Super Mario Galaxy / Arvostelut / www.pelaajalehti.com

Super Mario Galaxy

5.12.2007 // Kirjoittanut: Tero Lehtiniemi
153

Nintendon luottoputkimies Mario on yli kahdenkymmenen elinvuotensa aikana ollut monessa mukana. Yksinkertaisina tasohyppelyinä alkaneet putkimiehen edesottamukset ovat vuosikymmenten saatossa saaneet monia muotoja, mutta varsinaisten Mario-seikkailujen painopiste siirtyi Super Mario 64:n myötä toimintaseikkailullisempaan suuntaan.

Erinomaisen Super Mario 64:n jälkeen seuraavalta Mario-seikkailulta odotettiin paljon, mutta valitettavasti trooppiselle saarelle sijoittunut Sunshine jäi laadukkuudestaan huolimatta Nintendo 64 -klassikon varjoon. Nintendolla ei ole varaa kahteen peräkkäiseen rimanalitukseen, ja nyt julkaistu Super Mario Galaxy> on ensimmäinen varsinainen Mario-seikkailu Sunshinen jälkeen. Jääkö se Super Mario 64:n uudeksi pikkuveljeksi, vai voisiko käsillä olla jotain parempaa ja suurempaa?

Super Mario Galaxyssä Marion seikkailujen mittasuhteet ovat pelin nimen mukaisesti galaktiset. Bowser on jälleen lyöttäytynyt kimppaan pahan Kamek-velhon kanssa ja vienyt prinsessa Peachin linnoineen mennessään. Pelastusretkelle rientävän Marion urakkaa vaikeuttaa tällä kertaa se, että sekä Peachin linna että Bowserin uusi valtakunta ovat jossain avaruuden tuolla puolen. Sinne ei kuljeta ihan normaalein konstein.

Avuksi rientävät mystinen Rosalina-tyttö, hänen apunaan häärivät luma-olennot ja ympäri universumia seilaava avaruusalus. Universumin galaksit avautuvat Marion tutkittavaksi pikkuhiljaa Rosalinan ja luma-olentojen avulla. Galaksien kentistä pelastettujen voimatähtien avulla voi kulkea yhä kauemmaksi ja kauemmaksi.

Askel tulevaisuuteen

Pelin maailmankaikkeus avautuu siis Mariolle asteittain. Galakseissa on mitä erilaisimpia tehtäviä, joiden läpäisemisestä palkitaan voimatähdillä kentän lopussa. Kun voimatähtien määrä kasvaa, Mario voi tutkia yhä kaukaisempia ja kaukaisempia galakseja.

Galaksienvälisen pelastusreissun varrella Mario tapaa lähes kaikki muista sarjan peleistä tutut ystävät ja viholliset. Pelattavaa on siis huikea määrä. Pelin lähes neljäkymmentä galaksia pitävät sisällään toistasataa laajuudeltaan ja vaikeustasoltaan vaihtelevaa tehtävää, joista on suoritettava noin puolet, jotta pelin voi läpäistä. Pelaaja voi siis edetä taktisesti, jos jokin galakseista ei syystä tai toisesta satu miellyttämään.

Pelin keskipisteenä toimii Rosalitan avaruusalus, joka on myös observatorio. Kun seikkailu etenee, avaruusalus saa lisää asukkaita ja sen aiemmin lukittuina olevat alueet avautuvat. Avaruusalus on suvantopaikka, jossa ei ole paljon tehtävää, ja suurin osa pelistä vietetään avaruutta tutkien ja hutkien.

Avaruusosioissa Super Mario Galaxy räjäyttää potin totaalisesti. Galaksit on jaettu useisiin tehtäviin, jotka kuljettavat Mariota planeetalta toiselle. Taivaankappaleet vaihtelevat pienistä kivenmurikoista laajoihin vihreisiin kukkaketoihin, vulkaanisiin jättiläisiin ja avaruusaluksiin. Planeetoilla tapahtuvan toiminnan kirjo on tarina erikseen: vanhoista Marioista tutun perinteisen tasohyppelymeiningin lisäksi tarjolla on pieniä pulmia, suurten hirviöiden tappamista ja vaikka mitä.

Vaikka pelattavaa on lajityypin mittapuulla todella paljon, peli onnistuu yllättämään joka käänteessä. Juuri kun luulee nähneensä kaiken, Galaxy iskee seuraavan yllätyksen pöytään. Mitään varsinaisen omaperäistä peli ei tarjoa, mutta sen ongelmanratkaisu on tiukka yhdistelmä tuttua ja turvallista perusmenoa sekä vähän käytettyjä tai uudistettuja ideoita. Flipperihenkinen poukkoilu ja pingiksen pelaaminen pähkinöillä kuningas Kalientea vastaan ovat vain harvoja niistä hienoista oivalluksista, joilla peli jaksaa riemastuttaa pelaajaansa yhä uudestaan ja uudestaan.

