Idän lumo: Piirroshahmoista kiihottumattomat ovat viallisia / Blogit / www.pelaajalehti.com

Idän lumo: Piirroshahmoista kiihottumattomat ovat viallisia

22.07.2018 // Kirjoittanut: Petteri Uusitalo
86
Idän lumo: Piirroshahmoista kiihottumattomat ovat viallisia

Dreamworks tuottaa uusintaversion 80-luvun He-Man-spinoff She-Rasta. Koska joka ikinen alle nelikymppinen animaatioalan työntekijä on kasvanut japanilaisia piirrettyjä katsoen, sarjan visuaalista ilmettä on päivitetty modernimmaksi. (Ja hyvä niin, koska olivathan ne 80-luvun amerikkalaispiirretyt sietämättömän rumia.)

Barbie-nuken ja Wonder Womanin ristisiitoksen sijaan uusi She-Ra näyttää perussirpakalta animehahmolta. Pamela Anderson -huulet ovat tiessään, ja hameen alla olevat pyöräilyshortsit ovat selvästi Revolutionary Girl Utenan toiminnallisen päähenkilön inspiroimat. (Yllä olevassa kuvassa.)

Promokuvien paljastaminen synnytti tietyistä suunnasta kovan vastareaktion, koska kaikki mitä naistekijät tekevät on nykyään poliittista, oli kyse sitten peleistä tai piirretyistä.

She-Ran väitettiin näyttävän pojalta, transsukupuoliselta, lesbolta tai jopa kaikilta yhtä aikaa. Ne jotka ovat aiemminkin nostaneet äläkän kaikesta vastaavasta pitävät päivänselvänä, että kyseessä on feministinen salajuoni.

Tätä kaikkea voisi purkaa monesta eri suunnasta. Yksi voisi sanoa, että sarja on suunnattu nuoremmalle yleisölle kuin alkuperäinen – mikä olisi vähän hassua, sillä tuskinpa alkuperäistä lelumainostakaan mitkään parikymppiset katsoivat. Toinen voisi sanoa, että hahmon seksikkyys on toissijaista, kun kyseessä on tytöille suunnattu sarja.

Itse taas voisin ihmetellä sitä, että joku ylipäätään pitää alkuperäisiä hahmodesignejä jotenkin paremman näköisinä kuin uusia. Minulta kesti aluksi jopa jonkin aikaa tajuta, että hahmodesignien seksikkyydestä valittavat pitivät uutta hahmoa vähemmän hyvännäköisenä kuin alkuperäistä.

Hyvät meemikuvat eivät koskaan vanhene.

Jätetään tällä kertaa kokonaan syrjään se, miten monien mielestä jokainen vähänkään japanilaistyylisesti designattu hahmo näyttää kuusivuotiaalta. (Tämä tuli huomattua jo silloin, kun kirjoitin Steamin animesensuurilinjasta.) Uuden sarjan tekijät ovat sivumennen sanoen jo etukäteen ehtineet tähdentää, että sarjan kaikki hahmot ovat täysi-ikäisiä, jotta vältettäisiin samanlainen sirkus kuin Dreamworksin aiemman sarjan Voltron: Legendary Defender kanssa. Sen fanikunta kun äityi käyttämään hahmoparitussotiensa lyömäaseina pedofiliasyytöksiä, koska hahmojen virallisia ikiä ei koskaan kerrottu.

Sen sijaan ajattelin tällä kertaa keskittyä piirroshahmojen kokemiseen seksuaalisesti viehättävinä ylipäätään. On nimittäin paljon ihmisiä, joiden mielestä seksuaalisen vedon kokeminen minkäänlaista piirroshahmoa kohtaan on ylipäätään kummallista.

***

Fiktiivisiin hahmoihin voi tunnetusti ihastua, ja siinä on aina kyse vähintään yhtä paljon hahmon luonteesta ja käytöksestä kuin sen ulkonäöstä - eihän kukaan muuten ihastuisi kirjallisuushahmoihin. Nuorella iällä ihmisellä ei myöskään ole kauheasti ennakkoluuloja. Tykästyessään johonkin hahmoon sitä ei kauheasti välitä siitä, että Prätkähiirten Vinski tai Tikun ja Takun Vinkki eivät ole ”ihmisiä” – joten miksi tehdä eroa myöskään Jessica Alban ja Jessica Rabbitin välillä?

