Idän lumo: Älkää sanoko sitä "animetissiholokaustiksi" / Blogit / www.pelaajalehti.com

Idän lumo: Älkää sanoko sitä "animetissiholokaustiksi"

20.05.2018 // Kirjoittanut: Petteri Uusitalo
22
Idän lumo: Älkää sanoko sitä "animetissiholokaustiksi"

Steam päätti tällä viikolla alkaa siivota kauppaansa kaikista japanilaistyylistä piirrosgrafiikkaa käyttävistä peleistä, joissa näkyy paljaita naishahmojen nännejä. Lisää voi lukea Kotakusta, TechRaptoristaRock Paper Shotgunista tai USgamerista.

Lukuisat kehittäjät alkoivat perjantaina saada Valvelta sähköposteja, joissa ilmoitettiin että heillä on kaksi viikkoa aikaa poistaa peleistään ”pornografiset kuvaukset”, tai pelit poistetaan myynnistä. Vaatimuksia ovat saaneet mm. sellaiset pikkutuhmailut kuin Mutiny!!, HuniePop, Roommates, Karmasutra ja Tropical Liquor. Suurin osa näistä on ollut myynnissä jo pitkään, monet useita vuosia. Joukossa on sekä visual noveleja että puzzlepelejä - olennainen yhdistävä tekijä tuntuu oleva japanilaistyylinen 2D-piirrosgrafiikka.

Kindred Spirits on the Roof kertoo lesbokoulutyttökummituksista.

Hämmentävin tapaus on kuitenkin MangaGamerin julkaisema tyttörakkausteemainen visual novel Kindred Spirits on the Roof, jonka julkaisija MangaGamer sai myös samanlaisen viestin. Pelin Steam-julkaisu vuonna 2016 oli nimittäin laajasti otsikoissa, ja sitä pidettiin merkkinä siitä, että Valven suhtautuminen erotiikkaan oli lientymässä. (Olkoonkin, että sen seksikohtauksissa ei tosiaan näkynyt mitään nännejä kummempaa.)

MangaGamer tähdentää, että se hyväksytti pelin jokaisen CG:n erikseen Valvella varmistuakseen siitä, että myös nämä olivat samaa mieltä siitä että sen sisältö ei rikkonut sisältösääntöjä. Blogipostauksessa se kertoo:

We went to great pains to run the game’s content by Valve representatives––including sending along every potentially questionable graphical asset along with advanced builds of the title––to ensure that that feeling was mutual. The game would have never appeared on the platform if we had not confirmed with Valve representatives that they did not feel the content was pornographic and was appropriate for the platform.

Despite our best efforts to respect both the letter and spirit of Valve’s content guidelines as we were made to understand them, we are wholly in the dark with this latest apparent shift in policy as no clear guidelines or standards have been provided. We will seek to negotiate with Valve to keep Kindred Spirits as-is on the Steam Store to the best of our ability, but failing that we still require guidelines to modify the title and future titles to fit these new, apparently stricter standards.

Kyse tosiaan ilmeisesti on jonkinlaisesta uudesta käytännöstä – mutta sellaisesta, josta on päätetty ilmoittaa julkaisijoille vain poistouhkauksen muodossa. Yhteydenotot tuntuvat itse asiassa jopa esittävän asian niin kuin sisältö olisi varkaudella ja viekkaudella livautettu tarkastuksen ohi.

Valven viesti MangaGamerille ei ole erityisen monisanainen sen suhteen, mikä pelissä rikkoo sääntöjä.

Lisäksi myllykirjeet tuntuvat olevan vain useampia kuukausia jatkuneen prosessin tuorein käänne. Kuten mainitsin jo tässä tekstissä, MangaGamerin uudempi julkaisu A Kiss For the Petals: Maidens of Michael poistettiin huhtikuussa myynnistä ilman ennakkovaroitusta. Lisäksi muutamatkin pikkukehittäjät ovat nurisseet Twitterissä, miten Valve on viime aikoina laittanut heidät poistamaan peleistään jopa puhtaan dialogimuotoiset seksivitsit, ennen kuin ne on suostuttu laskemaan seulasta läpi.

Kirjoitin jo tuossa edellisessä tekstissä pitemmän kaavan kautta, miten Steamin sisältösäännöt ovat salaperäinen yllätysboksi, jossa se mikä lasketaan ”pornografiseksi” tuntuu riippuvan kuun asennosta, vuorovetten liikkeistä ja kulloinkin vuorossa olevan arvioijan henkilökohtaisesta mausta. Valve kun ei ole koskaan antanut minkäänlaisia selkeitä, julkisia sääntöjä siitä mikä on sallittua ja mikä ei, vaan on varannut itselleen muuttaa tulkintaa milloin tahansa.

