Idän lumo: Kulmakarvojen salaisuus / Blogit / www.pelaajalehti.com

Idän lumo: Kulmakarvojen salaisuus

19.08.2018 // Kirjoittanut: Petteri Uusitalo
3
Idän lumo: Kulmakarvojen salaisuus

Kaikki tietävät Kirbyn legendaariset ”amerikkalaiset kulmakarvat”. Jokaisen Kirby-pelin alkuperäisessä kannessa nimihahmo hymyilee iloisesti – ja jokaisessa länsimaisessa kannessa ilme on muutettu tuimaksi tuijotukseksi.

Japanilaisen, eurooppalaisen ja amerikkalaisen kansitaiteen vertaileminen on perinteistä kansanhuvia, mutta markkinointipäätökset ovat kaikkein huvittavimpia juuri Kirby-sarjan kohdalla. Kansikuvat kun ovat yleensä muuten lähes samoja sitä ilmettä lukuunottamatta. Ja vaikka kuinka olisi sitä mieltä, että japanilaiset arvostavat söpöyttä ja länsimaiset kaljuja avaruusmariineja ja konetuliaseita, muuttuuko pinkistä kumipallosta kertova koko perheen pelisarja näillä eväillä oikeasti yhtään sen katu-uskottavammaksi?

Mutta osataan sitä tietysti toiseenkin suuntaan. Toinen kuuluisa esimerkki on Ratchet & Clank -sarja, jossa Ratchetille on kansikuvien japanilaisissa versioissa lisätty paksut mustat kulmakarvat. Vuoden 2007 Tools of Destructionista alkaen kulmakarvat ovat löytyneet myös itse pelistä.

Ratchet & Clank: A Crack in Time.

Vuosikymmenen takaisia postauksia googlailemalla näkee sellaisiakin mielipiteitä, että kyseessä olisi yritys tehdä hahmosta söpömpi japanilaiseen makuun. Kauheasti järkeä tässä ei ole. Vaikka moni sarjan kansikuva onkin Japanissa enemmän piirrosmaisempi, ei paksuissa kulmapuskissa ole mitään erityisen söpöä.

Sen sijaan veikkaisin lonkalta, että kyseessä on enemmänkin halu tehdä Ratchetista maskuliinisempi, jotta hän muistuttaisi enemmän toimintasarjan pyssyä heiluttavaa päähenkilöä. Harvaa asiaa nimittäin yhdistetään Japanissa miehekkääseen mielenlujuuteen yhtä paljon kuin isoja mustia kulmakarvoja.

(Jokin aika sitten kirjoitin siitä, miten japanilaiset pitävät silmiä kasvojen tärkeimpänä osana ilmeiden tulkitsemisessa. Tämä liittyy osaltaan samaan asiaan.)

***

Jos miettii 1900-luvun mediaa, Amerikassa paksuista kulmakarvoista tulee todennäköisesti mieleen ensimmäisenä koomikko Groucho Marx. Japanissa taas kulmapensselit koristivat ensisijaisesti testosteroninkatkuisten yakuzaelokuvien tähtiä, kuten Ken Takakuran ja Bunta Sugawaran kivikasvoja.

Tätä kautta kulmakarvojen yhdistäminen vakavuuteen ja miehekkyyteen päätyi myös piirroshahmojen pariin. Fist of the North Starin päähenkilö henkilöityy niin paljon kulmakarvoihinsa, että sarjaa parodioidessa keskitytään toisinaan jopa ihan vain niihin. Go Nagain teosten, kuten Devilmanin, päähenkilöillä on usein paitsi pulisongit myös vahvat kulmakarvat.

Vuosikymmenten aikana maailma kuitenkin muuttuu, ja median perinteet sen mukana. Nykyään paksuista kulmista saattaa ensimmäiseksi tulla kuluttajille hyvin vanhanaikainen fiilis.

Esimerkiksi poliisihuumorisarja Kochikame ilmestyi 40 vuoden ajan, 1976-2016. Sen alkaessa sen McDonald’s-kulmakarvainen päähenkilö Ryo oli ihan tavallisen laiskan ja ruokkoamattoman keski-ikäisen äijän perikuva. Mutta kun sarja lopulta päättyi, hän oli puhtaan anakronistinen tuulahdus menneiltä vuosikymmeniltä.

Koska on niin itsestäänselvää että kulmakarvat ovat miehekäs elementti, niitä käytetään usein myös odotusten rikkomiseen ja huumoriin. Säännöllisesti näkee esimerkiksi sitä, että vaikuttavan olemuksen ja kulmakarvojen takaa ei sitten löydykään niiden mukaisia taistelutaitoja tai mielenlujuutta.

Muuan klassinen esimerkki on myös huumorisarja FLCL:n agentti Amarao, jonka cool ja aikuismainen käytös on vain kulissia. Oikeasti hän on epäkypsä pelkuri, joka kompensoi puutteitaan valtavilla tekokulmakarvoilla. Sarjan teema on aikuisuus ja aikuiseksi kasvaminen, joten tällainen sopii siihen kuin nenä päähän.

Ne näyttävät nori-levältä koska ne ovat sitä.

Lisäksi on hyvä huomata, että ”äijämäisyys” ei ole koskaan tarkoittanut samaa kuin ”hyvännäköisyys”. Karvainen maskuliinisuus on aina ollut miesten oma juttu, ja naiset lankeavat sen näköisten miesten jalkoihin korkeintaan miehille suunnatuissa teoksissa.

