Super Mario Galaxy 2 / Arvostelut / www.pelaajalehti.com

Super Mario Galaxy 2

6.07.2010 // Kirjoittanut: LassiK
46

Jokainen meistä on joskus halunnut yrittää uudestaan. Tiedäthän: mitä jos olisin silloin uskaltanut avata suuni, olisinkin lukenut siihen kokeeseen tai miettinyt suunnitelmat ennalta vähän paremmin. Jälkiviisautta ei turhaan sanota parhaaksi viisaudeksi, mutta sitä saa käyttää liian harvoin muuhun kuin jossitteluun. Super Mario Galaxy 2 on osoitus siitä, mitä jälkiviisaudella voi saada aikaan. Se on Nintendon Tokion studion matka tekemään paremmaksi jotain, mikä oli ensimmäiselläkin kerralla melkein täydellinen. Vaikka Super Mario Galaxy putsasikin jo palkintopöydät, kakkososa näyttää, miten kokemuksesta oppii. Ensikosketuksella pelin henki on sama, tuttu 3d-Mariojen ensiaskeleista lähtien: kamera leijuu selän takana, kun putkimies juoksee, hyppii ja hihkuu. Pelaajalta kysytään taitoa loikkia tarkkaan, vältellä ja talloa vihollisia sekä oivaltaa reitti tähtien ja sitä kautta prinsessan luo. Mutta kun tämä kaava on ollut selvä alusta asti ja tekniikkakin on jo kerran rakennettu valmiiksi, tekijät ovat voineet keskittyä vain olennaiseen: kenttäsuunnitteluun ja yksityiskohtiin. Mikäli Gears of Warin tekijä Cliff Bleszinski määrittelee täydellisen fps-pelin koostuvan ”mahtavan 30 sekunnin toistamisesta”, Marion luojat puolestaan tuntuvat kammoavan saman tekemistä uudestaan. Kun yksi temppu on nähty, peli siirtyy hetkessä seuraavaan ja jättää vain pelaajan suun pielille hymyn kareen. Super Mario Galaxy 2:n jos minkä ääressä äsken pelattuihin kenttiin haluaa palata, kun tajuaa, että peli tarjoili taas yhden ainutkertaisen hetken ja heitti eteenpäin kohti seuraavia. Kierrätyksen sijaan nyt keskitytään aina vain uusiin suuriin ja pieniin oivalluksiin.

Myyty: yksi Wii

Jotta ymmärrät, mistä näkökulmasta ryhdyin pelaamaan Super Mario Galaxy 2:a, on mentävä reilun vuoden verran taaksepäin, kun päätin heivata Wii-konsolini huutokauppaan. Se oli aikaa ennen New Super Mario Bros. Wiitä ja tämän vuoden E3:n Zelda-julkistuksia. Oli helppo uskoa, että fitness-, musiikki- ja perhepelien vyörytyksessä hardcore-pelaajan asema oli yhtä heikko kuin GameCuben kuivina kausina. Viimeisen vuoden aikana olen keskittynyt virtuaalifutikseen, mutta myös ampunut sotakentillä lukemattomia terroristeja ja kukistanut lohikäärmeitä ja galaksia uhkaavia tekoälyjä. Suurimmassa osassa pelejä luki K-18, ja erehdyin jo luulemaan, että tätä se tosipelaaminen on. Ajatus on kuin miettisi, että ohjaaja Jerry Bruckheimerin rymistelyt ovat ainoita oikeita elokuvia. Tässä vertauskuvassa Super Mario Galaxy 2 on Pixarin animaatio: täynnä ilmettä ja lapsenomaisuutta, vaan ei pelkkää lapsellisuutta. Se muistuttaa pelaajaa siitä, että välillä on ihan ok nauraa ääneen pelatessaan. Ja välillä ihan ok myös kirota ääneen.