Kenties pysyviä ohjenuoria ei edes voisikaan olla - Valve on kuuluisa litteästä organisaatiostaan, mikä käytännössä tarkoittaa sitä että kukaan ei oikeastaan ole vastuussa kenellekään.

Kenties Valven litteä organisaatio johtaa sittenkin "uskomattomaan epäammattimaisuuteen" joissain asioissa?

Valve ei ole myöskään mikään kaikkein avoin kommunikoija: tässäkin tapauksessa se että ongelma ovat nimenomaan ne nännit on puhtaasti yhteisön arvailun tulosta, koska varoituksissa asiaa ei ole mitenkään tarkennettu. Suurin ongelma on sääntöihin liittyvä läpinäkymättömyys ja ennalta-arvaamattomuus – ja näemmä tästä eteenpäin myös pelko siitä, että ennalta sovittua sääntöjen tulkintaa saatetaan milloin tahansa muuttaa jälkikäteen.

Kyse on pienistä kustantajista, joten uhkavaikutus on selkeä. Mikäpä olisi hauskempaa kuin herätä joka aamu epätietoisena siitä, onko alan suurin toimija juuri tänään päättänyt bannata koko sen alan jolla työskentelet.

Tuhannen taalan kysymys kuuluu: mitä hyötyä aikuissisältövaroituksesta ylipäätään on, jos sen takana ei saa olla sen kummempaa sisältöä kuin muuallakaan?

Koska Valve on hiljaa, ilmassa pyörii lukuisia teorioita siitä, mistä on kyse.

Kenties nuotan kiristäminen liittyy tuoreeseen Steam Link -sovellukseen, jonka myötä Steam-pelejä voi pelata iOS- ja Android-laitteiden kautta. Jotkut ovat puhuneet, että kyseessä olisi hätäinen reaktio joko Yhdysvaltojen tai EU:n uuteen lainsäädäntöön. Kunniaa asiasta on ottanut itselleen myös uskonnollistaustainen pornonvastainen organisaatio National Center on Sexual Exploitation, joka kuulemma järjesti hiljan ”ruohonjuurikampanjan” asian tiimoilta. Jotkut ovat jopa epäilleet, että viestit on lähettänyt jonkinlainen käyttäjäilmoituksia valvova automaatio.

Kukapa tietää? Kuten aiemmin kirjoitin: kun amerikkalaiset kieltävät seksin kaikilta, on oikeastaan yhdentekevää missä päin ketjua paine on.

National Center on Sexual Exploitation -järjestö on sitä mieltä, että kaikki seksuaalinen viihde kouluttaa nuorisosta seksuaalirikollisia.

Fakta kuitenkin on, että nännit ovat selvästi Valvelle OK realistista grafiikkaa käyttävissä peleissä, jollaisia Steam on pullollaan – Witcher 3:sta Dragon Ageen ja Grand Theft Auto V:een. Eli 3D-renderöidyt rinnat ovat OK, mutta käsinpiirretyt 2D-rinnat eivät. Tämän lähestymistavan kaksinaismoralismi on varmaan ilmiselvää kaikille, joten ei siitä sen enempää.

Tällaisissa jutuissa on aina se ikävä puoli, että valtavirtaisempi yleisö suhtautuu niihin sillä perinteisellä vähättelevällä huvittuneisuudella - kuka muu nyt piirroshahmoista välittäisi kuin lapset, joten sama kai ne on kieltää. Tässä eivät kauheasti auta joidenkin - etenkin HuniePopin vähän huonomaineisen kehittäjän - ympäriinsä heittelemät vitsikkäät termit ja hashtagit "waifuholocaust" ja "anime titty holocaust", joista toinen pääsi Motherboardissa ihan otsikkoonkin asti. Sellaiset eivät auta saamaan asialle sen vaatimaa vakavaa suhtautumista.

Mutta tietenkään tässä ei ole oikeastaan kyse rinnoista, vaan silmistä. Niistä isoista silmistä, joista kirjoitin jo viimeksi ja jotka ihmisten mielestä saavat hahmot näyttämään niin alaikäisiltä, että niiden rinnat ovat enemmän kieltämisen arvoisia kuin realistisempien hahmojen rinnat.

Joten puhutaanpa niistä silmistä sitten. Ja alaikäisyydestä.

***

Erinäisiä vuosia sitten Otaku Lounge -blogin pitäjä kirjoitti postaussarjaa nimeltä Watson Watches. Sen idea oli, että kirjoittaja laittoi animesta mitään tietämättömän kaverinsa katsomaan erinäisiä animesarjoja ja haastatteli sitten tätä siitä, mitä mieltä hän niistä oli.

