LittleBigPlanet / Arvostelut / www.pelaajalehti.com

LittleBigPlanet

3.10.2008 // Kirjoittanut: Janne Pyykkönen
255

LittleBigPlanet on kuin elokuvien Matrix: se on nähtävä, jotta sen ymmärtäisi. PlayStation 3:n messiaspeliksi hehkutettua tasohyppely- ja rakentelupeliä on käsitelty Pelaajassakin niin paljon, että odotukset ovat kasvaneet massiivisiksi. Kun samantyylinen pc-peli Spore osoittautui muutama viikko sitten pettymykseksi, ei LBP:henkään jaksanut enää täysillä uskoa. Väärässä olin. Paljon luvattiin, ja kaiken sen peli myös lunastaa. LBP riemastuttaa jo alkuhetkillään. Jeeves-hovimestarina tunnetun näyttelijä Stephen Fryn lempeä ja hitusen pilkallinen kertojanääni johdattaa pelaajan kohtaamaan pelin päähahmon, oman säkkihenkilönsä. Säkkikankaasta tehty pikku-ukko on hellyttävän persoonallinen hahmo, jonka elävyys ja charmi eivät välity ruutukaappauksista. Sen ohjaamisen ilo vain kasvaa, kun pelaaja huomaa, kuinka ohjainta kallistelemalla ja tatteja pyörittämällä se heiluttaa käsiään ja vatkaa päätään. Pelin edetessä sen ulkoasu muuttuu jatkuvasti pelaajan oikkujen mukaan, ja lopputulos voi olla zombi-ninja tai Hello Kittyä muistuttava kissankorva, kaikki yhtä söpöjä.

Ransu, Ninjat ja Indiana Jones

Seuraava yllätys on se, että LittleBigPlanet ei olekaan pelkkä rakentelulelu, vaan täysimittainen tasohyppely. Alun helppo pompinta on pehmeä lasku peliin, joka yksinpelin myöhemmissä vaiheissa muuttuu hurjan haastavaksi. Pomppimisen ytimessä on pelin rautainen fysiikkamoottori, joka tekee pelin oudosta maailmasta ennustettavan: pelaaja tajuaa nopeasti, että tietynlaisesta materiaalista tehdyt esineet käyttäytyvät tietyllä tavalla. Jokin joustaa, toinen kaatuu ja kolmas räjähtää. Hermoja kiristää vain se, että tekijöillä on taipumus viljellä hauskoja, mutta raakoja, äkkikuolema-ansoja. Sitä lievittää onneksi se, että jokaisessa uudessa tallennuspisteessä pelaaja saa täydet elämät, mutta tietyt pomoviholliset ovat suorastaan ilkeän vaikeita. Luonnonlait ovatkin ainoa asia, johon LittleBigPlanetin maailmassa voi luottaa. Säkkipoju (tai -tyttö) sukeltaa nimittäin toinen toistaan kipeimpiin seikkailuihin, joita ei juonellisesti sido muu kuin se, että ne ovat kaikki oudolla brittiläisellä tavalla hauskoja: aivan kuin Monty Python kohtaisi Pikku kakkosen. Yhdessä kentässä voidaan jahdata pahaa sheriffiä Indiana Jonesinkin kauhistuttavassa Maya-temppelissä ja seuraavassa lennetään Ninja-linnakkeeseen kuumailma-pallolla. Leuka loksahti lattiaan kentässä, jossa meksikolainen suttura jahtasi säkkiäni ratsastaen Godzillan kokoisella ja maailman alleen murskaavalla helvetinkoiralla. Outous ja huumori eivät tunnu pakotetuilta. Tällaista on elämä IsoPieniPlaneetalla. Tämä kummallisuus myydään pelaajalle upealla teknisellä taituruudella. Peli on oikeastaan pelattavuudeltaan kolmessa syvyystasossa kulkeva 2d-tasoloikka, mutta grafiikan todellinen kolmiulotteisuus hyppää silmille. Tavaroiden pinnat ovat täynnä yksityiskohtia, jotka auttavat pitämään sekopäisen maailman selkeänä. Taustalla soi loistava ja outo musiikkivalikoima, jonka kappaleille on yhteistä vain tietynlainen hilpeys.

