Arvostelu: Star Wars: The Old Republic - Rise of the Hutt Cartel

06.06.2013
Kirjoittanut: Miika Huttunen

Star Wars: The Old Republic - Rise of the Hutt Cartel

Kehittäjä:BioWare
Julkaisija:Electronic Arts
Pelityyppi:Verkkoroolipeli
Pelaajamäärä:1 Samalla koneella
Arvosteltu Pelaaja-lehdessä:06/2013
Miika Huttunen
  • 1
  • 2
  • 3
  • 4
  • 5
  • 6
  • 7
  • 8
  • 9
  • 10
7/10Pelaaja
8/10Lukijat

Huttusten nousu

Verkkoroolipeli Star Wars: The Old Republic oli ainakin yhdellä tavalla lajityyppinsä merkkipaalu: se osoitti, ettei pelikansa ole enää valmis maksamaan verkkopelien kuukausimaksuja. Tämä oli tietenkin huono uutinen The Old Republicille, joka tehtiin varta vasten isolla rahalla haastamaan kuukausimaksullisten verkkopelien kiistaton kuningas World of Warcraft sen omalla kotikentällä. Kun se vielä pelattavuudeltaankin edusti samaa tuttua, turvallista ja nähtyä verkkopelisuunnittelua, oli pelin vastaanotto siihen kohdistettujen ennakko-odotusten vuoksi melkoisen myrskyisä.

Reilut puolitoista vuotta pelin julkaisun jälkeen paljon on muuttunut, ja nyt siihen on julkaistu myös ensimmäinen maksullinen laajennusosa Rise of the Hutt Cartel. Mitä kaukaiseen galaksiin kauan sitten nyt siis kuuluu?

The Old Republic siirtyi vajaassa vuodessa ilmaispelien joukkoon, mutta ei ongelmitta. Koska peli panosti vahvasti jokaisen kahdeksan hahmoluokan omaan yksilölliseen tarinaan, mikä toimi pitkälti pelin valttikorttina, se oli huonosti muunnettavissa ilmaispelimuotoon. Tarinat päätettiin pitää ilmaisina, joten tekijöiden ainoana ratkaisuna oli rokottaa ilmaispelaajia pelaamisesta noin yleensä. Ilman kuukausimaksua pelaavien elämästä tehtiin hankalampaa, jota saattoi toki lievittää oikealla rahalla, mutta joka herätti kovaa arvostelua pelaajissa. Ilmaispelaajien elämää on sittemmin hieman helpotettu, mutta kuukausimaksua edelleen maksaville pelaajille kaikki on tietenkin yhtä helppoa kuin sen oli ennen muutosta ilmaiseksi.

Se, mistä pelaajat ovat selkeästi olleet valmiita maksamaan, ovat erilaiset hahmojen ulkoasuun vaikuttavat puvut, asut ja varusteet. Tästä lienee kiittäminen pelin yksityiskohtaisia hahmo- ja varustemalleja sekä lukuisia välianimaatioita ja keskusteluja, joissa hahmoaan näkee muutenkin kuin takaa. Uusia kosmeettisia asusteita saa sekä ostamalla pelin sisäisestä kaupasta että löytämällä kaupasta löytyvien erilaisten arpalaatikoiden sisältä. Niistä voi löytää lisäksi muun muassa ajoneuvoja, leluja, lemmikeitä ja muuta pikkukivaa. Koska laatikoiden sisältö on satunnaista, koskaan ei voi tietää, mitä saa. Onneksi tarpeettomat asut ja tavarat voi myös laittaa myyntiin galaktiseen huutokauppaan tai lähettää muille hahmoilleen.

Kuten lähes kaikkien muidenkin ilmaiseksi muuttuneiden verkkoroolipelien tapauksessa, myös The Old Republic on saanut runsaasti uusia pelaajia. Vaikka pelipalvelimia ei ole lähellekään samaa määrää kuin julkaisussa, jäljelle jääneet ovat täynnä pelaajia ja siten elinvoimaisia. Tämä on tärkeää niin verkkoroolipelien tunnelman kuin niiden sisäisen taloudenkin kannalta. Julkaisun jälkeen peliin on tietenkin ilmestynyt uutta sisältöä muun muassa erilaisten tapahtumien, uusien alueiden sekä raidien eli operaatioiden muodossa. Alun bugeja on korjattu ja pelimoottoria optimoitu, mutta peli on edelleen melko raskas verrattuna useimpiin muihin verkkoroolipeleihin, ja etenkin planeetalta toiselle siirryttäessä latausruutua joutuu tuijottamaan tovin tai kaksi.

