Shadow of the Tomb Raider / Arvostelut / www.pelaajalehti.com

Shadow of the Tomb Raider

12.11.2018 // Kirjoittanut: Markus Heino
0

Viidakon verinen valtiatar

Neiti Croftin tähdittämän pelitrilogian viimeinen osa vie aiemmissa seikkailuissaan karaistuneen haudanryöstäjän Etelä-Amerikan vehreisiin viidakoihin estämään maailmanloppua, kuinkas muutenkaan. Vastassa ovat puolisotilaallisen Trinityn joukot, muinaiset mayaintiaanien salaisuudet ja vihamielinen viidakkomaasto itse. Myös Lara on kokenut lopullisen muutoksen hentoisesta neitokaisesta viidakkosoturiksi. Sankaritar omistautuu tehtävälleen tavalla, joka saisi yhdeksän kymmenestä psykoterapeutista haukkomaan henkeään.

Shadow of the Tomb Raider alkaa tunnelmallisesti ja vauhdikkaasti, eikä mainio toimintaelokuvamaisesti kirjoitettu tarina juuri lipsu rytmitykseltään tai päästä pelaajaa hengähtämään parikymmentuntisen seikkailun aikana. Lara on jälleen tapahtumien keskiössä päähenkilönä, mutta ilahduttavasti Eidos Montrealilla ei ole menty helpoimman kautta ja tuotettu hahmon matkasta jälleen yhtä turvallisen yksiulotteista Hollywood-sankaritarinaa.

Virheille altis, sosiaalisesti kömpelö ja samalla äärettömän määrätietoinen Lara oppii trilogian päätöksessä taas uusia asioita perinnöstään ja vastuustaan äärettömän voimakkaiden muinaisesineiden perässä juostessaan. Naama kurtussa ei kuitenkaan tarvitse pelailla, sillä Laran karhumaisen leppoinen ja rennomman elämänasenteen omaava matkakumppani Jonah vuoroin koettelee jääräpäisen naisen motiiveja ja vuoroin luo aidosti inhimillisiä hetkiä hengähdystaukojen aikana. Ääninäyttelijät Camilla Luddington ja Earl Baylon tekevät kaverusten rooleissa vahvaa työtä. Toiminnan keskellä kiekaistut letkautukset ja sydämelliset keskustelut sujuvat uskottavasti ja hahmojen pitkän historian tuntien sopivan eleettömästi.

Etelä-Amerikkaan sijoittuva seikkailu tekee edellisosien tapaan ympäristöstä vihamielisen vastustajan pelin alkupuolella. Lara on jo aiemmin oppinut selviytymään ja taistelemaan sillä mitä on saatavilla, joten uusi ympäristö muuttuu varsin nopeasti työkaluksi esteen sijaan.

Reilun parikymppisen opiskelijan repertuaarista löytyisi normaalisti halvimpien alkoholipommien ja oksettavien ruoka-aineyhdistelmien kirjo, mutta Lara sen sijaan uuttaa nuoliinsa myrkkyä sammakoista ja kiskoo nuolella lävistetyt viholliset puuhun roikkumaan toveriensa kauhuksi. Viidakkosodankäynnin pakollisena Rambo-viittauksena nähdään lopetusliike, jossa mudalla itsensä naamioinut sankaritar tekee salamannopean puukkohyökkäyksen köynnösten peittämän seinän suojista ohikulkevien vihollisten selkään.

Laran kykypuuhun on sovitettu sopivassa suhteessa uusia kykyjä ja jo aiemmissa osissa opittuja taitoja. Pelaajan ei tarvitse siis enää opettaa Laraa käyttämään harhautuksia tai rakentamaan improvisoituja pommeja ja polttopulloja, vaan niitä pidetään itsestään selvinä ratkaisuina isompia vihollisryhmiä haastettaessa.

Shadow of the Tomb Raider -arvostelu

"Mikäli sarjan mukana on viihtynyt allekirjoittaneen tavoin hymyssä suin tähänkin asti, voi mukaan loikata huolella."

Shadow of the Tomb Raider -arvostelu

Taistelua ei tarvitse pelätä liiaksi, ainakaan jos ei pelaa aivan korkeimmilla vaikeustasoilla, sillä asearsenaali karttuu nopeasti ja eri tappovälineet ovat päteviä ongelmanratkojia tositilanteessa. Paljastumisen jälkeen aseita oppii käyttämään sissisodankäynnin opein, kunhan ensin onnistuu irtautumaan piiloon tulitaistelusta. Pari nopeaa laukausta, pari kaatunutta vihollista ja takaisin viidakon syövereihin piiloon takaa-ajajia. Rynnäkkökivääri ja jousi ovat edelleen pistämätön yhdistelmä, mikäli haluaa pitää sopivan etäisyyden raskaammin aseistettuihin Trinity-partioihin. Varusteiden päivitys sujuu tuttuun tyyliin hyödyntämällä metsästettävien eläinten nahkoja, puitten oksia ja muita maastosta löytyviä resursseja.

