Idän lumo: Fanikääntämällä saa parempaa / Blogit / www.pelaajalehti.com

Idän lumo: Fanikääntämällä saa parempaa

13.01.2019 // Kirjoittanut: Petteri Uusitalo
7
Idän lumo: Fanikääntämällä saa parempaa

Polygon julkaisi tällä viikolla artikkelin animen fansubbaamisesta. Jutussa on monia pikku epätarkkuuksia, joista isoin on hämmentävä väite jonka mukaan striimipalvelut tekevät käännökset ”muutaman tunnin sisällä” Japanissa esittämisestä.

Simulcast translation for anime is done within a few hours of Japanese broadcast, and involves a high level of coordination, with staffers literally working around the clock to finish episodes.

Oikeasti jaksot toimitetaan käännettäväksi etukäteen, jotta kukin jakso voidaan julkaista sillä minuutilla kun sen japanilainen TV-esitys on päättynyt.

Artikkeli kuvaa fansubbaamista – jaksojen kääntämistä ja julkaisemista netissä ladattavina videotiedostoina – kuolevana piratismin muotona, jota harrastavat nykyään enää harvat omistautuneet fanit. Ja näinhän se tosiaan on; sen perinnöksi on jäänyt se, miten modernit videonpakkausalgoritmit ja tekstitystyökalut on alun perin kehitetty nimenomaan sitä varten. 

Harva tämän lukija tuskin tietää aiheen historiaa, joten otetaan pikainen kertaus.

Universaali totuus on kautta aikojen ollut se, että lähes kaikki japanilainen popkulttuuri on tullut länteen nimenomaan vetämällä eikä työntämällä, kuten olen aiemminkin maininnut. Japanin valtio on vuosikymmenen ajan pumpannut tukiaisrahoja Cool Japan -projektiinsa, jonka olisi tarkoitus kasvattaa popkulttuurin vientiä. Tulokset ovat kuitenkin olleet laihoja. Digimangakauppa JManga suljettiin parissa vuodessa, animestriimisivusto Daisuki samaten. Etenkin yritykset promota Cool Japanin nimen alla musiikkia ovat olleet kiusallisia, ja ne muusikot jotka ovat saavuttaneet suosiota ulkomailla – kuten Babymetal ja Kyaru Pamyu Pamyu – ovat tehneet sen ilman valtion apua, YouTuben kautta.

Menneinä vuosikymmeninä mitään tällaista ei tietenkään ollut olemassa. Ajatus animen virallisista länsimaisista julkaisuista oli tuntematon käsite, eikä kysyntä kohdannut tarjontaa. Tämän vuoksi fanit alkoivat kääntää animea itse, alun perin VHS-kaseteille. Vuosituhannen vaihteen kieppeillä netin yleistyminen sai kasetit vaihtumaan videotiedostoiksi, joita fanit jakelivat keskenään mm. IRC:n kautta. Yksi ensimmäisiä digitaalisesti levitettyjä fansub-sarjoja oli Love Hina, jonka TV-animesovitus alkoi vuonna 2000.

Animen suosion kasvaessa siitä alkoi tulla näihin aikoihin Pohjois-Amerikassa massiivinen juttu myös kaupallisesti: 00-luvun alun kuplan aikoihin lähes kaikki TV-anime julkaistiin Pohjois-Amerikassa DVD:llä. Fansub-puolella taas BitTorrent-teknologia tuli käyttöön vuonna 2003 ja mahdollisti entistä helpomman tiedostonjakamisen. Aluksi alan suurin uutissivusto Anime News Network jopa kannusti fansubbaajia siirtymään torrenttien käyttöön moraalisista syistä, mutta varsin pian fansubbaamisesta alettiin puhua lähes yksinomaan negatiiviseen sävyyn, keskittyen siihen miten se varasti leivän virallisten julkaisijoiden pöydästä. Aiheeseen liittyvä moraalinen kädenvääntö oli kovimmillaan viimeistään DVD-kuplan puhjettua vuoden 2007 paikkeilla. 

Laajakaistayhteyksien nopeutuessa alkoi syntyä myös piraattistriimisivustoja, joilla ei ollut enää mitään tekemistä fanikääntämisen kanssa. Niiden ylläpitäjät tarjosivat katsottaviksi muiden fanikääntämiä sarjoja ja käärivät mainosrahat omiin taskuihinsa. Yksi näistä sivustoista oli vuonna 2006 perustettu Crunchyroll.

