Splatoon 2 / Arvostelut / www.pelaajalehti.com

Splatoon 2

15.08.2017 // Kirjoittanut: Markus Heino
0
Splatoon 2 -arvostelu

Sodankäynnin taide

Splatoon 2 ja veijarimaisten inklingien paluu on loppukesän suurin tapahtuma Nintendo Switchillä, vaikka konsolin moninpelipuoli on varsin hyvällä tolalla Mario Kart 8 Deluxen ja ARMSin ansiosta. Kilpa-ajon ja turpakäräjien rinnalle mahtuu vielä, sillä tällä kertaa temmelletään ampuma-aseiden kanssa, vaikkakin huomattavasti matalammalla ikärajalla kuin verkkopeliammuskeluissa yleensä.

Inkopoliksen futuristisiin maisemiin sijoittuva Splatoon 2 viskaa pelaajan keskelle kuhisevaa maailmaa, jota kansoittavat lapsenomaiset ihmisen ja kalmarin ulkoisia ominaisuuksia yhdistävät inklingit. Merenelävältä puoleltaan otukset ovat perineet myös taipumuksen hoitaa välienselvittelyt musteella, ja niinpä myös kansan suurin huvi eli suljetuilla taisteluareenoilla käytävät joukkuepelit ratkaistaan mustepyssyjen avulla.

Pelaaja pystyy alusta alkaen osallistumaan verkkomittelöihin joko yksittäisinä otteluina tai oman kaverilistan jäsenistä kootulla joukkueella. Taistelukentillä liikutaan joko jalan aseet paukkuen tai liukkaaksi kalmariksi muuntautuneena, jolloin oman joukkueen musteessa uiminen nopeuttaa liikkumista entisestään ja täyttää samalla aseen mustevarannot.

Ahkera taisteleminen palkitaan tasoilla ja valuutalla, joita molempia vaaditaan uusien varusteiden tai aseiden ostamiseen. Myös yksinpelimenestys vaikuttaa moninpeliurakkaan, sillä kampanjan aikana kerätyt ruokakupongit voi vaihtaa kokemuspisteitä tai rahapalkkioita korottaviin ruoka-annoksiin.

Värikylläinen neljän pelaajan joukkueiden kamppailu on varttuneemmallekin pelaajalle tervetullutta vaihtelua, eikä ulkoasun kannata antaa hämätä, sillä Splatoon 2 hoitaa verkkomoninpelinsä sekä hauskuuden ehdoilla että onnistujia palkiten. Harjoittelu näkyy tuloksissa, taidot kehittyvät ja koordinoidut joukkueet pärjäävät pitkälle. Kommunikointi kannattaa ottaa haltuun välittömästi. Se hoidetaan joko Nintendon omalla Voice Chat -älypuhelinsovelluksella, Skypellä tai PS4:n chat-sovelluksella, kuten itse tein.

Nintendo suuntasi Splatoon 2:n julkistuksessa suurimmat paukkunsa neljän pelaajan joukkueiden kesken käytäviin moninpeliotteluihin, ja verkkosotiminen onkin eittämättä pelin rikkainta antia. Vähin äänin moninpelikenttiä esittelevien videoiden sekaan lisäiltiin myös maistiaisia pelin yksinpelikampanjasta, joka on mielikuvituksellisuudessaan ja yllätyksellisyydessään Nintendoa parhaimmillaan. Erityisesti pomovastukset tuntuvat riemukkaan mielikuvituksellisilta ja ovat jo itsessään pätevä syy katsastaa alle kymmentuntinen sooloseikkailu läpi. En muista, että olisin videopeleissä kurittanut aiemmin musteaseella esimerkiksi kokonaisia paahtoleipiä ja mustetta sinkoavaa jättimäistä leivinuunia.

Splatoon 2 -arvostelu

"Jos ensimmäinen Splatoon ei vakuuttanut kokeilun jälkeen, on jatko-osasta hankala innostua käytännössä vain uusien aseiden ja visuaalisen kasvonkohotuksen takia. Pelisarjan fanit ovat sen sijaan taatusti kotonaan värikkäillä pelikentillä myös Switchillä."