Uusi aikakausi

Super Mario Galaxy on laaja, monipuolinen ja kekseliäitä pulmia tarjoava toimintaseikkailu, ja se muokkaa koko lajityypin perustaa rankalla kädellä. Monet pelintekijät ovat yrittäneet liikoja, kun he ovat suunnitelleet ohjausta Nintendon uutuuskonsoli Wiille. Innovatiiviseksi tarkoitettu ohjaus on usein ollut pelkkä riesa. Super Mario Galaxyn järjestelmä on malliesimerkki siitä, kuinka toimintaseikkailun ohjaus voidaan toteuttaa Wiillä niin luontevasti, ettei vanhaa padiohjausta kaipaa laisinkaan.

Nunchakin ja Wiimoten yhteispeliin perustuva ohjaus on jämäkkää ja yksinkertaista, ja hetken totuttelun jälkeen ohjaimet tuntuvat omien käsien jatkeilta. Hyppiminen, loikkiminen, kameran säätäminen ja muut perustoiminnot hoidetaan molemmilla ohjaimilla, kun taas varsinaista liikkeentunnistinta käytetään lähinnä erilaisiin erikoistoimintoihin, kuten pyörähdyshyökkäyksiin ja tähtihyppyihin.

Viholliset nujerretaan tuttuun Mario-tapaan esimerkiksi hyppäämällä niiden päälle, pyörähdysiskuilla tai maastosta löytyvillä erikoispuvuilla. Vakaakätiset voivat puolustautua myös Wiimoten osoittimen päässä olevalla tykillä, jolla voi räiskiä pikkutähtiä, kun ne on ensin kerätty kentältä. Vihollisten tainnuttamisen lisäksi nämä tähdenkappaleet kelpaavat esimerkiksi galaksia asuttavien luma-olentojen ruoaksi.

Super Mario Galaxyssä loistava ohjaus sekä laajat ja pelillisesti monipuoliset kentät yhdistyvät todella vaikuttavaan grafiikkaan. Väitteet siitä, että huono grafiikka on välttämätön paha Wii-peleissä, voi jo ensi silmäyksen perusteella tunkea romukoppaan. Super Mario Galaxyn grafiikka on terävää ja värikästä, eikä se töki yhtään vauhdikkaassakaan menossa. Musiikki on myös mainiota, joten peli on audiovisuaalisesti yksi kaikkein vaikuttavimmista Wii-peleistä.

Kaiken yläpuolella

Uuteen konsolisukupolveen siirtyminen tarkoittaa usein vanhojen lajityyppien ja ideoiden kierrättämistä paremmalla grafiikalla ja äänillä. Nintendolla on sekä itse Wiin että joidenkin viime aikojen pelijulkaisujen perusteella tajuttu, että uusi sukupolvi voi tarjota paljon enemmän: täysin uusia tapoja kokea vanhat, jopa vuosikymmeniä vanhat lajityypit. Metroid Prime 3: Corruption ja Super Mario Galaxy ovat tänä syksynä olleet esimerkkejä siitä, kuinka pelaamisen uusi aikakausi voi pelien kaunistamisen sijasta merkitä pelien täydellistä muuttamista.

Super Mario Galaxy olisi erinomainen peli ilman innovatiivista ohjausmekaniikkaakin, ja nykyisellään se on samanlainen suunnannäyttäjä kuin Super Mario 64 aikoinaan. Se ei ole kulttipelin iso- tai pikkuveli, vaan pikemminkin aikuiseksi kasvanut poika, joka onnistuu viimein päihittämään isänsä. Se tarjoaa kaiken, mikä Super Mario 64:ssä ihastutti, mutta samalla niin paljon enemmän, että voidaan puhua täysin eri tason pelistä.

Super Mario Galaxy on kokonaisvaltainen kokemus, joka imee pelaajan mukaansa täydellisesti. Pelin tunnelmaa on vaikea kuvailla, mutta jo se, että Marion voi näkemisen ja liikuttamisen lisäksi myös tuntea, vie pelikokemuksen aivan uudelle tasolle. Peli on Wii-peliksi harvinaisen näyttävä, eikä valitettavaa muutenkaan juuri löydy. Marion ääninäyttelijän voisi tosin jo päästää eläkkeelle ja korvata vähemmän ärsyttävällä, tai sitten sankari voisi olla täysin tuppisuuna. Onneksi Mario on pelissä varsin hiljainen.

Uneton pelihuoneessa

Shigeru Miyamoto totesi taannoin, että Nintendo keskittyy tästä lähtien tekemään pelejä suurelle yleisölle ja että Super Mario Galaxy tulee olemaan tämän uuden suunnittelufilosofian ensimmäinen askel. Mies ei kertonut, miten pelit käytännössä muuttuvat, mutta Super Mario Galaxy tuntuu selkeästi helpommin lähestyttävältä kuin aikaisemmat Mario-pelit. Jos laatu pysyy samana, Nintendon kannattaa jatkaa samalla linjalla.

