Idän lumo: Piirroshahmoista kiihottumattomat ovat viallisia / Blogit / www.pelaajalehti.com

Idän lumo: Piirroshahmoista kiihottumattomat ovat viallisia

22.07.2018 // Kirjoittanut: Petteri Uusitalo
86
Idän lumo: Piirroshahmoista kiihottumattomat ovat viallisia

Dreamworks tuottaa uusintaversion 80-luvun He-Man-spinoff She-Rasta. Koska joka ikinen alle nelikymppinen animaatioalan työntekijä on kasvanut japanilaisia piirrettyjä katsoen, sarjan visuaalista ilmettä on päivitetty modernimmaksi. (Ja hyvä niin, koska olivathan ne 80-luvun amerikkalaispiirretyt sietämättömän rumia.)

Barbie-nuken ja Wonder Womanin ristisiitoksen sijaan uusi She-Ra näyttää perussirpakalta animehahmolta. Pamela Anderson -huulet ovat tiessään, ja hameen alla olevat pyöräilyshortsit ovat selvästi Revolutionary Girl Utenan toiminnallisen päähenkilön inspiroimat. (Yllä olevassa kuvassa.)

Promokuvien paljastaminen synnytti tietyistä suunnasta kovan vastareaktion, koska kaikki mitä naistekijät tekevät on nykyään poliittista, oli kyse sitten peleistä tai piirretyistä.

She-Ran väitettiin näyttävän pojalta, transsukupuoliselta, lesbolta tai jopa kaikilta yhtä aikaa. Ne jotka ovat aiemminkin nostaneet äläkän kaikesta vastaavasta pitävät päivänselvänä, että kyseessä on feministinen salajuoni.

Tätä kaikkea voisi purkaa monesta eri suunnasta. Yksi voisi sanoa, että sarja on suunnattu nuoremmalle yleisölle kuin alkuperäinen – mikä olisi vähän hassua, sillä tuskinpa alkuperäistä lelumainostakaan mitkään parikymppiset katsoivat. Toinen voisi sanoa, että hahmon seksikkyys on toissijaista, kun kyseessä on tytöille suunnattu sarja.

Itse taas voisin ihmetellä sitä, että joku ylipäätään pitää alkuperäisiä hahmodesignejä jotenkin paremman näköisinä kuin uusia. Minulta kesti aluksi jopa jonkin aikaa tajuta, että hahmodesignien seksikkyydestä valittavat pitivät uutta hahmoa vähemmän hyvännäköisenä kuin alkuperäistä.

Hyvät meemikuvat eivät koskaan vanhene.

Jätetään tällä kertaa kokonaan syrjään se, miten monien mielestä jokainen vähänkään japanilaistyylisesti designattu hahmo näyttää kuusivuotiaalta. (Tämä tuli huomattua jo silloin, kun kirjoitin Steamin animesensuurilinjasta.) Uuden sarjan tekijät ovat sivumennen sanoen jo etukäteen ehtineet tähdentää, että sarjan kaikki hahmot ovat täysi-ikäisiä, jotta vältettäisiin samanlainen sirkus kuin Dreamworksin aiemman sarjan Voltron: Legendary Defender kanssa. Sen fanikunta kun äityi käyttämään hahmoparitussotiensa lyömäaseina pedofiliasyytöksiä, koska hahmojen virallisia ikiä ei koskaan kerrottu.

Sen sijaan ajattelin tällä kertaa keskittyä piirroshahmojen kokemiseen seksuaalisesti viehättävinä ylipäätään. On nimittäin paljon ihmisiä, joiden mielestä seksuaalisen vedon kokeminen minkäänlaista piirroshahmoa kohtaan on ylipäätään kummallista.

***

Fiktiivisiin hahmoihin voi tunnetusti ihastua, ja siinä on aina kyse vähintään yhtä paljon hahmon luonteesta ja käytöksestä kuin sen ulkonäöstä - eihän kukaan muuten ihastuisi kirjallisuushahmoihin. Nuorella iällä ihmisellä ei myöskään ole kauheasti ennakkoluuloja. Tykästyessään johonkin hahmoon sitä ei kauheasti välitä siitä, että Prätkähiirten Vinski tai Tikun ja Takun Vinkki eivät ole ”ihmisiä” – joten miksi tehdä eroa myöskään Jessica Alban ja Jessica Rabbitin välillä?

