Sniper Elite 4 / Arvostelut / www.pelaajalehti.com

Sniper Elite 4

3.03.2017 // Kirjoittanut: Jukka Kauppinen
1
Sniper Elite 4 -arvostelu

Sisäelimiä ja tarkka-ampujan luoteja

Pahoilla natseilla on ase, joka saattaa kääntää sodan kulun. Ratkaisu on ampua natseja leukaan, haaroväliin, polveen, korvien väliin ja joskus toiseen silmään. Ja niin maailma on turvallisempi paikka, muussaantunut munuainen kerrallaan.

Sniper Elite -pelisarja on kasvanut aikoinaan Aliens vs. Predator -peleillä maineensa luoneen brittiläisen Rebellion-studion tärkeimmäksi nykyteokseksi. Vaikka peli onkin lähtökohtaisesti toiseen maailmansotaan sijoittuva tarkka-ampumis- ja sissisimulaatio, parhaimmin se tunnetaan överistä ja mielettömän punahurmeisesta väkivallastaan. Eihän se sinänsä mitään, että sotapeleissä tapetaan, sillä se on vähän niin kuin koko sotimisjutun tarkoitus. Sniper Eliteissä kuitenkin tapot keksittiin kuvata goremaisina hidastuksina, ja se on kuulkaa niin häiritsevän hienoa, että hallelujaa.

Pelaaja näet palkitaan hyvistä snipulaukauksista sisäelintason hidastuksena, jossa luoti uppoaa kohteeseensa, repii lihaa, pirstoo luita ja räjäyttää ulos tullessaan verta ryöppyävän reiän. Joskus luodin matkaa seurataan kiväärin piipusta kohteeseen saakka, joskus näytetään vain lopputulos. Jos ennen muinoin videolain ja kauhuleffasensuurin aikaa olisi kerrottu, että videopelissä esitetään tällaisia kohtauksia, niin tuskin olisivat viiltelygorenkaan fanit uskoneet.

Onneksi ihan kaikkia tappoja ei överikameroida. Jos natseja ja fasisteja (niitä kiltimpiä italialaisia) tapetaan yhdessä tehtävässä räikeimmillään lähemmäs sata, niin valtaosa peliajasta menisikin luotiajojen parissa.

Sniperissa on siis muutakin, ja teos on edeltäjiensä tapaan toisen maailmansodan hiiviskelyräiskintä. Aiemmissa Snipereissa oli kuitenkin kaikenlaisia pieniä ja tosi isojakin ongelmia. Esimerkiksi edellispelin vihollisilla oli kaiken välittömästi huomaava laserkatse tai -kuulo, ja parvipäättely hoksasi laukauksen kajahdettua sala-ampujan vaanimispaikan, oli tämä miten hyvässä piilossa tahansa.  Sniper Elite 4:ssä viat on kuitenkin lopulta korjattu ja pelin jumalainen ydin pääsee komeasti esille – ja sieltä paljastuu hillittömän hyvä, palkitseva ja jopa hauska fps-räiskintäpeli.

Pelisarjan aiemmin repsottaneet reunat on siis lopulta kursittu umpeen, ja suurilla, avoimilla kentillä kuljeksiminen tehtäviä suorittamassa on palkitsevaa ja haastavaa niin hiiviskelyjen kuin suoraviivaisemman räiskintätoiminnankin ystäville. Positiivisesti hiiviskely ja joukkomurhaamisen välttäminen ovat toimivia mekaniikkoja ja aito vaihtoehto, jos tulitaisteleminen ei aina maistu. Pelaaja voi myös kustomoida aseensa ja varusteensa mieluisan pelitavan mukaiseksi. Esimerkiksi miinojen ja käsikranaattien korvaaminen suuremmalla vaimennettujen ammusten lastilla soveltuu paremmin hiippailevaan filosofiaan. Varusteita voi myös kerätä tai vaihtaa kaatuneilta vihollisilta, mikä tuo pelitaktiikoihin lisäsävyjä.

Sniper Elite 4 -arvostelu

"Viihdyttävä ja hyvällä tapaa haastava sotapeli, jonka kaikki osa-alueet toimivat hyvin yhteen."

Sniper Elite 4 -arvostelu

Tarkka-ampujamme operoi nyt Italiassa sodan loppuvaiheessa ja toimii yhdessä paikallisen vastarintaliikkeen kanssa. Sota saa aikaan outoja petikavereita, joten yhteistyötä tehdään mafiankin kanssa. Maisemat ovat upeita sekä monipuolisia, ja operaatiot sijoittuvat pieniin kyliin, satamiin, metsäisiin maastoihin ja muihin vahvasti Italialta tuoksuviin paikkoihin. Vaihtelu virkistää!

