Frantics / Arvostelut / www.pelaajalehti.com

Frantics

16.05.2018 // Kirjoittanut: Johanna Puustinen
0

Vatkaa, veivaa ja vääntelehdi

Bileet on pelastettu – Sonyn PlayLink on täällä! Älypuhelimet konsoliohjaimiksi valjastava konsepti on selkeästi suunniteltu pippaloiden keskipisteeksi, ja toistaiseksi sen pelitarjonta on tietovisoineen ja SingStareineen ollut pitkälti juuri tähän tarkoitukseen räätälöityä. Maaliskuun alussa ilmestynyt minipelikokoelma Frantics ei lähde korjaamaan kurssia vaan edustaa vahvasti samaa kastia Mario Party -hengessä.

Vaikka PlayLinkin pitäisi olla helppouden ja halpuuden multihuipentuma, täytyy käyttöönottokokemusta hieman kritisoida. Esimerkiksi Jackbox-peleistä tutut kirjautumiskoodit ovat historiaa, sillä jokaisella PlayLink-pelillä on oma dedikoitu puhelinsovelluksensa, joka täytyy pelitäpinöissä etsiä ja ladata. Pienoisen odottelun jälkeen käy ilmi, etteivät luurit osaa keskustella toistensa tai konsolin kanssa olematta kiinni samassa verkossa, jonka salasanan illan isäntä on todennäköisesti unohtanut. Puuh!

Kun pelin puolelle vihdoin selviytyy, on meno huomattavasti seesteisempää. Pelaaminen tapahtuu puhelinta näpytellen, kallistellen ja heilutellen, ja pikaisen totutteluvaiheen jälkeen toiminta tuntuu varsin luontevalta. Pelejä on laskutavasta riippuen 14–15 kappaletta, ja kokoelma kattaa hittejä ja huteja mikroautoilusta jalkapalloon. PlayLinkin vähäisen mutta silti helposti havaittavan viiveen vuoksi tempo pysyy kohtuullisen rauhallisena minipelistä toiseen, eikä tiukkoja hetkiä juuri tule vastaan.

”Turnauksia selostaa konjakkilasi kädessä vitsiä vääntävä kettu, joka muistuttaa katkaisuhoitoa kaipaavaa Crash Bandicootia.”

Kolmilajista turnaustilaa tahkotessa peli pyrkii sekoittelemaan soppaa ahkerasti, sillä jotkut minipelit kannustavat yhteistyöhön mutta toiset sabotointiin. Satunnaisesti onnekkaan pelaajan puhelimen ruudulle saattaa ilmestyä huippusalainen tehtävä, josta palkitaan ruhtinaallisesti. Minipelien väliin ripoteltu huutokauppakeskeinen metapeli kuitenkin varmistaa, että turnausvoitto on Marion henkeen turhauttavasti yhtä vahvasti kiinni tuurista kuin taidosta.

Frantics ei ole käyttäjäystävällisin tapaus niille, joiden pirtaan kaikenmoinen ylimääräinen vehkeily ei sovi. Minipelistä toiseen ei voi vaihtaa lennossa, vaan jokaisen lajin välissä tulee käynnistää peli käytännössä uudestaan ja suorittaa koko sisäänkirjautumissirkus kerta toisensa jälkeen. Lempipeleistään voi kyllä rakennella omia turnauksia, mutta mahdollisuutta välinäytösten yli hyppäämiseen ei ole.

Matalasta ikärajastaan ja eläinteemastaan huolimatta Frantics on selkeästi aikuisemmalle väelle suunnattu peli. Sen taidetyyli on perustasoltaan suhteellisen luotaantyöntävä, ja turnauksia selostaa konjakkilasi kädessä vitsiä vääntävä kettu, joka muistuttaa ulkoisesti lähinnä katkaisuhoitoa kaipaavaa Crash Bandicootia.

Persoonallinen ote vedonnee bilekansaan kuitenkin hienosti, ja PlayLinkin voisi kuvitella tekevän pelistä tietylle yleisölle helpommin lähestyttävän. Puhelimen räpläys on arkipäivää niillekin, jotka tattiohjaimia arastelevat, ja yhden ohjaimen politiikka lienee yleinen suuressa osassa vakavampiakin konsolitalouksia. PlayStation 4:n toistaiseksi yllättävän köyhään seurapelikattaukseen Frantics tuo kertaheitolla ison kasan mukiinmenevää minipelattavaa, jolta tosin jää kaipaamaan kaoottisempaa otetta.

6/10

Kehittäjä: 
NapNok Games
Julkaisija: 
Sony Interactive Entertainment
Peligenre: 
Bilepeli
Julkaisualustat: 
Sony PlayStation 4
Pegi-ikärajat: 
K-3