Idän lumo: Piirroshahmoista kiihottumattomat ovat viallisia / Blogit / www.pelaajalehti.com

Idän lumo: Piirroshahmoista kiihottumattomat ovat viallisia

22.07.2018 // Kirjoittanut: Petteri Uusitalo
86
Idän lumo: Piirroshahmoista kiihottumattomat ovat viallisia

Dreamworks tuottaa uusintaversion 80-luvun He-Man-spinoff She-Rasta. Koska joka ikinen alle nelikymppinen animaatioalan työntekijä on kasvanut japanilaisia piirrettyjä katsoen, sarjan visuaalista ilmettä on päivitetty modernimmaksi. (Ja hyvä niin, koska olivathan ne 80-luvun amerikkalaispiirretyt sietämättömän rumia.)

Barbie-nuken ja Wonder Womanin ristisiitoksen sijaan uusi She-Ra näyttää perussirpakalta animehahmolta. Pamela Anderson -huulet ovat tiessään, ja hameen alla olevat pyöräilyshortsit ovat selvästi Revolutionary Girl Utenan toiminnallisen päähenkilön inspiroimat. (Yllä olevassa kuvassa.)

Promokuvien paljastaminen synnytti tietyistä suunnasta kovan vastareaktion, koska kaikki mitä naistekijät tekevät on nykyään poliittista, oli kyse sitten peleistä tai piirretyistä.

She-Ran väitettiin näyttävän pojalta, transsukupuoliselta, lesbolta tai jopa kaikilta yhtä aikaa. Ne jotka ovat aiemminkin nostaneet äläkän kaikesta vastaavasta pitävät päivänselvänä, että kyseessä on feministinen salajuoni.

Tätä kaikkea voisi purkaa monesta eri suunnasta. Yksi voisi sanoa, että sarja on suunnattu nuoremmalle yleisölle kuin alkuperäinen – mikä olisi vähän hassua, sillä tuskinpa alkuperäistä lelumainostakaan mitkään parikymppiset katsoivat. Toinen voisi sanoa, että hahmon seksikkyys on toissijaista, kun kyseessä on tytöille suunnattu sarja.

Itse taas voisin ihmetellä sitä, että joku ylipäätään pitää alkuperäisiä hahmodesignejä jotenkin paremman näköisinä kuin uusia. Minulta kesti aluksi jopa jonkin aikaa tajuta, että hahmodesignien seksikkyydestä valittavat pitivät uutta hahmoa vähemmän hyvännäköisenä kuin alkuperäistä.

Hyvät meemikuvat eivät koskaan vanhene.

Jätetään tällä kertaa kokonaan syrjään se, miten monien mielestä jokainen vähänkään japanilaistyylisesti designattu hahmo näyttää kuusivuotiaalta. (Tämä tuli huomattua jo silloin, kun kirjoitin Steamin animesensuurilinjasta.) Uuden sarjan tekijät ovat sivumennen sanoen jo etukäteen ehtineet tähdentää, että sarjan kaikki hahmot ovat täysi-ikäisiä, jotta vältettäisiin samanlainen sirkus kuin Dreamworksin aiemman sarjan Voltron: Legendary Defender kanssa. Sen fanikunta kun äityi käyttämään hahmoparitussotiensa lyömäaseina pedofiliasyytöksiä, koska hahmojen virallisia ikiä ei koskaan kerrottu.

Sen sijaan ajattelin tällä kertaa keskittyä piirroshahmojen kokemiseen seksuaalisesti viehättävinä ylipäätään. On nimittäin paljon ihmisiä, joiden mielestä seksuaalisen vedon kokeminen minkäänlaista piirroshahmoa kohtaan on ylipäätään kummallista.

***

Fiktiivisiin hahmoihin voi tunnetusti ihastua, ja siinä on aina kyse vähintään yhtä paljon hahmon luonteesta ja käytöksestä kuin sen ulkonäöstä - eihän kukaan muuten ihastuisi kirjallisuushahmoihin. Nuorella iällä ihmisellä ei myöskään ole kauheasti ennakkoluuloja. Tykästyessään johonkin hahmoon sitä ei kauheasti välitä siitä, että Prätkähiirten Vinski tai Tikun ja Takun Vinkki eivät ole ”ihmisiä” – joten miksi tehdä eroa myöskään Jessica Alban ja Jessica Rabbitin välillä?

Tietyssä mielessä kaikki teini-iän julkkisihastukset ovat ihan yhtä fiktiivisiä. Isoin ero Jack Sparrow’n ja Jack Skellingtonin välillä on se, että toista esittää livenäyttelijä.

Jopa itse kärttyukko Hayao Miyazaki, maailman äänekkäin otakukulttuurin kritisoija, päätti alun perin lähteä animealalle ihastuttuaan animehahmoon.

Ihastumisen tunteet koetaan korvien välissä, kuten myös seksuaalisen viehätysvoiman kokeminen. Kyse on siis siitä, että aivot kiihottuvat pohjimmiltaan lähinnä vaikkapa takapuolen tai seksikkäiden vaatteiden ideasta. Aivoille on yksi ja sama, onko kyseessä fotorealistinen kuva vai ei.

Tämän kirjoituksen otsikko on peräisin nörttikerhosta kertovasta klassikkosarja Genshikenistä vuodelta 2004. Siinä asia selitettiin animea harrastamattomalle normolle näin:

Ihmetyksenaihe käännetään tässä humoristisesti päinvastoin: ihmisille on normaalia tulkita yksinkertaistettuja symboleita ja yhdistää niitä oikean maailman asioihin. Joten itse asiassa sellaisessa ihmisessä on jotain vikaa, joka tarvitsee mielikuvituksensa tueksi nimenomaan realismia.

Mielenkiintoista kyllä monille raja tuntuu kulkevan nimenomaan kaksiulotteisuuden ja kolmiulotteisuuden välissä: riittävän realistisella tyylillä mallinnettu 3D-hahmo voidaan ”hyväksyä” seksuaaliseksi objektiksi, mutta 2D-hahmoa taas ei. Voi miettiä, miten tämä liittyy länsimaisten pelien haluun puskea grafiikan realistisuutta jatkuvasti eteenpäin siinä missä Japanissa ollaan ihan tyytyväisiä tuttuihin ja turvallisiin 2D-piirroksiin.

