Xenoblade Chronicles 2

1.12.2017 // Kirjoittanut: Markus Heino
0

Poika ja sen miekka

Elämä ei ole helppoa Alrestin asukkaille. Planeettaa hallitsevan pilvimeren seassa elintilaa ja resursseja on aina vain rajallisemmin. Muinaiset tarinat kertovat ajasta ennen merenpinnan nousua, jolloin ihmisillä oli suuria kaupunkeja ja yllin kyllin maata viljeltäväksi – ajasta ennen titaaneja.

Näistä isoimmat, elävän mantereen kokoiset yksilöt, ovat alrestilaisten viimeisiä koteja, ja pienemmätkin titaanit ovat tarpeeksi isoja laivojen tapaan toimiviksi kulkuneuvoiksi. Näiden elintärkeiden otusten määrä kuitenkin hupenee päivä päivältä, kuten nuori merenpohjaa elääkseen tonkiva aarresukeltaja Rex on surukseen huomannut.

Erään sukelluskeikan jälkeen Rex löytääkin itsensä keskeltä seikkailua, jonka taustalla olevat tekijät saattavat syöstä ympäröivät maailman entistä pahempaan tilanteeseen. Nuorukainen tutustuu Alrestia hallitsevien sotavoimien mystisiin driver-eliittisotureihin, jotka käyttävät työkaluinaan eri ulkonäköjä omaksuvia eläviä blade-aseita. Rexin hallusta löytyykin alkutuoksinan jälkeen oma blade, joka ei tietenkään ole mikään tavanomainen yksilö.

Seikkailun varrella tutustutaan joukkoon päähahmoja, joiden taustatarinat ovat kokoelma kasvukipuisia nuoria, yhteisöjen ulkopuolelle jääneitä outolintuja ja sodan muokkaama kohtaloita, joihin voi vetää moninaisia vertauskuvia nykyaikaisesta yhteiskunnasta. Peli ei kuitenkaan saarnaa teemoillaan vaan antaa hahmojen ja siinä sivussa myös pelaajien käydä läpi asioita omaan tahtiinsa. Xenoblade Chronicles 2 käsittelee rankkoja aiheita hienovaraisesti pirteän ja värikkään piirrosmaisen ulkokuorensa alla.

Varsinkin välianimaatioissa sorrutaan tasaisesti yltiötyperään animemaiseen toistoon, jossa jokainen juonenkäänne tai yllättävä tieto muuttaa hahmot toisiaan toisteleviksi papukaijoiksi. Hahmojen leuat loksahtavat koomisen liioitellusti yllätyksille, surullisiin käänteisiin reagoidaan lapsenomaisesti vollottamalla, ja hassuille asioille kikatetaan niin, että kyyneleet lentelevät selkeästi pään reunojen ulkopuolelta.

Tunneskaalan molempiin ääripäihin viedyt kohtaukset saattavat sisältää yllätyksiäkin, sillä suuren juonenkäänteen jälkeisessä keskustelussa saatetaankin yhtäkkiä kiroilla, kertoa kömpelöitä penisvitsejä tai sitten vain tuijotetaan naishahmojen rintavarustusta posket punaisina. Tähän kaikkeen voi suhtautua pelaajakohtaisesti kivuliaasta myötähäpeästä riemukkaaseen hyväksyntään. Ostopäätöstä pohtivan kannattaa siis miettiä, minne tällä skaalalla sijoittuu.

Kokonaisuutena Rexin ja kumppanien seikkailu yhdistää onnistuneesti isojen alueiden vapaata tutkimista ja suoraviivaisempaa yksinpelikokemusta. Näin ollen pelisarjan aiempaan osaan pettyneet voivat testata uutukaista rauhallisin mielin. Kuten muistetaan, Wii U:n Xenoblade Chronicles X rönsyili valtaville alueille vailla suuntaa.

"Erityismaininta äänipuolelta kuuluu säveltäjä Yasunori Mitsudalle, jonka poikkeuksellisen laadukas musiikki nostattaa pelitapahtumia."