Erään kerran Watson oli katsonut lukion uimajoukkueesta kertovan Free!:n neljä ensimmäistä jaksoa. Hän oli pitänyt sitä varsin hyvänä sarjana, ja mainitsi ohimennen että tällaista implisiittistä pedofiliaahan animessa tosiaan usein on.

Free!

Tässä vaiheessa japanilaiseen hahmokulttuuriin tottunut joutuu vilkaisemaan tekstiä toisenkin kerran. Kyllähän Free!:n hahmot tosiaan lukiolaisia ovat, ja näin ollen alaikäisiä. Mutta harvemmin sitä tulee yhdistäneeksi toisiinsa sanoja ”lukiolainen” ja ”pedofilia”, koska… eiväthän lukiolaiset ole esipuberteettisiä. Ainakaan sellaiset jotka on piirretty tuon näköisiksi.

Mutta toisaalta ei pelkkää ulkonäköäkään voi käyttää sen mittaamiseen, mitä hahmoja on soveliasta seksualisoida ja mitä ei. Syyt ovat ilmeiset - siinä ei ole mitään järkeä.

Toinen näistä hahmoista on 17-vuotias lukiolainen ja toinen 25-vuotias työssäkäyvä aikuinen. Kummasta on enemmän väärin piirtää pornografisia omakustannesarjakuvia?

Tämän vuoksi ajatus fiktiivisten hahmojen iästä tuntuu siis ylipäätään jollain tavalla abstraktilta, filosofiselta pyörittelyltä – etenkin, koska käytännössä noin 90 % kaikista anime- ja mangahahmoista on kuitenkin joka tapauksessa lukiolaisia. Ja silloin kuin eivät ole, visuaalinen ero ei ole yleensä ihan kauhean iso. Hahmojen puoleensavetävyyden ja hyvännäköisyyden määrittämiseen yksinkertaisesti käytetään eri mittareita kuin realistisuutta tavoittelevassa piirrosjäljessä.

Se onko hahmo ”alaikäinen” vai ei on ylipäätään kyseenalainen mittari. Alaikäisyyteen nimittäin liittyy sellaisiakin kulttuurieroja, joita ei välttämättä tulisi ajatelleeksi.

***

Olet saattanut kuulla jossain sellaisen väitteen, että Japanissa suhtaudutaan kasuaalisti alaikäisten seksualisoimiseen siksi, että seksin suojaikäraja on 13. Se ei oikeastaan ole totta – jokainen yksittäinen prefektuuri on säätänyt erikseen korkeamman ikärajan, joka on vähintään 16 (kuten Suomessakin).

Sen sijaan isompi merkitys on sillä, että täysi-ikäisyyden raja on Japanissa 20 vuotta. (Vielä toistaiseksi – ikää ollaan laskemassa kahdeksaantoista vuoteen 2022 mennessä. Äänestysikärajaa laskettiin kahdeksaantoista vuonna 2016, mutta sitäkin vastustettiin pitkään.)

Alle 20-vuotiaat eivät siis saa koskea alkoholiin eivätkä tupakkaan, ja he ovat vanhempiensa holhouksen alaisia. Avioliiton ikäraja on kuitenkin alempi: miehille 18, naisille 16. "Alaikäiset" saavat siis mennä naimisiin, vaikka siihen tarvitaankin tietysti vanhempien lupa. Kenenkään mielestä tuskin myöskään on erityisen kummallista, että alle 20-vuotiaat saattavat harrastaa seksiä.

Tyttöjen romanssimangassa P & JK 16-vuotias Kako ja 23-vuotias Sagano rakastuvat. Poliisille olisi tietysti täysin sopimatonta seurustella lukiolaisen kanssa, joten he osoittavat yhteiskunnalle olevansa vakavissaan menemällä saman tien naimisiin.

Kun tämän ottaa huomioon, ”alaikäisten kuvaaminen seksuaalisessa valossa” onkin yhtäkkiä paljon hämärämpi käsite. 18 vuoden ikää ei pidetä minään maagisena rajana – sekä 19-vuotiaat että 17-vuotiaat ovat ihan yhtä alaikäisiä. Esimerkiksi rikosuutisissa saatetaan puhua vaikkapa ”19-vuotiaasta tytöstä”, mikä suomalaiselle aiheuttaa aina vähän hämmentävän fiiliksen.

Kun sitten poistuu tästä kuplasta ja lukee uutiskommentteja, joiden mukaan Kindred Spirits on the Roof on pedofilinen peli koska se kertoo lukiolaisista, olo on väistämättä hämmentynyt. Vielä hämmentävämpää se on, jos on viettänyt omat yläasteaikansa esimerkiksi Harry Potter -fanficcejä lukien.

Piirroshahmoihin tottumattomien mielestä asia on hyvin yksinkertainen: piirroshahmot eivät näytä riittävän aikuisilta, ja alaikäisten esittäminen seksuaalisessa valossa on yksiselitteisen väärin.