Tietyssä mielessä kaikki teini-iän julkkisihastukset ovat ihan yhtä fiktiivisiä. Isoin ero Jack Sparrow’n ja Jack Skellingtonin välillä on se, että toista esittää livenäyttelijä.

Jopa itse kärttyukko Hayao Miyazaki, maailman äänekkäin otakukulttuurin kritisoija, päätti alun perin lähteä animealalle ihastuttuaan animehahmoon.

Ihastumisen tunteet koetaan korvien välissä, kuten myös seksuaalisen viehätysvoiman kokeminen. Kyse on siis siitä, että aivot kiihottuvat pohjimmiltaan lähinnä vaikkapa takapuolen tai seksikkäiden vaatteiden ideasta. Aivoille on yksi ja sama, onko kyseessä fotorealistinen kuva vai ei.

Tämän kirjoituksen otsikko on peräisin nörttikerhosta kertovasta klassikkosarja Genshikenistä vuodelta 2004. Siinä asia selitettiin animea harrastamattomalle normolle näin:

Ihmetyksenaihe käännetään tässä humoristisesti päinvastoin: ihmisille on normaalia tulkita yksinkertaistettuja symboleita ja yhdistää niitä oikean maailman asioihin. Joten itse asiassa sellaisessa ihmisessä on jotain vikaa, joka tarvitsee mielikuvituksensa tueksi nimenomaan realismia.

Mielenkiintoista kyllä monille raja tuntuu kulkevan nimenomaan kaksiulotteisuuden ja kolmiulotteisuuden välissä: riittävän realistisella tyylillä mallinnettu 3D-hahmo voidaan ”hyväksyä” seksuaaliseksi objektiksi, mutta 2D-hahmoa taas ei. Voi miettiä, miten tämä liittyy länsimaisten pelien haluun puskea grafiikan realistisuutta jatkuvasti eteenpäin siinä missä Japanissa ollaan ihan tyytyväisiä tuttuihin ja turvallisiin 2D-piirroksiin.

Kun asettaa vierekkäin fotorealismiin pyrkivän 3D-hahmon ja symbolismiin pyrkivän 2D-hahmon, yksi katsoja näkee vierekkäin seksikkään naisen ja groteskin uncanny valley -hirviön. Toinen katsoja taas näkee samat asiat, mutta toisin päin.

Mutta, tähän voi sanoa, eikö ole kummallista kiihottua jostain sellaisesta joka ei muistuta millään tavalla mitään oikeaa? Mieti nyt miten kammottavalta mikä tahansa animehahmo näyttäisi oikeasti.

Jutun juju on kuitenkin siinä, että piirroshahmoista pidetään usein juuri siksi että ne eivät ole realistisia, ei niinkään siitä huolimatta. Nehän koostuvat pelkistä symboleista, joiden merkitys tulkitaan vasta aivoissa.

Ihmisen seksuaalisuus kehittyy murrosiän aikana. Olen viime aikoina kehitellyt teoriaa, jonka mukaan se mitä ihminen oppii pitämään seksuaalisesti viehättävänä määrittyy osittain mukaan, minkälaisille vaikutteille ihminen altistuu tämän elämänvaiheen aikana. Toisin sanoen: jos viettää teinivuotensa masturboiden GTI-lehdille, voi olla hyvin vaikea pitää myöhemminkään piirroshahmoja kiihottavina. Mutta jos viettää teinivuotensa masturboiden piirroshahmoille, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Itse asiassa silloin saattaa puolestaan kokea vaikeaksi pitää seksikkäinä niitä töröhuulisia silikoniblondeja, joita amiksen käyneet armeijan tupakaverit kuolaavat.

Pornomangalehti Comic Kairakutenin englanninkielisen julkaisun kansikuvat helmi- ja maaliskuulta 2017.

