Halo Reach / Arvostelut / www.pelaajalehti.com

Halo Reach

30.09.2010 // Kirjoittanut: Miika Huttunen
107

Halo: Reachin myötä ympyrä sulkeutuu Halo-sarjan kehittäjän Bungien osalta. Ajallisesti juuri ennen alkuperäistä Haloa tapahtuva Reach johtaa loppumetreillään sen alkuun, ja samalla peli jää Bungien viimeiseksi Halo-peliksi, eli sarjan luojat jättävät universuminsa toisten haltuun. Bungie ei todellakaan säästele paukkujaan jäähyväispelissään, ja niinpä Reach onkin koko sarjan laajin ja monipuolisin peli jokaisella osa-alueellaan – ja saattaa myös olla sisältörikkain räiskintäpeli, joka on koskaan nähty.

”Viel’ ystävät, viel’ yksi ryntäys”

Reach sijoittuu siis ajallisesti ennen aiempia Halo-pelejä. Pelin tapahtumat sijoittuvat Reach-planeetalle, joka on ihmisten suurin siirtokunta ja sotilastukikohta Maan ulkopuolella ja joka joutuu Covenantin muukalaisten yllätyshyökkäyksen kohteeksi. Pelaaja on Spartan-supersotilaista koostuvan Noble-ryhmän tulokas ja taistelee heidän riveissään muukalaisia vastaan. Vähänkään Halo-maailmaa tuntevat tietävät, miten taistelussa lopulta käy, mutta pelaajat eivät silti taistele turhaan: Reachin taistelun myllerryksessä kylvetään myös ratkaisevat siemenet tulevien pelien tapahtumille ja Covenantin lyömiselle. Tapahtumat kuljettavat pelaajaa ja Noble-ryhmää ympäriinsä Reachia aina kiertoradalle saakka tarjoten vaihtelevia ympäristöjä ja monenlaisia tapahtumapaikkoja kiivaille tulitaisteluille, jotka ovat aina olleet Halo-sarjan peruskivi. Reach ei riko taisteluiden peruskaavaa tai vastustajien pirullista tekoälyä, mutta monipuolistaa räiskintää entisestään uusimalla asearsenaalia, ajoneuvoja sekä vihollisia. Yhtä mieleenpainuvaa ajoneuvo-osuutta lukuun ottamatta muutokset eivät ole liian suuria, mutta sekoittavat pakkaa juuri sopivasti niin, että pelaaminen tuntuu taas tuoreelta. Tärkein uutuus ovat panssarin erikoiskyvyt, jotka korvaavat Halo 3:n kertakäyttöiset erikoisominaisuudet. Nyt panssarissa voi olla yksi kyky kerrallaan, ja sitä voi käyttää ja vaihtaa vapaasti. Mielenkiintoisimpiin erikoiskykyihin kuuluvat muun muassa rakettireppu, parantava suojakilpi sekä etenkin moninpelissä hyödyllinen hämäyshologrammi, joka luo kentälle pelaajan näköisen liikkuvan valehahmon. Kyvyt nousevat nyt aiempaa suurempaan rooliin, mutta ovat silti vain yksi työkalu pelaajan arsenaalissa. Tarinakampanja on alusta loppuun loistavasti rytmitetty ja kuin kokoelma aiempien Halojen parhaita paloja. Jos jostain pitää valittaa, niin tarina ja Noble-ryhmän sotilaat jäävät lopulta hieman ohuiksi. Tapahtumien mittakaava on niin suuri, että pieni ydinryhmä jää sen varjoon. Hahmoissa sekä tarinankerronnassa rajatumpi ODST onnistui tässä selkeästi paremmin. Silti etenkin Reachin loppu (ja varsinkin se lopputekstien jälkeen tuleva) nousee varsin eeppisiin tunnelmiin ja on kelpo lopetus Bungien Halo-sarjalle.