Osalla planeetoista kuilujen pituutta voi olla vaikea hahmottaa, mutta varsinaisia äkkikuolemia sattuu harvoin. Lisäelämiä jaetaan anteliaasti, ja muutenkin vaikeustaso on hyvin inhimillinen. Jotkin pomotaistelut olisivat voineet olla nykyistä haastavampia, mutta vaikeustaso pysyy kauttaaltaan tasaisena ja sopivana, joten pelistä voivat nauttia myös vähemmän pelanneet.

Super Mario Galaxy on melkein täydellinen lajityyppinsä edustaja. Se on laaja, monipuolinen, hauska, fiksu ja omaperäinen. Siihen on helppo uppoutua, ja sen pelaamista on vaikea lopettaa. Samalla se luo uuden standardin kaikille tuleville lajityypin edustajille. Se myös näyttää, miten tämän lajityypin pelien ohjaus pitää toteuttaa Wiillä. Super Mario Galaxy on tämän vuoden merkittävimpiä pelijulkaisuja.

 

Kaksin aina kaunihimpi

Marioihin on perinteisesti kuulunut olennaisena osana myös moninpeli, mutta sen toteutuksessa on usein ollut toivomisen varaa. Tyypillinen kahden sankarin pelimuoto ei istuisi Galaxyyn, mutta ihan ilman kaksinpeliä ei ole jääty.
Jos wiimoteja on kaksi, kakkospelaaja voi huiskia omalla luma-tähtäimellään, kerätä ilmassa leijuvia tähtiä ja räiskiä niillä vihollisia. Tämä kaksinpelimuoto ei tarjoa kovin suurta tai pitkäaikaista riemua, mutta se on ihan kokeilemisen arvoinen juttu, jos Wiin varustelutaso sen sallii.

 

Miehet galaksien takana

Nintendo-pomo Satoru Iwata, pelin tuottaja Takao Shimizu ja ohjaaja Yoshiaki Koizumi vastasivat pelin julkaisun kynnyksellä englanninkielisen Wii-sivuston kysymyksiin. Haastattelussa paljastui esimerkiksi se, että Marion siirtyminen kolmanteen ulottuvuuteen oli kaikkea muuta kuin kivuton kokemus. Iso osa pelaajista piti kolmiulotteista tasoloikkaa aivan liian vaikeana, ja heidän palautteensa oli avainasemassa, kun Super Mario Galaxya suunniteltiin. Koizumi näki ongelman ratkaisuna Wiimoten, jonka ansiosta pelaamiseen ei tarvinnut käyttää ainoastaan kahta nappia.
Uudella pyörähdyshyökkäyksellä taas pyrittiin siirtämään taistelun painopistettä vihollisten päälle hyppäämisestä helpompaan suuntaan. Shimizu pitääkin pelin perustoimintoina juoksemista ja pyörähtämistä juoksemisen ja hyppimisen sijasta

Vaikka pelin helppouteen kiinnitettiin huomiota arvostelussa, pelin ensimmäiset versiot olivat niin paljon helpompia, että Shigeru Miyamoto itse vaati pelistä vaikeampaa. Asian korjaaminen vaati monia muutoksia. Pyörähdyshyökkäyksen käyttömahdollisuutta rajattiin, ja Marion elinvoimamittarin pituus laskettiin Sunshinen kahdeksasta kolmeen. Samalla tosin lisäelämien määrää lisättiin tuntuvasti.

Haastattelu on laaja ja valottaa hienolla tavalla Marion 3D-ajan mukanaan tuomia haasteita ja niitä vaiheita, joiden kautta Super Mario Galaxy on kehittynyt nykymuotoonsa.

Koko haastattelun voi lukea
tästä

10/10

Kehittäjä: 
Nintendo EAD Tokyo
Julkaisija: 
Nintendo
Peligenre: 
Tasohyppely
Julkaisualustat: 
Nintendo Wii
Pegi-ikärajat: 
K-3

Kommentit

Käyttäjän traakki kuva
traakki

mahtava !

Käyttäjän danidef kuva
danidef

oikeasti hyvä

Käyttäjän jonik kuva
jonik
Käyttäjän Stray Cat kuva
Stray Cat

Paras Mario-peli tähän mennessä!

Käyttäjän niksaisa kuva
niksaisa

Loistava peli!

Käyttäjän tuppi1000 kuva
tuppi1000

ei oikein uppoa mutta hyvä peli silti

Käyttäjän hevimies kuva
hevimies

aika hyvä peli

Käyttäjän The Rellu kuva
The Rellu

Wiin ehdottomasti paras peli.

Käyttäjän Argorok kuva
Argorok

Sanoisinko melkein täydellinen tasoloikka!

Käyttäjän Gold kuva
Gold

Galaksin parhaimpia