Idän lumo: Kun lopetus ei tarkoitakaan loppua / Blogit / www.pelaajalehti.com

Idän lumo: Kun lopetus ei tarkoitakaan loppua

11.03.2018 // Kirjoittanut: Petteri Uusitalo
25
Idän lumo: Kun lopetus ei tarkoitakaan loppua

”Tarkoittaako ’juonireitti’ samaa kuin ’juonikaari’?” kysyi editoijamme aikoinaan erästä Anime-lehden tekstiä oikolukiessaan.

”Ei, siinä tarkoitetaan nimenomaan juonireittiä”, vastasin hieman hämmentyneenä. ”Sellaista haarautuvaa.”

Tällöin en ajatellut asiaa sen kummemmin. Sittemmin olen kuitenkin alkanut miettiä, miten kyseessä oli aika paljonpuhuva keskustelu peleistä käytetyn terminologian suhteen.

Sana juonireitti – jota käytän tässä suomennoksena englanninkieliselle sanalle ”route” – tarkoittaa siis tosiaan haarautuvan juonen yhtä haaraa. Esimerkiksi romanssipeleissä on tapana puhua ”sen ja sen hahmon juonireitistä”. Ideana on, että kun juonireitti päättyy loppuun, palataan edelliseen risteyskohtaan ja jatketaan siitä toiseen suuntaan.

Tämän johdosta juonireittien loput eivät ole ”the end”, vaan ”an end”. Perinteinen tapa jaotella niitä on kutsua niitä termeillä ”bad end”, ”good end” ja ”true end”. Niistä viimeisin on tietyllä tavalla kaikkein kanonisin ja tietysti myös pisimmälle etenevä, mutta jos haluaa saada juonesta ja hahmoista täyden kokonaiskuvan, pelkästään se ei riitä.

Toki monet lyhyemmät haarat saattavat päättyä vain tarkoituksellisen humoristisiin vitsiloppuihinkin, ja se onko loppu "hyvä" vai "huono" on puhtaan kontekstisidonnaista. Esimerkiksi The Song of Sayan "true end" johtaa maailmanloppuun. Yllä olevan Danganronpan vitsikäs "bad end" taas on se, että kaikki eloonjääneet elivät onnellisina elämänsä loppuun asti eivätkä koskaan saaneet selville totuutta. 

Tällainen tapa rakentaa pelin juonta on ollut käytössä japanilaisissa peleissä kolmisenkymmentä vuotta. Se on peräisin seikkailupeleistä, mutta niistä se on levinnyt kaikkialle muuallekin. Tämän vuoksi ”lopun” käsite on japanilaisissa peleissä usein melko erilainen kuin länsimaisissa.

NieR: Automata julkaistiin lännessä vuosi sitten. Kun siitä sitten tuli yllätyshitti myös hieman valtavirtaisempien videopelaajien keskuudessa, on tullut huomattua miten tällainen ajattelutapa on lännessä monelle täysin vieras.

Japanilaiseen pelikulttuuriin tottuneille voi vain sanoa ”juonireitti” ja tulla välittömästi ymmärretyksi. Mutta länsimaiselle pelimedialle ja -yleisölle se ei välttämättä sano juuri mitään. Lännessä ei ole totuttu tällaiseen kerrontatapaan, vaan elokuvamaisiin putkijuoksuihin, jossa loppu nimenomaan on ”the end”.

Kun juonireitin kaltaiset termit ovat vieraita, ihmiset yrittävät käyttää muita ilmauksia NieR: Automatan rakenteen kuvailemiseen - ja tästä syntyy usein harhaanjohtavia väärinkäsityksiä. Esimerkiksi ”episodic” on täysin väärä ilmaus, koska modernissa pelikielenkäytössä se tarkoittaa peliä joka ostetaan pätkä kerrallaan.

Vielä ongelmallisempi termi on ”playthrough”, jota mm. Giant Bomb käytti peliä kuvaillessaan. Jos sanoo ensin ”NieR: Automata on 45 tuntia pitkä peli” ja sitten ”NieR: Automata pitää pelata läpi viisi kertaa jos haluaa nähdä 100% juonesta”, kuulija saa täysin väärän kuvan siitä miten peli on rakennettu. Parempi olisi sanoa, että peli koostuu kolmesta luvusta ja kahdesta epilogista.

