Kingdom Come: Deliverance / Arvostelut / www.pelaajalehti.com

Kingdom Come: Deliverance

10.04.2018 // Kirjoittanut: Miikka Lehtonen
11

Skandaali Böömissä

1400-luvun alun Böömissä meno oli kovaa. Kuollut kuningas Kaarle IV jätti jälkeensä valtatyhjiön, jota pyrkivät täyttämään hänen poikansa ja veljenpoikansa, klassiseen tyyliin tietenkin. Molemmat kuningaspyrkyrit rahoittivat kukin tahollaan palkkasoturiarmeijoita, jotka ryöstelivät ja murhasivat väärän puolen väkeä, jonka ainoa synti oli usein asua väärällä alueella. Eihän lantsareilla ollut sanan sijaa tuon ajan politiikassa.

Näin ikävästä tilanteesta alkaa myös Kingdom Come: Deliverance. Pelaaja on pienen kylän sepän poika, jonka kylä poltetaan maan tasalle böömiläisessä valtaistuinpelissä. Onnekkaiden sattumien kautta poika kuitenkin pääsee paikallisen lordin palvelukseen ja voi näin lähteä jahtaamaan himoitsemaansa kostoa. Matkalle mahtuu tietenkin yllin kyllin esteitä.

Kingdom Come: Deliverance on Kickstarterin kautta rahansa kerännyt keskiaikainen avoimen maailman roolipeli. Pelaajan tutkittavana on suurikokoinen kaistale Böömin kuningaskuntaa rakkaudella ja runsailla yksityiskohdilla toteutettuna.

Ensimmäiset tunnit pelin parissa olivat minulle ne parhaat. Kun pakollisen opetusosion jälkeen löytää itsensä suuresta, avoimesta ja sikamaisen kauniista maailmasta, tuntuu kuin vain taivas olisi rajana. Oli todella hauskaa vain vaellella pitkin maita ja mantuja katselemassa komeita maisemia ja löytämässä metsän siimeksestä muinaisia hylättyjä alttareita sekä muita kiinnostavia kohteita.

Salaisuuksista ja aarteista pitävät löytävät niitä yllin kyllin, samoin kuin sivutehtävien ystävät. Parinkymmenen tunnin mittainen päätarina on sangen puiseva ja kliseinen kertomus kostosta, salaliitoista ja valtaistuinpelistä, mutta sen kylkeen mahtuu paljon pientä kivaa. Sivutehtävissä pääsee osallistumaan noitien riitteihin, ratkomaan murhamysteeriä munkkiluostarissa tai vaikka kännäämään urakalla pikkukaupungin ranttalipapin kanssa.

Tekemistä irtoaa tehtävien puolesta useammaksi kymmeneksi tunniksi, mutta todennäköisesti peliin voisi helposti hukata toisen mokoman vaikkapa opetellessaan alkemian saloja. Viihdytin itseäni hetken aikaa metsästämällä pusikoissa jäniksiä ja kauriita varastamani jousipyssyn avulla, sekä tienasin hieman rahaa myymällä näin hankkimiani lihoja ja nahkoja paikallisille hämäräveikoille.

Siinä sivussa Kingdom Come esittelee kiinnostavan hahmonkehityksensä, joka on mallia ”tekemällä oppii”. Kun ratsastaa hevosella, tienaa hitaasti kokemuspisteitä ratsastuskykyynsä. Kun ammuskelee pupuja, oppii paremmaksi jousiampujaksi. Kun ylipuhuu paikallisen kyläläisen käräyttämään noitasiskonsa, voi saada kokemustason puhujana.

Aina muutaman kokemustason välein saa sijoittaa yhden kykypisteen relevanttiin kykyyn, jolloin voi vaikka oppia tinkimään paremmin, saada vastustajansa todennäköisemmin vuotamaan verta lähitaistelussa tai vaikka muuttumaan niin miehekkään aromiseksi, että kaikki naiset ovat keskusteluissa kuin sulaa voita – mutta hiippaillessa viholliset haistavat tulosi kaukaa.