Kun asettaa vierekkäin fotorealismiin pyrkivän 3D-hahmon ja symbolismiin pyrkivän 2D-hahmon, yksi katsoja näkee vierekkäin seksikkään naisen ja groteskin uncanny valley -hirviön. Toinen katsoja taas näkee samat asiat, mutta toisin päin.

Mutta, tähän voi sanoa, eikö ole kummallista kiihottua jostain sellaisesta joka ei muistuta millään tavalla mitään oikeaa? Mieti nyt miten kammottavalta mikä tahansa animehahmo näyttäisi oikeasti.

Jutun juju on kuitenkin siinä, että piirroshahmoista pidetään usein juuri siksi että ne eivät ole realistisia, ei niinkään siitä huolimatta. Nehän koostuvat pelkistä symboleista, joiden merkitys tulkitaan vasta aivoissa.

Ihmisen seksuaalisuus kehittyy murrosiän aikana. Olen viime aikoina kehitellyt teoriaa, jonka mukaan se mitä ihminen oppii pitämään seksuaalisesti viehättävänä määrittyy osittain mukaan, minkälaisille vaikutteille ihminen altistuu tämän elämänvaiheen aikana. Toisin sanoen: jos viettää teinivuotensa masturboiden GTI-lehdille, voi olla hyvin vaikea pitää myöhemminkään piirroshahmoja kiihottavina. Mutta jos viettää teinivuotensa masturboiden piirroshahmoille, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Itse asiassa silloin saattaa puolestaan kokea vaikeaksi pitää seksikkäinä niitä töröhuulisia silikoniblondeja, joita amiksen käyneet armeijan tupakaverit kuolaavat.

Pornomangalehti Comic Kairakutenin englanninkielisen julkaisun kansikuvat helmi- ja maaliskuulta 2017.

Olennaista on, että tällä alitajuisella kouluttautumisella ei tarvitse välttämättä olla mitään tekemistä oikean maailman kokemusten kanssa. Esimerkiksi puputyttöasuja pidetään yleisesti ottaen seksikkäinä, mutta miksi? Harva sellaista on koskaan oikeasti nähnyt muuten kuin kuvissa. Kyseessä on ihan vain symboli, jonka on oppinut yhdistämään eroottiseen kontekstiin.

Sama pätee kaikkiin muihinkin symboleihin. Suomalaiset eivät näe esimerkiksi sisäkköasuja, sotilasunivormuja tai koulupukuja arkisessa elämässään, mutta median kautta niihin on opittu yhdistämään seksuaalisia merkityksiä.

Tällaiset symbolit voivat olla hyvinkin vieraita konsepteja: esimerkiksi vinot yaeba-kulmahampaat ovat ahkeraa hampaiden oikomista harrastavassa Suomessa täysin tuntematon kulttuurinen käsite, joita on vaikea pitää mitenkään positiivisina. Silti anime opettaa katsojansa yhdistämään hahmon suupielestä pilkistävän kulmahampaan nuorekkaaseen söpöyteen. Sama periaate pätee kaikkiin muihinkin hahmodesign-elementteihin, kuten vaikkapa hiustöyhtöihin tai teräviin silmiin, joilla ei välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa miltä oikeat ihmiset näyttävät.

2D-hahmojen yaeba-hampaista tykkääminen on paljon helpompaa kuin oikean maailman esimerkeistä.

Japanissa piirroshahmojen seksualisoiminen ei tapahdu niinkään vahingossa, vaan on pitkälti harkitun suunnittelutyön tulosta – kaupallinen tavoite. Tällaisessa kulttuurissa syntyy sitten tietysti myös tapauksia, jossa koko lapsuutensa, nuoruutensa ja varhaisaikuisuutensa ajan piirroshahmojen parissa elänyt yksilö kokee vaikeaksi kokea oikean maailman ihmisiin samanlaista vetoa kuin niihin. Tätä kutsutaan ”2D-kompleksiksi”.

Tuolla aiemman videon kohtauksessa raivonörtti Madarame edustaa korostuneen äärimmäistä kantaa asiaan: hän ylpeilee sillä miten on kiinnostunut vain 2D-hahmoista, ei omista yhtään ”oikeaa” pornolehteä eikä edes haluaisi tyttöystävää, koska oikeat naiset ovat ällöjä. Tai ”3D Pig Disgusting”, kuten asia lännessä ilmaistaisiin.

Kyseessä on totta kai pitkälti ”happamia, sanoi kettu” -tyylin ongelma. Sitä vauhditti japanilaisten nörttien parissa levinnyt ajatusmaailma, jota nykyään sanottaisiin miesasiamieshenkiseksi. Sen mukaan moderni deittailukulttuuri on ”romantiikan kapitalismia”, jossa naiset ovat miehiä palkkatason perusteella arvottavia kyynisiä onnenonkijoita ja miesten on ostettava tiensä onneen treffeillä maksamalla, lahjoja antamalla ja niin edespäin.

Länsimaistyylisen viha-aktivismin sijaan moni piirrettyjen parissa kasvanut japanilaismies kuitenkin etsi onneaan toisaalta. Vanhanaikaista ”puhdasta romantiikkaa” löytyi fiktiivisten hahmojen parista: ne ovat täydellisiä ja virheettömiä, koska ne eivät ole oikeita. Aihetta ihmeteltiin aikoinaan laajasti ihan läntisessä valtavirtamediassakin: yksi esimerkki on tämä The New York Timesin artikkeli vuodelta 2009.

Haastateltu taloustieteilijä Takuro Morinaga kuvaa 2D-kompleksia skaalana, jonka toisessa päässä ovat ne jotka pystyvät kokemaan vetoa sekä piirroshahmoihin että oikeisiin ihmisiin, kuten hän itse. Toisessa päässä taas ovat toivottamat tapaukset, kuten artikkelin päähaastateltava, joka on omistautunut waifulleen Da Capo -sarjasta.