Crunchyroll vuonna 2006 ja Crunchyroll nykyään.

Crunchyroll sai kuitenkin ison sijoituksen ja käänsi kelkkansa vuoden 2009 alussa lailliseksi firmaksi. Pian se poisti fanikäännökset katalogistaan kokonaan ja alkoi lisensoida ja kääntää sarjoja striimattavaksi samana päivänä kuin ne esitetään Japanissa. Eloon jääneet DVD-julkaisijat seurasivat perässä striimibisnekseen, ja vuosien varrella animeen keskittyneitä striimipalveluita on syntynyt useita lisää - mukaanlukien Hidive ja Wakanim. Tänä päivänä Crunchyroll on maailman menestyksekkäin niche-striimipalvelu, jolla on kaksi miljoonaa maksavaa tilaajaa.

Nykyään käytännössä jokainen animesarja julkaistaan virallisilla tekstityksillä saman tien. Tätä kutsutaan simulcastaamiseksi, ja se on mullistanut animen helpon ja nopean kulutettavuuden myös täällä Euroopassa. Ajatus siitä että levyjulkaisua pitäisi odottaa vuosi - tai että kukaan ylipäätään haluaisi ostaa TV-sarjoja levyille poltettuna - tuntuu nykyään yhä kaukaisemmalta. Viimeistään kesän 2017 jälkeen ei Anime-lehteen arvosteluita kirjoittaessakaan ole enää tarvinnut teeskennellä, että jos sarja ei ole Crunchyrollin lisensoima se on pudonnut syliin taivaasta.

Mutta kun ne viralliset tekstitykset ovat lähes joka sarjasta olemassa, ne on helppo ripata automaattisesti piraattilevitykseen. Näin ollen jokainen virallisesti jossain striimattu animesarja löytyy saman tien torrent-sivustoilta nimen HorribleSubs alta.

Koska tiedostojen lataaminen on nykynuorisolle liian työlästä, muiden työllä loisivat piraattistriimisaitit eivät kuitenkaan ole kadonneet minnekään. Uusia putkahtelee pystyyn kun edellisiä suljetaan, ja kryptovaluuttaa jauhavien mainosten tuotto valuu nykyään kiinalaisen järjestäytyneen rikollisuuden taskuihin. Sen lisäksi isoin ero menneeseen on se, että ne tarjoavat nykyään ripattuja versioita virallisista tekstityksistä, eivät fansubbeja.

Tämän myötä fansubbaaminen on sitten tosiaan käytännössä kuollut sukupuuttoon. Polygonin artikkeli kirjoittaa:

Those amateurs, who translate anime in their spare time and for free, can’t compete with a well-funded and -staffed venture that guarantees access to shows on a strict schedule.

Tämä saa asian kuulostamaan resurssikysymykseltä. Oikeastaan kyse on kuitenkin ihan vain tarpeettomuudesta: miksi vaivautua näkemään mitään vaivaa, kun 99% potentiaalisesta yleisöstä kuitenkin lataa sen ensimmäisenä julkaistavan torrentin – joka on aina HorribleSubsin julkaisema rippi virallisesta julkaisusta?

Tämän vuoksi fansubbaaminen ei ole nykyään enää lainkaan samanlainen kiihkeitä moraalikeskusteluja synnyttävä kuuma peruna kuin kymmenen vuotta sitten. Sen merkitys nykyiselle animepiratismille kun on käytännössä olematon - 99% laittomasta animenkulutuksesta tapahtuu nykyään laittomien striimisivustojen kautta, ja niiden tarjonnasta 99% on rippejä virallisista striimijulkaisuista. Tässä sopassa ne muutamat fansubit ovat niin merkityksetön juttu, että Polygonkaan ei tuossa artikkelissaan näe tarpeelliseksi ottaa kantaa asian laittomuuteen. 

***

Sitä mitä artikkelissa ei sanota on se, miksi jotkut kuitenkin sitten edelleen näkevät vaivaa omien fansubien tekemisen eteen. Aina kun joku fansubtiimi nykyään herää kuolleista, kyse on konkreettiseen tarpeeseen vastaaminen.