Naiset taas pitävät viehättävinä enemmänkin suittuja ja trimmattuja miehiä, kuten naisille suunnattujen teosten nättipoikia vilkaisemalla näkee. Tämä olennainen ero japanilaisessa mieskuvassa on aina hyvä pitää mielessä sikäläisiä piirroshahmoja tulkitessa, kuten olen aiemminkin maininnut.

Tyttöjen romanssisarja My Love Story!!:n päähenkilö on karhun kokoinen, äijämäinen lukiolaispoika Takeo. Sarjan keskeinen idea on se, miten häntä on vaikea kuvitella edes seurustelusuhteeseen ylipäätään, saati sitten romanttisen komedian keskushahmoksi.

Mutta entäpä naisten kulmakarvat sitten? Kun vahvoihin, erottuviin kulmakarvoihin on ladattu näin paljon maskuliinisuutta, ei liene ihme että suurimmalla osalla naispuolisista japanilaishahmoista on hyvin ohuet ja sirot kulmakarvat.

Jos naishahmolla sitten on poikkeuksellisen erottuvat, terävät ja miesmäiset kulmakarvat, ne merkitsevät poikkeuksetta jotain – usein aggressiivista luonteenlujuutta. Hyvä esimerkki on Kill la Killin Satsuki.

Keskusteluun on melko turha sotkea menneiden vuosisatojen perinteitä, kuten kulmakarvojen ajelua ja uusien meikkaamista. Sen sijaan vaikutteet fiktiivisten hahmojen ulkonäölle löytyvät ajallisesti paljon lähempää.

Oikean maailman japanilaisnaisilla vahvat kulmakarvat olivat muodissa viimeksi 80-luvun lopun talouskuplan aikaan. Se liittyi sukupuolten taisteluun työpaikoilla, vahvuuden viestimiseen ja haluun olla samalla viivalla miesten kanssa. 90-luvulla taas popikonit Ayumi Hamasaki ja Namie Amuro toivat muotiin ohuet kulmakarvat, eivätkä ”miesmäiset” kulmat ole sen jälkeen palanneet.

Sen sijaan vuoden 2015 korvilla muodissa kävivät leveät ja luonnolliset kulmakarvat, joilla pyrittiin luomaan lempeää, pehmeää ja ei-aggressiivista ilmettä. Tätä on mielenkiintoista verrata niihin naispuolisiin japanilaishahmoihin, joilla kyllä on erottuvat kulmakarvat, mutta joita on kuitenkaan vaikea sanoa millään tavalla miesmäisiksi.

Lonkalta mieleen tulevia esimerkkejä ovat K-ON!:in Mugi ja Laid-Back Campin Inuyama. Kumpikin on rento, aurinkoinen ja ystävällinen hahmo, jota ei turha stressi pakota. Animehahmojen silmät ja kulmakarvat näkyvät usein hiusten läpi ilmesyistä, mutta silloin kun ne leijuvat hiusten päällä jopa figuurissa voi todeta kyseessä olevan jo varsin olennaisen osan hahmodesigniä.

Chaika: The Coffin Princessin nimihahmo on kyvykäs mutta omalaatuinen pakolaisprinsessa, joka vajaan kielitaitonsa vuoksi puhuu lähinnä hyvin katkonaisin lausein. Dead Dead Demon’s Dededede Destructionin Ontan taas on räväkkä ja eksentrinen lukiolaistyttö, joka viettää päivänsä soittaen suutaan ja yönsä pelaamalla länsimaisia FPS-pelejä jenkkiservereillä.

Näiden muutaman anekdootin turvin voinee turvallisesti sanoa, että trimmaamattomat kulmakarvat omaavat tyttöhahmot ovat omalaatuisia oman tiensä kulkijoita, jotka eivät välttämättä välitä yhteiskunnan odotuksista tai muiden mielipiteistä. Mikäli vastaavanlaisia japanilaishahmoja tulee mieleen lisää, niitä voi varmaankin käyttää apuna kolmiomittauksessa hypoteesin tarkentamiseksi.

Yksi asia on joka tapauksessa varma. Kun kyse on japanilaisesta hahmosuunnittelusta, erottuvat kulmakarvat eivät ole koskaan vahinko – niillä halutaan aina viestiä hahmosta jotain.

---

Petteri Uusitalo

Kirjoittaja on Anime-lehden päätoimittaja. Häntä ja blogia voi seurata Twitterissä.

---

Edellinen: Osa lokalisoinnista on täysin tarpeetonta

Kommentit

Käyttäjän Vaapukkamehuw kuva
Vaapukkamehuw

Paksuista kulmakarvoista tulee ensimmäisenä mieleen Frederik. En tiedä kasvaako Sysimetsä jäkälää vai onko kyseessä aidot otsapensselit, mutta lopputulos näyttää erehdyttävästi huuhkajalta.

Käyttäjän Hayarigami kuva
Hayarigami

Erittäin hyvä aihe!
Kenties tämä antaa luvan odottaa Kaijin ja muiden hahmojen nenäanalyysiä jossain vaiheessa.

Käyttäjän Petteri Uusitalo kuva
Petteri Uusitalo

Sen sarjan tapauksessa kyse on kyllä ihan vain mangakan omasta tyylistä... Mutta isoista nenistä tulikin kyllä mieleen, että voisin jossain välissä kirjoittaa siitä miten ”ulkomaalaiset” hahmot koodataan ja siitä miten se tehdään eri paikoissa täysin eri tavalla.