Tietyssä mielessä kaikki teini-iän julkkisihastukset ovat ihan yhtä fiktiivisiä. Isoin ero Jack Sparrow’n ja Jack Skellingtonin välillä on se, että toista esittää livenäyttelijä.

Jopa itse kärttyukko Hayao Miyazaki, maailman äänekkäin otakukulttuurin kritisoija, päätti alun perin lähteä animealalle ihastuttuaan animehahmoon.

Ihastumisen tunteet koetaan korvien välissä, kuten myös seksuaalisen viehätysvoiman kokeminen. Kyse on siis siitä, että aivot kiihottuvat pohjimmiltaan lähinnä vaikkapa takapuolen tai seksikkäiden vaatteiden ideasta. Aivoille on yksi ja sama, onko kyseessä fotorealistinen kuva vai ei.

Tämän kirjoituksen otsikko on peräisin nörttikerhosta kertovasta klassikkosarja Genshikenistä vuodelta 2004. Siinä asia selitettiin animea harrastamattomalle normolle näin:

Ihmetyksenaihe käännetään tässä humoristisesti päinvastoin: ihmisille on normaalia tulkita yksinkertaistettuja symboleita ja yhdistää niitä oikean maailman asioihin. Joten itse asiassa sellaisessa ihmisessä on jotain vikaa, joka tarvitsee mielikuvituksensa tueksi nimenomaan realismia.

Mielenkiintoista kyllä monille raja tuntuu kulkevan nimenomaan kaksiulotteisuuden ja kolmiulotteisuuden välissä: riittävän realistisella tyylillä mallinnettu 3D-hahmo voidaan ”hyväksyä” seksuaaliseksi objektiksi, mutta 2D-hahmoa taas ei. Voi miettiä, miten tämä liittyy länsimaisten pelien haluun puskea grafiikan realistisuutta jatkuvasti eteenpäin siinä missä Japanissa ollaan ihan tyytyväisiä tuttuihin ja turvallisiin 2D-piirroksiin.

Kun asettaa vierekkäin fotorealismiin pyrkivän 3D-hahmon ja symbolismiin pyrkivän 2D-hahmon, yksi katsoja näkee vierekkäin seksikkään naisen ja groteskin uncanny valley -hirviön. Toinen katsoja taas näkee samat asiat, mutta toisin päin.

Mutta, tähän voi sanoa, eikö ole kummallista kiihottua jostain sellaisesta joka ei muistuta millään tavalla mitään oikeaa? Mieti nyt miten kammottavalta mikä tahansa animehahmo näyttäisi oikeasti.

Jutun juju on kuitenkin siinä, että piirroshahmoista pidetään usein juuri siksi että ne eivät ole realistisia, ei niinkään siitä huolimatta. Nehän koostuvat pelkistä symboleista, joiden merkitys tulkitaan vasta aivoissa.

Ihmisen seksuaalisuus kehittyy murrosiän aikana. Olen viime aikoina kehitellyt teoriaa, jonka mukaan se mitä ihminen oppii pitämään seksuaalisesti viehättävänä määrittyy osittain mukaan, minkälaisille vaikutteille ihminen altistuu tämän elämänvaiheen aikana. Toisin sanoen: jos viettää teinivuotensa masturboiden GTI-lehdille, voi olla hyvin vaikea pitää myöhemminkään piirroshahmoja kiihottavina. Mutta jos viettää teinivuotensa masturboiden piirroshahmoille, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Itse asiassa silloin saattaa puolestaan kokea vaikeaksi pitää seksikkäinä niitä töröhuulisia silikoniblondeja, joita amiksen käyneet armeijan tupakaverit kuolaavat.

Pornomangalehti Comic Kairakutenin englanninkielisen julkaisun kansikuvat helmi- ja maaliskuulta 2017.

Olennaista on, että tällä alitajuisella kouluttautumisella ei tarvitse välttämättä olla mitään tekemistä oikean maailman kokemusten kanssa. Esimerkiksi puputyttöasuja pidetään yleisesti ottaen seksikkäinä, mutta miksi? Harva sellaista on koskaan oikeasti nähnyt muuten kuin kuvissa. Kyseessä on ihan vain symboli, jonka on oppinut yhdistämään eroottiseen kontekstiin.

