Get Even / Arvostelut / www.pelaajalehti.com

Get Even

10.07.2017 // Kirjoittanut: Jaakko Herranen
0
Get Even

Muistin sopukoita kaivelemassa

The Farm 51:n kehittämä Get Even nousi otsikoihin toukokuun lopussa, kun pelin julkaisua lykättiin viime tingassa Manchesterin terrori-iskun vuoksi. Se on ymmärrettävää, nähdäänhän koukeroisen tarinan keskiössä kidnappaus ja uhrin rintaan kiinnitetty pommi. Valitettavasti puolalaiskehittäjien kunnianhimoiset visiot jäävät muutoin aavistuksen puolitiehen.

Kimurantti juoni heittää pelaajan mielisairaalasta heräilevän palkkasoturi Cole Blackin saappaisiin. Muistikuvien ollessa liki olemattomia täytyy miehen ryhtyä selvittämään kohtaloaan tuntemattoman vangitsijansa avustuksella. Avuksi valjastetaan uusinta teknologiaa edustava Pandora-kypärä, jonka avulla menneiden muistijälkien kaiveleminen onnistuu käden käänteessä.

Kehittäjät ovat päättäneet purkaa kyhäämäänsä juonikuviota astetta poikkeuksellisempaan tyyliin. Ajassa ja paikassa loikitaan jatkuvasti, joten pelaajalla on täysi työ pysyä edes osapuilleen kartalla tapahtumista. Rönsyilevää tarinaa kuljetetaan ajoittain myös vahvalla psykedeliavaihteella, jolloin pelaajan kontolle jää seurailla tapahtumia lähes sivustakatsojana. Konsepti toimii enimmäkseen oikein mukavasti, joskin niinä heikoimpina hetkinään sitten todella huonosti.

Itse pelaaminen koostuu räiskinnän, hiippailun ja johtolankojen etsiskelyn pyhästä kolminaisuudesta. Protagonistin korvaan rupatteleva mystinen ääni muistuttelee jatkuvasti muistojen hajoamisesta, mikäli sotaan lähtee tuliluikut laulaen. Tästä huolimatta aggressiivisesta lähestymistavasta ei liioin sakoteta, jolloin räiskintä on usein se vaivattomin etenemistapa.

Hiiviskely ei ole järin nautinnollista, sillä soltut näkevät puskassa lymyilevän Blackin jo pitkien etäisyyksien päästä – joskus jopa seinien ja laatikoiden läpi. Get Eveniä tuntuu vaivaavan identiteettiongelma, sillä niin hiippailu kuin räiskintäkin on toteutettu harmittavan puolivillaisesti, jolloin kokonaisuudesta loistaa päällimmäisenä se iänikuinen murheenkryyni: keskinkertaisuus. Peli ei myöskään välillä tunnu tietävän, ollako kauhuseikkailu, visuaalinen novelli vai perinteinen ensimmäisen persoonan räimintä.

Teknisellä puolella kehittäjät selviävät kohtuullisen puhtain paperein, sillä graafinen anti on enimmäkseen näyttävää, joskin samalla hieman tylsää. Tapahtumapaikat ovat enimmäkseen niitä iänikuisen geneerisiä varasto- ja toimistorakennuksia, hautausmaita ja ränsistyneitä kartanoita. Homma saa kaivattua lisätenhoa tarinankuljetukseen käytettävillä kekseliäillä visuaalisilla kikkailuilla. Tarkoin harkittu äänimaailma ja loistava taustamusiikki taas toimivat oivallisina tunnelmankohottajina. Myös ääninäyttelijät hoitavat lääninsä mainiosti, vaikkakin itse Cole Blackin Jason Stathamilta kuulostava machomainen murahtelu hakee kliseisyydessään vertaistaan.

Get Evenin kampanjan tahkoaa läpi reilussa kymmenessä tunnissa. Perfektionismiin taipuvaiset pelaajat taas kuluttanevat vielä toisen mokoman jokaisen lehtileikkeen ja ääninauhan etsiskelyyn. Kertaalleen läpäistyjä muistoja voi kerrata rajattomasti, ja peli palkitseekin ne uutterimmat muistijälkien kaivelijat uusin asein. Itse tarina alkaa tosin hieman puuduttaa kampanjan loppupuolella liian selittelyn ja juonen keinotekoisen pitkittämisen vuoksi.

The Farm 51 ei pyri rakentamaan Get Evenin vetovoimaa niinkään uutta luovan pelimekaniikan vaan nokkelan juonen ja uniikin kerrontatyylin varaan. Homma toimii enimmäkseen mukavasti, joskin tiukempi pelillinen fokus olisi voinut kohottaa Get Evenin jopa vuoden pelien joukkoon – näillä eväillä jäädään hieman puolitiehen.

7/10

Kehittäjä: 
The Farm 51
Julkaisija: 
Bandai Namco
Peligenre: 
Räiskintä, hiiviskely, Seikkailu
Julkaisualustat: 
Microsoft Xbox One, Sony PlayStation 4, Microsoft Windows
Pegi-ikärajat: 
K-16
Pegi-merkinnät: 
Kiroilu, Väkivalta