Monelle sanasta ”playthrough” kuitenkin tulee varmaan ensimmäisenä mieleen RPG:n läpipelaaminen monta kertaa alusta loppuun New Game Plus -tilassa, jolloin ensireaktio saattaa olla ”ain’t nobody got time for that”. Tämä väärinkäsitys on levinnyt varsin laajalle ilmeisesti nimenomaan siksi että ihmiset ovat alkaneet puhua NieR: Automatan rakenteesta sanaa ”playthrough” käyttäen, ja ilmeisesti nimenomaan siksi moni on jättänyt sen kokonaan kokeilematta.

Länsimainen pelikriitikko yrittämässä selittää, että pelissä on useita loppuja.

Uusi ilmiö tällaiset väärinkäsitykset eivät ole. Olen kuullut tyypeistä, jotka aikoinaan lakkasivat pelaamasta Persona 4:ää saatuaan naamalleen yhden sen ”huonoista lopuista” pelin alkupuolella. Sama 999: Nine Hours, Nine Persons, Nine Doorsin kanssa. ”Näin lopputekstit, joten se oli vissiin sitten siinä”.

Tuntuu siltä, että länsimaisessa pelikulttuurissa annetaan paljon arvoa lopputeksteille pelin ”virallisena lopetuksena”, vaikka monissa japanilaisissa peleissä tilanne on usein täysin toinen. Niissä lopputekstejä saatetaan käyttää ihan vain tarinan dramaattisena rytmittänäjänäkin. Ja miksi pakottaa tarina väkisin elokuvamaiseen kerrontaan, kun pelit kuitenkin ovat nimenomaan se mediamuoto joka mahdollistaa vaivattomasti ”entä jos tässä kohtaa olisikin tapahtunut näin” -juonenkuljetuksen?

Kenties oli siis ihan hyvä, että NieR: Automataan oli lisätty kohtelias huomautus siitä, että pelissä on pelattavaa vielä ensimmäisten lopputekstien jälkeenkin. Selvästi se oli tehty nimenomaan länsimaista yleisöä ajatellen, vaikka sanamuoto epäilemättä hämmensikin monia ja oli vähän harhaanjohtava.

Ylipäätään tämä pistää miettimään, miten pelejä kuvailemaan käytetty terminologia – "fast travel", "checkpointit", "craftaus", "juonireitit", "flagit", "gacha" – vaikuttaa siihen, miten pelejä lähdetään suunnittelemaan jo ideointivaiheessa, ja miten se sitten vaikuttaa pelikulttuurien eroihin. Mutta siinä olisi aihetta jo kokonaan omaan kirjoitukseensa.

---

Petteri Uusitalo

Kirjoittaja on Anime-lehden päätoimittaja. Häntä ja blogia voi seurata Twitterissä.

---

Edellinen: Perinteinen on uutta parempi

Seuraava: Perverssi suhtautuminen väkivaltaan

Kommentit

Käyttäjän Petteri Uusitalo kuva
Petteri Uusitalo

Suomen kaltaisilla pienillä kielialueilla se on tosiaan ihan normaalia, että englantia oppii nimenomaan pelien takia ja pelien kautta. Mutta siinä on se juttu, että (ainakin ennen vanhaan) niin oli pakko tehdä, jos halusi pelata yhtään mitään.

Englantia tai japania puhuvilla näin ei ole, joten heidän on hyvin helppo kuluttaa koko ikänsä pelkästään omalla äidinkielellä olevia teoksia. (Ja ulkomaisia teoksiakin yleensä vielä dubattuna, niin että vierasta kieltä ei koskaan edes kuule.) Ja moni ei sitten elämänsä aikana opi yhtään toista kieltä.

Ja eipä mitään, koskaanhan ei voi tietää muutenkaan mihin suuntaan keskustelu alkupisteestään lähtee!

