Resident Evil 7: Biohazard / Arvostelut / www.pelaajalehti.com

Resident Evil 7: Biohazard

3.02.2017 // Kirjoittanut: Miikka Lehtonen
3
Resident Evil 7: Biohazard -arvostelu

Jotain uutta, jotain vanhaa…

Capcomin Resident Evil -pelisarjalla ei ole viime vuosina mennyt hirveän lujaa, sillä sarjan pari edellistä peliä on ollut aikamoista tuubaa. Tämä on selvästi tiedostettu myös kehitystiimissä, sillä Resident Evil 7 on monellakin tavalla uusi ja tuore alku sarjalle. Siinä sivussa se on myös yksi viime vuosien parhaista kauhupeleistä.

Resident Evil 7 unohtaa zombit ja muut sarjan perinteiset viholliset, sillä inspiraatiota on ammennettu The Hills Have Eyes -leffan kaltaisista teoksista ja murhanhimoisista kannibaalipunaniskoista.

Tapahtumat saavat alkunsa, kun pelaajan vaimo lähettää tälle epätoivoisen avunpyynnön. Kaikki on mennyt päin mäntyä ja pelastajaa kaivattaisiin. Matkassa on vain yksi mutta: vaimon luultiin kuolleen jo kolme vuotta sitten. Kuten arvata saattaa, pelastusreissu ei mene aivan suunnitelmien mukaan, ja alta aikayksikön pelaaja on itsekin jumissa kauhujen kartanossa. Edessä on reilut kymmenen tuntia kestävä matka läpi helvetin.

Uusi aihepiiri ei ole suinkaan ainoa Resident Evil 7:n uudistus, sillä samalla perspektiivi on vaihtunut aivan konkreettisesti. Kamera ei leijaile enää yläilmoissa, vaan tapahtumia tarkastellaan suoraan pelihahmon perspektiivistä. Ratkaisu voi tuntua ennakkoon oudolta, mutta se toimii erinomaisesti.

Resident Evil 7 on tunnelmallisempi, jännittävämpi ja pelottavampi kuin sarjan pelit miesmuistiin, ja kiitos kuuluu suurelta osin kamerakulmalle ja sen luomalle vahvalle immersion tunteelle. Kehitystiimi on selvästi panostanut valtavasti siihen, että pelaaja tuntisi olevansa oikeasti elävä osa pelin kamalaa maailmaa.

Vahva immersio rakentuu monista aineksista. Osan siitä tekee upea grafiikka, jota katsoessaan on usein helppo unohtaa pelaavansa vain peliä. Tiimi on tehnyt pelimoottorinsa kanssa sankaritekoja, sillä PlayStation 4 -versio pyörii 1080p-resoluutiostaan huolimatta vakaalla 60 fps:n nopeudella.

Myös äänisuunnittelu on fantastista. Pelimaailma kuulostaa elävältä paikalta, mikä myös samalla tekee pelaamisesta haastavampaa. Onko tuo rapina vain joku ötökkä vai kimppuuni hiipivä vihollinen? Tiimillä on varmasti ollut hauskaa kehitellessään erilaisia ääniefektejä kauhujen maailman moninaisille vaaroille ja iljetyksille.

Resident Evil 7: Biohazard -arvostelu

"Tempo on hidas, tunnelma on katossa, ja vaara vaanii joka kulman  takana. Pelaaminen on jatkuvaa selviytymistaistelua."

Resident Evil 7: Biohazard -arvostelu

Resident Evil 7 tekee myös pelottelutekniikassaan vahvan pesäeron sarjan edellisiin peleihin. Vaikka pelissä on hirviö hyppää ikkunasta kimppuun -osaston säikyttelyä, homman nimi on pääosin ahdistava tunnelma, joka tihenee tasaisesti kohti sietämätöntä huippuaan.

Jo alkumetreillä pelaajalle tehdään selväksi, että oikein missään ei ole turvassa. Alien: Isolationin tai Resident Evil 3: Nemesiksen tavoin viholliset voivat yllättää turvallisiksikin luulluista paikoista, joten pelaaja joutuu jatkuvasti olemaan varuillaan – ainakin itse säpsähtelin useasti jopa omaa varjoani.

Resident Evil 7 onkin mestarisuoritus virtuaalikauhun saralla. Sen maailma on lähtökohtaisestikin ikävä ja iljettävä paikka, ja kehitystiimi osaa erinomaisesti leikkiä pelaajan odotuksilla ja tarjoilla koko ajan ikäviä yllätyksiä. Kun sitten äärimmilleen kiristetyt hermot laukaistaan, se tehdään usein todella karmealla ja tehokkaalla body horrorilla, joten herkkävatsaisten kannattaa varoa.