Kirjoitan menneessä aikamuodossa, koska asiasta kohistiin enimmäkseen 90-00-luvuilla. Tuntuu siltä, että nykyään yhä useampi nörtti elää turvallisesti skaalan keskivaiheilla ja pystyy arvostamaan sekä oikean maailman ihmisiä että piirroshahmoja. Isojen poikien mangalehdissäkin vähäpukeiset 2D-tytöt keikistelevät sulassa sovussa vähäpukeisten oikeiden tyttöjen kanssa, tähän tapaan.

Mielenkiintoista kyllä tässä on kyse siitä, että erilaisia asioita on oppinut arvottamaan täysin erilaisilla rekistereillä. Jos oikealla naisella olisi niin isot silmät tai oikealla miehellä niin terävä leuka kuin hyvännäköisillä animehahmoilla, niin kyllähän se näyttäisi groteskilta. Mutta kyse onkin nimenomaan siitä, että tottumuksen voimasta piirroshahmojen ulkonäköön suhtautuu täysin eri tavalla kuin oikean maailman ihmisiin.

Sukkahousuihin erikoistuneen fetissipiirtäjä Yomin ja cosplayaaja Amatsu-saman yhteinen taide- ja valokuvakirja.

Koska kyseessä on kaksi eri tulkitsemisrekisteriä, on myös täysin mahdollista että henkilön preferenssit ovat 2D-hahmojen suhteen erilaiset kuin oikeassa elämässä. Tämä oli merkittävä juonielementti myös Genshikenissä: Madarame, jonka lempianimehahmot olivat viattomia ja nuoria pikkusiskohahmoja ja joka suureen ääneen toitotti halveksuntaansa oikeita naisia kohtaan, päätyi lopulta ihastumaan juurikin kypsään ja aikuismaiseen Kasukabeen. Ironista.

Tätä ajatuksenjuoksua voi jatkaa pidemmällekin, jolloin huomataan, että piirroshahmojen suhteen on täysin mahdollista pitää myös täysin erilaisista asioista kuin oikeassa maailmassa. Nimenomaan tästä on pohjimmiltaan kyse, kun omia mielenkiinnonkohteita puolustellaan sanomalla että niiden kritisoijat eivät ”erota oikeaa maailmaa fantasiasta”.

Idolish7 ja Fate/Apocrypha tyttöjen animelehti Animagen kannessa.

Olen esimerkiksi melko varma siitä, että enin osa kuluttajista jotka hönkivät kaksiulotteisten polvihousuisten pikkupoikien perään tuskin kokevat mitään vetoa oikean maailman pikkupoikia kohtaan. Samaan tapaan tunnen monia naispuolisia ihmisiä, jotka oikeassa maailmassa pitävät vain saman sukupuolen edustajista, mutta joille miespuoliset animehahmot maistuvat silti yhtä hyvin kuin heidän heterommille tovereillensakin. Niin ikään suurimmalla osalla furryista fiktiivisen maailman mieltymykset lienevät tulosta siitä että lapsena on tullut katsottua Disneyn Robin Hood turhan monta kertaa, ei niinkään oikeasta zoofiliasta.

Kysehän on nimenomaan piirroshahmoista pitämisestä – ja siinä ei ole kyse siitä, että haluaisi piirroshahmojen olevan oikeita. Kaikessa on siis pohjimmiltaan kyse aina vain siitä, mihin on tottunut ja minkälaisen tulkintarekisterin on itselleen rakentanut.

Mistä päästäänkin takaisin She-Raan: jos on kasvanut animen parissa, uusi hahmodesign näyttää ihan viehättävältä ja vanha taas melko höpsöltä. Mutta jos taas on kasvanut vanhojen länsimaisten piirrettyjen parissa, todennäköisesti näkee asiat täysin päinvastoin.

---

Petteri Uusitalo

Kirjoittaja on Anime-lehden päätoimittaja. Häntä ja blogia voi seurata Twitterissä.

---

Edellinen: Kaksi tapaa keksiä kieli

Seuraava: Sanoinkuvaamattomat demoniruhtinaat

Kommentit

Käyttäjän Haerski kuva
Haerski

Petteriä ei ehkä enää huvita tämä keskustelu, mutta minä voin vuorostaan ottaa soihdun vastaan:

Lainaus LobsterHero

1: Anime ei ole genre niinkuin alussa yrität salavihkaa ehdottaa. Anime on animaatiota siinä missä muutkin, ja voi lukeutua mihin tahansa tarinankerronnan alagenreen tahansa. Ei ole olemassa mitään muuta seikkaa paitsi tuotanto maa joka tekee animesta animea.

Hyvä kun kerroit, Petteri ja me muut ei olisi kyllä koskaan tajuttu tätä itse.

Eiköhän Uusitalo puhuessaan animesta, tarkoita lähinnä sitä kulttuuria, joka animen ympärillä vallitsee, mikä taas johtaa mm. tiettyihin tropeihin, joita ei länsimaisissa animaatioissa tavata.

Keskustelitte juuri siitä, pitäisikö Anime-lehdessä suhtautua näihin tropeihin kriittisesti, vai kohdella niitä kuuluvana osana vallitsevaa anime-kulttuuria. Ilmeisesti sinä haluat, että Anime-lehti julistaisi nyky-animen liukuhihnatuotetuksi fetissipaskaksi... ja mitä? Lopettaa lehden, koska heillä ei ole sitten enää mitään kirjoitettavaa?

Eiköhän oletus ole, että jos tilaat Anime-nimisen lehden, niin silloin myös pidät animesta. Jos et pidä animesta ja haluat vain kuulla miten paskaa se nykyään on, niin suosittelen jollekin nettifoorumille kirjautumista. Siellä sitä vihaa ja vitrioolia kyllä saa kuulla ihan yli omien tarpeiden.

Lainaus LobsterHero

2: En puhunut absoluuttisesta ojektivismista, mutta objektiivisen näkökannan täydellinen kieltäminen mahdollistaa myös sen että roskapönttö kadulla on taidetta. Ja jos ihan tosissaan olet sitä mieltä että se roskapönntö esimerkiksi tosiaan on taidetta mikäli joku niin haluaa, niin silloinhan kenenkään mielipiteellä ei ole väliä ja kaikki on suhteellista ja kaikki voi olla mitä vain.