Olennaista on, että tällä alitajuisella kouluttautumisella ei tarvitse välttämättä olla mitään tekemistä oikean maailman kokemusten kanssa. Esimerkiksi puputyttöasuja pidetään yleisesti ottaen seksikkäinä, mutta miksi? Harva sellaista on koskaan oikeasti nähnyt muuten kuin kuvissa. Kyseessä on ihan vain symboli, jonka on oppinut yhdistämään eroottiseen kontekstiin.

Sama pätee kaikkiin muihinkin symboleihin. Suomalaiset eivät näe esimerkiksi sisäkköasuja, sotilasunivormuja tai koulupukuja arkisessa elämässään, mutta median kautta niihin on opittu yhdistämään seksuaalisia merkityksiä.

Tällaiset symbolit voivat olla hyvinkin vieraita konsepteja: esimerkiksi vinot yaeba-kulmahampaat ovat ahkeraa hampaiden oikomista harrastavassa Suomessa täysin tuntematon kulttuurinen käsite, joita on vaikea pitää mitenkään positiivisina. Silti anime opettaa katsojansa yhdistämään hahmon suupielestä pilkistävän kulmahampaan nuorekkaaseen söpöyteen. Sama periaate pätee kaikkiin muihinkin hahmodesign-elementteihin, kuten vaikkapa hiustöyhtöihin tai teräviin silmiin, joilla ei välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa miltä oikeat ihmiset näyttävät.

2D-hahmojen yaeba-hampaista tykkääminen on paljon helpompaa kuin oikean maailman esimerkeistä.

Japanissa piirroshahmojen seksualisoiminen ei tapahdu niinkään vahingossa, vaan on pitkälti harkitun suunnittelutyön tulosta – kaupallinen tavoite. Tällaisessa kulttuurissa syntyy sitten tietysti myös tapauksia, jossa koko lapsuutensa, nuoruutensa ja varhaisaikuisuutensa ajan piirroshahmojen parissa elänyt yksilö kokee vaikeaksi kokea oikean maailman ihmisiin samanlaista vetoa kuin niihin. Tätä kutsutaan ”2D-kompleksiksi”.

Tuolla aiemman videon kohtauksessa raivonörtti Madarame edustaa korostuneen äärimmäistä kantaa asiaan: hän ylpeilee sillä miten on kiinnostunut vain 2D-hahmoista, ei omista yhtään ”oikeaa” pornolehteä eikä edes haluaisi tyttöystävää, koska oikeat naiset ovat ällöjä. Tai ”3D Pig Disgusting”, kuten asia lännessä ilmaistaisiin.

Kyseessä on totta kai pitkälti ”happamia, sanoi kettu” -tyylin ongelma. Sitä vauhditti japanilaisten nörttien parissa levinnyt ajatusmaailma, jota nykyään sanottaisiin miesasiamieshenkiseksi. Sen mukaan moderni deittailukulttuuri on ”romantiikan kapitalismia”, jossa naiset ovat miehiä palkkatason perusteella arvottavia kyynisiä onnenonkijoita ja miesten on ostettava tiensä onneen treffeillä maksamalla, lahjoja antamalla ja niin edespäin.

Länsimaistyylisen viha-aktivismin sijaan moni piirrettyjen parissa kasvanut japanilaismies kuitenkin etsi onneaan toisaalta. Vanhanaikaista ”puhdasta romantiikkaa” löytyi fiktiivisten hahmojen parista: ne ovat täydellisiä ja virheettömiä, koska ne eivät ole oikeita. Aihetta ihmeteltiin aikoinaan laajasti ihan läntisessä valtavirtamediassakin: yksi esimerkki on tämä The New York Timesin artikkeli vuodelta 2009.

Haastateltu taloustieteilijä Takuro Morinaga kuvaa 2D-kompleksia skaalana, jonka toisessa päässä ovat ne jotka pystyvät kokemaan vetoa sekä piirroshahmoihin että oikeisiin ihmisiin, kuten hän itse. Toisessa päässä taas ovat toivottamat tapaukset, kuten artikkelin päähaastateltava, joka on omistautunut waifulleen Da Capo -sarjasta.