Näiden ensimmäisten tuntien aikana olin aivan myyty, kun katkennut miekka kädessäni samoilin pitkin pusikoita etsimässä onneani ja raavin itselleni parempia aseita ja varusteita yksi bandiitti ja salametsästyssaalis kerrallaan.

”Kun pakollisen opetusosion jälkeen löytää itsensä suuresta, avoimesta ja sikamaisen kauniista maailmasta, tuntuu kuin vain taivas olisi rajana.”

Tasaista kyytiä ongelmat ja turhautumisen aiheet kuitenkin nostavat päätään, ja jossain siinä 18. pelitunnin kohdalla oli pakko lopettaa pelaaminen, etten olisi lyönyt näppäimistöä poikki pöydän kulmaa vasten.

Kingdom Come: Deliverancessa riittää ongelmia. Kuten niin monet muutkin entisen itäblokin pc-pelit, se on sangen buginen. Osa bugeista on huvittavia, kuten kaksi hevosta seisomassa nipussa linnan pihalla. Böömiläisten tekoäly on suorastaan olematon, joten esimerkiksi paras tapa ryöstää kauppa on vain jäädä päiväsaikaan seisomaan myymälään ja sitten pikaodottaa aamuyötä, jolloin kauppias on lähtenyt kotiin ja jättänyt pelaajan yksin aarteiden keskelle.

Valitettavasti mukaan mahtuu myös ikävämpiä bugeja. Vähän väliä pelihahmo juuttuu oviaukkoihin eikä yksinkertaisesti pääse kulkemaan niistä läpi. Tehtävien skriptaus myös bugailee vähän väliä, ja useamman kerran en vain pystynyt etenemään tehtävässä. Se on vähän ikävämpi juttu, jos edellisestä tallennuksesta on aikaa reilu tunti.

Miksi niin kauan? Koska Kingdom Comessa riittää myös huonoja ideoita. Näistä ehkä huonoin on tallennussysteemi. Peli tallentaa automaattisesti ennalta skriptatuissa kohdissa tarinaa tai kun nukkuu omassa sängyssään. Muuten on pakko tallentaa itse naukkaamalla pullollisen pelastajasnapsia, joka maksaa niin paljon, että vielä kymmenennen pelitunnin kohdalla yhden pullon hankkiminen on merkittävä sijoitus.

Takapakkia tulee siis helposti ja usein, varsinkin koska pelin taistelumoottori on suoraan helvetistä. Paperilla se on kovin realistinen. Aseita pidetään eri asennoissa, jotka määrittävät, millainen isku lähtee ja mistä suunnasta. Lyöntejä voi torjua tai väistellä, ja omia iskuja voi ketjuttaa komboiksi, joiden pitäisikin olla se paras tapa kiertää vihollisten turhan kovat suojaukset. Tarkoituksena on selvästi ollut mallintaa realistisesti keskiaikaista lähitaistelua.

Homma kuitenkin kaatuu pariin ongelmaan. Viholliset eivät pelaa samoilla säännöillä kuin pelaaja. Niiltä ei tunnu loppuvan kesto, vaikka miten huitoisi tai torjuisi. Ne reagoivat yli-inhimillisen nopeasti ja ovat muutenkin turhauttavan konemaisia vastustajia. Bugejakin piisaa. Iskut menevät usein suoraan vihollisten läpi tekemättä tippaakaan vahinkoa samalla kun omissa kolisee, luut katkeilevat ja kuolema lähestyy.

Jo yksinäistä vihollista vastaan tulee turpaan todella helposti, mutta peli tykkää heitellä vihollisia vastaan parhaimmillaan puolen tusinan ryppäissä, jolloin samaa kohtaa saa tahkota uudelleen ja uudelleen.