Osuit naulankantaan: Roskapönttö kadulla voi olla taidetta, jos ihmiset kokevat sen sellaiseksi. Hyvyyden tai huonouden kokemus syntyy ihmisen päässä vasta sen jälkeen, kun tämä on tunnistanut asian tai esineen taideteokseksi. Muuten se on tosiaan pelkkä roskapönttö kadulla.

Itse määrittelisin taiteen siis niin, että se on teos, jolla on yleisö. Se on oikeastaan ainut objektiivinen asia mitä taiteesta voidaan sanoa. Kaikki loppu, hyvyys ja huonous, on vain subjektiivista kokemusta, joka syntyy yleisön mielissä.

Lainaus LobsterHero

3: Haistan kalastelua mahdollisesta anime elitismistä... Tykkään kyllä Bebobista, ehkä hiven yliarvostettu mutta toimii. Pidän myös sarjoista myöhemmiltä ajoilta, ja ihan kaikissa genreissä, anime ei siis edelleenkään ole genre. Ouran High Scool Host Club on esim. mielekäs sohjo.

Kiitos kun muistutit, ettei anime ole edelleenkään genre. Mitä tekisimmekään ilman sinua.

Lainaus LobsterHero

4: Arvostelutapani on kirjalleen mitä sanoit lehdestä, että "keskitytään usein enemmän siihen mitä kukin sarja yrittää saavuttaa, miten hyvin se onnistuu siinä ja millaiset kuluttajat todennäköisesti siitä tykkäisivät". Erona itse arvioidessani sarjoja onkin se, että standardini ovat korkeat. Jos jokin muu sarja on jo saavuttanut genrensä senhetkisen huipun, on vaikea uuden sarjan kavuta yhtä korkealle. Kierrätystä en tietyn rajan jälkeen siedä.

Minulla on länsimaisten elokuvien kanssa ihan sama vika. En enää juurikaan katso uusia leffoja, koska ne pitkälti toistavat samoja vuosikymmeniä käytössä olleita kaavoja. Ei silti tulisi mieleenikään alkaa tuputtaa tätä elitismiäni kenellekään muulle. Pitää hyväksyä se, että vaikka itse näkisinkin leffassa vain samojen asioiden toistoa, niin on myös olemassa se mahdollisuus, että minäkään en näe kaikkea ja ehkä joku muu löytääkin siitä jotain uutta, jota en itse huomaa tai osaa arvostaa lainkaan.

Ihan käsittämättömän ylimielinen asenne sinulla.

Lainaus LobsterHero

5: Samsat vanhat kuviot vuodesta toiseen, anime on harmillisen suurelti karkkiviihdettä, ja lisää kertakäyttöistä waifuilla kaupattua aivojasyövyttävää kamaa tulee joka kausi. Ei kukaan vakavasti otettu kriitikko arvioi Michael Bayn viimeisintä räjähdys-festivaalia verraten sitä The Dark Knightiin. Ongelma onkin se, että animea arvioidessa kaikki laitetaan samalle viivalle, ja sen jälkeen vain annetaan bonupisteitä jokaisesta oikein osuvasta troupista ja referenssistä. Jos joku tykkää niistä asioista, jotka sinun mukaasi määrittävät animen animena, hyvä juttu, nauttikoon, mutta on turha väittää että niillä olisi mitään enempää arvoa kuin roskapönttöön heitettyllä nenäliinalla yöllisen doujinshien haku reissun päätteeksi.

Toistat vain kohdan 4 eri sanoin, joten vastaukseni on tasan sama. Ongelma on edelleen siinä, että ajattelet totuuden löytyvän sinun korviesi välistä ja muut ovat vain väärässä, jos näkevät leffassa jotain hyvää. Ehkä Michael Bay -räjähdykset ovat jollekin se elokuvataiteen episentrumi? Sen voin ainakin sanoa, että kukaan muu ohjaaja ei ole sitä aluetta kehittänyt leffoissaan niin pitkälle kuin Mr. Bay.

Lainaus LobsterHero

6: Täysin erilaiset preferenssit on teoriassa ihan ok. Mutta... jos tätä sinun ajatustasi sovelleteen ihan mihin vaan... tiedät itsekkin mihin tämä on menossa... on mahdollista väittää että alaikäisiä himoitsevien likaisten sub-ihmisten arvot ja himot ovat aivan yhtä hyviä kuin meidän terveiden ihmisten. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa, kuten kuka tahansa ei sub-ihminen sinulle varmasti kertoo.

Nyt yrität jo yliajaa vuosituhansia väitellyn hyvän ja pahan ongelman vain omilla mielipiteilläsi. Saammeko seuraavaksi kuulla sinun teoriasi moraalin objektiivisuudesta?

Objektiivisessa moraalissa on muuten se ikävä kääntöpuoli, että se toimii myös toiseen suuntaan: Paitsi, että se väittää tiettyjen asioiden olevan objektiivisesti pahoja, se myös väittää tiettyjen asioiden olevan objektiivisesti hyviä, ruokkien ajatusta, että me olemme jotenkin ratkaisseet hyvän ja pahan ongelman, eikä meidän siis enää tarvitse kehittyä ja mennä eteenpäin olemaan entistä parempia. Se ei myöskään kannusta löytämään syitä ihmisten käytökselle, vaan leimaa heitä geneerisesti hyviksi ja pahoiksi. Hyvä tapa myös varmistua, että minkäänlaista kehitystä ei pääse missään tapauksessa tapahtumaan.

Lainaus LobsterHero

7: Edelleen, olen vain simppeleiden arvojen simppeli hummeri avatarin takana kekkuloiva ihminen, eli ei pidä minusta liiaksi välittää.

Epämääräisten arvojen epämääräinen sika-avatarin takana kekkuloiva sub-ihminen kiittää rehellisyydestä.

Käyttäjän Petteri Uusitalo kuva
Petteri Uusitalo

Eipä minulla noihin pointteihin mitään sen erityisempää vastattavaa ole mitä en mielestäni olisi sanonut jo aiemmin.

