Mario Kart DS / Arvostelut / www.pelaajalehti.com

Mario Kart DS

20.04.2006 // Kirjoittanut: LassiK
103

Peliarvostelijalle vaarallisin ammattitauti on kyynisyys. Tiedättehän oireet – lausunnot täyttyvät kommenteista ”tämä on sitä samaa vanhaa, ei innovaatiota missään, taas kerran uusintaversio, kaikki on jo nähty, parasta se oli NES-aikoihin...” Mario Kart DS on kyynisen kriitikon painajainen – ja tosipelaajan riemujuhlaa. Taas kerran lähdetään sienimaailmaan. Lakitu lentää kameramiehenä ja radalla Mariot, Bowserit, Peachit ja Toadit kiitävät sivuluisussa, viskelevät Koopa-kuoria, Bob-ombeja ja välttelevät Goombia ja piraijakukkia. Pelimekaniikka on helposti opittavaa: A kaasuttaa, B jarruttaa, R hyppää sivuluisuun ja L/X käyttää esineitä. Periaatteessa mitään muuta ei tarvita, ja helpoimpia tasoja pelatessa sallitaan epäilys, että näillä kyvyillä pärjää loppuun saakka. Näin ei tietysti ole: äkkiä pitää oivaltaa sivuluisumisen salat. Mikroauto pitää hyppäyttää liukuun, jonka jälkeen ristiohjainta napautellaan eri vuorotellen eri sivusuuntiin, jolloin pyöristä lentää kipinöitä. Kun ne leimuavat punaisina, R-napin irrottaminen antaa lyhyen turbon. Ei tämä nyt mitään vakavaa ajosimulaatiota ole, mutta sivuluisun ohjaamisessa on ihan oma haasteensa ja hauskuutensa. Tehtävätilassa ratkotaan lähinnä erilaisia ajokokeita. Siellä erityisesti huomaa, että pelin ajomallista nauttii yksin radalla ollessaankin. Tämä on parasta Mario Kartia.

Esinettä eteen!

Esineidenkin ympärillä alkaa kisoja pelatessa paljastua lisää strategiaa. Banaaninkuorta ei välttämättä kannata pudottaa vain mihin tahansa kohtaan rahaa – entä jos siihen törmää itse seuraavalla kierroksella? Kuorella voi myös torjua takaa tulevia Koopa-kilpiä tai sen voi heittää viime hetkellä eteenpäin ja yrittää pysäyttää vastustajaa. Toki silloinkin vaarana on että banaani sattuukin omaan nilkkaan. Parhaita hetkiä nettipelissä koin, kun olin ratkaisevan kisan kakkosena. Viimeisen kierroksen viimeisestä laatikosta sain banaaninkuoren. Vippasin sen eteenpäin edelläni ajavan Luigin eteen, joka pyörähti juuri ennen maaliviivaa. Voitto maistui makealta, vaikka vastustaja varmasti kirosi pelin epäreiluutta. Epäreiluus tulee nimittäin itsellekin mieleen, kun pahimmillaan päälle putoaa ensin aina osuva sininen Koopa-kuori, sitten heti perään saa osuman hakeutuvasta punaisesta kuoresta ja vielä joku napauttaa suoraan kiitävällä vihreällä kuorella. Sattumalla on Mario Karteissa roolinsa, ja sitä vihaa tai rakastaa, riippuen onko itse osumat vastaanottava vai tarjoava osapuoli.

