Pillars of Eternity II: Deadfire / Arvostelut / www.pelaajalehti.com

Pillars of Eternity II: Deadfire

4.07.2018 // Kirjoittanut: Jukka Moilanen
0

Miekkoja, magiaa ja merenkäyntiä

Roolipelikehittäjänä tunnettu Obsidian Entertainment on päässyt ydinosaamisensa pariin. Hetkellisesti ilmaiseksi pelattavien tankkipelien maailmaan harhautunut studio toi vuonna 2015 Kickstarterin turvin maailmaan Pillars of Eternityn. Se jätti pelaajat kaipaamaan lisää vanhan koulukunnan roolipelaamista, sillä jatko-osa Pillars of Eternity II: Deadfire rahoitettiin Fig-joukkorahoitusalustalla yhdessä päivässä. Odotukset ovat siis korkealla.

Deadfire lähtee käyntiin ryminällä. Edellisessä osassa sankaritekoja (tai pelaajan valinnasta riippuen pahuuksia) tehnyt sielunkatsoja menettää uuden kotilinnansa, kun Eothas-jumala saapuu maailmaan valtavan patsaan ilmentymänä. Sankari heittää veivinsä tai joutuu ainakin hetkellisesti kuoleman ja elämän välimaastoon, josta itsensä keräiltyään lähtee selvittelemään välejään jumalten kanssa.

Aloitus on sinänsä ihan fiksu mukaelma perinteisestä roolipelin muistinmenetysasetelmasta. Limbossa piipahtaminen nimittäin tarjoaa kätevän tekosyyn aloittaa hahmonkehitys pohjalukemista ja käydä läpi edellisen pelin tapahtumia.

Lähtöasetelman tapaan pelin tarina on kovin tutunoloinen. Maailmaa uhkaa kaiken tieltään tuhoava mystinen hahmo, joka kiertää maata tuntemattomia voimia tarjoavan adran perässä. Maailma taas on täynnä kilvoittelevia heimoja ja näennäisesti hyvää tarkoittavia voimia, jotka kätkevät taakseen synkkiä salaisuuksia.

Kyseessä on siis hieman kliseinen roolipeli. Minne tahansa pelaaja seurueineen matkaakin, on tarjolla kriisejä ratkottavaksi, eikä tarina etene, ennen kuin on käyty juoksupoikana hoitamassa hommia. Käsikirjoituksessa on kuitenkin vahvatkin hetkensä. Mielenkiintoisimmissa tilanteissa liikutaan harmaalla alueella, joissa oikeaa vaihtoehtoa ei ole. Perinteisen moraalin mukaan oikein toimiminen saattaa johtaa tuhansiin kuolemiin, mutta muutkin vaihtoehdot ovat eettisesti arveluttavia. Käsikirjoitus on pitkälti perusvarmaa roolipelitekstiä, vaikka toisinaan kuvailuissa innostutaan turhankin lennokkaiksi.

"Pillars of Eternity II: Deadfire on oivallinen vanhan koulukunnan roolipeli, jossa riittää sisältöä yllin kyllin tuntikausien ratoksi."

Keskustelujen ja tehtävien ohella tarinaa kerrotaan eräänlaisilla välikohtauksilla, jotka on kuvitettu piirroksilla. Ne sisältävät usein dialogia ja toisinaan myös valintoja, joissa hahmot pääsevät hyödyntämään kykyjään myös taisteluiden ulkopuolella. Melkeinpä pelin mielenkiintoisinta antia edustavat kohtaukset korostavat oivallisella tavalla roolipelin valinnanvaraa. Jos kyvyt eivät riitä, voi saman pulman ratkaista esimerkiksi etsimällä apuvälineitä pelialueelta tai hyödyntämällä raakaa voimaa.

Myös toimintansa osalta Deadfire on tuttu Baldur’s Gateja, Icewind Daleja ja muita roolipeliklassikoita pelanneille. Taistelut käydään reaaliajassa, mutta toiminnan voi pysäyttää koska tahansa suunnitelmien tekemiseksi. Loitsut lentävät, aseet laulavat ja miekat kutittelevat kylkiluita, kun pelaaja naksuttelee kykynappeja vastustajien pään menoksi. Hahmojen yllä leijailevat luvut ja huvittavan säännöllisesti toistuvat verensekaiset räjähdysefektit kertovat, että hyvin menee.

Taisteluiden tasapaino tuntuu perusasetuksilla olevan varsin ailahtelevainen. Ne tuntuvat olevan usein melkeinpä läpihuutojuttuja, mutta toisinaan vastaan tulee melkeinpä ylitsepääsemättömän tuntuisia kohtaamisia. Kyse on toki useimmiten kokemustasojen epäsuhdasta, johon peli tarjoaa lääkkeeksi mahdollisuuden skaalata viholliset pelaajahahmoja vastaavalle tasolle. Ilman skaalausta on mahdotonta tietää, mille tasolle taistelut ja tehtävät on suunniteltu, joten kyyti voi olla yllättäen kovin kylmää tai tylsän ylivoimaista. Etenkin Ironman-tasolla, jossa tarjolla on vain yksi tallennus, kannattaa jokaiseen vieraaseen paikkaan mennä varautuneena.

Pelaajan seurueeseen mahtuu kerrallaan viisi hahmoa, jotka hoitavat pitkälti perinteisiä roolipelirooleja. Soturien, rosvojen ja velhojen sekaan mahtuu vain vähän yllätyksiä. Kyvyt ja loitsut ovat pitkälti tuttuja Dungeons & Dragons -pohjaisista peleistä, vaikka Deadfire käyttääkin omaa roolipelijärjestelmäänsä. Hahmoluokkia voi myös yhdistellä kahdesta eri luokasta, jolloin korkeamman tason kyvyt avautuvat tavallista hitaammin mutta tarjolla on vastaavasti kahden luokan valikoima. Myös kehittäjien luomille seurueen jäsenille voi valita yhdistelmäluokan, vaikka seurueen kaikki tarpeet saakin täytettyä yksiluokkaisilla hahmoilla.

Pillars of Eternity II: Deadfire on oivallinen vanhan koulukunnan roolipeli, jossa riittää sisältöä yllin kyllin tuntikausien ratoksi. Toisinaan se nojaa liiaksikin roolipelien perinteisiin mutta omaleimaisilla mausteillaan höystettynä. Laadukkaat perinteiset roolipelit ovat kuitenkin sen verran harvassa, että tutunkin oloinen pelikokemus kelpaa kyllä.

8/10

Kehittäjä: 
Obisidian Entertainment
Julkaisija: 
Versus Evil
Peligenre: 
Roolipeli
Julkaisualustat: 
Microsoft Windows
Pegi-ikärajat: 
K-16
Pegi-merkinnät: 
Väkivalta