Käyttäjän edqe kuva
edqe
Lainaus Petteri Uusitalo

Englantia tai japania puhuvilla näin ei ole, joten heidän on hyvin helppo kuluttaa koko ikänsä pelkästään omalla äidinkielellä olevia teoksia.

Tästä olen sikäli eri mieltä, että se on helppoa heille vain silloin jos oman äidinkieliset pelit sattuvat kiinnostamaan. Itselläni on jäänyt sellainen kuva, että japanilaisilla on tässä suhteessa huomattavasti rajoittuneempi määrä eri pelityyppejä pelattavanaan. Esimerkiksi japanilaisilla avaruus- ja lentosimulaattoripelien ystävillä saattaa olla tukalat paikat, kuten myös urheilumanageripeleistä pitävillä - OOTP 19 saattaisi kiinnostaa monia japanilaisia baseballin ystäviä, joita on tiettävästi suuri määrä.

Jos japanilaiset pelilehdet ja sivustot eivät käsittele länsimaisia pelejä, niin monet pelityypit saattavat jäädä kokonaan huomioitta. Tämä saattaa johtaa siihen, että japanilaiset pelaajat elävät pelivalikoiman suhteen "kuplassa", mikä olisi mielestäni pelaajien kannalta todella harmillista.

Käyttäjän Hayarigami kuva
Hayarigami
Lainaus edqe

OOTP 19 saattaisi kiinnostaa monia japanilaisia baseballin ystäviä, joita on tiettävästi suuri määrä.

Suurin osa baseballin ystävistä pelannee jo Jikkyou Powerful Pro Baseballia, joka on Japanissa hyvin suosittu pelisarja. OOTP 19:n kaltaisille peleille tuskin olisi kysyntää, kun PC:llä pelaaminen on lähes sukupuuttoon kuollutta.

Käyttäjän edqe kuva
edqe
Lainaus Hayarigami

Suurin osa baseballin ystävistä pelannee jo [url="https://gematsu.com/2017/12/jikkyou-powerful-pro-baseball-2018-announced-ps4-ps-vita"]Jikkyou Powerful Pro Baseballia[/url], joka on Japanissa hyvin suosittu pelisarja. OOTP 19:n kaltaisille peleille tuskin olisi kysyntää, kun PC:llä pelaaminen on lähes sukupuuttoon kuollutta.

Mitä katselin JPPB videoita, niin peli vaikuttaa hyvin erilaiselta kuin OOTP-sarja. Eli jos haluaa pelata monimutkaisempaa baseball manager -peliä, niin JPPB ei taida olla vaihtoehto OOTP:lle, vaikka muuten hauska baseball-peli olisikin.

Kun tuossa japanilaisia pelisaitteja kävin läpi niin valitettavasti näyttäisi siltä, että harva taitaa siellä koskaan tulla edes kuulemaan OOTP:sta.

Käyttäjän Angel of Death kuva
Angel of Death

Itse olen kyllä olettanut että simulaatiot yms vastaavat eivät vaan ole suosittuja japanissa. Luulisi jonkun kääntävän pelejä japaniksi jos se olisi kannattavaa, varsinkin kun ottaa huomioon kuinka paljon siellä on potentiaalisia kuluttajia.

Muutenkin japanilaisten maku vaikuttaisi eroavan länsimaista, länsimaissa shounen näyttäisi olevan kova sana, japanissa taas moe söpöilyt.

Käyttäjän edqe kuva
edqe
Lainaus Angel of Death

Itse olen kyllä olettanut että simulaatiot yms vastaavat eivät vaan ole suosittuja japanissa.

En näe mitään syytä miksei japanilaiset niistä pitäisi siinä missä länsimaalaisetkin. Olisi mielenkiintoista tietää kuinka monelle ne ovat tuttuja ja kuinka moni niitä testaavat. Ei kukaan meillekään junnuina pelejä esitellyt vaan peleihin tutustuttiin niitä pelaamalla ja niistä lukemalla.

Käyttäjän Petteri Uusitalo kuva
Petteri Uusitalo

Veikkaan että nimenomaan se yleisön maku tässä hankaisi vastakarvaan. Niin kuin aiemmin sanoin niin japanilaisille hahmot ja maskotit ovat tärkeitä, ja OOTP taas näyttää ensivilkaisulla suunnilleen Excel-taulukolta. Sama Cities: Skylinesin ja muiden kehuttujen simulaatioiden kanssa.

