Death

Muissa kuvissa She-ra näyttää nuorelta tytöltä niinkuin pitääkin, mutta supervoimia käytettäessä hän muuttuu pojaksi. Hei tytöt, kuinka saatte asioita aikaan, muuttumalla mieheksi. Aika mielenkiintoinen viesti lähetetään...

Tässä on muuten vedetty aika paljon johtopäätöksiä ihan vain yhden 3/4-poseerauksen perusteella. Voi hyvin olla että sitten kun sarjasta julkaistaan muutama promokuva lisää, koko tältä argumentilta putoaa pohja.

Ja jotenkin veikkaan että eiköhän She-Ran kuitenkin poikahahmoista erota, sikäli kun sellaisia sarjassa tulee olemaan. Etenkin koska kyseessä on amerikkalainen piirretty, joissa poikahahmoja kuitenkin näyttelevät pääasiassa miespuoliset ääninäyttelijät.

Lainaus Angel of Death

Animaatiossa on se ongelma ettei mahdollisuutta samaan yksityiskohtien määrään ole kuin todellisuudessa, joten joitain feminiinisiä piirteitä on korostettava että sukupuoli erottuu. Toki suurin osa tästäkin on sitä "sex sells" -osastoa, mutta vartalonmuoto (rinnat ja takamus) on yleisin oletettavasti sen takia koska se on myös helpoin tapa tuoda sukupuoli esille. Tissit ja takamus ei ole kuitenkaan ainoa tapa tuoda feminiinisyyttä esille, mutta promokuva epäonnistui mielestäni täysin.

Silmät ovat itse asiassa vielä yleisempi tapa, etenkin jos puhutaan animaatiosta jossa hahmot eivät ole ihmisiä. Mutta tämäkin riippuu täysin sarjaan valitusta tyylistä – esimerkiksi My Little Pony -sarjassa miespuoliset ponit erottaa äänen lisäksi lähinnä leuan muodosta.

Mutta, edelleen, me emme tiedä vielä yhtään miltä mieshahmot tulevat tässä uudessa She-Rassa näyttämään, joten on vähän hätäistä sanoa vielä mitään minkään hahmodesignin poikamaisuudesta.

Lainaus Hayarigami

Uusitalon DesuTalks-luennossakin sivutaan sitä, kuinka länsimainen animaatio pyrkii realistisuuteen, kun taas japanilaisen prioriteetit ovat muualla.

Liikkeen realistisuuteen verrattuna liikkeen symbolisuuteen. Hahmodesignien suhteen tehdyillä päätöksillä sillä ei välttämättä ole mitään tekemistä.

Käyttäjän Angel of Death kuva
Angel of Death
Lainaus Petteri Uusitalo

Tässä on muuten vedetty aika paljon johtopäätöksiä ihan vain yhden 3/4-poseerauksen perusteella. Voi hyvin olla että sitten kun sarjasta julkaistaan muutama promokuva lisää, koko tältä argumentilta putoaa pohja.

Ja jotenkin veikkaan että eiköhän She-Ran kuitenkin poikahahmoista erota, sikäli kun sellaisia sarjassa tulee olemaan. Etenkin koska kyseessä on amerikkalainen piirretty, joissa poikahahmoja kuitenkin näyttelevät pääasiassa miespuoliset ääninäyttelijät.

Turhan provosoivasti ja kärjistetysti tuli ehkä sanottua, mutta onko tytön oltava maskuliininen ollakseen vahva? Toki realistisempaa jos soturityttö näyttää lihaksikkaammalta tai raamikkaammalta, mutta eikö tämä anna sellaisen kuvan että uusi ihanne on niin lähellä miestä kuin mahdollista? Edes moni huippuurheilija ei pääse niin maskuliiniseen ulkonäköön että sukupuolen rajat alkavat hämärtyä. Ei sillä että tuollainen naiskuva olisi väärin, mutta eikö tuo ole yhtä vaikeasti taivoitettava kuin esimerkiksi tuo 80-luvun povipommi She-ra?

Siinä olet kyllä ihan oikeassa että mitään ei voi mennä varmuudella sanomaan ennenkuin sarja on julkaistu.

Lainaus Petteri Uusitalo

Silmät ovat itse asiassa vielä yleisempi tapa, etenkin jos puhutaan animaatiosta jossa hahmot eivät ole ihmisiä. Mutta tämäkin riippuu täysin sarjaan valitusta tyylistä – esimerkiksi My Little Pony -sarjassa miespuoliset ponit erottaa äänen lisäksi lähinnä leuan muodosta.

Mutta, edelleen, me emme tiedä vielä yhtään miltä mieshahmot tulevat tässä uudessa She-Rassa näyttämään, joten on vähän hätäistä sanoa vielä mitään minkään hahmodesignin poikamaisuudesta.

Tuo on kyllä totta, taitaa itsellä tulla huomaamattaan tuijoteltua animaatiohahmojen rintoja ja takamusta silmiä enemmän...jopa ponien!?

Niinpä tosiaankin, esimerkiksi Iines Ankan ja Minni Hiiren silmäripset, miten nuo seikat pääsi unohtumaan...

Eikös tuolla jo twitterissä ole yksi kuva mieshahmosta, tummaihoinen lyhyenläntä poika isokoikoisen tytön ja She-ran välissä? Sitten on tuo She-ran vieressä istuva peto-otus, mutta sen sukupuolesta en ole ihan varma.