Sama pätee kaikkiin muihinkin symboleihin. Suomalaiset eivät näe esimerkiksi sisäkköasuja, sotilasunivormuja tai koulupukuja arkisessa elämässään, mutta median kautta niihin on opittu yhdistämään seksuaalisia merkityksiä.

Tällaiset symbolit voivat olla hyvinkin vieraita konsepteja: esimerkiksi vinot yaeba-kulmahampaat ovat ahkeraa hampaiden oikomista harrastavassa Suomessa täysin tuntematon kulttuurinen käsite, joita on vaikea pitää mitenkään positiivisina. Silti anime opettaa katsojansa yhdistämään hahmon suupielestä pilkistävän kulmahampaan nuorekkaaseen söpöyteen. Sama periaate pätee kaikkiin muihinkin hahmodesign-elementteihin, kuten vaikkapa hiustöyhtöihin tai teräviin silmiin, joilla ei välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa miltä oikeat ihmiset näyttävät.

2D-hahmojen yaeba-hampaista tykkääminen on paljon helpompaa kuin oikean maailman esimerkeistä.

Japanissa piirroshahmojen seksualisoiminen ei tapahdu niinkään vahingossa, vaan on pitkälti harkitun suunnittelutyön tulosta – kaupallinen tavoite. Tällaisessa kulttuurissa syntyy sitten tietysti myös tapauksia, jossa koko lapsuutensa, nuoruutensa ja varhaisaikuisuutensa ajan piirroshahmojen parissa elänyt yksilö kokee vaikeaksi kokea oikean maailman ihmisiin samanlaista vetoa kuin niihin. Tätä kutsutaan ”2D-kompleksiksi”.

Tuolla aiemman videon kohtauksessa raivonörtti Madarame edustaa korostuneen äärimmäistä kantaa asiaan: hän ylpeilee sillä miten on kiinnostunut vain 2D-hahmoista, ei omista yhtään ”oikeaa” pornolehteä eikä edes haluaisi tyttöystävää, koska oikeat naiset ovat ällöjä. Tai ”3D Pig Disgusting”, kuten asia lännessä ilmaistaisiin.

Kyseessä on totta kai pitkälti ”happamia, sanoi kettu” -tyylin ongelma. Sitä vauhditti japanilaisten nörttien parissa levinnyt ajatusmaailma, jota nykyään sanottaisiin miesasiamieshenkiseksi. Sen mukaan moderni deittailukulttuuri on ”romantiikan kapitalismia”, jossa naiset ovat miehiä palkkatason perusteella arvottavia kyynisiä onnenonkijoita ja miesten on ostettava tiensä onneen treffeillä maksamalla, lahjoja antamalla ja niin edespäin.

Länsimaistyylisen viha-aktivismin sijaan moni piirrettyjen parissa kasvanut japanilaismies kuitenkin etsi onneaan toisaalta. Vanhanaikaista ”puhdasta romantiikkaa” löytyi fiktiivisten hahmojen parista: ne ovat täydellisiä ja virheettömiä, koska ne eivät ole oikeita. Aihetta ihmeteltiin aikoinaan laajasti ihan läntisessä valtavirtamediassakin: yksi esimerkki on tämä The New York Timesin artikkeli vuodelta 2009.

Haastateltu taloustieteilijä Takuro Morinaga kuvaa 2D-kompleksia skaalana, jonka toisessa päässä ovat ne jotka pystyvät kokemaan vetoa sekä piirroshahmoihin että oikeisiin ihmisiin, kuten hän itse. Toisessa päässä taas ovat toivottamat tapaukset, kuten artikkelin päähaastateltava, joka on omistautunut waifulleen Da Capo -sarjasta.

Kirjoitan menneessä aikamuodossa, koska asiasta kohistiin enimmäkseen 90-00-luvuilla. Tuntuu siltä, että nykyään yhä useampi nörtti elää turvallisesti skaalan keskivaiheilla ja pystyy arvostamaan sekä oikean maailman ihmisiä että piirroshahmoja. Isojen poikien mangalehdissäkin vähäpukeiset 2D-tytöt keikistelevät sulassa sovussa vähäpukeisten oikeiden tyttöjen kanssa, tähän tapaan.