Kingdom Come: Deliverance on hyvin ristiriitainen peli. Hyvät puolensa se hoitaa erinomaisen hyvin ja tarjoilee elävän ja suuren maailman, jossa on hauska seikkailla ja tutkia. Tuntuukin siltä kuin kehitystiimin ajasta valtaosa olisi mennyt maailman tekemiseen ja erilaisten mekaniikkojen suunnitteluun.

Valitettavasti siinä sivussa ei jäänyt ehkä tarpeeksi aikaa varmistaa, että edes ne keskeisimmät mekaniikat, kuten taistelu, toimisivat hyvin. Turhautumisia, ongelmia ja töksähtelyjä riittää siinä määrin, että vain todella pitkäpinnaiset pelaajat tulevat näkemään tarinaa loppuun. Mikä valtava harmi!

6/10

Kehittäjä: 
Warhorse Studios
Julkaisija: 
Deep Silver
Peligenre: 
Roolipeli
Julkaisualustat: 
Microsoft Xbox One, Sony PlayStation 4, Microsoft Windows
Pegi-ikärajat: 
K-18
Pegi-merkinnät: 
Kiroilu, Seksi, Väkivalta

Kommentit

Käyttäjän Carpathian kuva
Carpathian

Itse pelasin noin 20 tuntia ja sitten itselläkin loppui into ja pinna. Bugeja tosiaan piisaa aivan tolkuttomasti, muutamat tehtävät jäivät kesken näiden bugien takia, ja taistelu kävi aivan sietämättömäksi. Katsellaan sitten joskus tulevaisuudessa jatkoa jos peli saadaan siihen kuntoon ettei kaatuile kuin perjantai-illan Jormat, ja tehtävät pääsisi vaikka loppuun asti ilman että joutuu miljoona kertaa aloittamaan alusta jonkin määrittelemätön bugin takia.

Käyttäjän Izmou kuva
Izmou

Lähipäivinä tulossa suuri 1.4 päivitys konsoleille, jonka pitäisi korjata taas huolella lisää bugeja. 1.3 jo niitä korjailikin aimo annoksen. PC:llä mennään jo 1.4.2 päivityksessä.
https://forum.kingdomcomerpg.com/t/patchnotes/42808

Käyttäjän Smiling Nik kuva
Smiling Nik

En kyllä ymmärrä tätä ulinaa bugeista... Joo kyllähän niitä tuli vastaan siellä täällä (missäpä pelissä ei niitä olisi? Varsinkin julkaisussa) mutta ei mitään peliä rikkovaa... Tuntejakin on/oli semmoiset ~40 tuntia. Ja tämä oli ennen tätä viimeisintä päivitystä, jonka huomasin korjanneen suurimman osan niistä bugeista mitä kohtasin...

Omasta mielestäni tämä ansaitsee ainakin 8/10.

Käyttäjän Kornholic kuva
Kornholic
Lainaus Smiling Nik

En kyllä ymmärrä tätä ulinaa bugeista... Joo kyllähän niitä tuli vastaan siellä täällä (missäpä pelissä ei niitä olisi? Varsinkin julkaisussa) mutta ei mitään peliä rikkovaa...

Juurihan Carpathian tuossa mainitsi peliärikkovia bugeja. En kyllä ymmärrä tätä bugiapologismia, kun kyseessä sattuu olla mielinen peli. Bugi on bugi vaikka voissa paistaisi. Ja tässä pelissä niitä riittää.

Käyttäjän Izmou kuva
Izmou

Bugit eivät toki ole ikinä mukavia (varsinkaan game breaking -sellaiset), mutta täytyy myös muistaa, että kyseessä on pieni firma ja heidän esikoispelinsä (tekijät toki kokeneita). Toki pelin olisi voinut julkaista hiotumpana, mutta aina ei eletä täydellisessä maailmassa. Ja Warhorse sentään yrittää korjata bugeja parhaansa mukaan. Kyllähän moni rakastettu peli on julkaisussa aika bugista kamaa (Elder Scrolls, ym), eli ovat nuo pelijulkaisut ongelmallisia kokeneemmissakin firmoissa. Ehkä tämä postaus menee kanssa tuon bugipolognesen piikkiin. :P