Tapahtumien taustoina toimivat Alrestin mielikuvituksekkaat ja kookkaat alueet, joille rakennetut linnoitukset ja kaupungit vaihtelevat titaanilta toiselle siirryttäessä. Eri valtakuntien arkkitehtuurit ja värimaailmat ovat erilaisia, eikä maailma tunnu koskaan autiolta tai liian pelkistetyltä, joskin Switchin tekniset rajoitukset tulevat selkeästi vastaan. Peli on ulkoasultaan tuntuvasti esimerkiksi alkuvuoden Breath of the Wildia heikompi, vaikka uutukaisen sarjakuvamaisempi tyyli paikkaa tätä hyvin.

Äänipuolella tarinan nauttimista haittasi ajoittain ennakkoversion englanninkielinen ääninäyttely, joka istuttaa hahmojen dialogiin skotlantilaista, englantilaista ja australialaista murretta. Tiettyjen hahmojen ääninäyttely on ajoittain huonoa lauantaiaamun piirrettyjen tasoa, jonka myötä kaipasin välillä vaihtoehdoksi alkuperäistä japanilaista dialogia. Se on Nintendon mukaan vapaasti saatavilla varsinaisen julkaisun jälkeen myös eurooppalaisille pelaajille.

Erityismaininta äänipuolelta kuuluu säveltäjä Yasunori Mitsudalle, jonka poikkeuksellisen laadukas musiikki nostattaa pelitapahtumia erityisesti silloin, kun se ei yllä näyttävämpien roolipelien rinnalle visuaalisella ilmeellään.

Pelin keskeisin hahmonkehityksen muoto on kokemuspisteitä keräävän hahmon ja tämän bladen välinen suhde, joka kasvaa vahvemmaksi mitä enemmän kyseistä asetta käyttää. Kehittyneempi blade tarkoittaa tuhoisampia erikoisiskuja ja lisää passiivisia lisäkykyjä taisteluiden helpottamiseksi. Omaa pelityyliä pystyy tukemaan oikeilla valinnoilla käytössä olevan bladen ja lisävarusteiden suhteen. Harvinaisia ja persoonallisia erikoisbladeja on kymmenittäin kerättäväksi, joten kokeiltavia yhdistelmiä on runsaasti.

Bladen mukana valitaan myös se perinteinen parantamiseen, vahingoittamiseen ja iskujen vastaanottamiseen perustuva hahmoluokka sekä käytettävien hyökkäysten elementti, joita ovat tutut tuli, vesi, maa, tuuli, jää, sähkö ja niin edelleen. Eri elementit reagoivat toisiinsa loogisesti, joten vesi ja tuli ovat toisilleen alttiita, kun taas lentävät viholliset ovat heikkoja tuulenpuuskille.

Taisteluihin siirrytään saumattomasti, ja vihollisia on myös suhteellisen helppoa vältellä niin halutessaan. Iskujen ajoittamiseen ja erikoisiskumittarin kartuttamiseen perustuvat taistelut sekä eri elementtiyhdistelmien kokeileminen pitävät taistelemisen tuoreena helposti satatuntiseksi jatkuvan matkan aikana. Toimivat taistelut ovat toimintaroolipelien kulmakivi, ja niiden ilotulitusmainen vauhdikkuus onkin Xenoblade Chronicles 2:ssa kohdallaan.

Parhaimmillaan kymmenien vihollisten ja kolmen ryhmässä liikkuvien sankarihahmojen taistelut laittavat Switchin suorituskyvyn ajoittain todella tiukalle, joten ajoittain toivoisi, että peli pyörisi tehokkaammalla koneella. Myös tältä osin kakkososa muistuttaa Wiin suorituskyvyn äärirajoilleen puskenutta alkuperäistä Xenoblade Chroniclesia.

Xenoblade Chronicles 2 vannoo palauttavansa pelisarjan takaisin tarinavetoiseen muottiinsa. Värikkään Alrestin maailman tutkiminen sujuu Switchillä hienosti, joskin julkaisua ennen pelattavissa oleva versio kärsii muutamista teknisistä ja tarinankerronnallisista kömmähdyksistä.

8/10

Kehittäjä: 
Monolith Soft
Julkaisija: 
Nintendo
Peligenre: 
Roolipeli
Julkaisualustat: 
Nintendo Switch
Pegi-ikärajat: 
K-12
Pegi-merkinnät: 
Kiroilu, Väkivalta