Yksi yleisimpiä syitä nykyään on Netflixin lisensoimaksi joutuminen, joka johtaa siihen että virallinen julkaisu nähdään vasta joskus puolen vuoden päästä. Kesällä esitetty Sirius the Jaeger on yksi hyvä esimerkki, tällä viikolla alkanut Kakeguruin kakkoskausi toinen. Sellaisiakin sarjoja on joita ei yksinkertaisesti vain lisensoida, kuten artikkelissakin mainitun Aikatsun kaltaiset lastensarjat, joilla kuitenkin on aikuisfaninsakin.

Käännöslaatu on toinen yleinen kipupiste. Huonosti käännettynä sarja kuin sarja kun tuntuu helposti huonommalta, sekavammalta ja tyhmemmältä kuin se oikeasti on. Suurin osa kuluttajista ei tätä tietenkään tiedosta, vaan syyttää teosta. Siksi onkin omalla tavallaan hyvin surullista, miten englanninkieliset animemediat eivät systemaattisesti ota koskaan minkäänlaista kantaa minkään teoksen julkaisulaatuun. Esimerkiksi keskustellessani Anime News Networkin päätoimittajan kanssa minulle on tullut hyvin selväksi, että hänen mielestään kulttuurimedian tehtävä on arvioida vain teosta itseään, ja että kuluttajansuoja-asiamiehenä toimiminen ja julkaisijoiden kritisoiminen on kokonaan taidekritiikin ulkopuolinen asia.

Hidive.

Tällainen kärjistetty näkemys saattaa toki ehkä pohjata siihen, miten jotkut animen ja mangan länsimaiset kuluttajat ovat aina käyttäneet virallisten julkaisujen kritisointia niiden "huonosta laadusta" tekosyynä piratismin oikeuttamiseen. Milloin on väännetty kättä liian kotouttavista käännösratkaisuista, milloin videonpakkauslaadustaa. Viime aikoina oikealle kallellaan olevat tyypit ovat alkaneet syyttää Crunchyrollia jopa SJW-propagandasta. Jotkut ovat jo valmiiksi päättäneet länsimaisten manga- ja animejulkaisijoiden olevan turhia ja ahneita loisia joita kuuluu boikotoida, ja etsivät sille vain aina uusia tekosyitä.

Toisaalta juuri siksi onkin niin sääli, että julkaisulaadun kritiikkiä ei löydy asiallisemmista suunnista, koska etenkin nykyään kritisoitavaa olisi. WarnerMedian omistukseen siirtynyt Crunchyroll on viime vuosina polkenut kääntäjiensä palkkiot alas, ja laadussa on alkanut olla sen vuoksi välillä pahaakin heittelyä. Levyjulkaisija Sentai Filmworksin omistaman Hidiven laatu taas on aina ollutkin hutera: jos Hidiven lisensoimalle sarjalle sattuu se yksi huono kääntäjä, peli on menetetty.

Näin kävi esimerkiksi viime syksynä esitetylle Revue Starlightille, jonka fanikääntäjää Polygonin artikkelissa haastatellaan. Sen virallinen käännös oli täynnä sarjan tapahtumia vaikeuttavia käännös- ja asiavirheitä – siitä puhumattakaan, että kääntämättä oli jätetty ruudulla näkyviä tekstejä ja joka jaksossa olevien musikaalikohtausten lyriikat. Itsekin jätin siksi Hidiven version katsomatta ja katsoin sarjan vanhanaikaisesti fansubattuna.

Kokonaan oma lukunsa ovat sitten mediajätit Amazon ja Netflix, jotka myöskin ovat viime vuosina työntäneet soppansa animen puolelle. Niiden tekstityslaatu on tunnetusti mitä on, koska ne eivät pidä sitä prioriteettina.

Kokkokun tapauksessa taas minun oli turvauduttava HorribleSubsin torrentteihin ihan vain siksi, että Amazon oli unohtanut laittaa tekstitykset päälle osassa jaksoista. (Sittemmin asia on näemmä korjattu.)