Mielenkiintoista kyllä tässä on kyse siitä, että erilaisia asioita on oppinut arvottamaan täysin erilaisilla rekistereillä. Jos oikealla naisella olisi niin isot silmät tai oikealla miehellä niin terävä leuka kuin hyvännäköisillä animehahmoilla, niin kyllähän se näyttäisi groteskilta. Mutta kyse onkin nimenomaan siitä, että tottumuksen voimasta piirroshahmojen ulkonäköön suhtautuu täysin eri tavalla kuin oikean maailman ihmisiin.

Sukkahousuihin erikoistuneen fetissipiirtäjä Yomin ja cosplayaaja Amatsu-saman yhteinen taide- ja valokuvakirja.

Koska kyseessä on kaksi eri tulkitsemisrekisteriä, on myös täysin mahdollista että henkilön preferenssit ovat 2D-hahmojen suhteen erilaiset kuin oikeassa elämässä. Tämä oli merkittävä juonielementti myös Genshikenissä: Madarame, jonka lempianimehahmot olivat viattomia ja nuoria pikkusiskohahmoja ja joka suureen ääneen toitotti halveksuntaansa oikeita naisia kohtaan, päätyi lopulta ihastumaan juurikin kypsään ja aikuismaiseen Kasukabeen. Ironista.

Tätä ajatuksenjuoksua voi jatkaa pidemmällekin, jolloin huomataan, että piirroshahmojen suhteen on täysin mahdollista pitää myös täysin erilaisista asioista kuin oikeassa maailmassa. Nimenomaan tästä on pohjimmiltaan kyse, kun omia mielenkiinnonkohteita puolustellaan sanomalla että niiden kritisoijat eivät ”erota oikeaa maailmaa fantasiasta”.

Idolish7 ja Fate/Apocrypha tyttöjen animelehti Animagen kannessa.

Olen esimerkiksi melko varma siitä, että enin osa kuluttajista jotka hönkivät kaksiulotteisten polvihousuisten pikkupoikien perään kokevat mitään vetoa oikean maailman pikkupoikia kohtaan. Samaan tapaan tunnen monia naispuolisia ihmisiä, jotka oikeassa maailmassa pitävät vain saman sukupuolen edustajista, mutta joille miespuoliset animehahmot maistuvat silti yhtä hyvin kuin heterommille tovereillekin. Niin ikään suurimmalla osalla furryista fiktiivisen maailman mieltymykset lienevät tulosta siitä että lapsena on tullut katsottua Disneyn Robin Hood turhan monta kertaa, ei niinkään oikeasta zoofiliasta.

Kysehän on nimenomaan piirroshahmoista pitämisestä – ja siinä ei ole kyse siitä, että haluaisi piirroshahmojen olevan oikeita. Kaikessa on siis pohjimmiltaan kyse aina vain siitä, mihin on tottunut ja minkälaisen tulkintarekisterin on itselleen rakentanut.

Mistä päästäänkin takaisin She-Raan: jos on kasvanut animen parissa, uusi hahmodesign näyttää ihan viehättävältä ja vanha taas melko höpsöltä. Mutta jos taas on kasvanut vanhojen länsimaisten piirrettyjen parissa, todennäköisesti näkee asiat täysin päinvastoin.

---

Petteri Uusitalo

Kirjoittaja on Anime-lehden päätoimittaja. Häntä ja blogia voi seurata Twitterissä.

---

Edellinen: Kaksi tapaa keksiä kieli

Seuraava: Sanoinkuvaamattomat demoniruhtinaat

Kommentit

Käyttäjän Hayarigami kuva
Hayarigami

Sääliksi käy Uusitaloa, kun joutuu lukemaan yllä olevien kaltaisia kommentteja.

Minulle tämä blogi on ollut lähestulkoon mieluisinta sisältöä koko internetissä jo monen kuukauden ajan. Puustisen lauantaiblogin muodostui suureksi pettymykseksi, koska aiheet eivät kosketa itseäni lähes mitenkään, mutta Idän lumon luen joka sunnuntai suurella mielenkiinnolla. Japanologia-alan ihmisenä saan teksteistä paljon pureskeltavaa ja kaikua omillekin näkemyksilleni. Voin helposti samaistua Uusitalon asemaan - saan nimittäin itsekin paljon samantapaista kritiikkiä tuodessani esiin Japanin (yleensä positiivista) erilaisuutta länteen verrattuna. Ihmiset tuntuvat suuresti loukkaantuvan siitä, jos lännen (usein kehnoille) käytännöille ja tottumuksille hieman naureskellaan ja ne tuodaan esiin valossa, johon ei aiemmin ole totuttu.