Konkreettinen käsikirjoituspohjainen alaikäisyys on yksi asia, visuaalinen tyyli taas toinen. Monet kuitenkin ovat tunnetusti sitä mieltä, että kaikki japanilaistyyliset piirroshahmot ”näyttävät alaikäisiltä”, vaikka teos itse väittäisikin muuta.

Kun puhuu japanilaisesta hahmodesigntyylistä siihen tottumattomien kanssa, eteen tulee todennäköisesti väistämättä aina sama ihmetyksenaihe: ”Miksi ihmeessä hyvännäköisen naisen vartaloon on pitänyt pultata lapsen pää?” Vaihtoehtoinen ihmetyksenaihe on se, miksi lapselle on pitänyt piirtää niin seksikäs vartalo – tämä tuli huomattua sen aiemman kirjoituksen kommenteissa.

Nämä kaksi näkemystä ovat saman kolikon kaksi eri puolta, mutta ne molemmat kumpuavat tottumuksesta realistiseen hahmodesigntyyliin, jossa on mahdollisimman vähän tyylittelyä. Kaikki siitä poikkeava tyylittely – sanotaan paremman sanan puutteessa vaikkapa ”piirroshahmomaisuus” – tulkitaan herkästi lastenviihteen linssin kautta, mikä ilmeisesti aiheuttaa epämiellyttävän dissonanssin.

Bayonetta.

Ja jos lähestymiskulma on tämä, on yllättävän vaikea piirtää minkäänlaista tyyliteltyä hahmoa joka voisi olla seksikäs ilman että joidenkin ihmisten mielestä lipsutaan pedofilia-alueelle. Ainoa asia joka tuntuu suojaavan tältä on mahdollisimman pieni pää – kuten vaikkapa Bayonettan nimihahmolla, joka tunnetusti on vähän naurettavan yhdeksän pään korkuinen.

Suurin osa anime- ja mangahahmoista on kuitenkin piirretty täysin erilaisella rekisterillä, enemmänkin söpöyttä korostaen – ja tähän kuuluu aina jossain määrin iso pää ja isot silmät. Mutta jos lähestymiskulma on se, että nimenomaan ne asiat jotka tekevät animesta animen näköistä tekevät hahmoista samalla ”lapsen näköisiä”, jokainen jossain määrin seksikäs hahmo varmaan näyttää jollain tavalla väärältä.

Pohjimmiltaan kyse on siitä, että jos asettaa vierekkäin länsimaistyylisen realistisen 3D-hahmon ja japanilaistyylisen ei-realistisen 2D-hahmon, realistiseen tyyliin tottuneen mielestä toinen hahmoista on seksikäs nainen ja toinen taas omituisen näköinen uncanny valley -kummajainen. Ei-realistiseen tyyliin tottuneen mielestä taas nimenomaan se toinen hahmo on seksikäs nainen ja toinen uncanny valley -kummajainen.

Fate/Grand Orderin Scáthach on irlantilainen mytologinen hahmo, joten hänellä ei varsinaisesti ole minkäänlaista ikää.

Scáthachilla tässä on leveät lanteet ja isot rinnat. Sen lisäksi hänellä on iso pää ja isot silmät. Riippuu sataprosenttisesti katsojan omasta tottumuksesta, tulkitseeko hahmon ”aikuiseksi jolla on lapsekkaat kasvot” vai ”lapseksi jolla on aikuismainen vartalo”. Veikkaan kuitenkin että jos piirtäjältä itseltään kysyttäisiin, hän ajattelisi piirtäneensä "sopivan ikäisen" seksikkään hahmon.

Kyseessä kuitenkin on piirroshahmo, eikä piirtäjä itsekään ole välttämättä miettinyt asiaa sen tarkemmin – onpahan vain piirtänyt sellaisen perusseksikkään hahmon kuin mihin on tottunut. Animehahmon näköisen hahmon. Asiaa tarvitsee miettiä tarkemmin vasta siinä vaiheessa, kun osan hahmoista olisi tarkoitus näyttää vanhemmilta ja osan nuoremmilta.

Mielipiteessä ”kaikki animehahmot näyttävät alaikäisiltä” isoin kulttuuriero on siinä, miten tärkeänä hahmon iän mittarina pitää nimenomaan sen kasvoja. Japanilaisessa viihteessä on tottunut siihen, että tyylittelyn vahvuudesta johtuen naamasta voi päätellä hyvin vähän – paitsi suhteessa sarjan muihin hahmoihin – joten päätelmät on tehtävä enemmänkin vartalosta ja sosiaalisesta kontekstista. (Esimerkiksi siitä, käyttääkö hahmo yläasteen vai lukion koulupukua, vai ei enää koulupukua lainkaan, mikä kertoo yliopistoikäisyydestä.)