Naamat virneessä

Kuka tahansa täysijärkinen pelaaja on siis myyty jo yksinpeliä pelatessaan. LittleBigPlanetia voi kuitenkin pelata nelinpelinä joko samalla koneella tai verkon yli, ja siitä vasta riemu repeää. Säkkipäät riehuvat ympäri ruutua, ratkovat yhdessä fysiikkapulmia ja ilmeilevät toisilleen. Jäynääkin voi tehdä raahaamalla kavereita ympäriinsä tai läpsimällä ne kumoon. Seinille ja muiden säkkien naamaan läiskitään pelissä keräiltäviä tarroja, joita voi tehdä myös itse PlayStation Eye -kameran avulla. Miksikö? Koska se on leikkiä ja koska se on hauskaa. Tämä on sosiaalista konsolipelaamista parhaimmillaan, ja toimituksen moninpeleissä LittleBigPlanet-toilailuille naurettiin mahat kippurassa. Vasta nyt tullaan kuitenkin pelin todelliseen herkkupalaan eli rakentamiseen. Koko huikea yksinpeli on rakennettu pelin editorilla, joka on myös jokaisen pelaajan käytössä. Ei uskoisi, että ilman hiirtä ja näppäimistöä pystyisi rakentamaan pelattavaa näin helposti, mutta pakko on uskoa, kun sen näkee. Rakennelmia ”maalataan” eri materiaaleista, kuten puusta ja metalleista, ja ne leikellään sitten tarkkaan muotoonsa. Eri toimintoja rakennellaan jousien, kuminauhojen ja suihkumoottorien kaltaisista mekanismeista, mikä tuo vahvasti mieleen pc-rakentajille tutun Garry’s Modin. Pelaaja voi rakentaa jopa olentoja, jotka kävelevät tai rullailevat oman tekoälynsä mukaan. Tämä kaikki ei mene liian vaikeaksi vain sen takia, että peli on pakotettu sivulle rullaavaan ”kaksiulotteisuuteen”.

Luomisen paineita

On kuitenkin aivan selvää, että yksinpelin tasolle yltäviä kenttiä saa todella väsätä tunti- ja jopa viikkokaupalla. Vaikka mukaan tarttuu yksinpelin aikana oikea arsenaali erilaisia valmiita mekanismeja ja olentoja, jo yhden oman olennon suunnittelu, rakentelu ja koristelu vie aikaa. Pelkästään selostaja-Fryn hurmaavasti selittämiä rakennustutoriaaleja kuunnellaan puolen illan verran. Rakentajalle annetaankin paineita pelin nettijakelujärjestelmän muodossa. Toisten rakentamiin kenttiin voi hypätä vain painamalla ”etsi mahtava kenttä” -nappia, joka antaa tuloksia kenttiä pelanneiden säkkipäiden antamien kommenttien mukaan. Parasta on se, että koskaan ei tiedä, mitä on tulossa. Vaikka testiverkossa oli vain kourallinen pelaajia, törmäsin yhtenä hetkenä turvalliseen perustasohyppelyyn ja seuraavana Normandian maihinnousuun, jossa säkkipoju pääsi ajelemaan ampumakykyisellä panssarivaunulla. LittleBigPlanet onkin peli, josta kertoessa tila loppuu nopeasti kesken, varsinkin kun koko toimitus haluaa kertoa oman mielipiteensä. Se on helppo ymmärtää, sillä tämä kokemus on puhdasta hyvän mielen videopelaamista, johon voi ihastua ikään ja sukupuoleen katsomatta. Oikeastaan LittleBigPlanetin lyhyt määrittely onkin aika helppoa: tämä on paras peli, jota olen PlayStation 3:lla pelannut.

Eero Saarinen

LittleBigPlanetin suomenkielisenä selostajaäänenä toimii todellinenalan konkari Eero Saarinen. Saarinen on ollut puhumassa suomeksi klassisia piirros- ja animaatiosarjoja- ja elokuvia, kuten Karvinen 2, Lehmäjengi, Shrek ja Matka maailman ympäri. Saarinen on tuttu myös useista suomalaisista elokuvista ja tv-sarjoista, kuten Tyttö sinä olet tähti, Talvisota, Sydänjää ja Uuno Turhapuro.

