Pyre / Arvostelut / www.pelaajalehti.com

Pyre

1.12.2017 // Kirjoittanut: Janne Pyykkönen
0

Demonit donkkaa tykimmin

Supergiant Games on indiestudioiden hehkein ihmelapsi. Sen ensimmäiset pelit Bastion ja Transistor olivat kauniita, laadukkaita ja läpeensä omaperäisiä sekä tyylikkäitä. Nyt kolmikon täydentää uutuus Pyre, jota on vaikea kuvailla. Onko tämä kirjaimellista fantasiajalkapalloa vai psykedeelistä katukorista?

Pelaajan silminä toimii Lukija, joka potkitaan Commonwealthin valtiosta Downsiden erämaahan. Maanpaossa harvinainen lukutaito on valttia, sillä salaperäisten Kirjureiden opasteokset johdattavat ns. triumviraatteja taisteluihin, joissa haetaan henkistä kasvua ja ehkä jopa pakoa Alamaailman vaaroilta.

Taistelut eivät olekaan taisteluita vaan urheilua. Kun tähdet johtavat oikeaan paikkaan ja aikaan, taivaalta tipahtaa Moon Orb eli jonkinlainen kimalteleva tähdenlento, jota on tarkoitus dunkata vastustajajoukkueen taikakokkoon, kunnes liekit sammuvat. Katukoriksen tapaan kentällä on kerrallaan kolme pelaajaa per joukkue. Jokaisella pelaajalla on voimatasoltaan ja kooltaan vaihteleva aura, joka kuitenkin sammuu palloa kantaessa. Aura karkottaa pienempään auraan osuessaan vastustajan hetkeksi toiseen ulottuvuuteen, ja sen voi singota voima-aaltona kohti toisia pelaajia. Yksinkertaistettuna tarkoitus on siis joko tyhjentää kenttä vihuista tai suikkia korille nopeilla hypyillä ja syötöillä.

Vaikka joukkueen pitäisi olla pyhä kolmikko, mukaan tarttuu kuitenkin jatkuvasti mitä kummallisimpia olioita aina symppisdemoneista ankeriasritareihin. Jokaisella on omat erikoiskykynsä ja heikkoutensa, ja osa kieltäytyy osallistumasta matseihin esimerkiksi tiettyjä vastustajia vastaan. Kykyjen ja apuesineiden avulla friikkijoukkuetta voi kasvattaa niin eri tavoilla, että tästä katoaa väkisinkin urheilupelien tasapaino. Pitäisikö matsiin raahata pikkupiru, joka osaa räjäyttää itsensä ja palata kentälle pikapikaa, vai lintunainen, joka lentää esteiden yli ja sysää puolustajat syrjään siiveniskuilla? Nämä valinnat voivat määrittää koko matsin kulun.

Arvostelussa Pyre, jossa demonit donkkaa tykimmin.

"Satukirjamaiset maisemat, persoonallinen musiikki sekä välillä synkät ja välillä humoristiset kohtaamiset yhdistyvät sydämelliseksi ja suureksi seikkailuksi."

Arvostelussa Pyre, jossa demonit donkkaa tykimmin.

Roolipelimäisesti on pelattava omia vahvuuksia ja vastustajan erikoisuuksia. Se voi tuntua liian helpolta tavallisissa matseissa ja ärsyttävän epäreilulta erikoiskoitoksissa, joissa yhden pelaajan olisi selätettävä vastustajan kolme pelaajaa yksinään. Ainakin säännöissä on sata kertaa enemmän järkeä kuin huispauksessa, mutta fiktiivisenä urheilupelinä tämä ei nouse esimerkiksi Speedballin tai Blood Bowlin tasolle. Normaalivaikeustasolla pelissä on nimittäin todella vaikea hävitä juonelle oleellisia matseja. Vihollisten tekoäly ei pysy perässä, jos pelaaja maksimoi esimerkiksi joukkueen vauhtihirmun hyökkääjäksi, joka sinkoilee kentän halki sekunneissa.

Pelimekaniikka ja sen retosteleminen tuntuvat Pyressa kuitenkin usein toissijaiselta. Pääosaan nousee Supergiantin erikoinen visual novel -henkinen tarinankerronta ja virtuoosimainen taiteen ja äänen yhdistelmä. Satukirjamaiset maisemat, persoonallinen musiikki sekä välillä synkät ja välillä humoristiset kohtaamiset yhdistyvät sydämelliseksi ja suureksi seikkailuksi kohti päämäärää, jota ei osaa tai uskalla arvailla ennen sen loppua. Perinteisen rääsyistä rikkauksiin -urheilutarinan sijaan koetaan metaforaa uskonnosta, henkisestä puhdistumisesta, poliittisesta vallankumouksesta ja valaistumisesta.

Ihastuttavan ja läpeensä erikoisen pelin suurin ongelma on se, että pelaamisen helppous ja tarinalliset sävyt dramaattisista koitoksista eivät kohtaa. Pelaajalle tarjotut valinnatkaan eivät vaikuta aluksi erityisen kiinnostavilta, kun usein vain pohditaan, mitä reittiä seuraavaan otteluun ajetaan. Hieman yli kymmentuntisessa tarinassa ehtii siksi tuntua muutamaan kertaan, että eksentriset vastaantulijat lätisevät vain lätisemisen ilosta, mutta kokemus on eittämättä täysin uniikki. Joukkueen kummat jäsenet tulevat tutuiksi ja kasvattavat innostavasti yhteishenkeä. Jatkuvasti monimutkaistuvan tarinan yksityiskohdista, hahmoista ja erityisesti loppukäänteistä ei siksi tee mieli puhua tässä, koska Supergiantin taika on syytä kokea ihan itse.

7/10

Kehittäjä: 
Supergiant Games
Julkaisija: 
Supergiant Games
Peligenre: 
Strategia, Urheilu
Julkaisualustat: 
Sony PlayStation 4, Apple OSX, Microsoft Windows
Pegi-ikärajat: 
K-7
Pegi-merkinnät: 
Väkivalta