Tässä on aiheeseen liittyen viiden minuutin nopea TED-video siitä, miksi Japanissa ei voi edes lukea varoituskylttiä tai nostaa rahaa automaatista ilman että törmää jonkinlaisiin hahmoihin.

Käyttäjän Hayarigami kuva
Hayarigami
Lainaus

Kun tuossa japanilaisia pelisaitteja kävin läpi niin valitettavasti näyttäisi siltä, että harva taitaa siellä koskaan tulla edes kuulemaan OOTP:sta.

Kyseisestä pelistä en tiedä, mutta ainakin Nico Nico Dai Hyakkassa on artikkeli, jossa esitellään simulaatiopelejä.

Lainaus

En näe mitään syytä miksei japanilaiset niistä pitäisi siinä missä länsimaalaisetkin.

Peligenret nyt vain sattuvat olemaan alueellisesti hyvin erilaisessa suosiossa. Tässä pienimuotoinen tutkimus, jossa selvitettiin japanilaisten pelaajien lempigenrejä, jotka olivat:

1. RPG
2. Toiminta
3. Toiminta-RPG
4. Seikkailu
5. Simulaatio-RPG
6. Ralli
7. Toimintaseikkailu
8. Urheilu
9. Musiikki
10. Ammunta
11. Tappelu
12. MMORPG
13. FPS

Suomessa FPS lienee suosituimpia pelityyppejä, ja varmaan joku tietämätön voisi todeta, ettei näe mitään syytä, mikseivät japanilaiset pitäisi FPS:stä siinä missä länsimaalaisetkin. No, eivät vain pidä. Syiden puinnista saisi oman blogitekstinsä.

Käyttäjän Angel of Death kuva
Angel of Death
Lainaus edqe

[quote="Angel of Death"]Itse olen kyllä olettanut että simulaatiot yms vastaavat eivät vaan ole suosittuja japanissa.[/quote]
En näe mitään syytä miksei japanilaiset niistä pitäisi siinä missä länsimaalaisetkin. Olisi mielenkiintoista tietää kuinka monelle ne ovat tuttuja ja kuinka moni niitä testaavat. Ei kukaan meillekään junnuina pelejä esitellyt vaan peleihin tutustuttiin niitä pelaamalla ja niistä lukemalla.

Otetaanpa esimerkiksi japanissa hyvin menestynyt Yakuza-pelisarja joka ei ole koskaan kovin hyvin menestynyt länsimaissa hyvistä arvosanoista huolimatta, länsimaalaisille tämä on kai liian..."japanilainen"? Japanilaisille monet isot länsimaiset pelit ja genret saattavat samasta syystä vieraannuttavia kuin Yakuza sarja tuntuu olevan monelle länsimaalaiselle pelaajalle.

Tämä on vähän hatusta temmattu oletus ja mahdollisesti huono esimerkki, mutta menköön:

Länsimainen tankkisimu ei japanissa menesty, mutta kun tähän simuun lisätään söpöt animetytöt, juonta ja dialogia, niin veikkaisin tuloksen olevan parempi japanissa (tosin ei ehkä enää länsimaissa). Länsimaissa kasvetaan Hollywood-tuotosten ja Marvel tai DC sarjisten parissa, japanissa visual novellien, animen ja mangan.

Ihan puhdas oletus tosin ilman kummempaa taustatietoa.

Joku aika sitten japanin otakut nimesivät 100 kaikkien aikojen suosikkianimeitaan ja vaikka monia samoja löytyy länsimaalaistenkin top 100 listoilta niin erot olivat silti selvät.

Käyttäjän Petteri Uusitalo kuva
Petteri Uusitalo

Hyvää dataa Hayarigamilta. Näinhän se vähän menee.

Itsellänikin on yksi kaveri, joka pelasi aikoinaan World of Tanksia ainoastaan Girls und Panzer -modien kanssa, kun eihän siinä muuten ollut mitään hauskaa.