Kirjoitan menneessä aikamuodossa, koska asiasta kohistiin enimmäkseen 90-00-luvuilla. Tuntuu siltä, että nykyään yhä useampi nörtti elää turvallisesti skaalan keskivaiheilla ja pystyy arvostamaan sekä oikean maailman ihmisiä että piirroshahmoja. Isojen poikien mangalehdissäkin vähäpukeiset 2D-tytöt keikistelevät sulassa sovussa vähäpukeisten oikeiden tyttöjen kanssa, tähän tapaan.

Mielenkiintoista kyllä tässä on kyse siitä, että erilaisia asioita on oppinut arvottamaan täysin erilaisilla rekistereillä. Jos oikealla naisella olisi niin isot silmät tai oikealla miehellä niin terävä leuka kuin hyvännäköisillä animehahmoilla, niin kyllähän se näyttäisi groteskilta. Mutta kyse onkin nimenomaan siitä, että tottumuksen voimasta piirroshahmojen ulkonäköön suhtautuu täysin eri tavalla kuin oikean maailman ihmisiin.

Sukkahousuihin erikoistuneen fetissipiirtäjä Yomin ja cosplayaaja Amatsu-saman yhteinen taide- ja valokuvakirja.

Koska kyseessä on kaksi eri tulkitsemisrekisteriä, on myös täysin mahdollista että henkilön preferenssit ovat 2D-hahmojen suhteen erilaiset kuin oikeassa elämässä. Tämä oli merkittävä juonielementti myös Genshikenissä: Madarame, jonka lempianimehahmot olivat viattomia ja nuoria pikkusiskohahmoja ja joka suureen ääneen toitotti halveksuntaansa oikeita naisia kohtaan, päätyi lopulta ihastumaan juurikin kypsään ja aikuismaiseen Kasukabeen. Ironista.

Tätä ajatuksenjuoksua voi jatkaa pidemmällekin, jolloin huomataan, että piirroshahmojen suhteen on täysin mahdollista pitää myös täysin erilaisista asioista kuin oikeassa maailmassa. Nimenomaan tästä on pohjimmiltaan kyse, kun omia mielenkiinnonkohteita puolustellaan sanomalla että niiden kritisoijat eivät ”erota oikeaa maailmaa fantasiasta”.

Idolish7 ja Fate/Apocrypha tyttöjen animelehti Animagen kannessa.

Olen esimerkiksi melko varma siitä, että enin osa kuluttajista jotka hönkivät kaksiulotteisten polvihousuisten pikkupoikien perään tuskin kokevat mitään vetoa oikean maailman pikkupoikia kohtaan. Samaan tapaan tunnen monia naispuolisia ihmisiä, jotka oikeassa maailmassa pitävät vain saman sukupuolen edustajista, mutta joille miespuoliset animehahmot maistuvat silti yhtä hyvin kuin heidän heterommille tovereillensakin. Niin ikään suurimmalla osalla furryista fiktiivisen maailman mieltymykset lienevät tulosta siitä että lapsena on tullut katsottua Disneyn Robin Hood turhan monta kertaa, ei niinkään oikeasta zoofiliasta.

Kysehän on nimenomaan piirroshahmoista pitämisestä – ja siinä ei ole kyse siitä, että haluaisi piirroshahmojen olevan oikeita. Kaikessa on siis pohjimmiltaan kyse aina vain siitä, mihin on tottunut ja minkälaisen tulkintarekisterin on itselleen rakentanut.

Mistä päästäänkin takaisin She-Raan: jos on kasvanut animen parissa, uusi hahmodesign näyttää ihan viehättävältä ja vanha taas melko höpsöltä. Mutta jos taas on kasvanut vanhojen länsimaisten piirrettyjen parissa, todennäköisesti näkee asiat täysin päinvastoin.

---

Petteri Uusitalo

Kirjoittaja on Anime-lehden päätoimittaja. Häntä ja blogia voi seurata Twitterissä.

---

Edellinen: Kaksi tapaa keksiä kieli

Seuraava: Sanoinkuvaamattomat demoniruhtinaat

Kommentit

Käyttäjän ripulisaasta kuva
ripulisaasta
Lainaus Hayarigami

Sääli etteivät monet muut aiheet kiinnosta ihmisiä yhtä paljon.