HuniePopin Kyu on 384 vuotta vanha keiju. Se pitääkö häntä "alaikäisen" näköisenä vai ei on puhtaasti kiinni siitä, onko tottunut siihen että hahmon kasvot voivat näyttää tältä vaikka se ei olisikaan alaikäinen.

Kun on tottunut tällaiseen, kurvikkaita hahmoja on vaikea mieltää ”alaikäisen näköiksi” – etenkin kun niitä vertaa sellaisiin hahmoihin, jotka on tarkoituksella piirretty alaikäisen näköisiksi. Sellaisiakin nimittäin löytyy.

”Tavallisen” anime-estetiikan erottaa aika helposti sellaisista piirroksista, joissa on tarkoitus tavoitella nimenomaan pedofiilisiä, esipuberteettisia vivahteita. Tämäntyylinen erotisointi on – loogisesti – kaikkea muuta kuin isoja rintoja ja leveitä lanteita. Esimerkiksi Littlewitch Romanesquen ja Eiyuu Senkin art director Ashito Oyarin piirroksista haistaa tekijän mieltymykset kauas, vaikka hahmot olisivat täysin vaatetettujakin.

Tällaiseen hahmodesigntyyliin kuuluvat haavoittuvaisen näköiset isot otsat, tarkoituksellisen kurvittomat, pötkylän muotoiset tai ylöspäinsuippenevat vartalot, kapeat hartiat, ohuet raajat ja mahdollisesti myös näkyvät kylkiluut. Ja kuten äsken mainitsin, vaatteilla on iso osa hahmon iän määrittämisessä – tässä tapauksessa olennaisimmat propit ovat laatikkomainen ala-asteen koulureppu, nokkahuilulla tai ilman, ja toisinaan myös hakaneulalla kiinnitetty nimilappu rintapielessä.

Tämä on huomattavan vähemmän valtavirtaisempaa kuin se ihan tavallinen japanilaistyylinen hahmodesigntyyli, kuten voi kuvitella.

The Key To Home ei sisällä minkäänlaista seksuaalista sisältöä, mutta kyllähän sen näkee että hahmot ovat nimenomaan esipuberteettisella tavalla seksualisoituja. Valve oli aikoinaan samaa mieltä, vaikka kukaan siellä tuskin osasi selittää miksi.

Mikäli se yhtään lohduttaa, ennen vanhaan Japanissakin suhtauduttiin tähän asiaan vähän eri tavalla. Kun sana ”lolicon” eli lolitakompleksi aikoinaan syntyi, sitä käytettiin alun perin nimenomaan sellaisista hahmoista, joissa söpöt, tyttöjenmangamaiset kasvot yhdistyivät seksikkäseen aikuiseen vartaloon.

80-luvun lopulla lolicon-hahmoksi kutsuttiin esimerkiksi Bubblegum Crisisin Neneä, joka 18-vuotiaana oli sarjan päähenkilöistä nuorin ja söpöin. Ja kun Oh! My Goddess vuonna 1988 alkoi, sen sankaritar Belldandya kutsuttiin niin ikään sellaiseksi. Nykyään tämä tuntuisi harvinaisen absurdilta, koska sana "lolicon" mielletään nykyään tarkoittamaan nimenomaan niitä esipuberteettisen näköisiä hahmoja.

Nene on oikeassa reunassa.

Vuosien vieriessä animen hahmodesigntyyli on nimittäin muuttunut, hiljalleen ja yksi hittisarja kerrallaan. 80-luvulla animeteollisuutta hallitsi Macrossista kuulun hahmosuunnittelija Haruhiko Mikimoton tyyli, koska kaikki halusivat matkia menestyjää. 2000-luvulla alaa taas on alkanut yhä enemmän hallita K-ON!:illa mainetta keränneen Yukiko Horiguchin käsialaa muistuttava tyyli.

Isoista silmistä ja suurista, leveänaamaisista päistä tuli 90-luvun edetessä yhä arkipäiväisempi tyyli. Se mitä ennen vanhaan kutsuttiin "loliconiksi" on nyt ihan vain sitä miltä kaikki anime ja pelit näyttävät – isommin kohdeyleisöön katsomatta. Näin se maailma muuttuu.

***

Tässä muutama tunti sitten viestejä saaneet kehittäjät alkoivat kertoa saaneensa Valvelta uuden viestin, jossa pyydettiin jättämään kahden viikon aikaraja huomiotta, pahoiteltiin aiheutunutta hämmennystä ja kerrottiin, että pelit otetaan uudelleen tarkasteluun.