Fanikääntäminen ei tietystikään automaattisesti ole laadultaan korkeampaa. Silloin kun se sitä on, syynä on sama logiikka kuin vaikkapa open source -softan kehittämisessä, Wikipedian ylläpitämisessä tai muissa talkooprojekteissa: ihmiset ovat aina valmiimpia tekemään jotain ilmaiseksi kuin halvalla. Toinen on vapaa-ajan projekti; harrastus, jolla on sosiaalinen ulottuvuus ja jonka lopputuloksen laatu on henkilökohtainen ylpeydenaihe. Toisessa taas mukaan kuvioon tulevat ikävät arkirealiteetit – kuten sen miettiminen, kuinka monta tuntia johonkin viitsii käyttää pelkän ammattiylpeyden vuoksi, jos korvaus pysyy joka tapauksessa samana.

Joka tapauksessa yleinen totuus on vuosien ajan ollut se, että anime- ja mangaharrastajat pitävät fanikäännöksiä usein jollain tavalla parempina kuin virallisia julkaisuja. (Tätä toistellaan usein alan akateemisissa tutkimuksissakin.) Edellämainituista syistä tälle olisi ehkä nykyään tarvetta enemmän kuin koskaan - mutta koska niitä fanikäännöksiä ei animen puolella ole juuri olemassakaan, ihmisillä ei ole kauheasti mihin verrata.

Kaikki eivät toki ole tietoisia siitä, että se ladattu torrentti animejaksosta ei oikeastaan olekaan fanikäännös. Tästä syntyy sitten vähän koomisia tilanteita, kun ihmiset eivät tiedä mitä kuluttavat edes piraattikaman suhteen.

Polygonin artikkelin kommentoija luulee HorribleSubsin rippejä fansubeiksi.

Animen fanikääntäminen saa aina mediassa aina eniten palstatilaa, mutta totta kai fanikääntämistä tehdään myös mangan ja pelien puolella. Mangan puolella ikävä totuus on edelleen se, että fanikäännöksille on kysyntää koska niille on tarvetta. Pohjoisamerikkalaiset kustantajat julkaisevat toki englanniksi sadoittain nimikkeitä, mutta siitä huolimatta 99 % japanilaisesta sarjakuvasta ei koskaan näe päivänvaloa millään muulla kielellä kuin japaniksi. (Jos fanikäännökset laskee mukaan, luku laskee ehkä pari prosenttia.)

Asiaan vaikuttaa toi myös se, että mangan kääntäminen on teknisesti paljon helpompaa ja vähätöisempää kuin animen. Kielitaidon lisäksi tarvitaan vain osaamista Photoshopin käytössä. (Ja jokainen fanikäännettyä mangaa koskaan lukenut varmasti myöntää, että kaikki eivät anna niidenkään puuttumisen häiritä.)

Etenkään tyttöjenmangan kohdalla fanikäännökset eivät ikävä kyllä yleensä tarkoita hyvää laatua. (Takane & Hana).

Pelien fanikääntäminen taas on totta kai teknisesti vielä haastavampaa. Ihan ensimmäisenä seinä tulee vastaan sillä puolella puhtaasti käännettävän tekstin määrän takia.

Esimerkiksi tässä Game Informerin haastattelussa Segan lokalisaatiotiimin Sam Mullen ja Andrew Davis laskevat lonkalta, että vaikka editori tarkistaisi tekstiä 15 000 japanilaismerkin verran päivässä, menisi kolmen miljoonan merkin pituisen pelin tarkistamiseen 11 kuukautta. Yakuza 5:n käsikirjoitus on 2,5 miljoonan merkin pituinen, Persona 5:n taas noin 3,8 miljoonan merkin pituinen.

Ja tässä kyse on siis tosiaan pelkästä käännöksen tarkistamisesta, ei itse kääntämisestä, johon menee toki huomattavasti pitempi aika. Juuri tämän takia isojen pelien käännöstyöt on pakko jakaa isomman tiimin kesken – mikä toisaalta sitten lisää tarvetta käyttää editoria käännöksen yhtenäistämiseksi. Tämän takia saadaan toisinaan sitten Persona 5:n lokalisaation kaltaisia ongelmatapauksia, joissa hahmojen puhetyylit ovat epäyhdenmukaisia ja kieli muutenkin tönkköä.

Persona 5:n käännös.