Olen samaa mieltä Uusitalon ylemmän vastauksen kanssa:
1) Länsiroska ei tarvitse puolustelijoita tai paholaisen asianajajia
2) Otsikot eivät ole liian provosoivia

Tätä asennetta juuri itse vieroksun täällä. ”Länsiroska”, sitten kitistään kun animen outouksia ihmetellään. Pata kattilaa soimaa jne.

Käyttäjän Petteri Uusitalo kuva
Petteri Uusitalo

Tähdentäisin, että niin paljon kuin Hayarigami aina onkin minun kanssani samaa mieltä kaikesta, niin ei kuitenkaan kannata sekoittaa hänen mielipiteitään minun mielipiteisiini. (Ei millään pahalla.)

Käyttäjän zappah kuva
zappah
Lainaus Hayarigami

1) Länsiroska ei tarvitse puolustelijoita tai paholaisen asianajajia

Niin, tässä jälleen todiste tästä sinun tyylistäsi ja sitten valittelet että saat kritiikkiä :D Jos lähdet siitä, että lännen verrokit on roskaa, niin millaisella asenteella kuvittelet vastapuolen "keskusteluun" lähtevän?

Et tosiaan taida ymmärtää, että itsekin toteutat samaa mitä inhoat. Eli kun jotkut ovat sitä mieltä että "kaikki anime on roskaa" olet sinä se toinen ääripää, joka tekee samaa mutta toisinpäin.

Kukaan ei jaksa kumpaakaan noista ääripäistä kovin kauaa kuunnella tai varsinkaan yrittää heidän kanssaan "keskustella" kun asiat on jo noin kiveen hakattu vastapuolen osalta.

Käyttäjän kribmeister kuva
kribmeister
Lainaus Hayarigami

Sääli etteivät monet muut aiheet kiinnosta ihmisiä yhtä paljon.

Olen samaa mieltä Uusitalon ylemmän vastauksen kanssa:
1) Länsiroska ei tarvitse puolustelijoita tai paholaisen asianajajia
2) Otsikot eivät ole liian provosoivia

haha ei hitsin pimpula, ei se nyt ihan nappiin menny taaskaan. Jos jäbä ois romani ja ois menossa joku kokous, jonka agendana että kaikki romanit ei oo varkaita ja stereotypiat ei pidä paikkaansa niin äijä kävis varmaan pölliin niiden autot sillä välin.

Käyttäjän Miika Huttunen kuva
Miika Huttunen
Lainaus Shuttle

Luenko minä nyt Pelaajaa vai luenko mä jotain animulehteä? Ymmärrän toki, että joku diggaa japanilaista kulttuuria, mutta käsittääkseni tämän lehden ja sivuston on tarkoitus käsitellä KOKO pelialaa. .

Luet Pelaajalehti.comia, et suinkaan Pelaaja-lehteä. Näitä Petterin juttuja ei lehden sivuilla ole näkynyt joten en nyt kyllä ymmärrä tämän palautteen ideaa, jos olet tilaaja tai luet lehden irtonumeroita.

Sen lisäksi voit toki vierailla pelaajalehti.comissa lukemassa päivittäisiä uutisia ja muita juttuja. Meillä on lukijoita, jotka ovat toivoneet enemmän juttua Japanista, sen pelimaailmasta ja pop-kulttuurista, joten aiheelle omistettu blogi kerran viikossa on aivan perusteltu. Jos se ei kiinnosta, niin senhän voi helposti jättää lukematta vai kuka sitä pakottaa lukemaan?

Käyttäjän Angel of Death kuva
Angel of Death
Lainaus Haerski

[quote="Angel of Death"]Ihmettelen miksi Baywatch aikojen Pamela Anderson body on nykyään länsimaissa paha asia? Miksi seksikkäitten naisten paljas pinta on länsimaissa nykyään paha asia? [--][/quote]Ei kai se nyt paha asia ole, mutta nykyään yleisessä mielipiteessä on ehkä enemmän liikehdintää siihen suuntaan, että aito on kaunista ja seksikästä. Andersonin rantapallosilikonit ja ankkahuulet ei juuri minuakaan sykähdytä ja arvostaisin siis myös sitä, että keskiverto pelihahmo näyttäisi ihmiseltä, eikä joltain leikellyltä seksinukelta.