Käyttäjän zappah kuva
zappah
Lainaus

Minulta kesti aluksi jopa jonkin aikaa tajuta, että hahmodesignien seksikkyydestä valittavat pitivät uutta hahmoa vähemmän hyvännäköisenä kuin alkuperäistä.

Niin no, jos puhutaan seksikkyydestä niin se, että toinen selvästi on feminiininen ja toinen poikamainen, niin voi päästä jo lähelle miksi joku voi tuosta suuttua tai olla ihmeissään.

Itselle ihan sama tämän(kin) sarjan kohdalla mutta onhan noissa kuvissa She-Ra, joka on nainen ja She-Ra, jota luulisin ensin nuoreksi tytöksi tai pojaksi. Toinen selvästi nuoremmille suunnatun näköinen piirretty ja toinen joko vanhan länsimaalaisen tyylin mukainen tai muuten vanhemmille (teineille kai lähinnä silti) suunnattu hahmo.

Lainaus snaketus

Itseäni ihmetyttää eniten se kuinka joku näkee hahmoissa lapsia joilla on vartalot kuin uhkeimmilla naisilla koskaan. Miten se logiikka oikein toimii? Thicc naisfiguuri = lapsi?

Taidat puhua niistä hahmoista joiden kasvot on jotain maksimissaan 10 vuotiaan tytön näköisiä. Ei se minusta ole outoa jos vähän ihmettelee jos joku sellaisessa näkee jotain seksuaalista.

Lainaus Hayarigami

- saan nimittäin itsekin paljon samantapaista kritiikkiä tuodessani esiin Japanin (yleensä positiivista) erilaisuutta länteen verrattuna. Ihmiset tuntuvat suuresti loukkaantuvan siitä, jos lännen (usein kehnoille) käytännöille ja tottumuksille hieman naureskellaan ja ne tuodaan esiin valossa, johon ei aiemmin ole totuttu.

Jaa-a. Ehkä se ulosannin tyyli on se syy. Tekstisi ovat hyvin kärkkäitä ja usein lausuttu kuin olisivat absoluuttisia, kiistämättömiä faktoja vaikka suurin osa niistä on tottumis- ja makuasioita.

Voi sitten miettiä että miksi saat kritiikkiä ja palautetta. Yritä vähän muuttaa asennettasi ja katso muuttuuko palaute?

Käyttäjän anon kuva
anon

Vaikka blogaaja tuokin oman näkökulmansa hyvin suoraan esille, hän kuitenkin myös myöntää, että hahmodesignit ovat makuasia ja että toisenlaisesta taustasta tuleva henkilö voi nähdä asiat hyvin eri tavalla. Jotkut näistä kommenteista sen sijaan vaikuttavat vähemmän loppuun asti ajatelluilta.

Käyttäjän Nelia19 kuva
Nelia19

Siis tämä blogi julkaisee KERRAN VIIKOSSA, ja täällä itketään kuinka Pelaaja-lehti on nyt "täynnä animutörkyä", voi hyvää päivää :D Sivusto on peliasiaa 99% ja päivittäinhän sitä julkaistaan uusia peliuutisia täällä eikä Uusitalon jokainen kirjoitus edes ole ollut mitään animen hihkutusfestivaaleja, vaan on myös ollut ihan hyvää juttua Japanin kulttuurin muistakin osista. (Mutta olen kyllä huomannut että nämä feministi/animetissi -jutut aina keräävät heti kommentteja, mistäköhän lie johtuu.... ;D)

Luulisi nyt jo konkarin pelaajankin muistavan että kesä on näiden tapahtumien välillä hiljaista aikaa pelirintamalla. Silloin nämä viikottaiset blogit saattavat pompata herkemmin silmiin kun uutisia on vähemmän. Ei Pelaaja nyt pysty itse taikomaankaan näitä uutisia tyhjästä, ellei sitten rupea ihan kaikesta turhasta roskasta jauhamaan.