Moninpelaamisen hiekkalaatikko

Yksinpeli ei luonnollisesti ole Haloissa kuin vasta puolet pelistä – eikä monien mielestä edes sitäkään. Jos Bungie latasi täyslaidallisen Reachin tarinatilassa, ei se säästele panoksiaan moninpelin puolellakaan. Reachin moninpeli on uudistettu ja paranneltu kokonaisuus Halo 3:sta ja myös ODST:stä, jonka Firefight on nyt mukana täysimittaiseksi itsenäiseksi pelitilaksi laajennettuna. Se sisältää nyt erilaisia pelityyppejä ja mahdollisuuden pelata toista ihmisjoukkuetta vastaan pistekilpailussa, jolloin toinen tiimi pelaa vuorollaan hyökkäävien tekoälyvastustajien rinnalla. Useimmat uudet Firefight-pelityypit ovat myös suhteellisen nopeasti ohi, joten ODST:n kaltaisista usean tunnin maratonsessioista ei ole kyse – tosin sellaiset ovat edelleen mahdollisia. Hyvä lisä moninpelin pelitiloihin on spartanit ja Covenantin eliittisotilaat vastakkain asettava Invasion. Kuten muutkin moninpelimuodot, siinä käytetään valmiita aseiden ja panssarin erikoiskykypaketteja, joilla voi määrittää roolinsa taisteluissa ja joita voi vaihtaa halutessaan. Invasionin eri pelitiloissa näitä roolipaketteja aukeaa valittavaksi taistelun edetessä. Uusien pelityyppien lisäksi tervetulleita moninpelin uudistuksia ovat uusittu käyttöliittymä sekä mahdollisuus äänestää ennen pelejä kolmesta eri kartasta ja pelityypistä tai sitten kokonaan uusista vaihtoehdoista. Entisestään hiotun peliseuran etsimisen eli matchmaking-toiminnon myötä nyt on todella helppoa löytää tasoistaan peliseuraa ja haluamiaan pelityyppejä. Luonnollisesti pelaajat voivat edelleen myös tehdä omia pelejään ja muokata niiden sääntöjä ja asetuksia todella laajasti. Kaikista taisteluista – myös yksinpelistä – kerätään krediittejä, joilla voi ostaa uusia osia Spartan-haarniskaansa, joten omasta pelihahmostaan voi tehdä entistä huomattavasti persoonallisemman. Muokattu sotilas näkyy myös kaikissa yksinpelin välivideoissa. Lisäkrediittejä voi ansaita erilaisilla viikko- ja päivätehtävillä, jotka antavat oma pienen lisänsä pelaamiseen. Moninpelikartat on poikkeuksellisesti otettu suoraan yksinpelistä, mikä kertoo hyvin sen avoimesta kenttäsuunnittelusta. Aluksi asiaa ei välttämättä tajua, sillä niin hyvin ne toimivat myös moninpelissä. Toki mukana on myös vanhojen klassikoiden uusintaversioita. Myös pelaajien itse tekemään ja keskenään jakamaan sisältöön tarkoitettu Forge-tila on saanut huomiota osakseen. Pelivideoiden ja kuvien ottaminen ja jakaminen onnistuu entiseen tapaan, mutta kenttäeditoria on laajennettu entisestään. Forge World -tilan avulla pelaajat voivat luoda entistäkin monipuolisempia pelikenttiä.