Tämän vuoksi pelipuolella ei koskaan ole päässyt syntymään samanlaista fanikäännöskulttuuria ja "länsimaiset julkaisijat ovat vain ahneita loisia" -ajatusmaailmaa. Pelien fanikääntäminen on harvinaisempaa ja yhteisöllisempää ja tuppaa keskittymään PC-kulttiteoksiin, kuten vaikkapa bullet hell -sarjaan Touhou tai visual noveleihin kuten Umineko. (Tekstin suuren määrän vuoksi visual novel- ja romaanipuolella on muuten toisinaan käynyt niin, että establisoituneen fanikääntäjän tai -käännöstiimin englanninnosta käytetään lopulta myös virallisesti. Esimerkiksi Uminekoa kääntänyt Witch Hunt -tiimi päätyi ennen pitkää tekemään töitä myös virallisen länsijulkaisun parissa.)

Suurin osa japanilaispeleistä elää kuitenkin konsolipuolella, ja siellä tekniset haasteet ovat rajoittaneet fanikäännökset emulaattoreilla pyöriviin retronimikkeisiin. Tuoreempien pelien suhteen ainoa vaihtoehto on ollut järjestää mm. Operation Rainfallin kaltaisia näkyvyyskampanjoita, joiden tarkoitus on ihan vain lähettää viestiä Japaniin päin: ”Kyllä me ihan oikeasti ollaan kiinnostuneita näistä täälläkin. Eikä tarvitse poistaa sitä mahjong-minipeliäkään tai mitään. Ja kyllä me tiedetään mikä hostess club on.”

Yakuza 4 sai pitää kabarettiklubinsa myös länsimaisessa julkaisussaan, toisin kuin edeltäjänsä.

Ja se on vähän sääli. Tekijänoikeusasiat ovat toki aina oma keskustelunsa, mutta itse olen aina pitänyt olennaisena osana japanilaisesta mediasta keskustelemista sitä, että asioista on olemassa useita vaihtoehtoisia käännöksiä. Japanilaiset teokset kun nyt kuitenkin pitää kääntää, että suurin osa länsimaisista kuluttajista pääsee niistä nauttimaan, ja erilaisia käännösratkaisuja on hyödyllistä päästä vertailemaan.

Mutta jos käännöksiä on vain yksi, kuluttajat ovat täysin sen yhden julkaisijan armoilla. Siksi onkin vähän sääli, että fansubbauskulttuuri on menneisyyttä ja julkaisulaadusta keskusteleminenkin vain vihaisten nettihuutelijoiden alaa. Minun kun on vaikea pitää kuluttajatietoisuuden vähenemistä hyvänä asiana. 

---

Petteri Uusitalo

Kirjoittaja on Anime-lehden päätoimittaja. Häntä ja blogia voi seurata Twitterissä.

---

Edellinen: Kaikki jumalat ovat eläviä jumalia

Seuraava: Ihmisellä on oikeus tuhota luontoa

Kommentit

Käyttäjän Angel of Death kuva
Angel of Death

Vaikka käännöstyön vaihteleva laatu on iso onglelma itselleni suurin syy fansubeihin turvautumiseen on geoblock, Attack on Titan ensimmäistä kautta ei täällä näy, Fairy Tail löytyi kokonaisuudessaan tähän asti, mutta viimeisen kauden alusta näyttää uupuvan yli 100 jaksoa ja monia muita vastaavia esimerkkejä löytyy Oreimosta Kokoro Connectiin.

VPN on toki yksi ratkaisu, mutta jos muistan oikein sen käyttö oli käyttäjäehtojen vastaista, tosin moni kavereista tuntuu käyttävän sitä ilman seurauksia. Blue Ray import on monesti ainoa laillinen keino nähdä taysi sarja täällä pohjolassa. Tosin Blu Ray ei tunnu aina olevan varma nakki myöskään sillä hankkimastani Mirai Nikki Complete Edition boxista puuttui se viimeinen Redial-jakso, joten siinäkin joutui turvaamaan epävirallisiin lähteisiin.

Sitten on tämä japanin televisiosta tuotujen sarjojen tolkuttoman tökerö sensuuri jos sarja sisältää verta tai fanipalvelua, toki premium jäsenelle rollista löytyy muutama sarja sensuroimattomana ja sensuroituja sarjoja ei taida hirveästi olla.

Hidive ja Crunchyroll-tilaus löytyy, mutta usein päädyn katsomaan enemmän fansubeja kuin streameja joista maksan, välillä mietin että onko mitään järkeä edes tilata noita kun katson suurimman osan muualta ilmaiseksi.

