Heroes of the Pacific / Arvostelut / www.pelaajalehti.com

Heroes of the Pacific

20.04.2006 // Kirjoittanut: Jukka Kauppinen
4

Ajankuvilla ja elokuvien pätkillä tyylitelty Heroes of the Pacific on tutun tuntuinen lentopeli, josta on helppo löytää esimerkiksi Pearl Harbor -suurelokuvan henkeä. Tarjolla on jenkkiromantiikkaa, palavia tunteita ja suuria sankaritekoja, kun Amerikan lentopojat muistuttavat japsille, miten käy, jos ärsyttää itseään isompaa. Kuonoon tulee ja lujaa.

Heroes pursuaa vauhdikasta ja nopeatempoista sotalentämistä, ruutia säästelemättä. Kostoretki Pearlissa kuolleen veljen kostamiseksi vie pelaajaa ympäri toisen maailmansodan Tyyntämerta kuin parastakin reppumatkaajaa. Siinä sivussa pelaajan lentämät hävittäjät, syöksypommittajat, torpedokoneet ja raskaammatkin pommarit tekevät ympärivuorokautista urakkaa.

Heroesissa ei ole kyse realistisesta tai sinnepäinkään vilkaisevasta simulaattorista. Se on täynnä asennetta ja meininkiä, hetkittäin hurttia huumoriakin. Historiallisuus on sen sijaan melkeinpä hämäystä. Tapahtumien yleisraamit ovat sinnepäin ja lentokoneet näyttävät tutuilta, mutta tekijät ovat nostaneet maljoja vain viihteen jumalille. Lentokoneet kieppuvat villisti miten lystäävät, ammukset tai pommit eivät lopu koskaan eikä eri hävittäjissä ole kummoisia eroja. Peli on yhtä todenmukainen kuin Sky Captain and the World of Tomorrow -elokuva – mutta myös yhtä viihdyttävä.

Peli puhkuu tekemisen tunnetta. Hommaan luodaan oikeaa sotalentämisen ja -ajan henkeä joka välissä, sekä valikoissa että videoilla ryyditetyissä historiakatsauksissa, joissa pelaajahahmo kertoilee tuntemuksistaan. Sitten pelaaja onkin oikeassa mielentilassa nousemaan ilmaan ja ampumaan alas laumoittain japanilaisia. 30 päänahkaa yhdeltä sotalennolta on vaatimaton saavutus…

Heroesin lentäminen on ehtaa toimintaa. Nuoli osoittaa kohteen, siispä kimppuun. Pelaajan ei tarvitse huolia hienouksista – liipaisin pohjaan ja tulipalloina räjähtelevät japanilaiskoneet täyttävät ruudun. Tosin mittavassa kurvatappelussa kohteiden seuraaminen on välillä turhan hektistä ja hankalaa.

Vai tankkiako pitäisi kurnuttaa? Nokkaa alas ja rakettia tai pommia peliin. Siipimiehet huutelevat toiminnan seassa, ja tunkeepa joskus vihollinenkin kanavalle, tietysti englantia kunnon Tojo-murteella sortaen. Ylipäätänsäkin poliittinen korrektius on Disneyn sota-aikaisten propagandafilmien tasolla, mikä luo maukasta kontrastia.

Tehtävien rakenne on ideoitu kerrankin niin kuin toimintapelissä pitää. Ne etenevät erilaisten välitavoitteiden kautta, ja pituus on vaikeustaso huomioiden oivallinen. Tehtäviä joutuu hinkkaamaan välistä useammankin kerran, mutta ei kyllästymiseen asti. Vaikeustasoa voi muuttaa, jos homma ei meinaa luistaa. Vaikka pelin voi tallentaa vain tehtävien välissä, jokainen välitavoite on aloituspiste, eli epäonnistumisesta ei rangaista paiskaamalla pelaaja aivan alkuun. Lisäksi pelaajaa valellaan jokaisen tehtävän välissä hunajalla. Aina löytyy jokin palkinto tai kehu – "Olinpas minä hyvä, nyt saan paremman lentskarin tai pramean mitalin!"

Tulipallona luokses pompin

Lentoräiskinnässä on löydetty se hienoinen tasapaino, jonka myötä pelaamisessa on oikea annos toimintaa, motivaatiota, hyvä pelattavuus ja hetkittäin jopa ohimenevä ripaus realismiakin. Viimeksi mainittu kyllä katoaa nopsaan. Mutta se, miten pelaajan on osattava ottaa ilmataisteluissa hieman ennakkoa, tuotava koneensa torpedohyökkäyksessä hitaaseen matalalentoon tai kiitää syöksypommittajallaan sopivassa kulmassa, on enemmän kuin tämän tyyppiseltä peliltä osasi ennakkoon odottaa.

Eikä haittaa, että grafiikka ja äänimaailma tekevät parhaansa pelaajan jyräämiseksi. Joissakin tehtävissä taivaalla kieppuu joka puolella kymmenittäin lentokoneita, joiden lisäksi ilmatorjunnan hattarat tavoittelevat pelaajan konetta. Maisemat näyttävät hyvältä niin taivaan sinessä kuin matalalennossakin, eikä ruudunpäivityskään tuottanut ongelmia. Parhaimmillaan pelin äänet soivat upeassa Wasp-Pratt-mollissa, kun suurten muodostelmien ja ohilentävien koneiden pauhu herättää isänmaallisia tunteita. Vain aseiden laimea rätinä tuottaa vastareaktion.

Heroes of the Pacificia ei voida käyttää koulutusvälineenä Annapolisissa, eikä sen näkemyksiä historiallisista taisteluista tai taktiikoista kannata ottaa todesta. Mutta silkkana viihteenä paketti on mukaansatempaava. Siitä paistaa, että tekijät ovat pelanneet lentoräiskintöjä ennenkin. He ovat tehneet oppimansa pohjalta pelin, jota on ilo pelata, vaikka se ei muuten lajiaan mainittavasti uudistakaan.

Tyynenmeren kauhia sota

7. joulukuuta on yhä arka päivä Yhdysvaltain historiassa. Japanin lentotukialusosasto yllätti maan housut kintuissa ja pisti pääosan koko Tyynenmeren laivastosta Pearl Harborin sataman pohjaan. Mutta kuten hyökkäyksen suunnitellut japanilainen amiraali Yamamoto pelkäsi etukäteen, hyökkäys herätti nukkuvan jättiläisen. Tyynenmeren sota oli silti Yhdysvalloille sivunäyttämö, ja Japanin puolen vuoden valloitusten purkaminen kesti kolme vuotta. Tämä sotaretki luo taustan Heroes of the Pacificille.

7/10

Kommentit

Käyttäjän kikko kuva
kikko

hauska lento peli

Käyttäjän vapaus_valita kuva
vapaus_valita

yllättävän hauska halpislentely

Käyttäjän jasalat kuva
jasalat

Hauskaa lentoräiskintää.

Käyttäjän akir kuva
akir

ok lentelyä.