Vaihtopelaaja

Kirjoittanut [pelaaja_author:60]

LittleBigPlanet on taatusti vuoden positiivisin peli. Sen pelaaminen saa kenet tahansa hyvälle tuulelle. Minulle henkilökohtaisesti LittleBigPlanetin suurinta herkkua on sen moninpeli: tasojen selvittäminen kaverin kanssa on mukavampaa kuin yksin. Jos kaveri tipahtaa kyydistä, saa hänet mukaan heti seuraavasta checkpointista. Pelikaverin kanssa pelaaminen ei jää pelkäksi porukassa loikkimiseksi, vaan kavereista on selvästi myös hyötyä monessa kohti. Tämä tuo heti uuden ulottuvuuden koko lajityyppiin. LittleBigPlanet on ehdottomasti tämän vuoden suurimpia pelitapauksia ja muistettavimpia pelejä PlayStationin historiassa.

Vaihtopelaaja

Kirjoittanut [pelaaja_author:173]

Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, LittleBigPlanetin pelaaminen on hauskaa. Se ei tasoloikkana loista samalla tavalla kuin Mario-pelit, joissa pilkuntarkat hypyt tuovat onnistuessaan tyydytystä, vaan LBP:n varsin epätarkat kontrollit ja fysiikkaan pohjautuvat sekoilut säväyttävät aivan omalla tavallaan. Yksinpeliä jaksaa varmasti tahkota keräiltävien tavaroiden toivossa, mutta luonnollisesti pelin suola on moninpelissä. Jo kahdella pelaajalla kentissä tapahtuva interaktio puhkeaa kukkaansa, kun kaveria pääsee lyömään ja vetämään, ja sen jälkeen voi yhdessä nauraa epäonnistumisille. Pelin checkpoint-systeemi antaa sopivasti elämiä, jotta peliä ei tarvitse ottaa turhan ryppyotsaisesti, mutta silti peli vaatii oikeasti taitoa. Kaikkea tuntuu olevan juuri sopivassa suhteessa.

Vaihtopelaaja

Kirjoittanut [pelaaja_author:7]

LittleBigPlanetista puhuttaessa on melkeinpä kaiken luomishehkutusten ohella unohtunut se varsinainen peli. Yllätyin siitä, että LBP sisältää melkeinpä parasta ja kekseliäintä tasoloikkaa sitten Super Mario Worldin. Sitähän peli pohjimmiltaan on – tasoloikkaa, johon on yhdistetty fysiikan lakeja. Yhdistelmä toimii uskomattoman hyvin. Hämmästelin tarinatilan alusta loppuun, kuinka kekseliäitä ja nerokkaita kenttiä, haasteita ja pulmia tekijät ovat luoneet. Peli on täynnä hienoja ”läheltä piti” hetkiä, klassisia tasoloikkahetkiä, joissa loikitaan kädet täristen kapealta tasolta toiselle, kun ympärillä velloo sähköisiä piikkejä valmiina grillaamaan Sackboyn. Toisaalla sitten loikitaan kilpaa pyörivän solmion päällä, paetaan tulta hönkivää puusta rakennettua hirviötä tai pomppaillaan lowriderien päältä yläilmoihin. Pelin kuvasuunnittelu on niin hapokasta, ettei paremmasta väliä. Yllättäviä ja humoristisia tilanteita tulee vastaan tuon tuostakin. Vielä hienommaksi homman tekee se, että kaikki, mitä tarinapelitilassa koet, on mahdollista rakentaa itse. Pysähdyin usein ihastelemaan kentästä löytyvää häkkyrää tai pulmaa, yrittäen miettiä, kuinka ihmeessä se oli rakennettu ja miten voisin luoda jotakin samanlaista. Jo tämän takia LittleBigPlanet on huikea suoritus – tekijät ovat rakentaneet pelin niillä samoilla työkaluilla, joilla mekin voimme tehdä siihen sisältöä. LittleBigPlanetin kuvaileminen pelkäksi tasoloikkapeliksi on tosin lähes loukkaus. Media Moleculen debyyttipeli pursuaa innovaatiota, omaperäisiä ideoita sekä tyyliä, jotka tekevät pelistä uniikin ja omalaatuisen. Hämmästyttävintä on se, kuinka peli, jossa on niin paljon uusia ratkaisuja ja asioita, joita ei ennen ole nähty, onnistuu toteuttamaan lähes kaiken virheettömästi ja helposti omaksuttavalla tavalla. Verkkointegraatio on toteutettu upeasti. Pelaajan ei tarvitse erikseen siirtyä palvelimille etsimään toisten käyttäjien tekemiä kenttiä, vaan sen sijaan valikosta valitaan yksinkertaisesti ”siistit kentät”, ja pian kotipesän edessä oleva LittleBigPlanet täyttyykin käyttäjien tekemistä kentistä. Omien kenttien julkaiseminen toisten käyttäjien saataville on äärimmäisen helppoa, kuten myös niiden muokkaaminen ja poistaminen. Helposti ymmärrettävä ja toimiva käyttöliittymä on sekin äärimmäisen kunnioitettava saavutus.