Käännöksissä olen törmännyt siihen että fanikääntäjät menevät toisinaan turhankin paljon yksityiskohtiin ja puoli ruutua täyttyy selityksestä mikä esimerkiksi onigiri on ja mikä sen merkitys sekä historia on japanissa, virallinen käännös yleensä kääntää sen taas turhankin tökerösti pullaksi tai donitsiksi.

Nykypäivänä koska omaa agendaa pitää puskea joka tuutista niin sitä löytyy myös eräistä dubeista, Hajimete no Gal omasi ilmeisesti sellaisen dubbauksen joka aiheutti sen verran närää että sarjasta on saatavilla toinenkin dubbaus. Toinen näistä dubeista on kerännyt sen verran suosiota että se ilmeisesti tekee sarjasta paremman kuin se alunperin olikaan, tosin en tiedä kumpi dubbaus se on koska katsoin sen alkuperäiskielellä.

En ihan niele tätä Crunchyrollin SJW-agendaa. Toki, High Guardian Spice vaikuttaa sarjalta jossa tekijätiimi tuntuu olevan reippaasti tärkeämpi asia kuin sarja itse, mutta jos roll oikeasti ajaisi jotain agendaa ei esimerkiksi Keijo, Goblin Slayer tai Shield Hero varmasti löytyisi palvelusta. Oma veikkaus on että roll haluaa poimia katsojia sekä oikealta että vasemmalta vaikka se suututtaisi joitakin molemmilta puolilta.

Käyttäjän Refloni kuva
Refloni

Katson Crunchyrollista ne mitkä voi, mutta niin iso osa sen sarjoista ei näy Suomessa että on pakko katsoa ne kiinalaismafian sivuilta tai jättää kokonaan väliin. Ehkä Adblock estää enimmät louhintaohjelmat.

Fanikäännösten laatu heittelee enemmän kuin virallisten, kaikkihan muistavat vielä All according to keikaku -meemit, mutta viralliset käännökset tökkivät välillä nekin. Esimerkiksi Jojon seikkailussa dialogi on usein tönkköä, polveilevaa ja epäluonnollista, ja samaa asiaa jauhetaan viiteen kertaan - vai johtuukohan tämä alkuperäismateriaalista? Nautin itse napakoista ja asian ytimeen menevistä repliikeistä.

Käyttäjän Petteri Uusitalo kuva
Petteri Uusitalo

Syy siihen miksi Attack on Titanin ensimmäistä kautta ei löydy enää Crunchyrollista on se, että se löytyy nykyään Wakanimista. Näinhän se menee että lisenssit ovat aina väliaikaisia, ja ajan myötä sarjat siirtyilevät striimipalveluiden välillä. Kokoro Connect esimerkiksi löytyy nykyään Hidivesta, mutta Oreimon ensimmäinen kausi näyttäisi tosiaan ikävä kyllä kadonneen maan päältä. Näille ei kuluttaja oikein mitään voi.

Netin puskaradioissa tykätään kovasti keskustella siitä miten viralliset julkaisijat sensuroivat kaikkea mahdollista veriroiskeista JoJo's Bizarre Adventure -hahmojen nimiin, mutta oikea totuushan näissä on se, että esimerkiksi Crunchyroll joutuu menemään sillä mitä annetaan. Jos Japanista päin lähetetään Japanin TV-esitystä varten sensuroitu versio (Terra Formars jne.), niin sitä on pakko käyttää. Ja jos Japanista päin käsketään muuttamaan hahmojen nimiä tekijänoikeussyistä, niin pahahan siihen on sanoa vastaan.

Henkkoht en kauheasti tykkää tuosta ajattelumaailman "viralliset käännökset lokalisoivat onigirit donitseiksi ja fanikäännökset käyttävät TL noteja" toistelusta, koska se ei ole ollut totta vuosiin. Nykyäänhän homma menee nimenomaan niin päin, että viralliset käännökset pyrkivät olemaan mahdollisimman "autenttisia" koska sitä kuluttajat haluavat, kun taas liberaaleja ja lokalisoivia ratkaisuja löytyy nimenomaan fanikäännösten puolelta. Mutta kuten muutkin ovat huomioineet, tätähän ei välttämättä tiedä jos luulee HorribleSubsin torrenttien olevan fansubbeja...