Radalla koreasti

Vaikka Mario Kart DS ei teknisenä saavutuksena ällistytä, on sitä kaunis katsella. Ruudunpäivitys on horjumatonta ja vikkelää, tapahtumia on helppo seurata, ja mikä parasta, radoilla on Nintendon tyypillistä luonnetta ja mielikuvitusta. Mario Sunshinen perintöä oleva Delfino Square, perinteikäs, f-zeromainen Rainbow Road, Luigi’s Mansion ja erityisesti Yoshi Falls ovat yhtä aikaa omalaatuisia ja ilahduttavia. Yhteensä ratoja on 32, joista 16 perustuu vanhojen Mario Kartien parhaimmistoon. Musiikit seuraavat ratojen teemoja, ja nekin noudattavat Marion hovisäveltäjien traditiota. Tässä vaiheessa lienee siis jo kaikille selvää, että sienimaailmasta ahdistuvien asennevammaisten kannattaa kiertää tämä peli kaukaa. Muille Mario Kart DS on kuitenkin esimerkillinen paketti. Yksinpeli ei ole kärsinyt tippaakaan siitä, että tässä paketissa lanseerataan myös Nintendon Wi-Fi Connection -palvelu, ja vaikka moninpelivaihtoehdot netin yli ovat yksinkertaiset, toiminnon helppous hurmaa. Samassa huoneessa langattomasti päästäänkin sitten paljon monipuolisempaan toimintaan. Vain kyynikko tai tekotärkeilijä voi valittaa. Mulle tämä on Mario Kartia parhaimmillaan, ja monella saralla askel eteenpäin koko pelisarjalle. Sen ääressä iloitsee niin aloittelija kuin tosipelaajakin. Siispä vaietkoot kyynikot.

Näin nettiin

Mario Kart DS:n nettipeliin päästään valikosta Nintendo Wi-Fi Connectionin eli Nintendo WFC:n kautta. Peliin voi säätää kolmen eri langattoman yhteyden asetukset, joista peli osaa automaattisesti valita. Nintendo myy verkkopelaamista varten pc-tietokoneiden usb-porttiin laitettavaa palikkaa, joka muodostaa suojatun yhteyden DS:ään automaattisesti. Toinen vaihtoehto on käyttää langatonta reititintä, jonka asetukset syötetään DS:ään käsin. Riippuen nettiyhteydestä pelaajalta tarvitaan mahdollinen salasana, ja jos reititin ei niitä automaattisesti anna, tiedot ip-osoitteista sun muista. Testissä kaksi langatonta reititintä kuudesta ei ollut yhteensopivia DS:n kanssa, vaikka toimivatkin esimerkiksi PSP:n verkossa. Ennen mahdollisia laitehankintoja yhteensopivuus kannattaa varmistaa osoitteen www.nintendowifi.com listoilta. Nettiasetukset tallentuvat pelikasetin lisäksi Nintendo DS:n omaan muistiin. Kun koneeseen laittoi juuri ennen lehden painoon menoa toimitukseen saapuneen Tony Hawk’s American Sk8landin, asetukset olivat heti käytettävissä. Lisäksi asetukset voi lähettää suoraan kaveriin DS:ään, jos ei halua esimerkiksi paljastaa oman lähiverkkonsa salasanoja tai säätää ip-numeroita erikseen.

Koko maailmaa vastaan

Verrattuna esimerkiksi Xbox Liven monipuolisiin toimintoihin Nintendon Wi-Fi Connection on yksinkertainen. Kisaan voi haastaa joko sattumanvaraisesti valittuja kavereita friends-listalta, maantieteellisesti lähellä olevia kisaajia tai kuskeja koko maailmasta. Positiivinen yllätys on, että peli ei jumita, vaikka arvostelua tehdessä suuri osa vastustajista oli Yhdysvalloista.

9/10

Kehittäjä: 
Nintendo EAD Group No.1
Julkaisija: 
Nintendo
Peligenre: 
Ajopeli
Julkaisualustat: 
Nintendo DS
Pegi-ikärajat: 
K-3

Kommentit

Käyttäjän MasterTK kuva
MasterTK

Ainoastaan N64:n Yoshi Valley puuttuu

Käyttäjän Vinski kuva
Vinski

Hauskaa ja laadukasta kaahausta!

Käyttäjän Lord of Hope kuva
Lord of Hope

Sarjansa paras.

Käyttäjän Japshumwaa kuva
Japshumwaa

Edelleen parasta hupia samassa tilassa pelattaessa

Käyttäjän Shinywind kuva
Shinywind

Netin kautte pelaen hyvää ajanvietettä.

Käyttäjän WeePee kuva
WeePee

laadukasta kartinkia

Käyttäjän Liuhuparta kuva
Liuhuparta

Netin ärsyttävät sivuluisunylikäyttäjät...

Käyttäjän Finky kuva
Finky

Hauskaahan se on, mutta keskeyttäjät imee!

Käyttäjän Aivovamma kuva
Aivovamma

Huippu. Jaksaa pelata kauan.

Käyttäjän Yarichin kuva
Yarichin

Nettipeli ei toimi, imo, mutta muuten loistava.