Star Wars Battlefront II

1.12.2017 // Kirjoittanut: Miika Huttunen
0

Pimeä uhka

Star Wars Battlefront II on taatusti loppuvuoden kohutuimpia pelejä, eikä mitenkään hyvällä tavalla. Siinä kulminoituvat pahimmalla mahdollisella tavalla tänä vuonna täysihintaisiin peleihin loottilaatikoiden muodossa hiipineet mikromaksut. Mutta jos tämä unohdetaan hetkeksi, niin millainen kokonaisuus peli muuten on?

Ensimmäinen uusi, parin vuoden takainen Battlefront ei sisältänyt yksinpeliä lainkaan ja keskittyi vain pelaajien väliseen verkkosotaan. Se oli luonteeltaan muita sotaräiskintöjä kepeämpi ja suoraviivaisempi mutta ainakin omasta mielestäni siksi Tähtien sota -elokuvien henkinen. Kaikkien makuun se ei kuitenkaan ollut, ja pelin ongelmia olivat yksinpelin puuteen lisäksi myös kunnollisten avaruustaisteluiden uupuminen sekä pelaajakunnan pirstaloituminen maksullisen lisäsisällön vaikutuksesta. Ykköseen verrattuna Battlefront II ottaa räiskinnässään askeleita Battlefield-sarjan suuntaan, ja mukana on myös odotettu yksinpelikampanja.

Yksinpelikampanja kertoo Imperiumin Inferno-eliittiryhmän komentaja Iden Versiosta, joka tovereineen yrittää palauttaa rauhan ja järjestyksen galaksiin. Tarina alkaa hetkeä ennen Jedin paluun loppua ja jatkaa siitä eteenpäin avaamalla tapahtumia keisarin kuoleman ja toisen Kuolontähden tuhoutumisen jälkeen. Tämä on uudessa virallisessa Tähtien sota -kaanonissa vähän nähtyä aikakautta ja siksi faneille erittäin kiinnostava kokemus.

Valitettavasti suhteellisen kiinnostavan alun jälkeen juoni asettuu nopeasti perusraiteille, eikä kestoakaan ole kuin vajaat viisi tuntia. Peli loppuu juuri, kun homma alkaa taas käydä kiinnostavaksi, mutta tarkoitus onkin ollut jatkaa yksinpelin tarinaa ilmaisen lisäsisällön muodossa. Jos kuitenkin odotti Battlefront II:n yksinpeliltä eeppistä Tähtien sota -kokemusta, joutuu pettymään – ellei sellaiseksi riitä tarinassa nähty parrakas Han Solo.

Painopiste on siis edelleen verkkopelissä, joka on nyt erilaisten muutosten myötä lähempänä nykyaikaisia sotaräiskintöjä. Käytössä on neljä eri hahmoluokkaa sekä pelin aikana hetkeksi käyttöön saatavia erikois- ja sankariyksiköitä. Jokaisella hahmoluokista on omat aseet ja erikoiskyvyt, joiden tarkoitus on tukea toisiaan. Siksi onkin hieman hölmöä, ettei verkkopelissä voi kunnolla sotia kavereiden kanssa. Pelaaja joutuu jokaisen kuoleman jälkeen osaksi satunnaisesti luotua ryhmää. Siitä ei pelillisesti ole muuta hyötyä kuin mahdollisuus ansaita hieman tavallista enemmän taistelupisteitä, joilla ostetaan käyttöön erikois- ja sankariyksiköitä.

Itse räiskinnässä on haettu edellistä peliä tarkempaa otetta, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi. Läjäyttimien ammuksen lentävät elokuvamaisen näyttävästi mutta myös hitaasti ja tekevät suhteellisen vähäistä vahinkoa. Tämä tarkoittaa sitä, ettei pelaajan taidolla, nopeudella tai tarkkuudella ole edelleenkään niin suurta merkitystä kuin tavanomaisemmissa verkkoräiskinnöissä.

Verkkopelin kiinnostavin pelitila on 40 pelaajan Galactic Assault. Sen taistelut ovat suuria ja tavoitepohjaisia kokonaisuuksia, joissa toinen puoli toimii hyökkääjänä ja toinen puolustajana. Taistelut kertovat omia minitarinoitaan eri aikakausien sodista, ja niissä pelin toiminta on parhaimmillaan – joskin ajoittain edelleen hyvin kaoottista.

"Räiskintä on tarpeeksi viihdyttävää ja mukaansatempaavaa, että typerää kehitysjärjestelmääkin jaksaa sietää."

Pienempiä tavoitepohjaisia taisteluita tarjoaa ennestään tuttu Strike-tila ja puhdasta pienen mittakaavan räiskintää Blast eli perustappomatsit. Sankarihahmoilla pääsee tappelemaan keskenään Heroes vs. Villains -pelitilassa, joka ainakin tällä hetkellä tosin korostaa valosapelihahmojen ylivoimaisuutta.