Vaikea pirulainen

Mario Galaxy 2 on nimittäin pirullisen vaikea. Siksi pirullisen, että joka kerta kuollessaan tietää tarkkaan, mitä teki väärin. Peli ei ole koskaan epäreilu, vaan ainoastaan pistää pelaajan lujille. Ensimmäiset kentät ovat lämmittelyä, jolla pelaaja tutustutetaan Super Mario Galaxy 2:n uusiin työkaluihin. Niistä tärkein on Yoshi-dinosaurus. Wiimotella ruutua osoittelemalla pitkäkielinen otus popsii vastustajat kuin valopyssypelissä. Yoshi hyppii silkalla tahdonvoimalla isojen kuilujen yli, ja mikäli päätyy syömään tulisen chilipaprikan, Yoshi kiitää jälkipolttimen voimalla 360 asteen ratoja kuin Segan Sonic parhaina aikoinaan. Tärkeintä on, että dinosaurus antaa pelaajalle saman huikean ylivoimaisuuden tunteen, joka muistuttaa ensiaskelista Super Nintendon Super Mario Worldissä. Pilvipuvussa Mario pystyy luomaan ilmaan tyhjästä uusia pilvitasoja – mutta tehoa riittää vain kolmeen kerrallaan. Varsinkin myöhemmissä kentissä niiden käytössä kysytään myös järkeä. Kiviasuinen Mario voi puolestaan muuttua kivipalloksi, joka jyrää alleen sekä viholliset että esteet. Treenailu ei jatku kauaa. Jo pelin seitsemästä maailmasta kolmannessa kysytään kykyä soveltaa ja oivaltaa kaikkea opittua itse. Tasapainoilu turhautumisen ja onnistumisen riemun välillä pysyy kuitenkin koko ajan ilon puolella, osittain siksi, että peli auttaa sekä hienovaraisin että hyvin suoraviivaisin keinoin.

Kädenojennuksia

Pelaaja ei todellakaan koskaan jää yksin vaikeuksien keskelle. Lisäelämiä jaetaan auliisti vaikeissa kohdissa niin, ettei henki yleensä lopu kesken. Taktisesti kenttiin sijoitelluista videotauluista voi puolestaan tarkistaa, onko tajunnut ollenkaan, miten seuraavaksi edetään. Mikäli pelaajan touhu näyttää silti riittävän epätoivoiselta, Cosmic Helperin eli kosmisen apurin voi antaa ottaa ohjat käsiinsä ja kuljettaa Marion kentän loppuun. Varsinaista tähteä tästä ei saa, mutta uuteen yritykseen voi lähteä ainakin tietäen, mitä pitäisi tehdä. Kädenojennukset eivät kuitenkaan jää näihin konkreettisiin apuihin. Kenttäsuunnittelu on esimerkillistä siinä, että jopa ensimmäiseen Super Mario Galaxyyn verrattuna reittiä eteenpäin ei tarvitse jäädä pohtimaan. Planeetat ovat hieman pienempiä ja vihjeet oikeasta menosuunnasta helpommin ymmärrettävissä. Alitajuisesti ymmärtää, että Super Mario Galaxy 2:ssa vaikeaa ei ole kuin se, minkä tekijät haluavatkin olevan vaikeaa. Niitäkin kohtia riittää. Kun Mario lentää taivaan halki kohti uutta planeettaa, iskee usein pieni hätä: tuostako on edettävä? Sarjat seinäpomppuja, triplaloikkia ja viime hetken pelastuksia Wiimotea ravistamalla iskostuvat syvälle selkäytimeen, ja siitä tulee lopulta suurin osa pelin riemusta. Hieman kuin Super Mario Sunshinen abstraktit tasoloikkaulottuvuudet, Super Mario Galaxy 2 palauttaa pelaajat hyppimisen ytimeen. Ajoituksen, koordinaation ja ennalta-arvioinnin yhdistelmässä on aitoa pelaamisen riemua.

Nostalgiaa

Lopulta ymmärtää, että Super Mario Galaxy 2 ei ole jälkiviisautta vain Super Mario Galaxystä, vaan koko Marion historiasta. Tulikukkien ja Bowserin linnojen ystävät löytävät paljon tuttua ensimmäisen Super Mario Bros.:in ajoista lähtien. Musiikki tapailee tuttuja teemoja, pysytellen enemmän videopelien perinteessä kuin edellisen osan sinfonioissa. Pelaaja etenee taas 2d-kartalla Super Mario Bros. 3:n aloittaman perinteen mukaisesti. Tämä tarkoittaa myös sitä, että isosta keskusmaailmasta on luovuttu – näin peli pysyy entistä paremmin tiiviinä kokonaisuutena, ja vanhoihin kenttiin on nopea palata. Myös juoni on lentänyt romukoppaan – tai palannut siihen ytimeen, jossa on kaikki tarpeellinen: prinsessa Peach on kaapattu ja Mariota tarvitaan pelastushommiin. Tämä on jälkiviisautta, johon pystyy vain kypsän iän tuomalla viisaudella. 25-vuotias putkimies on kulkenut pitkän matkan ensimmäisen koopan tallaamisesta ja tuntuu, että kuten todellisessakin elämässä pitäisi, virheistä on opittu ja ponnistettu aina vain parempaan – näin kovassa kunnossa Mario ei nimittäin ole koskaan ollut.

