Uncharted: Golden Abyss / Arvostelut / www.pelaajalehti.com

Uncharted: Golden Abyss

1.03.2012 // Kirjoittanut: Ville Arvekari
2

Tekijä: Bend Studio
Julkaisija: Sony
Myynnissä: Nyt
Pelikoneet: PlayStation Vita

Moninpeli: Kyllä

Samalla koneella: Ei
Verkossa: Ei

Vitan julkaisun kultapoika

PlayStation Vitan teknisten tehojen pullisteluun suunnitellun Uncharted: Golden Abyssin suurimpia huolenaiheita on lähinnä ollut, pystyykö pelin kehittänyt Bend Studio yltämään Naughty Dogin mammuttisarjan korkeisiin laatuvaatimuksiin. Vahvaa pohjaa lainaamalla asiat harvoin menevät täysin pieleen, mistä hyötyy myös Golden Abyss. Pelkkään apinointiin Vita-seikkailu ei kuitenkaan sorru, vaan mukana on täysin uudenlaisia ideoita ja ratkaisuja, jotka toimivat pelin eduksi ajoittain ja sitä vastaankin.

Golden Abyssissa hieman nuorempi Nathan Drake ajautuu ystävänsä Jason Danten pyynnöstä Panamaan. Tarkoituksena on tutkia arkeologista kaivausta, josta on paljastunut arvoesineiden lisäksi muinaisten espanjalaissotilaiden joukkohauta. Löydöt johtavat jälleen tarumaisten aarteiden äärelle, mutta ongelmia tuottaa Danten soppaan sekoittama paikallinen ex-kenraali Guerro sotajoukkoineen.

Tiiviin hahmokaartin ympärillä on toimiva dynamiikka, etenkin kun kuvioihin astelee kaivauksia henkilökohtaisista syistä koluava Marisa Chase. Uudet hahmot istuvat kaikin puolin Naughty Dogin luomaan universumiin ikään kuin olisivat aina kuuluneetkin siihen.

Tarina on mahtipontisuudessaan huomattavasti maltillisempi kuin Uncharted 2 tai 3, mutta se tuo monessa suhteessa mieleen alkuperäisen Uncharted: Drake’s Fortunen – toki jo viidakkopainotteisuutensa takia. Samanhenkisiä ympäristöjä käytetään yllättävän monipuolisesti, sillä kaivauksille ja sen lähimaastoon sijoittuvaan peliin mahtuu viidakon ohella pientä hökkelikylää, raunioita ja luolastoja.

Kotoisa ote

Rakenne pohjaa erittäin vahvasti Naughty Dogin PS3:lla luomiin perustuksiin. Nathan kiipeilee ketterästi, turvautuu suojiin tulitaisteluissa ja vitsailee matkassa roikkuvien hahmojen kanssa Nolan Northin tutun kujeilevalla äänellä. Bend Studio ei yritä tehdä kaikkea suuremmin ja paremmin, vaan keskittyy omaan tulkintaansa ja kädenjälkeensä. Vaikka päällisin puolin peli on yhtä suoraviivainen kuin kotikonsoliosatkin, osaa alueita tarvitsee jopa tutkia huolellisesti oikean määränpään löytämiseksi, jolloin seikkailussa on virkistävästi Tomb Raider -henkisempää tutkimusotetta.

Kiipeily toimii yhtä luonnollisesti kuin isolla konsolilla pelatessa. Mukana on vähemmän sekavia äkkiliikkeitä, jotka kotikonsoleilla saattoivat johtaa jonkinasteisiin epätarkkuuksiin ja äkkikuolemiin. Tupla-analogisauvat sen sijaan tekevät räiskinnästä huomattavasti nautinnollisempaa kuin yhdessäkään PSP:n, DS:n tai 3DS:n näppäintähtäykseen turvautuvassa pelissä, mukaan lukien Bend Studion omat loistavat Syphon Filter -pelit.

Täysin moitteeton tuntuma ei kuitenkaan ole, sillä vaikka tarkkuutta ja herkkyyttä voi säätää, kooltaan pienemmillä tateilla on nokareen verran epätarkempaa tähdätä kuin PS3-ohjaimella. Vitan gyroskooppi onkin oiva lisäys pulmaan, sillä tähtääminen koko konsolia liikuttamalla mahdollistaa nopean vaihtoehdon millintarkkaan hienosäätöön. Kääntelyyn ei kuitenkaan kannata turvautua kokonaisvaltaisesti, vaan käyttää sitä tatinväännön täydentäjänä.

Kosketusnäyttötoimintoja ei tyrkytetä naamalle turhan innokkaasti, vaan niistä pakolliset keskittyvät lähinnä nyrkkikahakoiden viimeistelyiskuihin ja yhteisliikkeisiin tekoälykumppanin kanssa. Yleisesti ottaen muutkin kosketusnäytön varalle suunnitellut ideat ovat näppäriä. Kiipeillessä Naten saa vaikkapa liikkumaan automaattisesti osoitetuille kielekkeille, mihin tulikin turvauduttua, kun kertaalleen läpikäydyistä kiipeilyosuuksista halusi kuolon korjattua eroon mahdollisimman vaivattomasti.