Toki nykyäänkin löytyy esim. Kardashianit, mutta en kyllä itse tunne ketään miespuolista, joka pitäisi niitä kuminukkeja oikeasti hyvännäköisinä. Enemmän tuntuu naiset itse kuvittelevan, että tuolta naisen pitäisi näyttää ollakseen miesten mieleen.

Muutenkin Kardashianien "täydelliset muodot" ovat enemmän kuvamuokkausten ja suotuisan poseeraamisen, kuin plastiikkakirurgian tulos. Suosittelen ja en suosittele googlettamaan mm. muokkaamattomia paparazzikuvia Kim Kardashianin kuuluisasta peräsimestä. Hyvä ettei laatta lennä. Mitään ei oo tehty, ei...

Fantasiamaailmojen ulkopuolella reaalimaailmassa mennään täysin eri arvoilla (ainakin itse), kun taas fantasiamaailmassa on kiva katsella överiksi vedetyn kurvikkaita kaunottaria, mutta esimerkiksi realistisemman ulkoasuihin peleihin ei esimerkiksi vaikka Soul Caliburin Ivy sopisi ollenkaan, ei vaikka jossain päin reaalimaailmaa tällaiset mitat täyttävä ilmestys varmaan löytyykin. Fantasia on eskapsimia, mutta pistämällä realistisemman kauneusihanteen mukaisia hahmoja tarkoitullisen överiksi vedettyn peliin eskapismi ei enää onnistu niin hyvin (joo, olen helvetin katkera Dead or Alive 6:sta). Andersonia käytin esimerkkinä koska väittäisin hänen vartalonsa olevan lähinnä tyypillisintä överiksi vedettyä naisvartaloa peleissä.

Täysin samaa mieltä olen kanssasi Kardashianeista tai Andersonista yms. ja tiedossa on photoshoppaukset sekä leikkaukset, näiden henkilöiden rakentama imago on hiukan...vastenmielinen (pahoittelut, en keksi parempaa sanaa kuvata tuota, ihmisinä en tiedä heistä mitään ja voivat olla hyviäkin ihmisiä pohjimmaltaan, toisaalta ehkä se ei ole rakennettu imago vaan he ovat oikeasti tuollaisia, kuka tietää...).

Pahoitteluni kömpelyydestäni tuoda pointtiani esille, yritän miettiä esimerkin.

Otetaan esimerkiksi sellaiset pelit kuin Devil May Cry tai Bayonetta, näissä peleissä käytetty tarkoituksellinen yliseksualisointi (en tiedä onko tuo oikea sana kuvaamaan tuota?) sopii mielestäni kyseisten pelien anarkistiseen asenteeseen kuin nenä päähän, mutta nykyasenteen huomioon ottaen ei olisi suurikaan yllätys jos Bayonettan vaatetus ei olisikaan enää ihon myötäinen, kävelytyyli ei ole enää keikahteleva, hottis-opettaja lookki on unohdettu ja vaatteet ei katoa hetkeksi erikoisiskun aikana tai DMC:n kivenkovat kaunottaret ovatkin nyt tavallisen näköisiä ihmisiä arkivaatteissa. Nykyilmapiirissä kyseiset pelit ovat tulossa tuossa muodossaan tiensä päähän ja minusta se on sääli, sillä se poistaa yhden ilmaisun tason, överiksi voi vetää enää ainoastaan väkivallalla.

Toisena esimerkkinä voisin sanoa jos sama pätisi animeen, mikä tarkottaisi että suurin osa shounenista lakkaisi olemasta tuossa muodossaan ja sieltä löytyy montakin sarjaa joka on viihdyttänyt itseäni, kuten Fairy Tail tai vaikkapa Franxx. Animessa hahmojen ylivedetty överiksi vedetty kurvikkuus on usein integroitu niin olennaiseksi osaksi sarjaa että kaksimielinen huumori katoaisi lähes kokonaan normaalihahmoilla, esimerkiksi Maid Dragonissa tätä taidettiin harrastaa. Kaksimielisen huumorin ystävänä menetys olisi valtava, onneksi anime on (toistaiseksi?) hiukan "suojassa" lännen suuntauksilta.