Dvd-levy vihkii Marion saloihin

Äärimmäisin kädenojennus Super Mario Galaxy 2:lta on pelin mukana tuleva opetus-dvd. Kiekko sisältää videoita, jotka käyvät läpi pelin alkeet ja vähän vaativampiakin temppuja. Edistyneempi pelaaja voisi katsoa supersuorituksia, mutta rehellisyyden nimissä pelaamisen katsominen dvd:ltä on ainakin minusta tympäisevää touhua. Aloittelijallekin lienee parempi oppia tekemällä. Liekö maahantuojakin uskonut näin, sillä oppia jaetaan vain englanniksi. Pientä ironiaa on, että levyä ei tietysti voi katsoa Wii-konsolilla, joka ei näytä dvd-videoita.

Vaihtopelaaja

Kirjoittanut [pelaaja_author:3255]

Vihoviimeisimmänkin tähden haaliminen Super Mario Galaxy 2:ssa tarjoaa kokemuksen, johon harvalla pelillä on vastattavaa. Nyt ollaan tasohyppelyn perimmäisessä ytimessä. Paikassa, johon vain Nintendo tietää reitin. Super Mario Galaxy 2 tekee saman kolmiulotteiselle tasoloikalle, minkä Super Mario World teki aikanaan kaksiulotteiselle. Nintendo on tässä aivan osaamisensa huipulla: olemassa olevat pelattavuuden osa-alueet hiotaan maksimiinsa tavalla, joka inspiroi ja täyttää valtaisalla hyvänolontunteella. Yhdessä Super Mario Galaxy 2:n kentässä on enemmän luovuutta kuin monessa kokonaisessa pelissä yhteensä. On todiste Nintendon uskomattomasta nokkeluudesta ja kunnianhimosta, kun yhtäkään ideaa ei toisteta turhaan eikä mikään tunnu teennäiseltä. Peli soljuu kitkattomassa rytmissä, ja tuoreet, toinen toistaan kekseliäämmät pelilliset koukut seuraavat toisiaan. Pelissä ei ole myöskään tyhjiä hetkiä, vaan peliaika koostuu pelkästään mukaansatempaavasta pelaamisesta. Lopputulos on hauska, haastava ja yllättävän pitkäkestoinen tasohyppelypeli, joka on upea lisä ansiokkaaseen ja legendaariseen pelisarjaan. Se jatkaa sitä kuin ennalta määrätyllä tavalla, sillä kaikki palaset loksahtavat kohdalleen kuin unessa. Super Mario Galaxy 2 täyttää pelaamisen puhtaimmilla riemuilla. Marion railakas temmeltäminen herättää sisäisen pikkupojan ja muistuttaa, mikä sai aikoinaan hullaantumaan peleistä. Tällaisten pelien takia minä pelaan. Videopelit ovat harvoin olleet yhtä lähellä täydellisyyttä.

10/10

Kehittäjä: 
Nintendo EAD Tokyo
Julkaisija: 
Nintendo
Peligenre: 
Seikkailu
Julkaisualustat: 
Nintendo Wii
Pegi-ikärajat: 
K-3

Kommentit

Käyttäjän finngamer kuva
finngamer

Kyllä.

Käyttäjän Riepu kuva
Riepu

Pelaamista lähes puhtaimmillaan ja parhaimmillaan

Käyttäjän Alkku V kuva
Alkku V

Paras peli ikinä.

Käyttäjän Bojo_Boy kuva
Bojo_Boy

Aivan mielettöman hauska.

Käyttäjän Asral kuva
Asral

Todella vaikuttava

Käyttäjän Fortuna kuva
Fortuna

Mahdollisesti Game of the Year.

Käyttäjän zamanlee kuva
zamanlee
Käyttäjän Moontear kuva
Moontear

Helppo, vähän petyin

Käyttäjän Anski kuva
Anski

vuoden ehkä paras peli

Käyttäjän maestro_opa kuva
maestro_opa

Wiin paras peli.