Käyttäjän Bloodborne kuva
Bloodborne
Lainaus Nelia19

Siis tämä blogi julkaisee KERRAN VIIKOSSA, ja täällä itketään kuinka Pelaaja-lehti on nyt "täynnä animutörkyä", voi hyvää päivää :D Sivusto on peliasiaa 99% ja päivittäinhän sitä julkaistaan uusia peliuutisia täällä eikä Uusitalon jokainen kirjoitus edes ole ollut mitään animen hihkutusfestivaaleja, vaan on myös ollut ihan hyvää juttua Japanin kulttuurin muistakin osista. (Mutta olen kyllä huomannut että nämä feministi/animetissi -jutut aina keräävät heti kommentteja, mistäköhän lie johtuu.... ;D)

Luulisi nyt jo konkarin pelaajankin muistavan että kesä on näiden tapahtumien välillä hiljaista aikaa pelirintamalla. Silloin nämä viikottaiset blogit saattavat pompata herkemmin silmiin kun uutisia on vähemmän. Ei Pelaaja nyt pysty itse taikomaankaan näitä uutisia tyhjästä, ellei sitten rupea ihan kaikesta turhasta roskasta jauhamaan.

Jep, maailmassa on liikaa mieleltään rajottuneita mielensäpahoittajia, enkä nyt tarkoita sairaita ihmisiä vaan omiin järkähtämättömiin mielipiteisiinsä jämähtäneitä kasoja.

Kiva lukea muutakin ja pidempiä artikkeleita, vaikka ei nyt suoraan peliin liittyisikään. Keep going, antaa itkijöiden itkeä.

Käyttäjän Shuten kuva
Shuten

Joka kerta hämmennyn yhtä suuresti siitä miten pelkästään se että tekstin seassa näkyy "anime" johtaa siihen että puolet kommentoijista joko jättää koko tekstin lukematta tai sivuuttaa kaikki pointit ja tulee silti huutelemaan totuuksia aiheen ohi.

Sitä ei käy kieltäminen etteivätkö tekstit menisi välillä provoamisen puolelle, mutta karu fakta on että perinteisemmän median pitää nykyään houkutella lukijoita huomattavasti enemmän kuin ennen. Ihan sama ilmiö näkyy myös Johannan teksteissä. Se ei kuitenkaan ole mikään oikeutus näille lapsellisuuksille kommenteissa.

Kieltämättä haluaisin itsekin blogilta tiukemmin japanilaisiin peleihin keskittyviä tekstejä, mutta lähes kaikki aiheet ovat olleet tähän asti silti todella mielenkiintoisia ja yleissivistäviä ja tahdon niitä ehdottomasti lisää.

Lainaus Shuttle

Ymmärrän toki, että joku diggaa japanilaista kulttuuria, mutta käsittääkseni tämän lehden ja sivuston on tarkoitus käsitellä KOKO pelialaa.

...Niin? Ja juuri sen takia pitäisi pystyä myös käsittelemään idän peliteollisuutta, sekä kulttuuria ja ilmiöitä jotka vaikuttavat siihen. Pääasiassa länteen keskittyvät aiheet eivät todellakaan ole "koko" peliala.

Lainaus Shuttle

-haukkua samalla länsimaista tyyliä ja samalla niitä ihmisiä, jotka eivät fanita japanilaistyylisiä karikatyyrihahmoja?

TässäKÄÄN tekstissä ei tosin haukuta länsimaisia tyylejä vaan yritetään avata molempa näkökulmia. Sietäisi tosin haukkua, koska kaikki japanilainen kuitenkin on kommentoijien mielestä selvästi vapaata riistaa. Kommenttiosioista löytyy joka kerta hullunkuriset "anime on paskaa" kommentit ilman pienintäkään yritystä perustella omia näkökulmia tai mielipiteitä.

Lainaus LobsterHero

Vaimoni lopetti oman anime lehden tilauksensa kun kävi lopulta ilmi että aiheen käsittely on alan mediassa lähinnä tyyliä "kaikki japski kama on siga mageet" eikä sisällä oikeaa alan kritisointia tai pyrkimystä ohjata kuluttajia fiksummiksi rakastamansa median suhteen.