Mutta sen voin kyllä sanoa, että minun nähdäkseni sen toitottaminen miten enin osa kaikesta on paskaa meni muodista jo siinä vuoden 2006 kieppeillä, kun Animecon IV -tapahtuman melkeinpä ainoa animea käsittelevä puheohjelma oli ”kyynisten setien” roolia vetävien tyyppien pyörittämä paneeli nimeltä ”95% huonoa animea”, jossa siteerattiin Sturgeonin lakia urakalla. Ja se että tästä ajatusmaailmasta on suomalaisten animeharrastajien parissa päästy eroon ja alettu järjestää tapahtumia joiden ohjelmatarjonnassa lähestytään ja käsitellään animea nimenomaan siitä pitämisen kautta on minusta nimenomaan positiivista kehitystä, johon itse olen pyrkinyt myötävaikuttamaan ensin Desuconin perustamisen ja sittemmin Anime-lehden tekemisen kautta. Se on tietoinen valinta.

Koska en vain itse haluaisi tehdä sellaista lehteä, joka haukkuisi 95 prosenttia kaikista käsittelemistään teoksista suohon ja olisi sitä mieltä, että Oikeasti Hyviä teoksia tehdään vain yksi tai pari vuodessa. Ja lonkalta veikkaisin, että eivät sitä haluaisi lukijatkaan – koska oli harrastelehden aihe sitten anime, pelit, scifikirjallisuus tai mikä tahansa muu, niin sen lukijat kuitenkin todennäköisesti lukevat sitä koska he pitävät kyseisestä mediamuodosta yleisesti eivätkä vain niiden parin vuoden välein pintaan nousevien tapausten vuoksi, jotka jonkun abriträärisen objektiivisuusmittarin mukaan ovat kaikkeen muuhun verrattuna ennennäkemättömiä timantteja ja ainoita teoksia jotka ovat kuluttajien ajan arvoisia.

Käyttäjän snaketus kuva
snaketus
Lainaus Hayarigami

Ihmiset tuntuvat suuresti loukkaantuvan siitä, jos lännen (usein kehnoille) käytännöille ja tottumuksille hieman naureskellaan ja ne tuodaan esiin valossa, johon ei aiemmin ole totuttu.

Kerrankin sun kanssa jostain samaa mieltä.

Lainaus mecha_no_maniac

Tää poru uudistetusta She-rasta on ollut hyvin, hyvin surkuhupaisaa seurattavaa. Hui kauheeta, kun naishahmolta viedään tissit, niin sitten se on automaattisesti liian poikamainen, vai häh?

Ei, vaan se, että hahmolla oli joskus tissit. Lara Croft on täydellinen esimerkki. Huolestuttaa muuten aika tavalla Claire Redfield tulevassa Resident Evil 2 remakessa. Nähdyn perusteella SJW:t kävi senkin kohdalla. Fanit haluaa fan servicensä. Ne ketä varten näitä muutoksia tehdään ei maksa kehittäjän/julkaisijan laskuja, fanit maksaa.

Käyttäjän rndspm kuva
rndspm

Triggeröityneet osapuolet osaavat varmaan jättää jatkossa blogit lukematta jos animetissien olemassaolo saa ohimosuonet niin kovasti sykkimään.
Minulle tämä on Pelaajan parasta sisältöä Pelaajacastin ohella.

Käyttäjän LobsterHero kuva
LobsterHero
Lainaus Haerski

Petteriä ei ehkä enää huvita tämä keskustelu, mutta minä voin vuorostaan ottaa soihdun vastaan:
[quote="LobsterHero"]1: Anime ei ole genre niinkuin alussa yrität salavihkaa ehdottaa. Anime on animaatiota siinä missä muutkin, ja voi lukeutua mihin tahansa tarinankerronnan alagenreen tahansa. Ei ole olemassa mitään muuta seikkaa paitsi tuotanto maa joka tekee animesta animea.[/quote]
Hyvä kun kerroit, Petteri ja me muut ei olisi kyllä koskaan tajuttu tätä itse.

Eiköhän Uusitalo puhuessaan animesta, tarkoita lähinnä sitä kulttuuria, joka animen ympärillä vallitsee, mikä taas johtaa mm. tiettyihin tropeihin, joita ei länsimaisissa animaatioissa tavata.

Keskustelitte juuri siitä, pitäisikö Anime-lehdessä suhtautua näihin tropeihin kriittisesti, vai kohdella niitä kuuluvana osana vallitsevaa anime-kulttuuria. Ilmeisesti sinä haluat, että Anime-lehti julistaisi nyky-animen liukuhihnatuotetuksi fetissipaskaksi... ja mitä? Lopettaa lehden, koska heillä ei ole sitten enää mitään kirjoitettavaa?

Eiköhän oletus ole, että jos tilaat Anime-nimisen lehden, niin silloin myös pidät animesta. Jos et pidä animesta ja haluat vain kuulla miten paskaa se nykyään on, niin suosittelen jollekin nettifoorumille kirjautumista. Siellä sitä vihaa ja vitrioolia kyllä saa kuulla ihan yli omien tarpeiden.

[quote="LobsterHero"]2: En puhunut absoluuttisesta ojektivismista, mutta objektiivisen näkökannan täydellinen kieltäminen mahdollistaa myös sen että roskapönttö kadulla on taidetta. Ja jos ihan tosissaan olet sitä mieltä että se roskapönntö esimerkiksi tosiaan on taidetta mikäli joku niin haluaa, niin silloinhan kenenkään mielipiteellä ei ole väliä ja kaikki on suhteellista ja kaikki voi olla mitä vain.[/quote]
Osuit naulankantaan: Roskapönttö kadulla voi olla taidetta, jos ihmiset kokevat sen sellaiseksi. Hyvyyden tai huonouden kokemus syntyy ihmisen päässä vasta sen jälkeen, kun tämä on tunnistanut asian tai esineen taideteokseksi. Muuten se on tosiaan pelkkä roskapönttö kadulla.

Itse määrittelisin taiteen siis niin, että se on teos, jolla on yleisö. Se on oikeastaan ainut objektiivinen asia mitä taiteesta voidaan sanoa. Kaikki loppu, hyvyys ja huonous, on vain subjektiivista kokemusta, joka syntyy yleisön mielissä.