Vuoden Feel Good peli

Pelasin LittleBigPlanetia lähes koko ajan hymy kasvoillani ja hyvällä tuulella. Totta kai, joissakin kohdin vastaan tulee raivostuttavan vaikeita osuuksia, joissa pinna kiristyy, mutta suurimman osan aikaa pelikokemus on fantastinen. Vain hyppiminen aiheuttaa välillä harmaita hiuksia, sillä joskus Sackboy ei vain hyppää kuten saattaisi olettaa. Tämä on peruja pelin fysiikkapainotteisuudesta, johon täytyy tottua. Kenttiä pelaa mielellään uudelleen monia kertoja, sillä lähes jokainen sisältää alueita, jonne pääseminen vaatii 2:n tai 4:n pelaajan yhteistyötä. Melkein joka kentässä näkee myös piilotettuja tavaroita, ja sitä vain ihmettelee, kuinka ihmeessä pääsen tuohon käsiksi? Palataan myöhemmin takaisin, sillä haluan tuon I Heart LBP tarran valikoimiini! LittleBigPlanet on äärettömän persoonallinen. Itsensä ilmaiseminen on tärkeässä osassa, ja se toimii odottamattomalla tavalla. Pelasin testiversiota kolmen kaverin kanssa verkossa, ja kuulin heidän puheensa, mutta parin tunnin pelaamisen jälkeen he eivät enää kuulleet minun ääntäni. Ei ongelmaa, sen kuin nyökkäsin Sackboyllani heidän ehdotuksiinsa tai osoittelin hahmoni käsillä menosuuntaan tai näytin myrtsiä naamaa, jos kavereiden hölmöilyt kävivät hermoille. Tämähän on vasta alkua. On varma, että pieni osa käyttäjäkunnasta tulee luomaan mielettömän hienoja pelejä LBP:llä ja me vähemmän taidokkaat rakentajat saamme nauttia heidän työstään ilmaiseksi. Valmiin pelin sisällön perusteella taitavat pelaajat voivat rakentaa aivan hillittömiä juttuja, mutta siihen menee oma aikansa. LittleBigPlanet lunastaa siihen kohdistuneet odotukset. Se on mullistava kokonaisuus, joka antaa meidän luoda täysin visuaalisen käyttöliittymän kautta omia pelejä sekä kenttiä. Ja mikä tärkeintä, se on oikein hauskaa puuhaa ja onnistuu usein yllättämään ja tarjoamaan jotakin ennennäkemätöntä. On uskomatonta, että Media Molecule on onnistunut näin hyvin debyyttipelillään, joka rikkoo uusia rajoja ja toteuttaa ideansa lähes täydellisesti.

10/10

Kehittäjä: 
Media Molecule
Julkaisija: 
Sony Computer Entertainment Europe
Peligenre: 
Tasohyppely
Julkaisualustat: 
Sony PlayStation 3
Pegi-ikärajat: 
K-7
Pegi-merkinnät: 
Kauhu, Väkivalta

Kommentit

Käyttäjän Mystery kuva
Mystery

Todella hauskaa kavereiden kaa

Käyttäjän 177542-1 kuva
177542-1

Ei tämä nyt mikään tosi hyvä ole

Käyttäjän FIN-Guerrilla- kuva
FIN-Guerrilla-

PARAS!

Käyttäjän Karibu kuva
Karibu

Paras loikinta vuosiin, tee oma seikkailusi.

Käyttäjän Matsundiid kuva
Matsundiid

Kyllä lähtee!

Käyttäjän maestro_opa kuva
maestro_opa

Odotukset pettänyt tasoloikka.

Käyttäjän Eemeli Rekunen kuva
Eemeli Rekunen
Käyttäjän Froze kuva
Froze
Käyttäjän Moontear kuva
Moontear

En vain ymmärrä mikä tästä tekee niin hyvän.

Käyttäjän dj-manne kuva
dj-manne

Hyvä peli