Mitä ihmettä edes tarkoitat kritiikillä tässä kontekstissa? Teollisuutta sekä teoksia kritisoidaan joka numerossa niiltä osin mitä niitä kuuluukin kritisoida (esimerkiksi vaikkapa animaattoreiden surkeat työolot). Animelehti on ollut lähivuosina erinomainen juuri siksi että lähtökohtana on se että kirjoittajat rakastavat animea ja keskittyvät olennaiseen (itse teokseen) eivätkä siihen että valitetaan siitä miten kristillinen kasvatus ei voi hyväksyä tämmöisiä kamaluuksia, kuten lähes kaikki animea käsittelevä jenkkimedia tekee (erinomaisena esimerkkinä vaikkapa AnimeNewsNetwork, jonka pääkirjoittajat ovat lähivuosina vaihtuneet aivan aliarvoisiksi).

Käyttäjän Petteri Uusitalo kuva
Petteri Uusitalo

Tuo viimeisin jäi itse asiassa mietityttämään vähän itseänikin, vaikka se ei postauksen aiheeseen liitykään. Kun on itse käyttänyt huomattavasti ajatusta ja myös kohta lähemmäs vuosikymmenen aikaa siihen, että Anime-lehti olisi alaansa mahdollisimman monipuolisesti ja asiantuntevasti käsittelevä julkaisu, niin kyllähän se vähän hämmentää kuulla jonkun tiivistävän sen tuolla tavalla.

Mitä "pyrkimys ohjata kuluttajia fiksummaksi" oikeastaan tässä yhteydessä edes tarkoittaa? Sen kertomista mitkä teokset ovat hyviä ja mitkä huonoja? Kuluttajien valistamista siitä mitä tekijöitä, firmoja, julkaisijoita, palveluita ja muita toimijoita alalla on? Niiden analysointia, kritisointia ja merkityksellisten asioiden esiinnostamista?

En usko että mikään näistä on jäänyt puuttumaan, ja sen sijaan on vähän vaikea nähdä mikä osa lehdestä on LobsterHeron mainitsemaa "propagandamaista blogikirjoittelua". Pääkirjoitukset ehkä.

Käyttäjän LobsterHero kuva
LobsterHero
Lainaus LobsterHero

Vaimoni lopetti oman anime lehden tilauksensa kun kävi lopulta ilmi että aiheen käsittely on alan mediassa lähinnä tyyliä "kaikki japski kama on siga mageet" eikä sisällä oikeaa alan kritisointia tai pyrkimystä ohjata kuluttajia fiksummiksi rakastamansa median suhteen.

Lainaus

Mitä ihmettä edes tarkoitat kritiikillä tässä kontekstissa? Teollisuutta sekä teoksia kritisoidaan joka numerossa niiltä osin mitä niitä kuuluukin kritisoida (esimerkiksi vaikkapa animaattoreiden surkeat työolot). Animelehti on ollut lähivuosina erinomainen juuri siksi että lähtökohtana on se että kirjoittajat rakastavat animea ja keskittyvät olennaiseen (itse teokseen) eivätkä siihen että valitetaan siitä miten kristillinen kasvatus ei voi hyväksyä tämmöisiä kamaluuksia, kuten lähes kaikki animea käsittelevä jenkkimedia tekee (erinomaisena esimerkkinä vaikkapa AnimeNewsNetwork, jonka pääkirjoittajat ovat lähivuosina vaihtuneet aivan aliarvoisiksi).

