Legend of Grimrock II / Arvostelut / www.pelaajalehti.com

Legend of Grimrock II

5.12.2014 // Kirjoittanut: Miikka Lehtonen
0

Viisikko ja vaarojen saari

Suomalaisen Almost Human -tiimin Legend of Grimrock oli pari vuotta sitten hyvin iloinen yllätys. Puskista pompannut luolastoseikkailu vangitsi erinomaisen hyvin Dungeon Masterin ja Eye of the Beholderin kaltaisten genren klassikkopelien tunnelman. Se teki sen vieläpä parikymmentä vuotta sen jälkeen, kun koko genre oli julistettu kuolleeksi.

Tuore jatko-osa ei enää pääse yllättämään pusikosta, vaan siihen kohdistuu jo odotuksia. Positiivisesti peli myös lunastaa ne – ainakin enimmäkseen.

 

Uutuuksien tarjoilu alkaa jo hahmoja luodessa, sillä Grimrock II tarjoilee alkuperäistä peliä laajemman valikoiman rotuja ja hahmoluokkia, joista oma neljän hengen seikkailijaporukka luodaan. Perinteisten fantasiatonttujen ja -menninkäisten sijaan tarjolla on rottamiehiä, jättimäisiä hyönteisiä ja muuta mukavaa. Myös ammattivalikoimaan on lipsahtanut pari erikoisempaa tärppiä, kuten maanviljelijä, joka ei saa lainkaan kokemuspisteitä taistelusta, mutta ruoan kanssa puuhailusta kylläkin.

Yllätykset jatkuvat, kun poppoo on luotu, sillä kylmän ja synkän luolaston sijaan pelaajaa tervehtiikin aurinkoinen ranta liplattavine laineineen. Kyllä, Legend of Grimrock II tulee ulos luolastosta! Pelin tapahtumapaikkana on mystinen saari, jolle seikkailijaporukka on haaksirikkoutunut. Heti rannan tuntumassa heitä odottaa kirje tuntemattomalta, itseään saaren mestariksi kutsuvalta jantterilta, joka uhkailee porukkaa kauheilla haasteilla ja koetuksilla.

Ja niitä toki onkin luvassa. Grimrock II:n avoin maailma antaa seikkailijaporukan hortoilla pitkin maita ja mantuja etsimässä aarteita, salaisuuksia ja ikävyyksiä. Kaikkea on yllin kyllin. Löytyy saarelta toki paljon luolastojakin, pienempiä ja suurempia. Ne tuntuvat olevan suunnittelultaan hyvin uskollisia alkuperäiselle Grimrockille, eli tarjolla on yhä pirullisia pulmia, joita pitäisi usein ratkoa hyvinkin halluisten vihjeiden avulla. Joskus toki ongelmat ovat aika selkeitä. Kun esimerkiksi luolaston seinässä oleva alkovi vihjaa olevansa suursyömäri, hitaampikin jätkä tajuaa, että sinne pitää lastata ruokaa, kunnes ovi aukeaa.

Pulmien ohella merkittävä osa peliajasta menee nenä seinässä nuohoten, sillä luolastot ovat yhä täynnä kätkettyjä nappeja, joita painelemalla salaisuudet paljastuvat ja kätketyt reitit aukeavat. Nyt salareitit on tosin sidottu aika usein ongelmien ratkaisuun, joten seinien nuohoamista on pakko harrastaa.

 

Avoin pelimaailma tuo mukanaan myös yllättäviä haasteita. Alkuperäisessä Grimrockissa kulkusuunta oli selkeä, sillä oikea reitti löytyi aina alhaalta. Nyt sen suunnasta ei ole aina tietoa. Reilun tunnin mittaisen alkuosion jälkeen suuri osa saaresta aukeaa seikkailijaporukan koluttavaksi, ja tuolloin ainakin minun oli välillä hankala hahmottaa, mihin pitäisi seuraavaksi mennä. Tuolla näkyisi olevan jokin tärkeä esine, mutta en saa sitä vielä. Olenko täällä liian aikaisin vai enkö vain keksi pulmaan ratkaisua? Kun näin pyörii ympyrää tarpeeksi pitkään, kirkkain peli-into väistämättä hieman kärsii.

Mutta ei se innostus silti siitä mihinkään kokonaan kadonnut, sillä kyllähän Grimrock II hyvä peli on. Haastekin tuntuu aiempaa kovemmalta, sillä siinä missä ykkösosassa kaikkia hirviöitä vastaan taisteltiin pyörimällä niiden ympärillä ruudukkokartalla ja läpsimällä, nyt hirviöt vaativat usein erilaisia lähestymistapoja. Vanhalla tavalla yrittävä saa vain turpaansa.

Kyllähän siinä niin käy, että vaikka Grimrock II putoaakin muutamaan avoimen maailman pelien perinteiseen sudenkuoppaan, pääasiassa homma menee niin hyvin kuin voisi toivoakin. Vanhan koulukunnan luolastomiehet saavat mahan täydeltä herkkua!

8/10

Kehittäjä: 
Almost Human
Julkaisija: 
Almost Human
Peligenre: 
Roolipeli
Julkaisualustat: 
Apple OSX, Microsoft Windows