Vaikka Resident Evil 7 näyttää räiskintäpeliltä, se on pelattavuudeltaan ihka aitoa selviytymiskauhua. Sitä tietää pelaavansa Resident Eviliä viimeistään siinä vaiheessa, kun joutuu etsimään kolmea koirapatsaan päätä saadakseen punaniskojen kartanon oven avattua.

Sarjan perinteiset elementit ovat muutenkin hyvin edustettuina. Pelaajan mukaan ei kerralla mahdu kuin muutamia esineitä, joten ylimääräiset roippeet täytyy varastoida tallennushuoneista löytyviin arkkuihin. Ja todellakin: tallentaminen onnistuu vain löytämällä kasettinauhurin. Onneksi tallennusten määrää ei kuitenkaan ole rajoitettu.

Selviytymiskauhu tarkoittaa myös väistämättä sitä, että taistelu on kaikkea muuta kuin helppoa. Viholliset eivät kuole helposti, jollei niitä osaa ampua heikkoihin kohtiin, mutta ne tekevät kyllä pelaajaan aivan kamalasti vahinkoa. Täten jokainen taistelutilanne voi hyvinkin päättyä kuolemaan, ja usein onkin fiksumpaa miettiä, voisiko taistelemisen sijaan päästä pakenemaan tai piiloutumaan.

Näin on tehtävä viimeistään siinä vaiheessa, kun ammukset loppuvat. Tuntuu siltä, että talon runsaiden laatikoiden ja kaappien sisällöt ovat ainakin osittain satunnaisia, joten ammusten tai parannusesineiden loppuminen on aivan mahdollista. Se tuntuu välillä turhauttavan epäreilulta alueella, jossa on paljon vihollisia.

Useammin pelattavuus on kuitenkin tyydyttävää. Suuri osa pelin tunnelmasta selittyy sillä, että pelaaja on jatkuvasti alakynnessä. Ongelmiin suhtautuu vakavasti, kun niitä ei voi huoletta pamauttaa singolla pitkin seiniä.

Resident Evil 7 on juuri se ryhtiliike, jota sarja on kaivannutkin useamman kehnon räiskintäpelin jälkeen. Se unohtaa reaktiominipelit, saippuaoopperatason tarinan sekä muut sarjan kliseet ja tarjoilee niiden sijaan kauhupelin, joka tuntuu tuoreelta ja modernilta.

Samalla se on kuitenkin filosofialtaan juuri sitä, mitä ensimmäisetkin Resident Evilit olivat. Tempo on hidas, tunnelma on katossa, ja vaara vaanii joka kulman takana. Pelaaminen on jatkuvaa selviytymistaistelua, jossa jännitys, kauhu ja lyhyet helpotuksen hetket vuorottelevat tasaisesti. Rytmitys on muutenkin loistava. Mihinkään pelin osioon ei ehdi kyllästymään, ja tiimi on onnistunut repimään kannibaalikartanossa yksin olemisen asetelmasta irti jos jonkin sortin pelillisiä haasteita.

Uuden ja vanhan yhteistuloksena syntyy peli, joka voi hyvinkin olla kaikkien aikojen paras Resident Evil. Se nousee huikeiden kauhupelien listallani BioShockin ja alkuperäisen Dead Spacen rinnalle sekä tarjoilee alkuvuoden 2017 tiukimman pelikokemuksen. Ehdoton suositus kaikille kauhun ystäville!

9/10

Ei olisi uskonut, että Capcom pystyy vuonna 2017 tarjoilemaan näin modernin ja viimeistellyn pelikokemuksen, mutta tässä sitä ollaan.

Miikka Lehtonen

9/10

Kehittäjä: 
Capcom
Julkaisija: 
Capcom
Peligenre: 
Kauhu, Seikkailu
Julkaisualustat: 
Microsoft Xbox One, Sony PlayStation 4, Microsoft Windows
Pegi-ikärajat: 
K-18
Pegi-merkinnät: 
Kiroilu, Kauhu, Väkivalta

Kommentit

Käyttäjän Gamer86 kuva
Gamer86

Kerran läpi pelaneena voin sanoa että hyvä peli kyseessä.

Käyttäjän Megaman kuva
Megaman

Heeetkinen...tässä ei puhuta sanallakaan PSVR:llä pelaamisesta. Sehän on aivan eri peli PSVR:llä pelattuna ja se on myös aika helvetin merkittävä toiminto tässä pelissä

Käyttäjän Virtuaalimies kuva
Virtuaalimies

PSVR:llä se on totaalisesti "eri peli". Olen samaa mieltä, kannattaisi mainita joo tosta psvr kokemuksesta. Se on niin realistinen ja hämmentävän mahtava kokemus että kannattaa tuo peli pelata mielestäni lasit päässä, ilman laseja se on kauhupeli, glasses on painajainen :D