Warhammer – The End Times: Vermintide / Arvostelut / www.pelaajalehti.com

Warhammer – The End Times: Vermintide

4.12.2015 // Kirjoittanut: Miikka Lehtonen
0

Left 4 Skaven

Ruotsalaisen Fatsharkin Warhammer – The End Times: Vermintide ei vaikutteitaan peittele. Kun kävin tammikuussa moikkaamassa tekijöitä Tukholmassa, he kertoivat aivan avoimesti, että kun Valve ei kerran tehnyt heidän rakastamaansa Left 4 Deadiin jatko-osaa, he tekivät sen itse.

Jo tuolloin Vermintide vaikutti todella lupaavalta. Nyt kun peli on ilmestynyt, voin ilokseni todeta, että se kantaa Left 4 Deadien manttelia kunnialla, mitä nyt zombit ovat vaihtuneet mutanttirottiin.

Vermintide kertoo tarinan Übersreikin kaupungista, joka on joutunut maan alla asuvien skaven-rottamiesten invaasion kohteeksi. Steampunk-henkisillä aseilla, mutaatioilla ja myrkyillä varustautuneet skavenit ovat vallanneet kaupungin ja käyttävät sitä nyt maailmanlaajuisen invaasionsa lähtöpisteenä. Tai käyttäisivät, ellei kaupunkiin saapuisi viiden sankarin porukka heittämään kapuloita rottien rattaisiin.

Left 4 Deadien tavoin myös Vermintide on yhteistyökokemukseksi suunniteltu peli, jossa neljä sankaria tunkeutuu joko ihmisten tai bottien ohjastamina pimeyden sydämeen. Edessä on 13 tehtävää, joissa räjäytellään rottamiesten rakennelmia, kerätään viljasäkkejä kaupungin asukkaille tai vain taistellaan epätoivoisesti rottamiesten aaltoja vastaan.

Taustalla häärii tekoäly, joka rytmittää peliä ja heittelee eteen vaihtelevia haasteita. Ajoittain on rauhallisempaa ja hiljaisempaa, mutta kerran toisensa jälkeen rotat syöksyvät kirkuen pimeydestä sankarien kimppuun valtavina röykkiöinä.

Perusrotat ovat parista lyönnistä kaatuvia hidasteita, mutta varjoissa piileskelee lukuisia erikoiskyvyin varustettuja elukoita, jotka on suunniteltu napsimaan porukasta jääneitä sankareita pois päiväjärjestyksestä. Kyllähän se vähän sekoittaa suunnitelmia, kun varjoista astuu hirvittävällä konetykillä varustettu rotta, jonka tasainen lyijyvirta lanaa kumoon niin rottia kuin pelaajiakin.

Kullakin sankarilla on oma pelityylinsä, jota voi hieman räätälöidä varusteiden avulla. Ihmissoturin kahden käden leka esimerkiksi vaihtuu tarvittaessa kilpeen ja vasaraan, jolloin voi hyökkäyskykyjensä hinnalla suojautua rotilta paremmin.

Porukan erikoisin sankari on tulimaagi, joka tulipalloja heitellessään ja kymmenittäin rottia paistaessaan kuumenee itsekin jatkuvasti ja jos ei huomaa jäähdytellä ajoissa, räjähtää tulisesti kappaleiksi maagisten tuulten kurimuksessa.

Vermintide on suunniteltu peliksi, jota pelataan uudelleen ja uudelleen. Tekoälyn ansiosta tehtävät tuntuvat koko ajan tuoreilta, vaikka tavoitteet eivät muutukaan ja kentät ovat sangen lineaarisia. Kun ei koskaan tiedä, mitä kulman takana odottaa, touhu pysyy tuoreena.

Uudelleenpeluuarvoa on haettu saaliista, jota peli jakelee onnistuneiden tehtävien jälkeen. Varusteilla on MMO-henkinen harvinaisuusskaala, eli kovan tason eeppiset varusteet tarjoavat pieniä etuja ja bonusjuttuja perustason roippeeseen verrattuna.

Saaliin jakelu on kuitenkin hieman ongelmallista. Joka tehtävän jälkeen heitetään kourallista saalisnoppia, joita kerätään suorittamalla bonustavoitteita ja etsimällä kenttiin kätkettyjä esineitä. Mitä paremmin heittää, sitä paremman esineen sattuma tarjoaa. Jos tuuri on huono, niin on palkintokin: itse en yli kymmenen tunnin aikana saanut edes yhtään vihreän tason esinettä niistä tosi kovista puhumattakaan.

Vermintide on kokonaisuutena mainio peli. Se on tiivistunnelmainen, viihdyttävä ja todella haastava. Pelaajien täytyy oikeasti tehdä yhteistyötä ja toimia tiiminä, jotta menestymisestä on toiveita edes normaalilla vaikeustasolla – niistä kovemmista puhumattakaan.

Mukaan kannattaa siis varata kavereita, ennen kuin lähtee matkalle pimeyden sydämeen. Mutta matka kannattaa ehdottomasti tehdä.

8/10

Kehittäjä: 
Fatshark
Julkaisija: 
Fatshark
Peligenre: 
Toiminta
Julkaisualustat: 
Microsoft Xbox One, Sony PlayStation 4, Microsoft Windows
Pegi-ikärajat: 
K-18
Pegi-merkinnät: 
Väkivalta, Online