Dragon Quest XI: Echoes of an Elusive Age / Arvostelut / www.pelaajalehti.com

Dragon Quest XI: Echoes of an Elusive Age

13.11.2018 // Kirjoittanut: Panu Saarenoja
0

Kadonneen ajan soturi

Dragon Quest on yhä erikoislaatuinen japanilainen roolipelisarja, vaikka se oli mukana synnyttämässä lajityyppiä jo reilut 30 vuotta sitten. Final Fantasy ja monet muut genren veteraanit ovat koettaneet kovasti keksiä itseään uudelleen markkinoiden kehittyessä, mutta Dragon Quest on kaikkien näiden vuosien jälkeen kääntänyt nimenomaan perinteisyyden omaksi erityispiirteekseen.

Dragon Quest XI: Echoes of an Elusive Age on jälleen kerran yksi osoitus tästä. Sarjan ensimmäinen nykyalustoille kehitetty pääsarjan osa ei turhia kikkaile edes ulkoasullaan vaan kertoo heti, mitä se haluaa olla. Dragon Ball -luoja Akira Toriyaman töihin yhä vahvasti perustuva ikoninen taidetyyli tuo kaikessa seesteisyydessään mieleen vanhat yksinkertaisemmat ajat, joissa nostalgian lisäksi piilee yhä myös särmää.

Dragon Quest XI:n tarina seuraa pelaajan nimettävissä olevaa nuorukaista, joka julistetaan jo varhaisessa osassa peliä tarunomaisen sankarihahmon uudeksi inkarnaatioksi. Kohtalon valitsemaa messiasta ei oteta maailmalla kuitenkaan ilolla vastaan, sillä tämän esiinnousu herättää ihmisissä välittömästi pelon myös suuren pahuuden paluusta. Juhlitun sankarin sijaan päähenkilö aloittaakin seikkailunsa hyljeksittynä pakolaisena, joka ei täysin ymmärrä itsekään, mikä hänen oma roolinsa maailmassa oikeasti on.

Monen aiemman Dragon Questin tapaan myös Echoes of an Elusive Agen juoni on sellaisenaan tarkasteltuna varsin tavanomainen fantasiakertomus, jonka todellinen arvo tulee esiin hienovaraisemmin pelaamisen lomassa. Käänteidensä kautta peli ajaa esimerkiksi tarkastelemaan maailmaansa ja hahmojaan useammassa eri valossa. Se sitoo pelaajaa vahvemmin osaksi seikkailua tämän omien kokemusten kautta ja saa näin innostumaan vahvemmin matkan varrella esiin nousevista muutoksista ja uusista asioista.

Dragon Quest XI:n kerronta ei tosin ole mitenkään ongelmatonta. Kaikessa perinteisyydessään se kärsii monen roolipelin perisynnistä eli hitaasta käynnistymisestä, mikä pätee sen tarinan ohella myös mekaniikkoihin. Roolipelejä enemmän pelanneille taisteleminen ja hahmonkehitys tuntuvat useamman tunnin ajan aivan liian suoraviivaisilta, eikä sarjan vanhojen perinteiden mukaan rakennettu kömpelö tavaravalikkokaan herätä alussa suurta luottamusta.

 Dragon Quest XI arvostelu

”Ikoninen taidetyyli tuo kaikessa seesteisyydessään mieleen vanhat yksinkertaisemmat ajat.”

 Dragon Quest XI arvostelu

Hiljalleen peli alkaa onneksi avautua ja muuttua sen myötä palkitsevammaksi. Ensimmäinen piristysruiske saadaan, kun päähenkilön rinnalle tuodaan useampi matkakumppani, jolloin hahmojen taistelurooleja täytyy alkaa miettiä tarkemmin. Kaikki taistelutoverit on varustettu omilla kykypuilla, joiden kautta ne voivat erikoistua useamman eri aseen ja taistelutyylin osaajiksi. Idea perustuu laajalti Dragon Quest VIII:ssa nähtyyn malliin, paitsi että nyt pelaajalla on enemmän päätäntävaltaa uusien kykyjen saamisessa. Kyvyt ovat muutenkin monipuolisempia ja taipuvaisempia, sillä osa hahmoista pääsee käyttämään esimerkiksi kahta asetta samanaikaisesti ja luomaan näin tuhovoimaisia ketjuhyökkäyksiä erilaisten varuste-efektien kanssa.