Avaruustaistelut ovat tällä kertaa oma kunnon pelitilansa Galactic Assaultin tyyliin. Starfighter Assault -pelitila sisältää samalla tavalla omia tavoitepohjaisia taisteluitaan eri aikakausilta, ja käytössä on kolme eri alusluokkaa sekä erikois- ja sankarialuksia. Maataisteluiden tavoin myös alukset ovat muokattavissa ja kehitettävissä jalkaväkisotilaiden ja sankareiden tyyliin.

Se ominaisuus, jossa peli ei ainoastaan kompuroi vaan kaatuu suoraan nenälleen, on juuri verkkopelin etenemisjärjestelmä. Kaikkien pelin yksiköiden ja hahmojen kykyjä voi kehittää ja muokata Star Card -korttien avulla. Osa korteista tehostaa kykyjä ja osa vaihtaa ne uusiin tai antaa passiivisia bonuksia. Niillä on myös eri harvinaisuusasteita, joiden välillä on suuria eroja esimerkiksi niissä kyvyissä, jotka lisäävät vauriota tai kestokykyä. Ongelma on se, että näitä kortteja saa ainoastaan loottilaatikoista ja tietenkin satunnaisissa erissä. Lisäksi korkeimman tason kortit on kehitettävä rakennusosilla, joita niitäkin saa tietenkin lähinnä vain loottilaatikoista. Tämä tekee kehitysjärjestelmästä äärimmäisen sekavan ja turhauttavan. Eri aseet sentään avataan puhtaasti pelaamalla.

Pahempaa on se, että systeemi on selkeästi rakennettu sen varaan, että loottilaatikoita oli alun perin mahdollisuus ostaa myös oikealla rahalla. Koska kovan tason Star Card -korteilla on tuntuva vaikutus hahmojen ja yksiköiden ominaisuuksiin, tällaista on tavattu aiemmin nähdä vain ilmaispeleissä eikä koskaan täysihintaisissa peleissä tai ainakaan tässä mittakaavassa.

Aiheesta nousi pelin julkaisun alla niin suuri kohu, että lisenssin haltija Disney huolestui Tähtien sodan maineesta ja vaati EA:ta korjaamaan asian. EA onkin toistaiseksi poistanut mahdollisuuden ostaa loottilaatikoita oikealla rahalla, mutta paino on sanalla ”toistaiseksi”. Asiaa ei auta se, että rahalla ostettavien loottilaatikoiden ansiosta pelin kaiken tulevan lisäsisällön on – tai ainakin oli – tarkoitus olla ilmaista. Nähtäväksi jää, miten tässä käy.

Tämä ei kuitenkaan korjaa sitä tosiasiaa, että loottilaatikoihin perustuva kehitysjärjestelmä verkkopeleissä ei ole toimiva tai hauska. Nyt loottilaatikoita voi ostaa vain pelaamalla ansaittavalla valuutalla, jota kertyy hitaasti. Sillä avataan myös ne pelin 14 sankarihahmosta, jotka ovat aluksi lukittuja. Jostain käsittämättömästä syystä niihin kuuluvat kaksi Tähtien sodan ikonisimmista hahmoista eli Darth Vader ja Luke Skywalker. Hahmojen avaaminen maksoi sekin alun perin maltaita, mutta hintoja laskettiin ennen julkaisua. Samalla tosin laskettiin myös kertyvän pelivaluutan määrää. Ja vaikka Star Card -kortteja ja loottilaatikoihin tarvittavaa valuuttaa saa myös yksinpelikampanjasta sekä erilaisia pelitavoitteita ja -haasteita suorittamalla, ei se riitä.

On vaikea kuvitella, mitä EA:lla on ajateltu Battlefront II:n verkkopelin kehitysjärjestelmää suunnitellessa. Verkkopeli on lyhyen ja melko tavanomaisen yksinpelin vuoksi edelleen pelin keskeisin anti. Pelinä Battlefront II tarjoaa toki todella komeaa ja huikeaa Tähtien sotaa etenkin avaruustaisteluissaan. Kaikesta huolimatta räiskintä on tarpeeksi viihdyttävää ja mukaansatempaavaa, että typerää kehitysjärjestelmääkin jaksaa sietää. Suurempi kysymys on kuitenkin se, haluaako tukea tällaista toimintaa täysihintaisessa pelissä.

6/10

Kehittäjä: 
DICE
Julkaisija: 
EA
Peligenre: 
Räiskintä, Toiminta
Julkaisualustat: 
Microsoft Xbox One, Sony PlayStation 4, Microsoft Windows
Pegi-ikärajat: 
K-16
Pegi-merkinnät: 
Väkivalta