Jenkkidubeista en usko kenenkään Atlantin tällä puolella välittävän, joten ne voinee jättää omaan arvoonsa. Mutta sen kyllä sanon, että jos jotain pitää katsoa laittomasti, niin rehellinen torrentoiminen on paljon pienempi paha kuin mafiastriimisaitit.

Käyttäjän Angel of Death kuva
Angel of Death
Lainaus Petteri Uusitalo

Henkkoht en kauheasti tykkää tuosta ajattelumaailman "viralliset käännökset lokalisoivat onigirit donitseiksi ja fanikäännökset käyttävät TL noteja" toistelusta, koska se ei ole ollut totta vuosiin. Nykyäänhän homma menee nimenomaan niin päin, että [i]viralliset[/i] käännökset pyrkivät olemaan mahdollisimman "autenttisia" koska sitä kuluttajat haluavat, kun taas liberaaleja ja lokalisoivia ratkaisuja löytyy nimenomaan fanikäännösten puolelta. Mutta kuten [url="https://twitter.com/Daiz42/status/1072897271380041728"][b]muutkin ovat huomioineet,[/b][/url] tätähän ei välttämättä tiedä jos luulee HorribleSubsin torrenttien olevan fansubbeja...

Jenkkidubeista en usko kenenkään Atlantin tällä puolella välittävän, joten ne voinee jättää omaan arvoonsa. Mutta sen kyllä sanon, että jos jotain pitää katsoa laittomasti, niin rehellinen torrentoiminen on paljon pienempi paha kuin mafiastriimisaitit.

Virallisista käännöksistä sen verran että tuosta fansubien nykytilasta ei ole paljon tietoa koska on tullut keskityttyä hiukan enemmän pelaamiseen kuin animeen ja anime on tullut katsottua enemmän virallista tietä koska moni epävirallinen striimi on kikkaillut niin ettei videot käynnisty tai kuva näy jos addblock on päällä, jos addblock on poissa ruutu on täynnä kiinalaisten f2p hentaipelien mainoksia, tosin nuo ei näy jos fullscreen on päällä, mutta silti on tuntunut turvallisemmalta jättää väliin noilta sivulta striimailu.

Kuitenkin niinkin tuore tapaus kuin Xenoblade Chronicles 2 käänsi onigirit dumplingeiksi, joka on pikaisen googlehaun perusteella enemmänkin kiinalaisten ruokaa, joten kyllä tuollaista käännöstyötä ainakin pelipuolella jonkin verran vielä löytyy.

Käyttäjän Boblick kuva
Boblick

Vähän offtopic, mutta olen kyllä jo jonkin aikaa ihmetellyt, että missä hitossa se Attack on Titanin kakkoskausi viipyy. Katsoin sen muistaakseni Netflixistä(?) ja oletin myös kakkoskauden sinne ilmaantuvan (tosin ykköskausikaan ei siellä enää ole). Nyt sitten tämän jutun myötä huomasinkin, että siinähän mennään jo kolmoskaudessa. No, nyt sitten onkin katsottavaa tiedossa.

Käyttäjän Petteri Uusitalo kuva
Petteri Uusitalo

Pelit toki ovat vähän oma asiansa tässä suhteessa, koska niiden on taloudellisista syistä auettava myös Japanista vähemmän tietävälle yleisölle. Joskin kuten tässä haastattelussa mainitaankin, yleisön tietoisuus on kyllä ajan myötä parantunut:

Lainaus

So if I drop like "Kiryuu-chan," you already know, like, okay -chan, that's a thing that's a term of endearment, I get that. And that's kind of common knowledge now. But if you asked a young pop culture consumer in 2004 what's different between -san, -chan, -kun, and -sama, they'd be like "What the f–what is that?" But now I bet you most people could probably at least take a crack at it, right? So there's just a cultural kind of intake where people are just a little bit more primed to receive the quirky stuff that Japanese people are making for themselves in a way that was just not there 15 years ago.

Hämmentävä ratkaisu tuo kyllä on. "Onigiri" kun on kuitenkin kautta historian käännetty yleensä "rice ball" jos se jotenkin on pitänyt kääntää, ja "dumpling" taas on ihan eri sapuskansa...

Käyttäjän Kiwikid kuva
Kiwikid

On kyllä mielenkiintoinen aihe, tiedätkö mitään paikallisia somepalveluita joissa olisi lisää keskustelua aiheesta?