Pelin rytmitys paranee myös nopeasti, kun juonen pyörät alkavat lähteä kunnolla pyörimään. Vähitellen asioita alkaa tapahtua selvästi kiivaammin, ja peli muutenkin ryhtyy rohkaisemaan pelaajaa etenemään enemmän omalla tahdillaan. Kaikissa tilanteissa se ei esimerkiksi osoita suoraan enää suuntaa, jonne tämän pitäisi lähteä, vaan vihjaa lähinnä seuraavista tavoitteista. Mitään hirveää eksymisen vaaraa seikkailussa ei koskaan tosin synny.

Pelimaailman tutkiminen tapahtuu pääasiallisesti tietysti jalkapatikassa, mutta sitä on monipuolistettu kevyesti aiemmista osista. Pieni virkistävä lisänsä on mahdollisuus hyppiä luolastoissa, kaupungeissa ja aavoilla niityillä, mikä sekä sujuvoittaa liikkumista että tarjoaa myös mahdollisuuden hieman monipuolisemmille aarrepiiloille. Isommilla alueilla voi nyt lisäksi nousta suoraan hevosen selkään ja taittaa nopeasti lyhyitä matkoja.

Tietyiltä vihollisilta voi varastaa erilaisia ajovälineitä, jotka mahdollistavat esimerkiksi korkeammat hypyt, väliaikaisen lentämisen tai seinäkiipeilyn. Niillä tuodaan aina välillä jonkin verran vaihtelua varsinkin sokkelomaisiin luolastoihin, mikä on tervetullut lisä kevyiden pulmien rinnalla.

Isompien matkojen tekemiseen roolipelisankarit käyttävät edelleen tietysti laivaa ja vastaavanlaisia suurempia kulkuvälineitä. Niiden yhteydessä perinteinen maailmankarttanäkymä tekee vielä näin nykyalustoilla paluun mutta aina vain virtaviivaistetumpana. Maailmankartalla kulkemisesta kun on viety iso osa seikkailullisuudesta viestimällä pelaajalle selkeästi erilaiset potentiaaliset matkakohteet. Tunne pelimaailman suuruudesta supistuu samalla selvästi.

Sivuaktiviteettien tarjonnassa on nähtävissä pientä virtaviivaistusta. Dragon Quest VIII:n hirviöareena on jäänyt esimerkiksi pois, ja sen on korvannut lähinnä joukko munkkiluostarissa suoritettavia taisteluhaasteita. Kasinopelit ovat yhä kuitenkin mukana, ja uutena ilmestyksenä tarjolla on pieniä ajopelimäisiä laukkakisoja. Tietysti pelimaailma on ripoteltu yhä täyteen sivutehtäviä. Pääasiallisesti ne koostuvat perinteisistä nouto- ja tappotehtävistä, mitä nyt välillä niihinkin on lisätty luovuutta yksityiskohtaisemmilla toimintatavoitteilla ja leikkimielisellä huumorilla.

Dragon Quest XI:ssä on kaikki ainekset umpitylsään ja geneeriseen japanilaisroolipeliin. Tekijöiden rakkaus koko pelisarjaa ja sen perintöä kohtaan on yhä kuitenkin niin palavaa, ettei Dragon Quest ole pelkästään säilynyt ajankohtaisena, vaan myös sen sielu on Echoes of an Elusive Agessa yhä selvästi läsnä.

8/10

Kehittäjä: 
Square Enix
Julkaisija: 
Square Enix
Peligenre: 
Roolipeli
Julkaisualustat: 
Sony PlayStation 4
Pegi-ikärajat: 
K-12
Pegi-merkinnät: 
Uhkapeli, Seksi, Väkivalta