[quote="LobsterHero"]3: Haistan kalastelua mahdollisesta anime elitismistä... Tykkään kyllä Bebobista, ehkä hiven yliarvostettu mutta toimii. Pidän myös sarjoista myöhemmiltä ajoilta, ja ihan kaikissa genreissä, anime ei siis edelleenkään ole genre. Ouran High Scool Host Club on esim. mielekäs sohjo.[/quote]
Kiitos kun muistutit, ettei anime ole edelleenkään genre. Mitä tekisimmekään ilman sinua.

[quote="LobsterHero"]4: Arvostelutapani on kirjalleen mitä sanoit lehdestä, että "keskitytään usein enemmän siihen mitä kukin sarja yrittää saavuttaa, miten hyvin se onnistuu siinä ja millaiset kuluttajat todennäköisesti siitä tykkäisivät". Erona itse arvioidessani sarjoja onkin se, että standardini ovat korkeat. Jos jokin muu sarja on jo saavuttanut genrensä senhetkisen huipun, on vaikea uuden sarjan kavuta yhtä korkealle. Kierrätystä en tietyn rajan jälkeen siedä.[/quote]
Minulla on länsimaisten elokuvien kanssa ihan sama vika. En enää juurikaan katso uusia leffoja, koska ne pitkälti toistavat samoja vuosikymmeniä käytössä olleita kaavoja. Ei silti tulisi mieleenikään alkaa tuputtaa tätä elitismiäni kenellekään muulle. Pitää hyväksyä se, että vaikka itse näkisinkin leffassa vain samojen asioiden toistoa, niin on myös olemassa se mahdollisuus, että minäkään en näe [i]kaikkea[/i] ja ehkä joku muu löytääkin siitä jotain uutta, jota en itse huomaa tai osaa arvostaa lainkaan.

Ihan käsittämättömän ylimielinen asenne sinulla.

[quote="LobsterHero"]5: Samsat vanhat kuviot vuodesta toiseen, anime on harmillisen suurelti karkkiviihdettä, ja lisää kertakäyttöistä waifuilla kaupattua aivojasyövyttävää kamaa tulee joka kausi. Ei kukaan vakavasti otettu kriitikko arvioi Michael Bayn viimeisintä räjähdys-festivaalia verraten sitä The Dark Knightiin. Ongelma onkin se, että animea arvioidessa kaikki laitetaan samalle viivalle, ja sen jälkeen vain annetaan bonupisteitä jokaisesta oikein osuvasta troupista ja referenssistä. Jos joku tykkää niistä asioista, jotka sinun mukaasi määrittävät animen animena, hyvä juttu, nauttikoon, mutta on turha väittää että niillä olisi mitään enempää arvoa kuin roskapönttöön heitettyllä nenäliinalla yöllisen doujinshien haku reissun päätteeksi.[/quote]
Toistat vain kohdan 4 eri sanoin, joten vastaukseni on tasan sama. Ongelma on edelleen siinä, että ajattelet totuuden löytyvän sinun korviesi välistä ja muut ovat vain väärässä, jos näkevät leffassa jotain hyvää. Ehkä Michael Bay -räjähdykset ovat jollekin se elokuvataiteen episentrumi? Sen voin ainakin sanoa, että kukaan muu ohjaaja ei ole sitä aluetta kehittänyt leffoissaan niin pitkälle kuin Mr. Bay.

[quote="LobsterHero"]6: Täysin erilaiset preferenssit on teoriassa ihan ok. Mutta... jos tätä sinun ajatustasi sovelleteen ihan mihin vaan... tiedät itsekkin mihin tämä on menossa... on mahdollista väittää että alaikäisiä himoitsevien likaisten sub-ihmisten arvot ja himot ovat aivan yhtä hyviä kuin meidän terveiden ihmisten. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa, kuten kuka tahansa ei sub-ihminen sinulle varmasti kertoo.[/quote]
Nyt yrität jo yliajaa vuosituhansia väitellyn hyvän ja pahan ongelman vain omilla mielipiteilläsi. Saammeko seuraavaksi kuulla sinun teoriasi moraalin objektiivisuudesta?

Objektiivisessa moraalissa on muuten se ikävä kääntöpuoli, että se toimii myös toiseen suuntaan: Paitsi, että se väittää tiettyjen asioiden olevan objektiivisesti pahoja, se myös väittää tiettyjen asioiden olevan objektiivisesti hyviä, ruokkien ajatusta, että me olemme jotenkin [i]ratkaisseet[/i] hyvän ja pahan ongelman, eikä meidän siis enää tarvitse kehittyä ja mennä eteenpäin olemaan entistä parempia. Se ei myöskään kannusta löytämään syitä ihmisten käytökselle, vaan leimaa heitä geneerisesti hyviksi ja pahoiksi. Hyvä tapa myös varmistua, että minkäänlaista kehitystä ei pääse missään tapauksessa tapahtumaan.

[quote="LobsterHero"]7: Edelleen, olen vain simppeleiden arvojen simppeli hummeri avatarin takana kekkuloiva ihminen, eli ei pidä minusta liiaksi välittää.[/quote]
Epämääräisten arvojen epämääräinen sika-avatarin takana kekkuloiva sub-ihminen kiittää rehellisyydestä.

Liittyen genre kommenttiini.

Kyllä, jos voit sanoa varmaksi Petterin puolesta mitä hän tarkoitti niin sitten osuin ohi. Minun olisi varmaan pitänyt harrastaa samaa kuin Petteri ja kysellä mitä mikäkin asia missäkin yhteydessä tarkoittaa, eikä yrittää vain lukea rivien välistä. Fakta kuitenkin pysyy ettei ole olemassa mitään trouppia joka yhdistäisi kaikkea animea, ja samoja trouppeja käytetään laajalti sekä länsi- että itämaalaisessa tarinan kerronnassa. En kaipaa mitään silmitöntä vihaa ammattilaisilta, mutta oman kulta rakkaan aiheensa helliminen sokeasti ei myöskään edistä alaa mitenkään.

Liittyen taiteen määritelmään.