Kenttien teemojen monipuolisuus ja niiden mahdollistama taktiikoiden variaatio tekee pelaamisesta koukuttavaa. Kiireettä etenevä pelaaja voi perehtyä huolella tehtäväalueeseen ja mietiskellä suunnitelmaansa. Kentille on ujutettu runsain mitoin vaihtoehtoisia kulkureittejä, ja eteneminen onnistuu usein niin maan päällä ja alla kuin rakennusten sisälläkin. Avoimuus ei ole enää mikään höpösana, vaan täyttä totta. Päätehtävän lisäksi tarjolla on runsain mitoin sivutehtäviä, ja jos haluaa suorittaa kaiken mahdollisen kaikessa rauhassa, niin kyllä siihen saa muutaman tunnin per kartta uppoamaan. Siihen päälle mojova uudelleenpeluuarvo ja haasteiden tavoittelu, niin kyllä tähän pelitunnit katoavat.

Tärkeä osa pelimekaniikkaa on myös tutkia aluetta kiikareilla, jolla karttaan voi merkitä vihollisen partiomiesten ja erilaisten hyödynnettävien laitteiden sijainnit. Sitten vain edetään hiljaa hiipien ja melua välttäen ja hyödynnetään kenttien tarjoamia mahdollisuuksia. Äänenvaimennetulla kiväärillä tai pistoolilla voi rikkoa valoja kulkureitiltä. Ilman mitään selitystä mosahtava kuormuri kerää kummasti huomiota, eikä kukaan huomaa hämmennykseltään, jos joku vaikka vilahtaa varjoissa ohi. Pitkän matkan laukauksetkaan eivät aina paljasta olinpaikkaa, etenkään jos laukaukset ajoittaa taustameluun tai kikkailee kenttien erikoisjutuilla. Ja mikäs sen hauskempaa kuin pudottaa nostokurjen lasti ohiajavan panssarin niskaan – juonittelulle ja kikkailulle on jätetty yllin kyllin tilaa! Myös räiskintä- ja hiippailupelien tuttuja peruskaavoja noudatetaan, ja viholliset esimerkiksi tykkäävät partioida tietyillä reiteillä. Assassiini-tyylinen hiiviskelypuukottelukin on sekin tuttua pelistä jos toisesta.

Toki suoraviivaisempikin rähinä onnistuu. Mekkala vain herättää huomiota ja raikuvat hälytykset tuovat alueelle vihollisjoukkoja kauempaakin, ja pahimmillaan tilanne eskaloituu oikein kunnolla. Vihollissotilaiden tekoäly on kerrassaan oivallinen, ja he ovat valppaita ja juuri sopivan tarkkasilmäisiä ja -korvaisia. Jos pelaaja meluaa tarpeettomasti, he saattavat huomata. Jos pelaaja vilahtaa varomattomasti, he kummastelevat. Jos joukkueesta yksi puuttuu, se huomataan.

Hälytys- ja etsintätilat ovat sopivan aggressiivisia ja älykkäitä, ja vaikka tekoälymekaniikkaa voikin välillä yrittää peluuttaa vaikkapa ansoittamalla oletettuja kulkuväyliä, niin aivan yhtä usein viholliset päättävät kulkea eri reittiä tai eri suuntaan tai höökiä pelaajan oletettua asemaa kohden niin suurella voimalla, koukkaillen ja suojautuen, että tulee ihan hätä. Tällöinkin voi toki yrittää hämätä, ansoittaa pakoreittinsä, ehkä piiloutua tai livahtaa ihan muualle. Pelasi miten päin tahansa, Sniper Elite 4 tarjoaa reilun ja tasapainoisen haasteen, jossa mokailuista voi syyttää vain itseään. Varovaisemmallakin tyylillä kuolemia kertyy useita per kenttä, mutta eivätpä nekään haittaa, sillä automaattisia checkpoint-tallennuksia tehdään taustalla vähän väliä.

Sniper Elitet ovat parantuneet osa osalta, ja nelosessa tarkka-ampuminen ja salamurhaus toimivat lopulta niin kuin pitääkin. Se on hauska, viihdyttävä ja hyvällä tapaa haastava sotapeli, jonka kaikki osa-alueet toimivat hyvin yhteen. Sen lavastus- ja efektibudjetti ei yllä codimaiselle tasolle, mutta persoonallisuutta, fiilistä ja avoimen maailman vapaata hiippailutoimintaa piisaa senkin edestä. Tarinankerronta on sen sijaan jätetty tietoisen ohueksi ja taka-alalle, eikä vastarintaliikkeen arkea fasistihallinnon ikeen alla valoteta paljoakaan.

8/10

Kehittäjä: 
Rebellion
Julkaisija: 
Wendros
Peligenre: 
Räiskintä
Julkaisualustat: 
Microsoft Xbox One, Sony PlayStation 4, Microsoft Windows
Pegi-ikärajat: 
K-16
Pegi-merkinnät: 
Väkivalta

Kommentit

Käyttäjän veepeeuho kuva
veepeeuho

myös aivan pakollinen hankinta!