Splatoon 2 -arvostelu

Mustepohjaisten tuliaseiden valikoima on kasvanut Splatoon 2:ssa edeltäjäänsä monipuolisemmaksi, sillä perinteisten vesipyssymäisten rynnäkkökiväärien, tarkkuuskiväärien, maalitelojen ja isompien tykkien rinnalle saapuvat molempiin käsiin poimittavat Dualies-pistoolit sekä puolustustoimintaan suunniteltu Brella. Myös aseiden ja niiden tukikykyjen, kuten erilaisten pommien ja kranaattien, ominaisuuksia on uusittu sitten ensimmäisen Splatoonin. Hykerryttävin uutuuspommi lienee curling-kiven tapaan liukuva räjähde, joka jättää jälkeensä oman joukkueen tunnusväriä ja mahdollistaa nopean liikkumisen kalmarimuodossa.

Ykkösosasta tuodut klassikkoaseet tuntuvat olevan pitkälti tuttuja laitteita pienillä viilauksilla. Uusista aseista erityisesti haulikon ja sateenvarjon ominaisuuksia yhdistävä Brella löysi tiensä omaan varustukseeni melkein poikkeuksetta satunnaisten pelaajien sekajoukkueissa pelatessani. Aseen kummallinen ulkonäkö ja sen erikoishyökkäys tuntuivat olevan liikaa kokemattomammille vastustajille. Pelaaja voi avata tulivoimaisen aseensa suojaksi, jolloin varjo estää suurimman osan vastustajan mustesuihkun vahingosta. Hieman pidempään suojana pidetty varjo singahtaa irti aseesta ja harhauttaa vastustajaa ennen läheltä tulevaa armonlaukausta.

Moninpelimuodoissa Splatoon 2 säästelee hiukan. Peruspelitilana toimiva Turf War on klassista Splatoonia parhaimmillaan, ja yksinkertaiset säännöt antavat voiton joukkueelle, joka värittää taistelukentästä suurimman pinta-alan omalla värillään. Taktisempia Ranked Battle -pelimuotoja on kolme: Splat Zone panee joukkueet värittämään tiettyä osaa pelialueesta omalla värillään, Tower Controlissa ajetaan liikkuva torni vihollisalueelle ja pomminkuljetusta jäljittelevässä Rainmakerissa pitää kuljettaa väriä ryöppyävä mustepommi vihollistukikohtaan.

Jokainen pelimuoto on toki omanlaisensa ja tarjoaa taktisia mahdollisuuksia erityisesti hahmojen nopealiikkeisen kalmarimuodon ansiosta, mutta mitään mieltä räjäyttävän uutta pelimuodoista on hankala löytää. Jos ensimmäinen Splatoon ei vakuuttanut kokeilun jälkeen, on jatko-osasta hankala innostua käytännössä vain uusien aseiden ja visuaalisen kasvonkohotuksen takia. Pelisarjan fanit ovat sen sijaan taatusti kotonaan värikkäillä pelikentillä myös Switchillä.

Yksinpelikampanjan tavoin pienelle huomiolle jäänyt Splatoon 2:n oma selviytymistila eli Salmon Run on ehdottomasti kokeilun arvoinen pelimuoto. Pahoja salmonideja vastaan kamppaillessaan maksimissaan neljän hengen joukkueet saavat eteensä vihollisaaltoja toisensa perään ja kohtaavat yksinpelikampanjan tapaan mielikuvituksekkaita pomovastuksia, joiden taltuttaminen kysyy aidosti kekseliäisyyttä ja tiimityötä. Harmi vain, että pelimuotoa ei voi kokea paikallisessa moninpelissä samalla sohvalla ja yhdellä konsolilla, sillä se olisi sellaisenaan mahtavaa viihdettä kaveriporukan illanviettoja varten.

Nintendon tuottamat pelit ovat yleensä poikkeuksellisen vakaita myös verkkotoiminnoiltaan, mutta erityisesti Splatoon 2:n kanssa kannattaa varmistaa, että pelin uusin päivitys on ladattu ja asennettu Switchille. Pelin julkaisun aikaan saatavilla oleva 1.1.1-versio korjasi tehokkaasti ennakkotestin aikana kokemani erinäiset ongelmat.

8/10

Kehittäjä: 
Nintendo
Julkaisija: 
Nintendo
Peligenre: 
Räiskintä
Julkaisualustat: 
Nintendo Switch
Pegi-ikärajat: 
K-7
Pegi-merkinnät: 
Väkivalta, Online