Käyttäjän Varghund kuva
Varghund

Ihan muutama vinkki helpottamaan taistelun aiheuttamaa turhautumista:

Kannattaa heti ymmärtää pelin sisäinen logiikka: pelihahmo Henry ei osaa taistella. Vaikka pelaajana itse ymmärrät miten taistelu toimii, se ei auta koska hahmo ei sitä osaa. Sinun on siis harjoiteltava. Eli ota se puumiekka käteen ja mene ottamaan turpaan turvallisesti, harjoittelua antaa kersantti Rattayssä. Kun hahmon tasot nousevat alkaa eri yhdistelmät löytämään tien perille, iskut lähtevät nopeammin ja vastustajat eivät osaa lukea Henryä enää niin hyvin.

Jos yllä oleva ei auta, opettele jousen käyttöä. Ei ole häpeä käyttää jouskaria edes lähitaistelussa. Kyllä se raskaasti haarniskoitunut ritari tippuu yhdestä nuolesta silmään siinä missä ryysyihin pukeutuneet maantierosvotkin. Jousta voi melkein sanoa liiankin hyväksi mutta sitähän se oli tuolloin ihan aidostikin.

Pelin puolessa välissä, siinä 30 tunnin paikkeilla kun sinulla on vihdoin kunnon haarniskat ja Henry osaa taistella, ei pelissä ole oikestaan enää haastetta, isommat joukkotaistelutkin menevät suhteellisen kivuttomasti. Muista pitää vaan huolta haarniskan kunnosta.

Arvostelija selvästi ei ymmärtänyt pelin logiikkaa. Turhaan hakata päätä seinään kun voi harjoitella sitä turpaan ottamista ihan muulla tavalla. Oma turhautuminen loppui nollaan kun tajusin nuo pari vinkkiä, nielin ylpeyteni ja laitoin hahmon harjoittelemaan.

Käyttäjän Omahame kuva
Omahame

Juuri näin Varghund.

Alussa Henry ei osaa taistella, ei osaa ratsastaa, ei osaa lukea. Jos ei harjoittele niin "vastustajat eivät pelaa samoilla säännöillä", hevonen käyttäytyy vaikeasti ja tekstit näkyvät mössönä.

Useissa questeissakin pitää muistaa asioita itse, eikä riitä että käy peliteknisesti kääntymässä oikeassa kohdassa. Tämä on siis ihan oikea roolipeli, ei helppouteen koulutetun digipelaajan luistinrata. "Peli tykkää heitellä vihollisia vastaan puolen tusinan ryppäissä" kertookin siitä että pelaajan ongelmanratkaisukyvyn oletus on tank&spank. ”Jousiammunta on kamalaa. (...) nuolet pitäisi tähdätä silmämääräisesti arvioimalla” nauratti eniten: milläs sitten ammutaan jousella ellei silmämääräisesti? Jne.

Käyttäjän Vaapukkamehuw kuva
Vaapukkamehuw
Lainaus Varghund

Jos yllä oleva ei auta, opettele jousen käyttöä. Ei ole häpeä käyttää jouskaria edes lähitaistelussa. Kyllä se raskaasti haarniskoitunut ritari tippuu yhdestä nuolesta silmään siinä missä ryysyihin pukeutuneet maantierosvotkin. Jousta voi melkein sanoa liiankin hyväksi mutta sitähän se oli tuolloin ihan aidostikin.

Itse asiassa täyslevyhaarniskojen kohdalla tuo ei ole ihan niin selvää.

Esimerkiksi on säilynyt aikalaisten merkintöjä, joiden mukaan ranskalaiset ritarit olivat huolissaan Agincourtin taistelussa siitä, että nuolet saattaisivat lävistää visiirien sivut tai tunkeutua näköaukkojen läpi. Tällaisessa huomiossa ei ole oikein mitään mieltä, jos olettaa nuolien puhkaisevan haarniskan kuin nuppineula kondomin.