Kiitos ja näkemiin

Kaiken muun lisäksi Reach tarjoillaan myös komeammassa paketissa kuin ennen. Grafiikka on entistä yksityiskohtaisempaa ja näyttävämpää, ja paranneltu ulkoasu yhdessä laajojen kenttien ja pitkän piirtoetäisyyden kanssa venyttää myös konsolin tehoja äärimmilleen. Tämän hinta on ajoittain esiintyvä nykiminen, joskin moninpelissä sitä ei juuri nähdä. Vikaa löytyy myös yksinpelin tekoälystä. Vihollistekoäly on ehkä jopa vieläkin ovelampi kuin ennen ja vastuksen määrä suhteutetaan nyt myös pelaajien määrään, mutta tekoälyn ohjaamat liittolaiset ovat tyhmiä kuin saappaat. Tämä ei tietenkään ole maailmaa kaatava ongelma, mutta aiheuttaa pienen särön pelin kokonaisuuteen, kun koneen ohjaamat supersotilaat eivät tunnu saavan mitään aikaiseksi. Pelaajan rooli on siis edelleen olla taistelut ratkaiseva yksinäinen susi, vaikka liittolaisia pörrääkin ympärillä. Halo: Reach on melkoinen paketti. Etenkin sen laaja moninpeli on sellainen runsaudensarvi, ettei sille taida löytyä kilpailijaa pelimaailmasta. Bungie on käyttänyt kaiken kymmenen vuoden aikana kerätyn kokemuksensa Reachin moninpeliin – siitä hyötyvät pelitilat, tasapainotus, karttasuunnittelu, peliseuran hakeminen sekä kaikkien muuttujien hallinta ja huomioon ottaminen. Halo-fanit olisivat tuskin voineet toivoa parempaa jäähyväispeliä Bungielta, joka on selkeästi halunnut loistaa viimeisessä Halo-pelissään. Vaikka Reach ei jatkakaan Master Chiefin tarinaa, on kyseessä monin tavoin peli, jota voisi aivan hyvin kutsua Halo 4:ksi. Enempää tuskin tarvitsee sanoa.

Vaihtopelaaja

Kirjoittanut [pelaaja_author:60]

Halo: Reach on Bungielta tasaisen varma suoritus. Se tarjoaa faneille sitä mitä pitääkin, mutta on ehkä vähän turhan yllätyksetön seikkailu. Toki Halo: Reach on todella laadukas teos, jonka tekniikka ja toiminta ovat täysin omalla tasollaan, mutta juuri tämä onkin Bungien ongelma. Kun tietty laatutaso on jo saavutettu vuosia sitten, ei luvassa ole kuin lisää samaa vanhaa. Tosin sekin kelpaa! Halo: Reach on todella nautittava teos. Kampanjan vääntää mielellään läpi sekä yksin että porukassa, ja moninpeliin saa upotettua taas kerran satoja tunteja. Muutamat Halo 2:sta tutut moninpelikentät ilahduttavat suuresti kyseisen osan faneja (kuten minua), ja klassiset sekä uudet pelimuodot maistuvat molemmat erinomaisesti. Molempiin käsiin ei enää saa asetta, mikä harmittaa hetken, mutta unohtuu nopeasti. Rakettireppu, hologrammi, suoja ja muut erikoisominaisuudet tuovat mukavaa lisämaustetta pelaamiseen. Varsinkin hologrammia tulee usein tulitettua tajuamatta huijausta ennen kuin se on liian myöhäistä. Nämä pienet lisäkikat tuovat juuri sopivasti makua pelaamiseen muuttamatta sen luonnetta kuitenkaan liikaa. Halo: Reach on ehdottomasti tämän vuoden huippupelejä – odotusten mukaisesti. Sen suurin ongelma on vain se, että sarjan fanit ovat tottuneet vanhaan Halo-laatuun, mutta odottavat silti jotain repäisevää jokaiselta uudelta osalta. Halo: Reach tarjoaa laadukkaan, mutta odotusten mukaisen kokemuksen.

10/10

Kehittäjä: 
Bungie
Julkaisija: 
Microsoft Game Studios
Peligenre: 
Räiskintä
Julkaisualustat: 
Microsoft Xbox 360
Pegi-ikärajat: 
K-16
Pegi-merkinnät: 
Väkivalta, Online

Kommentit

Käyttäjän finngamer kuva
finngamer

Paras Halo.

Käyttäjän snowtooper kuva
snowtooper

Loistava

Käyttäjän xxxboxxx kuva
xxxboxxx

pakko ostaa heti kun on rahaa

Käyttäjän Luffy kuva
Luffy

Paras Halo.

Käyttäjän Picidae kuva
Picidae

Maailman toisiks paras peli, Combat Evolved = 1

Käyttäjän Mctrapper kuva
Mctrapper

Paras Halo

Käyttäjän KaKe kuva
KaKe

Erinomainen

Käyttäjän Je__FF kuva
Je__FF

LOISTAVA!

Käyttäjän Misterinenja kuva
Misterinenja

Pidän. Kerrassaan helvetin hyvä.

Käyttäjän pessi kuva
pessi

Loistava!!!!!