Juuri ennen Rise of the Hutt Cartelin julkaisua peli päivittyi versioon 2.0, joka toi mukanaan tavallista suurempia uudistuksia muun muassa hahmoluokkiin ja pelaajien väliseen taisteluun. Sen myötä peliin lisättiin myös sen sisäiset saavutukset – jotka ovat käytännössä hillitön määrä minitehtäviä niitä kerääville – sekä varustekokoelmat. Alun turhaa vanhanaikaista monimutkaisuutta on lisäksi hieman karsittu siellä sun täällä esimerkiksi yhdistämällä eri planeetoilta saatava varustelipukkeet yhdeksi valuutaksi, joka kelpaa niissä kaikissa vain yhden sijaan.

Rise of the Hutt Cartel itsessään lisää peliin kokonaisen uuden planeetan Makebin omalla seikkailullaan varustettuna, uusia vaikeampia versioita vanhoista flashpoint-ryhmätehtävistä ja yhden uuden operaation sekä nostaa hahmojen tasokaton 55:een. Laajennuksen pihvi on tietenkin Makeb, joka on joutunut Hutt-kartellin kynsiin. Tasavallan riveissä planeettaa yritetään pelastaa, kun taas Imperiumi on enemmänkin kiinnostunut planeetalta löytyvästä isotooppi-5-aineesta. Tarinat ovat edelleen täysin ääninäyteltyjä, joskin niitä on tällä kertaa vain yksi per puoli. Hahmoluokkakohtaisia omia tarinoita ei ole, mikä on melkoinen pettymys.

Tehtäväalueet on suunniteltu aiempaa paremmin, sillä nyt alueelta toiselle siirrytään muutaman tehtävän jälkeen, joten aiempien planeettojen tapaista puutumista yhteen alueeseen ei pääse syntymään. Tarina onnistuu olemaan tavallista parempaa avaruusoopperaa, josta ei tällä kertaa ole unohdettu huumoriakaan. Ainoa miinus on pelihahmojen seuralaisten hiljaisuus. Ne eivät osallistu tarinan keskusteluihin tai ole äänessä muutenkaan muutamia maisemakommentteja lukuun ottamatta. Romanssinnälkäiset löytävät lohtua parista Makebin henkilöhahmoista, ja flirttailu onnistuu tällä kertaa myös saman sukupuolen edustajien kanssa.

Makebin lisäksi Rise of the Hutt Cartel lisää peliin myös kaksi uutta tarinallista tehtäväkokonaisuutta. Toisessa jahdataan kaivausdroidien avulla haudattuja salaisuuksia planeetalta toiselle, ja toisessa jäljitellään makrokiikareiden avulla salaperäistä vihollista ympäri galaksia pulmia salamalla ratkoen. BioWaren aikomus on mitä ilmeisimmin lisätä uusia tehtäväkokonaisuuksia sekä kaivausdroidien että makrokiikareiden ympärille, joten lisää on taatusti luvassa. Kumpikin tarjoaa mainiota lisätekemistä ja tavallisuudesta poikkeavia tehtäviä.

Rise of the Hutt Cartel ei ole suurimpia maksullisia laajennuksia mitä verkkoroolipeleissä on nähty, mutta se tarjoaa tarpeeksi sisältöä oikeuttaakseen hintansa. Silti jää toivomaan, että kyseessä olisi ollut täysihintainen laajennus suuremmalla sisältömäärällä. Lähtökohtaisesti se on joka tapauksessa tarkoitettu pelaajille, joilla on ainakin jo yksi hahmo tasolla 50. Lisäksi se osoittaa, että peli on edelleen elossa ja voimissaan ja että lisää sisältöä tulee tasaiseen tahtiin. Se kuitenkin jatkaa samalla kaavalla kuin emopelikin, joten jos odotti sen tuovan mullistavia uudistuksia peliin, joutuu pettymään. Pelin nykytilan voi joka tapauksessa käydä itse helposti toteamassa, koska se ei maksa mitään.