Tilanne on edelleen käynnissä, mutta parhaimmassa tapauksessa kyseessä tosiaan oli se, että report-namiskan hakkaamiskampanja sai jonkin algoritmin lähettämään automaattisia varoitusviestejä. (Muistatteko kun puhuin tuolla aiemmin "uskomattomasta epäammattimaisuudesta"?)

Mikäli näin on, tällä kertaa selvittiin kenties säikähdyksellä. Mutta tästä huolimatta on paha kieltää sitä vaikutusta, joka pelkällä säikähdykselläkin on.

Eihän Steamillä tietenkään mitään monopolia pelien myymiseen ole - on Fakku Games, on itch.io, on Jast USA, on Nutaku. Melkeinpä jokainen niistä onkin tarttunut tilaisuuteen ja mainostanut itseään liberaalina kauppapaikkana, jossa seksi ja isot silmät eivät ole kielletty yhdistelmä.

Kokonaan eri asia sitten on, tahtooko kevyesti eroottisen pelin tekijä leimatua sillä, että sen teosta myydään "pornopelisivustolla". Sen kautta voi heittää hyvästit isommalle medianäkyvyydelle.

Steamilla on kuitenkin niin sanottu pehmeä monopoli. Muut kaupat eivät yhteenlaskettunakaan muodosta minkäänlaista realistista vaihtoehtoa käyttäjien määrän ja potentiaalisten ostajien suhteen. Jos pelin myynneistä 80 % tulee Steamistä vaikka sitä myytäisiinkin myös muissa palveluissa, ja on olemassa riski että Steam potkaisee pelin ulos, uskalletaanko peliä tehdä lainkaan? Steamin vuodesta toiseen tuuliviireilevät käytännöt muodostavat pelkovaikutuksen, joka lamauttaa nimenomaan pienet kehittäjät ja julkaisijat.

Suurin osa nootin saaneista peleistä on länsimaista tuotantoa, joiden tekijät vain ovat toteuttaneet pelinsä japanilaistyylisellä grafiikalla koska pitävät siitä. Mutta A Kiss For the Petalsin ja Kindred Spirits on the Roofin joutuminen tulilinjalle muistuttaa myös toisesta ikävästä totuudesta: pelkovaikutus ei haittaa pelkästään länsimaisia pelejä, vaan myös japanilaisten pelien virallisia länsimaisia julkaisuja. Steamilla on ollut iso merkitys siihen että japanilaisia visual noveleja nykyään ylipäätään julkaistaan englanniksi, eikä niitä tarvitse enää kuluttaa fanikäännettyjen Let's Play -foorumiketjujen muodossa tai Windowsin järjestelmärekisteriä puukottamalla jotta käännöspatchi toimisi, toisin kuin takavuosina.

Ja harva asia korpeaa japanilaisen median kuluttajaa yhtä pahasti kuin se, että amerikkalaisen firman moraalikäsitykset haittaavat taas kerran oman harrastuksen - ja myönnettäköön, minun tapauksessani myös ammatin - laillisten mahdollisuuksien renessanssia. 

---

Petteri Uusitalo

Kirjoittaja on Anime-lehden päätoimittaja. Häntä ja blogia voi seurata Twitterissä.

---

Edellinen: Entä jos esineellistäminen ei olekaan väärin?

Seuraava: Kuinka Netflix pilaa animen

Kommentit

Käyttäjän Petteri Uusitalo kuva
Petteri Uusitalo

Mikä oli todistettava.

Mutta juu, kyllähän sitä hullumpiakin esimerkkejä löytyy.

Käyttäjän Angel of Death kuva
Angel of Death
Lainaus Petteri Uusitalo

[b]Angel of Death:[/b] No jaa, miten sen nyt ottaa. Silloin 2007 kun Subtv esitti Fullmetal Alchemistia sunnuntaiaamuisin moni nuorempi vastusti asiaa verisesti, koska heidän mielestään heidän synkkä ja aikuinen sarjansa tahriintui siitä että sitä esitettiin lastensarjojen joukossa. Mutta onhan se aika leimallisesti kaikille soveltuva sarja kuitenkin, vaikka välillä vähän veri roiskuukin. Ei sitä Japanissakaan esitetty missään keskellä yötä, vaan kuudelta illalla.

Ei itselläni mitään sen esittämistä vastaan ollut ja olen samaa mieltä että tätä olisi voitu esittää vaikka tuossa kello kuuden ohjelmapaikalla, mutta arvelin mielessäni että kontrasti on melkoinen jos tällaista esitetään Taotao, Nalle Puh, Ankronikka -tason animaatioiden välissä. Muistaakseni sub ylireagoi rajusti ja sitä esitettiin myöhemmin kello 2-3 aamuyöstä maanantaina.