Tämä on sinällään vain hauska lausahdus joka tuli mieleen. Sarjassa Pasila, jos joku on joskus erehtynyt vilkaisemaan, Kyösti kommentoi jotain tyyliin että "on toki vaikea löytää eroa hyvän ja huonon taiteen välillä, mutta paskan tunnistaa aina." Ei siitä enempää, näkemys erot siis taiteen luonteesta.

En ole elitisti, kaikki nauttikoot mistä nauttivat, eikä kaikkien tietenkään tarvitse pitää siitä mistä minäkin. Tärkein ajatukseni keskustelussa on kuitenkin se, että ehdotan tervettä kriittistä näkökantaa, se olisi suotavaa mistä tahansa aiheesta puhuessa. Oma makuni ei ole mikään tyhjiöstä syntynyt "vain minä tiedän kaiken ja muut ovat tyhmiä" asenne. Olen kuunnellut, lukenut ja katsonut muiden tulkintoja asioista, arvioinut heidän perusteidensa pitävyyden, ja lopulta tehnyt omat johtopäätökseni. Tämä on kestänyt vuosia, eivätkä mielipiteeni ole muodostuneet tyhjästä. Olen edelleen eri mieltä monien ihmisten kanssa asioista, ja voin silti arvostaa heitä ja heidän mielipiteitään. Analyyttinen ja perustelty selitys mielipiteille on kaikki mitä toivon. Jos joku tykkää Michael Bayn räjähdyksistä, niin ok, onhan ne näyttäviä. Hain nyt sitä, että usein animeen liittyvissä keskustelussa on kuitenkin sellainen asenne että tämän tyyliset pätkät ovat samalla tasolla niiden tuotteiden kanssa joissa tarinan tärkein osa, elikkä hahmot ja juoni, on tarkkaan hiottuja ja oivaltavia, pelkän spektaakelin sijaan.

Mitä taas tulee moraaliin...

Oma, sanottakoon äärimmilleen kärjistetty, esimerkkini on kyllä aiheesta joka pitäisi olla jokaisen mielenterveydeltään hyvinvoivan ihmisen mielestä kuvottavaa. Hyvä ja paha tulevat todennäköisesti vääntämään kättä harmaiden sävyjen sotkussa ajan päättymiseen saakka, mutta "come on", onhan niitä pakko olla asioita joista voidaan miehissä, ja naisissa, olla samaa mieltä.

Hahaa! En ole varma oliko sub-ihminen osa vitsi, mutta jos oli niin nostan hattua. "Hyvä veto". Verbaalinen miekkailu on herrasmiesten laji. Ja mikäli todella olet sub-ihminen... kiitän rehellisyydestä?

Käyttäjän LobsterHero kuva
LobsterHero
Lainaus Petteri Uusitalo

Eipä minulla noihin pointteihin mitään sen erityisempää vastattavaa ole mitä en mielestäni olisi sanonut jo aiemmin.

Mutta sen voin kyllä sanoa, että minun nähdäkseni sen toitottaminen miten enin osa kaikesta on paskaa meni muodista jo siinä vuoden 2006 kieppeillä, kun Animecon IV -tapahtuman melkeinpä ainoa animea käsittelevä puheohjelma oli ”kyynisten setien” roolia vetävien tyyppien pyörittämä paneeli nimeltä ”95% huonoa animea”, jossa siteerattiin Sturgeonin lakia urakalla. Ja se että tästä ajatusmaailmasta on suomalaisten animeharrastajien parissa päästy eroon ja alettu järjestää tapahtumia joiden ohjelmatarjonnassa lähestytään ja käsitellään animea nimenomaan siitä [i]pitämisen[/i] kautta on minusta nimenomaan [i]positiivista[/i] kehitystä, johon itse olen pyrkinyt myötävaikuttamaan ensin Desuconin perustamisen ja sittemmin Anime-lehden tekemisen kautta. Se on tietoinen valinta.

Koska en vain itse haluaisi tehdä sellaista lehteä, joka haukkuisi 95 prosenttia kaikista käsittelemistään teoksista suohon ja olisi sitä mieltä, että Oikeasti Hyviä teoksia tehdään vain yksi tai pari vuodessa. Ja lonkalta veikkaisin, että eivät sitä haluaisi lukijatkaan – koska oli harrastelehden aihe sitten anime, pelit, scifikirjallisuus tai mikä tahansa muu, niin sen lukijat kuitenkin todennäköisesti lukevat sitä koska he [i]pitävät[/i] kyseisestä mediamuodosta yleisesti eivätkä vain niiden parin vuoden välein pintaan nousevien tapausten vuoksi, jotka jonkun abriträärisen objektiivisuusmittarin mukaan ovat kaikkeen muuhun verrattuna ennennäkemättömiä timantteja ja ainoita teoksia jotka ovat kuluttajien ajan arvoisia.

Siihen liityn kyllä vahvasti, etten itsekään toki haluaisi tehdä tuotetta jossa omaa suosikki mediamuotoani joutuisi vain kurmuuttamaan päivästä toiseen. Itse kuitenkin uskon että anime pystyy parempaankin kuin mitä se suurelta prosentiltaan on. Siitä on todisteita vuosien varrella runsaasti. En haluisi että kukaan luova ihminen katoaisi, vaan että kaikki kehittyisivät paremmiksi siinä mitä tekevät. Kritiikki ja kyseenalaistaminen on kuitenkin ainoa tie kehitykseen, ja on aina ollut.

Käyttäjän ripulisaasta kuva
ripulisaasta

Ymmärrän itse ainakin mitä Lobster ajaa takaa. Anime-lehdelle kuitenkin liiallinen objektiivisuus lienisi vain haitaksi. On parempi että animella menee lujaa vuodesta toiseen, jotta lukijoitakin löytyy.

Ymmärrän, että olisi niitä myös älytöntä parjatakaan täysin objektiivisin mittarein. Itse katselen jonkun verran vanhoja b-elokuvia ja niitäkin ympäröivä skene on pitkälti se juttu; yhdessä voidaan ihastella niitä tyhmiäkin juttuja. Ja pitää niitä hienoina.

Käyttäjän kukkomestari kuva
kukkomestari

"Idän lumo" on mielestäni tervetullut lisä Pelaaja-lehden verkkosivuille. Saa tulla näitä jatkossakin.