Tietysti tässä on hyvä muistaa se, että normaalin rivisotilaan varustus oli yleensä lukuisista kangaskerroksista tehty toppatakki (gambeson), jonka päällä saattoi olla rengaspanssari ja parhaimillaan vielä tämän päällä pieniestä metallilevyistä koostettu brigandine. Brigandineihin käytetyn metallin laatu ei yleisesti ottaen ollut yhtä hyvää kuin ritareiden kalliisssa levyhaarniskoissa. Toisaalta raajat olivat suojaustasoltaan suhteellisen heikkoja: yleensä suojana oli vain gambeson tai gambeson ja rengaspanssari, sekä mahdollisesti osia levyhaarniskasta antamassa hieman lisäsuojaa (lähinnä lähitaistelua varten). Jos sotilaalla ei ollut varaa kunnollisiin suojavarusteisiin tai niitä ei ollut saatavilla (aikakaudesta ja maantieteellisestä sijainnista johtuen), niin lisäsuojaa haettiin kilvillä.

Pointti on siis se, että vaikka tavallinenkin sotaväki yritettiin suojata / he yrittivät suojata itsensä parhaalla mahdollisella tavalla, suojaukseen jäi hyvin varusteltunkin rivisotilaan kohdalla sen verran heikkoja kohtia, että vetopainoltaan suurten pitkäjuosten nuolet ammuttuna (suhteellisen) lyhyeltä etäisyydeltä tekivät ikävää jälkeä - kunhan niitä ammuttiin tarpeeksi. Vaikka jousiaseet olivat toimiva osa taistelukenttää, ne eivät enää myöhäiskeskiajalla olleet mitään pysäyttämättömiä superaseita.

Ei myöskään pidä olettaa, että aseen olisi tuohon aikaan pitänyt tappaa välittömästi ollakseen tehokas. Tulehdukset olivat yleisiä ja vaikeasti hoidettavia, sekä toisaalta verenvuodon tyrehdyttäminen vaati suojavarusteiden osittaista riisumista. Itse asiassa keskiajalla suurimmat tappiot eivät yleensä aiheutuneet itse taisteluissa, vaan niiden jälkeisissä takaa-ajotilanteissa.

Käyttäjän Peluri83 kuva
Peluri83

Tulihan tuo läpi vedettyä vaikka melko bugisoppa oli tässähän oli mestariteoksen makua mutta tekniset ongelmat boksilla päivityksen jälkeen kuten ruudunpäivitys ongelma joka sai pelin kulkemaan kuin diafilmin teki pelaamisesta tuskaa en suosittele vielä!!! Antaa rauhassa studion hioa tätä timanttia.

Käyttäjän pontte91 kuva
pontte91

Pelihän on itsellä toiminut ihan loistavasti vaikka julkaisussa olikin helvetisti bugeja, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä. Kaikissa uusissa peleissä on bugeja. Itse olen pelannut main stoorin läpi ja jonkun verran noita sivu tehtäviä. Ja jos tappelusysteemi tuntuu hankalalta tai tönköltä, niin realismi ei ehkä ole sinulle. Helpoin tapa oppia taistelemaan tässä pelissä on mennä Rattay kaupungin ulkopuolelle harjoittelemaan sen lombard hemmon kanssa. Siellä tuli monet tunnit harjoiteltua ja johan alkoi tappelukin skulaamaan. Nyt 1.4 päivityksessä luulisin että kaikki pahimmat bugit korjaantuu ja että peliä pystyy oikeasti pelaamaan kunnolla. Jos haluaa pelata varman päälle, niin suosittelen ostamaan pelin vuoden lopussa. Pelihän on todella laaja kaikilta kanteilta, että oppimiseen menee tovi. Paras open world rpg omasta mielestä. Bugit kun on saatu täysin kuriin, niin avot.