Lainaus Petteri Uusitalo

Tuo VHS-seikkailujesi kohde oli joko Urotsukidoji III tai Adventure Duo, jotka Castle Communications julkaisi Suomessa 1997 ja 1998. Ne tosiaan ovat kuuluisia siitä että monissa kaupoissa ne hyllytettiin kylmiltään muiden piirrettyjen viereen, koska eihän kaupoissa tuohon aikaan kenenkään työntekijän päähän pälkähtänytkään se mahdollisuus että ne eivät sinne ehkä kuulu. Tuskinpa kukaan pysähtyi lukemaan niitä takakansitekstejä, joissa luvattiin "eroottisia seikkailuja" ja "riettaita orgioita" K16-lätkällä varustettuna.

Ei ollut ihan noin kovaa kamaa vaan pysyi vielä jopa ihan animen puolella menemättä hentaiksi, tosin itse väittäisin tätä poikkeuksellisen paljon seksuaalista latausta sisältäneeksi animeksi, anime oli Wicked City (Youjuu Toshi). Urotsukidojista tuli mieleeni että kauan sitten eräs kaverini sanoi nähneensä sitä myynnissä Anttilassa, lasten osastolla tietenkin.

Käyttäjän Petteri Uusitalo kuva
Petteri Uusitalo

Esitysajat ovat aina vähän jännä keskustelunaihe. Joku voisi sanoa että esimerkiksi arkiaamut ovat perheen pienimpien suhteen yhtä hasardi esitysaika kuin viikonloppuaamut, mutta niinpä vain Nelonen esitti vuosina 1998-1999 siinä slotissa mm. Extreme Ghostbustersia, joka oli vähintään yhtä rankkaa kamaa kuin Fullmetal Alchemist.

Wicked City onkin Yoshiaki Kawajirin kuuluisimpia ohjaustöitä – komeasti toteutettu, toimintakohtauksiltaan vauhdikas ja onnistuneen seksikäs. (Toisin kuin vaikkapa sen suosion myötä tehty Demon City Shinjuku, joka on ihan vain tylsä.) Juoneltaan sitä ei toki voi kehua, niin kuin ei noita 80-luvulla visuaalinen toteutus edellä tehtyjä "aikuisia" rankistelupläjäyksiä yleensä muutenkaan. Kannen perusteella näytti olevan K16-leimattu sekin.

Kawajiri oli vissiin näillä elokuvillaan melko lailla yksinään vastuussa siitä, että animen maine oli 90-luvulla täällä lännessä sellainen kuin oli. Anime-lehdessä oli muuten jokin aika sitten hänen uraansa käsittelevä historiikki, numerossa 2/2017.

Käyttäjän Gamer86 kuva
Gamer86

Darkstalkers ;)

Käyttäjän Kertsu kuva
Kertsu
Lainaus Petteri Uusitalo

Mikä oli todistettava.

Mutta juu, kyllähän sitä [url="http://knowyourmeme.com/photos/1316226-tumblr"][b]hullumpiakin esimerkkejä[/b][/url] löytyy.

O.o Eli Doug Hutchison ja eräs suomalainen iskelmälaulaja ovat siis pedofiilejä, lol.

Käyttäjän Agathon kuva
Agathon

Mun mielestä on aika väkisin väännettyä tämä, et jollain tavalla pitää puolustaa sitä, että 12-vuotiaan näköinen hahmo "on oikeasti 200-vuotias keiju". Itsellenihän on se ihan sama mitä ihmiset pelaavat, mutta on aika kaukaa haettua rinnastaa jotain GTA V:n 3d-tissejä noihin alaikäisiltä näyttäviin animufantasiahahmoihin ja ruveta puhumaan siinä samassa jostain kaksoisstandardeista. Toisekseen kommentit tyylin "turhankin vierasta saitin keskimääräiselle lukijalle" joita Petteri tykkää suoltaa, on erittäin hienoja siinä mielessä, että tykkää asettaa itsensä korokkeelle ja täten julistaa, että kyllä hän ymmärtää animutissien päälle ja että peleissä se sisältö ei ole pelkkää tissiä, vaan oikeasti todella diippiä hahmonkehitystä ja juonta (yeah right).

Muutenkin koko artikkelin pointti näyttää olevan jotenkin oman animufetissin hyväksymisen kaipuu tai ainakin perustella muille, miksi tykkää isosilmäisistä ja isotissisistä pikkutytöistä (kontekstissa, tietty). Tästä kaikesta vaan tulee mieleen jollain tapaa Kasimirin selittelyt, kun paljastui et hänkin oli mukana haippiringissä. Propsit kyllä siitä, että asiaa yritettiin avata, mutta parin kappaleen jälkeen ja kommenttiosiossa paistaa aika hyvin läpi tuo "minä ymmärrän, te plebet ette, turhaan edes selittäisin" -mentaliteetti.