Lobsterhero näyttää täyttä häkää hakkaavan itse rakentamaansa olkiukkoa.
Haerskille pisteet, että viitsi vastata kaverin löpinöihin, (ja blogin kirjoittajalle myös.)

Käyttäjän zappah kuva
zappah
Lainaus snaketus

Ei, vaan se, että hahmolla oli joskus tissit. Lara Croft on täydellinen esimerkki.

Koko se ongelma tuntuu sinulle enemmänkin olevan, sillä kyllä ne ulokkeet myös tuoreelta iteraatiolta löytyy. Vai väitätkö että jos ne on pienet, niin niitä ei ole? Aika moni voisi sanoa tuohon vastaan ihan lääketieteen ihmisistä lähtien.

Lainaus snaketus

Huolestuttaa muuten aika tavalla Claire Redfield tulevassa Resident Evil 2 remakessa. Nähdyn perusteella SJW:t kävi senkin kohdalla. Fanit haluaa fan servicensä. Ne ketä varten näitä muutoksia tehdään ei maksa kehittäjän/julkaisijan laskuja, fanit maksaa.

Taitaa elämä olla aika helppoa jos huolenaiheet on tätä tasoa.

Voisin muutenkin kuvitella että RE-fanit hakee vähän muuta pelisarjaltaan kuin naishahmojen isoja tissejä. Itse odotan nimenomaan hyvää viihdettä pelin muodossa ja hyvältähän peli vaikuttaakin. Mitään tissejä en ole edes hoksannut erikseen katsoa, sillä niillä ei ole MITÄÄN merkitystä varsinaisen pelin & pelaamisen kannalta. Vai onko peliin lisätty tisseillä pelattava osuus?

Väitän myös että aika moni - oli fani, "fani" tai ei - ostaa tuon uuden RE2:n siitä huolimatta minkälainen tai minkälaisessa roolissa Claire (tai hänen tissinsä) siinä on. Muutenkin remakesta löytyisi paljon merkittävämpiäkin muutoksia kritisoitavaksi (kuvakulman muutos, ei ilmeisesti kahta erillistä pelireittiä ja muutenkin ilmeisen paljon muutettuja juttuja sekä tyyli, joka on ehkä lähempänä RE7:aa) kuin mihin sinä taas kiinnität huomion.

Ehkä pelinä huono, mutta tissejä runsaasti esittelevä Agony, olisi sinulle parempi peli kun prioriteetit ja huoleenaiheet on mitä on? Kuvitus on aika lähellä sitä, minkä vähenemisestä olet huolissasi. Ainakaan Agonyn tapauksessa runsas alastomuus ei peliä pelastanut.

Käyttäjän Petteri Uusitalo kuva
Petteri Uusitalo
Lainaus ripulisaasta

Ymmärrän, että olisi niitä myös älytöntä parjatakaan täysin objektiivisin mittarein. Itse katselen jonkun verran vanhoja b-elokuvia ja niitäkin ympäröivä skene on pitkälti se juttu; yhdessä voidaan ihastella niitä tyhmiäkin juttuja. Ja pitää niitä hienoina.

Kenties osittain näin on animenkin kohdalla joidenkin tiettyjen sarjojen suhteen. Mutta toisaalta omasta mielestäni kyse on enemmän siitä, että yksi sarja saattaa toteuttaa jotain juttua äärimmäisen hyvin mutta olla puutteellinen monella muulla akselilla; ja jonkun toisen sarjan kohdalla asia voi olla täysin päinvastoin. (Vaikka ei edes ottaisi huomioon genrejä ja niiden erilaisia prioriteetteja.)

Siksi on kiintoisaa pyöritellä sarjoja aina monelta kantilta: esimerkiksi kunnolla rakennettuja hahmosuhteita tärkeinä pitävä katsoja ei välttämättä edes huomaa, että samassa sarjassa huumorin ajoitus on ihan pielessä. Tai toimintakohtaukset. Tai scifimaailmanrakennus. Mutta sitten toisaalta sellainen katsoja joka arvostaa vain niitä toimintakohtauksia ei välttämättä tule ajatelleeksikaan että hahmot ovat kuin pahvinukkeja ja maailmanrakennus reikäjuustoa, jos vain toiminta on kunnossa.

Tietysti niitä täyden kympin sarjojakin aina välillä tulee, jossa kaikki tuntuu olevan kunnossa… Mutta ei niistäkään kovin montaa kertaa viitsi kirjoittaa.

Lainaus LobsterHero

En haluisi että kukaan luova ihminen katoaisi, vaan että kaikki kehittyisivät paremmiksi siinä mitä tekevät. Kritiikki ja kyseenalaistaminen on kuitenkin ainoa tie kehitykseen, ja on aina ollut.

Ajatus on kaunis. Mutta toisaalta me täällä lännessä kirjoitamme animesta ja mangasta nimenomaan kuluttajille näiden tarpeita varten, tiedostaen että kukaan tekijä ei tule koskaan niitä mielipiteitä kuulemaan.

On valitettava fakta, että kritiikillä mediaan itseensä vaikuttaminen toimii vain silloin kun välissä ei ole kielimuuria. Animella ja mangalla ei ole Metacriticiä, eivätkä medioiden ja kriitikoiden mielipiteet paina siihen suuntaan yhtään mitään.

Itse asiassa on oltava varovainen, ettei tuollainen ajatusmaailma pääse lipsahtamaan white savior -kompleksiksi, jossa jalot sivistyneet länsimaalaiset tulevat "pelastamaan animen" ja auttamaan poloisia alkuasukkaita, jotka eivät vain tajua tehdä pelkkiä Megaloboxeja ja One-Punch Maneja. Se nimittäin avaa ovet hyväuskoisten hölmöjen hyväksikäyttämiseen, jota länsimaisen animeharrastamisen parissa on näkynyt viime aikoina huolestuttavan paljon. Hyviä esimerkkejä ovat vaikkapa epäilyttäviltä huijauksilta vaikuttavat Otaku Coin -kryptoraha ja Flying Colors Foundation -organisaation pyörittämä kyselytutkimus (lisäluettavaa) sekä studio Triggerin Patreon-kampanja (lisäluettavaa).