Hallittua toimintaa

Ohjauksen puolesta toiminta on ylipäätänsä sujuvaa, eikä räiskiessä synny kotikonsoliosissa päätään nostavaa epäreilua tunnetta, ettei tilanne pysy pelaajan hallittavissa. Golden Abyssissa tiukimmissakin tilanteissa tarkkaavaisella pelaajalla on selkeä käsitys vihollisten aikeista, ja lähes jokaisen kuoleman pystyi pistämään täysin omaan piikkiin.

Uuden kehitysstudion Uncharted-näkemyksessä toiminta onkin entistä enemmän tilanteita piristävä mauste kuin aalloittain pelaajan niskaan vyöryvä pääruoka, jossa ylipanssaroitujen vihollisten kohtaaminen aiheuttaa kirosanapurkauksia. Apureina toimivat aisaparitkaan eivät vie parhaita suojapaikkoja Naten nenän edestä.

Bend Studiolla ei silti ole täysin Naughty Dogin dramatiikantajua tilanteiden luomisessa. Elokuvamaisesti käsikirjoitetut rakennusten romahtamiset ja muut sarjan tavaramerkit tuntuvat olevan mukana lähinnä puolipakosta, minkä takia ne saattavat tuntua ajoittain väkinäisiltäkin. Toki Golden Abyss sisältää omat henkeäsalpaavat tilanteensa, mutta Naughty Dog on omissa peleissään hemmotellut pelaajia niinkin vaivattoman oloisesti, että kyseisten tilanteiden tekemisen voisi kuvitella olevan helpompaa kuin se todellisuudessa onkaan.

Harmillisinta kuitenkin on, että taskukokoinen Uncharted saattoi olla hieman liian kunnianhimoinen tekninen hirviö Vitan julkaisupeliksi, vaikkei graafinen tykitys kotikonsoliosien ilmettä täysin vastaakaan. Ruudunpäivitys ei pysy tasaisena kaikissa pelitilanteissa, vaikka vihollisia ei ruudulla juuri näkyisikään. Häiritseväksi asti tilanne äityy lähinnä loppusuoran vihollisryppäiden kasvattaessa kokoaan.

Vehreät ympäristöt ovat silti erittäin kaunista katseltavaa, ja ne pääsevät erittäin lähelle PS3:n alkuperäisen Unchartedin näyttävyyttä. Valot, varjot ja savuefektit ovat upeita, joskin itse tuli näyttää pikselimäiseltä.

Oikealla suunnalla

Vitan kosketusnäyttöä ja takapaneelia varten keksityt pulmat ovat hauskoja lisäyksiä, joskin niitä kierrätetään hieman liikaa. Vaikka vastaavanlaisia ideoita on nähty runsaasti DS:n kaltaisilla kosketusnäyttöalustoilla aiemminkin, ne on suunniteltu istumaan sujuvasti Unchartedin aarteenmetsästykseen.

Panaman viidakoista löytyykin totuttua enemmän piilotettuja esineitä, joista osa on tutkittavissa kosketusnäyttöä käyttäen. Erilaisten paperinpalojen kasaaminen, hiilikopioiden tekeminen ja lian poistaminen esineistä on alkuun hauskaa vaihtelua, mutta käy pidemmän päälle hieman toistavaksi.

Tapahtumien rytmitys ei onneksi kärsi liikaa, paitsi valokuvia otettaessa. Kuvakulman on oltava aina sataprosenttisesti malliesimerkin mukainen, joten pahimmassa tapauksessa otoksen joutuu ottamaan useaan kertaan uusiksi. Ehkäpä juuri siksi puuhastelu on enimmäkseen vapaaehtoista. Kauluksen höllääminen tämänkaltaisissa tapauksissa tekisi silti mielenkiintoisesta sivupuuhastelusta vieläkin nautittavampaa.

Uncharted: Golden Abyss ei petä sarjan faneja, vaikkei se olekaan aivan Naughty Dogin uusimpien luomusten veroinen. Jos odotukset asettaa lähemmäs ensimmäisen Unchartedin luonnetta, joskin vähemmän räiskintäpainotteisena, tiedät mitä Nathan Draken Vita-seikkailulta odottaa. Näkisin mieluusti Bend Studion työskentelevän sarjan parissa myös tulevaisuudessa, sillä hienosäädön puutteesta huolimatta Golden Abyss on erinomainen suurpeli taskukoossa.

8/10

Kommentit

Käyttäjän Portable kuva
Portable

Yllättävän hyvä seikkailu, joka kannattaa ottaa mukaan konsolin kanssa.

Käyttäjän ResidentEvil445 kuva
ResidentEvil445

positiivinen yllätys että tää uncharted peli on loistava