Käyttäjän Petteri Uusitalo kuva
Petteri Uusitalo

Huomaatkos – sieltä se "12-vuotiaan näköinen" taas tuli ihan lonkalta itsestäänselvyytenä, vaikka puhe oli hahmosta jonka vartalossa ei ole mitään 12-vuotiaan näköistä. Tästä tulkintaerosta juuri tekstissä kirjoitin.

Ja se että hahmo on käsikirjoitettu satoja vuosia vanhaksi on tässä yhteydessä itse asiassa irrelevanttia – yhtä hyvin hahmoprofiilissa voisi lukea myös "18". Mainitsin tuon iän tässä tapauksessa vain sen selventämiseksi, miksi fiktiivisten hahmojen ikään nojautuminen on pitkälti järjetön konsepti.

Tuo kommenttini "vieraudesta saitin lukijakunnalle" ei ollut tarkoitettu vähättelyksi eikä liittynyt mitenkään animeen. Sen sijaan se oli ihan vain perustelu sille, miksi en ollut noista Nelian mainitsemista seikoista tekstissä maininnut. Tumblr-fandomkulttuuri kun on leimallisesti feminiininen areena, toisin kuin tämä saitti – joten ajattelin että se ei yksinkertaisesti kiinnostaisi täällä juuri ketään, eikä myöskään liittyisi itse aiheeseen muuten kuin tangentin kautta. Siitä syystä kirjoitan tähän blogiin pitkälti eri aiheista kuin lehteen, ja lehteen eri aiheista kuin tähän blogiin.

Isoin ongelma tässä keskustelussa on ehkä se puutteellinen perspektiivi. Sinun näkemyksesi on, että yritän tässä nyt vähätellä sitä että suurimmassa osassa näistä peleistä ykkösvetonaula olisi niiden eroottisuus. En yritä, koska eroottisia pelejähän ne ovat. Erotiikka on positiivinen asia.

Sen sijaan yritän sanoa, että kun japanilaistyylisiä fiktioteoksia – sarjakuvia, piirrettyjä, pelejä – on miljoonia, ja niitä on kuluttanut koko ikänsä, niin on tottunut siihen että niiden tyyli on ihan vain normaali tyyli jota voi käyttää minkälaisissa teoksissa tahansa, pikkupoikien tappelupiirretyistä naisyleisön työpaikkaromansseihin ja äijien pyssyhippasarjakuviin - ja myös pornoon. Mutta sitten yhtäkkiä tullaan tällaiseen tilanteeseen jossa jonkin digitaalisen portinvartijan mielestä nimenomaan tällä tyylillä ei saakaan tehdä eroottista sisältöä, vaikka länsimaisella realistisella tyylillä saa. Ja se tuntuu kaksinaismoralistiselta.

Tämä perspektiivi ei tietenkään millään tavalla välity, koska keskimääräisen japanilaista viihdettä kuluttamattoman ainoa kontakti kyseiseen tyyliin usein lienee (syystä tai toisesta) pelkkä erotiikka – joten se on sitten ainoa asia mistä puhutaan. Tätä ongelmaa voisin kenties vähän yrittää korjata vaikkapa jo seuraavassa postauksessa.

Käyttäjän Petteri Uusitalo kuva
Petteri Uusitalo

Anime News Networkin This Week in Games -palstan kirjoittaja Heidi Kemps näyttäisi myös olevan melko lailla samaa mieltä kaikesta.

Käyttäjän mur72 kuva
mur72

Scáthachilla tässä on leveät lanteet.
--
Ei todellakaan ole, vaan vain hädintuskn hoikan naisen lanteet. Muuten olen aikalailla kirjoituksen puolella, mutta tuollainen härö antaa ihan oleellisen särön.
Leveitä lanteita voi tutkia sitten vaikka lukemattomissa kivoissa ilmaispornoissa.
e: Aasialaisillakin perse ja lantio leviää oikeisiin ihaniin muotoihinsa siinä 2kympin kieppeillä, kaiken muun fyysisen kehityksen jälkeen.

Käyttäjän Petteri Uusitalo kuva
Petteri Uusitalo

Mielipidekysymys. Toki olisin voinut käyttää tässä kuvituksena vaikka Super Sonicoa, mutta perjantain kiireessä tuli valittua se kuvitusesimerkki mikä kohtuullisessa ajassa vastaan tuli. Ajattelin, että pointti siitä että kyseessä ei ole esipuberteettinen vartalo tulisi silti riittävän selvästi esiin.

Siinä aiemman postauksen kommentissa missä esitin saman pointin käytin esimerkkinä tätä Azur Lane -kuvaa, mutta fanitaiteen embeddaaminen suoraan postaukseen olisi ollut vähän faux pas.