Käyttäjän Hayarigami kuva
Hayarigami
Lainaus

Jos lähdet siitä, että lännen verrokit on roskaa, niin millaisella asenteella kuvittelet vastapuolen "keskusteluun" lähtevän?

Mikäli olisin korvannut sanan roska jollain neutraalimmalla sanalla, kukaan tuskin olisi kiinnittänyt kommenttiini sen suurempaa huomiota. En myöskään tarkoita, että Uusitalo olisi väittänyt länsiviihdettä roskaksi. Huomatkaa kuitenkin, että roska ei ole niin negatiivinen sana kuin saatatte luulla: onhan esimerkiksi sanonta "voittaa koko roska", jossa roska voi viitata esimerkiksi kilpailuun, jota puhuja voi arvostaa suurestikin. Sanontatavan olen osittain omaksunut myös lautapelipiireistä, joissa erityyppisille peleille on erilaisia termejä, kuten europeli ja Ameritrash, jolla ei viitata amerikkalaisten pelien roskuuteen vaan niiden amerikkalaistyylisyyteen. Vain osa pitää termiä negatiivisena, laajalti se on neutraali yleistermi.

Lainaus

Eli kun jotkut ovat sitä mieltä että "kaikki anime on roskaa" olet sinä se toinen ääripää, joka tekee samaa mutta toisinpäin.

Kukaan ei jaksa kumpaakaan noista ääripäistä kovin kauaa kuunnella tai varsinkaan yrittää heidän kanssaan "keskustella" kun asiat on jo noin kiveen hakattu vastapuolen osalta.

Ei, en tee toisinpäin. Jos nyt ajatellaan, että olisin käyttänyt sanaa roska vähän negatiivisessakin mielessä, niin ei animekaan puhtain paperein pääse. Minusta jopa suurin osa animesta on "roskaa", mutta suuressa massassa on joukossa silti paljon mielenkiintoisempia sarjoja kuin lännessä. Kohdistan kriittisen silmän siis molempiin ilmansuuntiin, jolloin keskustelun pitäisi kyllä olla ihan mielekästä.

Käyttäjän Petteri Uusitalo kuva
Petteri Uusitalo
Lainaus Angel of Death

Otetaan esimerkiksi sellaiset pelit kuin Devil May Cry tai Bayonetta, näissä peleissä käytetty tarkoituksellinen yliseksualisointi (en tiedä onko tuo oikea sana kuvaamaan tuota?) sopii mielestäni kyseisten pelien anarkistiseen asenteeseen kuin nenä päähän, mutta nykyasenteen huomioon ottaen ei olisi suurikaan yllätys jos Bayonettan vaatetus ei olisikaan enää ihon myötäinen, kävelytyyli ei ole enää keikahteleva, hottis-opettaja lookki on unohdettu ja vaatteet ei katoa hetkeksi erikoisiskun aikana tai DMC:n kivenkovat kaunottaret ovatkin nyt tavallisen näköisiä ihmisiä arkivaatteissa. Nykyilmapiirissä kyseiset pelit ovat tulossa tuossa muodossaan tiensä päähän ja minusta se on sääli, sillä se poistaa yhden ilmaisun tason, överiksi voi vetää enää ainoastaan väkivallalla.

Noita pelejä toisaalta suojaa se, että niiden seksuaalisuutta on ryyditetty asioilla, jotka tekevät siitä ”kaiken muun seassa olevaa”, ”vakavaa” ja ”aikuismaista” – eli toisin sanoen graafisella väkivallalla, huumorilla ja isoilla pää-vartalosuhteilla. Kaikkein olennaisintahan kun on, että peliä voi pelata ilman että hävettää jos joku tulee samaan huoneeseen.