Haudanryöstöä ei ole unohdettu pääjuonessakaan, mutta uteliaammat pelaajat löytävät pakollisten hautakammioiden lisäksi tuntien edestä lisää tekemistä yhdeksän haastehaudan ja salaisten kryptojen muodossa. Tyyliltään nopeampien kryptojen läpäisyyn vaaditaan usein vain suoraviivaisten pulmien ratkaisemista ja hengenvaarallisten ansojen välttelyä.

Isommat haudat ovat sen sijaan varsin vaihtelevia haasteiltaan. Niiden ratkaisemiseen pitää hieroa älynystyrät toimimaan kunkin yksilöllisen haudan ainutlaatuisen pulmamekaniikan kanssa. Kiipeilypainotteiset osuudet, fysiikkaan perustuvat pulmat ja esimerkiksi valonsäteiden kimpoiluun perustuvat pähkinät eivät ole ehkä kaikkein vaikeimmasta päästä, mutta haudat ovat jo itsessään vaikuttavia ilmestyksiä. Pelisarjan teemaan liittyvät yliluonnolliset voimat astuvat kuvioihin tarinan aikana, joten se tietty kauhupelitunnelma koetaan useammin kuin kerran. Soihduin valaistut temppelit kammioineen ovat tälle pelottelulle oiva ympäristö.

Trilogian kolmannessa osassa on tietynlaista loppusuoran tuntua, mutta se ei estä Shadow of the Tomb Raideria tekemästä jälleen tukuittain fanipalveluksia pelisarjan ystäville. Varsinaisen seikkailun lomaan punotaan onnistuneesti Laran vanhempien tarinaa ja hänen menneisyytensä tapahtumia – hieman edellisosan Blood Ties -lisäseikkailun tyyliin. Shadow of the Tomb Raider tuntuu siirtävän tunnelmaa sekä toiminnan ja pulmanratkonnan rytmitystä enemmän alkuperäisten Tomb Raiderien suuntaan.

Sarjan kolmas osa on myös loogisesti kolmikon näyttävin ja myös komeinta kuunneltavaa. Viidakon painostavan kostea ilmasto, vehreät kasvit ja runsas eliöstö ovat esillä näyttävästi, mutta suurinta tunnelmaa luo verrattomasti toteutettu äänimaailma. Painostavat viidakon äänet ja pelottavat petojen karjaisut yhdistyvät taitavasti toteutettuun taustamusiikkiin sekä intiaanien soittimilla maustettuihin teemoihin.

Eidos Montreal panostaa tuntuvasti Shadow of the Tomb Raideriin myös julkaisun jälkeen. Peliin on luvattu kokonaista seitsemän laajennusta, jotka julkaistaan kuukausittain lokakuusta ensi vuoden huhtikuuhun. Laajennuksiin luvataan jokaiseen oma juonellinen Path-seikkailu sekä uusia hautoja ja varusteita. Lisäksi ainakin ensimmäisen laajennuksen mukana tulevaan hautaan on kaavailtu jonkinlainen yhteistyötila.

Vaikka taistelut ovat verisiä ja Laran toiminta niissä tikittää laskelmoivan tappajan tehokkuudella, tuntuu Shadow of the Tomb Raiderissa olevan vastaavasti myös enemmän rauhallista tutkimista ja kauniiden ympäristöjen ihastelua kuin kahdessa edeltäjässään. Mitään mullistavia uudistuksia peli ei sinänsä tee totuttuun toimintaseikkailukaavaansa, mutta mikäli sarjan mukana on viihtynyt allekirjoittaneen tavoin hymyssä suin tähänkin asti, voi mukaan loikata huolella. Skeptisemmät pelaajat pudottakoot arvosanasta pois pisteen tai kaksi, varsinkin jos jo julkaisussa julistettu moninpelin puuttuminen painaa vaakakupissa.

9/10

Kehittäjä: 
Eidos Montreal
Julkaisija: 
Square Enix
Peligenre: 
Seikkailu, Toiminta
Julkaisualustat: 
Microsoft Xbox One, Sony PlayStation 4, Microsoft Windows
Pegi-ikärajat: 
K-18
Pegi-merkinnät: 
Kiroilu, Väkivalta