Tarkennettuna se kritiikki mitä jäämme kaipaamaan on sarjojen "oikea" kritisointi, eikä vain niiden synopsis tyyppinen premisen selittäminen. Anime lehden (ja Petterin) tyyli käsitellä animea on sokea rakkaus tuotteita kohtaan, vaikka objektiivisen linssin läpi katsottuna valtaisan suuri osa vuotuisesti tuotettavista sarjoista on samojen ideoiden, koukkujen, ja animefaneja pänderöivien hahmotyyppien ja fetissien hävytöntä kierrättämistä. Itse pidän yllä samoja standardeja kun arvioin tarinoita missä tahansa mediassa, jokaisen median edut ja heikkoudet luonnollisesti huomioiden (kirjoitettu teksti vs liikkuva kuva), ja yhtä lailla länsimaiset tv-sarjat, kirjat ja elokuvat ansaitsevat kovalla kädellä kritiikkiä. Ja kyllä, jos jollekulle ei ole selvää, on olemassa objektiivisia mittareita katsoa onko jokin hyvin tai huonosti kirjoitettua tai tuotettua. Relativismi on kriittisen ajattelun kuolema. En osaa sanoa AnimeNewsNetworkin toiminnasta sen enempää, en ole tutustunut heihin. Kristillissiä arvoja en ole tässä ajamassa, olen yhtä lailla animen kuluttaja vaimoni kanssa siinä missä sinä tai Petteri ja muu anime lehden toimitus. Olen kuitenkin oman osani puistatellut päätäni kaiken maailman kukkahattuiluille liittyen lähes kaikkiin median muotoihin, siltä osin ollaan yhtä mieltä. Isoin ongelma animessa taiteen muotona, ja liittyy selityksenä myös osaltaan niihin kaameisiin työoloihin, on se että lähes kaikki tuotetaan liukuhihna-tyyliin, ilman oikeaa visiota tai paloa. Aidot helmet pitäisi nostaa esille, ja alisuoriutujat käydä läpi niinä mitä ne ovat eli sieluttomia tuotteita. Tuote siis isolla T:llä. Kaikelle annetaan reilu mahdollisuus toki, mutta jos jokin osoittautuu roskaksi, ei tarvitse teeskennellä että sillä olisi mitään meriittiä jotta animelle sokeasti omistautuneet osat fandomista eivät revi pelihousujaan. Anime lehden sisältö on hälyttävältä osin mielipide-tyyppistä kirjoittelua nimenomaan animea sokeasti rakastavilta ihmisiltä.

Käyttäjän Angel of Death kuva
Angel of Death
Lainaus zappah

[quote="snaketus"]Itseäni ihmetyttää eniten se kuinka joku näkee hahmoissa lapsia joilla on vartalot kuin uhkeimmilla naisilla koskaan. Miten se logiikka oikein toimii? Thicc naisfiguuri = lapsi?[/quote]

Taidat puhua niistä hahmoista joiden kasvot on jotain maksimissaan 10 vuotiaan tytön näköisiä. Ei se minusta ole outoa jos vähän ihmettelee jos joku sellaisessa näkee jotain seksuaalista.

Paitsi että yhdelläkään lapsella ei ole lautasenkokoisia silmiä todellisuudessa, se aikuisen vartalon omaavat naiset näyttävät lapsilta on tyylivalinnan luoma harha. Animelapsi on suurisilmäinen pikkuruisella vartalolla, yläkouluikäisellä tai nuorella aikuisella henkilöllä (15 - +20) on taas täyskasvuisen vartalo, mutta omaa samantyyliset kasvot kuin animelapsi, aikuisella (+25?) silmät ovat taas pienemmät, varsinkin kun ikä lähestyy 30 ikävuotta tai yli.

Ainakin itse näen sen noin ja omissa silmissä on selvää mikä hahmoista on lapsi ja mikä nuori aikuinen tai yläkoululainen, voi toki johtua että näen eri tavalla koska tuota animea on tullut harrastettua aika runsaasti.

Käyttäjän LobsterHero kuva
LobsterHero
Lainaus Nelia19

Siis tämä blogi julkaisee KERRAN VIIKOSSA, ja täällä itketään kuinka Pelaaja-lehti on nyt "täynnä animutörkyä", voi hyvää päivää :D Sivusto on peliasiaa 99% ja päivittäinhän sitä julkaistaan uusia peliuutisia täällä eikä Uusitalon jokainen kirjoitus edes ole ollut mitään animen hihkutusfestivaaleja, vaan on myös ollut ihan hyvää juttua Japanin kulttuurin muistakin osista. (Mutta olen kyllä huomannut että nämä feministi/animetissi -jutut aina keräävät heti kommentteja, mistäköhän lie johtuu.... ;D)

Luulisi nyt jo konkarin pelaajankin muistavan että kesä on näiden tapahtumien välillä hiljaista aikaa pelirintamalla. Silloin nämä viikottaiset blogit saattavat pompata herkemmin silmiin kun uutisia on vähemmän. Ei Pelaaja nyt pysty itse taikomaankaan näitä uutisia tyhjästä, ellei sitten rupea ihan kaikesta turhasta roskasta jauhamaan.

Vaikka olisi kuinka hiljaista aikaa tämä kesä, ei se korjaa mielipiteitä faktoina tyrkyttävien aikuisten lasten riipusteluja laadultaan lainkaan. Sama teksti se olisi talvellakin.