Sen sijaan jos seksuaalisuutta käsitellään väkivallattomasti, vähemmän vakavalla taidetyylillä ja se on teoksen pääosassa vaikkapa romanttisen komedian tyyliin, sitä arvotetaan välittömästi eri mittarilla. Lännessä kun teoksen seksuaalisuutta arvotetaan abstraktisti sen mukaan miten ”seksuaalinen tunnelma” siinä on – joten seksikkäät poseeraukset verenlennätyksen ohessa ovat automaattisesti enemmän OK kuin vaikka se, että kaksi hahmoa vähentää vaatteitaan sängyllä punastellen ja ujostellen, vaikka kummassakin näkyisi sama määrä ihoa. Siksi Saints Row the Third on ”vähemmän seksuaalinen” kuin You Must Be 18 or Older to Enter.

Animen suhteen ei onneksi tosiaan tarvitse niin paljoa huolehtia, koska kyseessä on niin paljon pelejä pienempi bisnes että vastaavanlaisesta tarkastus- ja sensuurirumbasta ei tarvitse kantaa huolta. Jopa kaikenlaista aikuissisältöä kuin ruttoa karsastavan Applen alustoilla riittää että käy laittamassa Crunchyroll-käyttäjätilin asetuksista päälle täpän ”show mature content” (joka tietysti on oletuksena pois päältä), niin portit pikkutuhmien haaremikomedioiden pariin ovat auki. Eikä tarvitse huolehtia siitä että mikään lautakunta kieltää teoksen myymisen lännessä kokonaan, koska siinä on lukiolaisia seksuaalisissa tilanteissa tai jotain.

Käyttäjän ripulisaasta kuva
ripulisaasta
Lainaus Hayarigami

[quote]Jos lähdet siitä, että lännen verrokit on roskaa, niin millaisella asenteella kuvittelet vastapuolen "keskusteluun" lähtevän?[/quote]

Mikäli olisin korvannut sanan [i]roska[/i] jollain neutraalimmalla sanalla, kukaan tuskin olisi kiinnittänyt kommenttiini sen suurempaa huomiota. En myöskään tarkoita, että Uusitalo olisi väittänyt länsiviihdettä roskaksi. Huomatkaa kuitenkin, että roska ei ole niin negatiivinen sana kuin saatatte luulla: onhan esimerkiksi sanonta "voittaa koko roska", jossa [i]roska[/i] voi viitata esimerkiksi kilpailuun, jota puhuja voi arvostaa suurestikin. Sanontatavan olen osittain omaksunut myös lautapelipiireistä, joissa erityyppisille peleille on erilaisia termejä, kuten europeli ja [url="https://boardgamegeek.com/wiki/page/Ameritrash#toc0"][i]Ameritrash[/i][/url], jolla ei viitata amerikkalaisten pelien roskuuteen vaan niiden amerikkalaistyylisyyteen. Vain osa pitää termiä negatiivisena, laajalti se on neutraali yleistermi.

Huvitti nämä kootut selitykset.

Kyllä länsiroska tuossa kontekstissa oli kenelle tahansa täällä ymmärrettävissä aivan eri tavalla. Mutta miten vaan. Vinkkinä kuitenkin: kannattaa pyrkiä pitämään mielipiteensä mahdollisimman ymmärrettävinä, niin ei synny sitä turhaa närää. Ellet sitten tiedostetusti haekin juuri sitä?

Käyttäjän jutetsu kuva
jutetsu

En kyllä kykene ymmärtämään: millä logiikalla Japanilaisia pelejä ja animea ei muka saisi käsitellä videopeleihin keskittyvän lehden sivuilla. Ollaan kovaan ääneen julistamassa boikottia ja muuta. Japanin merkitystä pelialalle ei vain voi vähätellä. Ja kyllä - tämä sisältää myös ne isotissiset ja suurisilmäiset anime-tytöt, vaikka itsekään en visual novel- tai anime-tyylisiä pelejä välitä pelailla. Niiden myynti on silti ihan merkittävä osa jo pelkästään Steaminkin peleistä, myös lännessä.

Itse blogikirjoituksethan ovat yksityiskohtaisia ja huolella kirjoitettuja. Jättäkää lukematta, jos ei kiinnosta. Eivät nämä minuakaan erityisesti kosketa, mutta eivät myöskään millään tavalla häiritse.