Detective Pikachu / Arvostelut / www.pelaajalehti.com

Detective Pikachu

7.06.2018 // Kirjoittanut: Johanna Puustinen
0

Piippu huuleen, pika pika!

Detective Pikachun kahden vuoden takainen julkistustraileri lienee edelleen parasta, mitä olen lyhyen elämäni aikana nähnyt. Normaalisti niin kovin söötin Pokémon-maskotin kehon oli vallannut videolla kahvia ryystävä keski-ikäinen etsivä, jonka kovaksikeitetylle olemukselle kalpenisi tummanpuhuvinkin film noir -sankari. Mieletöntä!

Internetin sekaisin saanutta trailerinpätkää seurasi Japanissa pikimmiten demoversio salapoliisi-Pikachun tähdittämästä mysteeripelistä, joka julkaistiin täysimittaisena vasta tänä keväänä. Toisin kuin videomateriaali vihjasi, ei teoksessa päästä ratkomaan henkirikoksia, vaan kaiken keskiössä on Pikachun työpartnerin mystinen katoamistapaus. Matkan varrella seuraan lyöttäytyy katoamistempun tehneen sherlockin poika, joka vaikuttaa olevan maailman ainoa ihminen, joka kuulee Pikachun puheet selkokielellä.

Arvoituksellisessa asetelmassa olisi ainekset Ace Attorney -henkiseen aivoakrobatiaan, mutta kovin kunnianhimoisille poluille peli ei lähde. Detective Pikachu ei nimittäin todellakaan vaadi pelaajaltaan etsivän aivonystyröitä. Pelaaminen on pääasiassa suoraviivaista paikasta toiseen kävelemistä ja raiteilla kulkevien keskustelujen kuuntelua. Päättelyvaiheeseenkaan pelaajaa ei päästetä, ennen kuin koko ympäristö on järjestelmällisesti nuohottu vihjeiden varalta.

”Lapselliseksi haukkuminen on halpa temppu, mutta pelillisesti Detective Pikachu on eittämättä suunnattu alakouluikäisille.”

Jos jokin juonikuvio jää jostain syystä epäselväksi, hätää ei ole, koska vääristä johtopäätöksistä ei rangaista millään tavalla. Silloin tällöin ruudulle ilmestyviä reaktiominipelejäkin saa yrittää yhä uudelleen, eikä Pikachu koskaan ylly torumaan hitaanpuoleista pelaajaa. Lapselliseksi haukkuminen on halpa temppu, mutta pelillisesti Detective Pikachu on eittämättä suunnattu alakouluikäisille.

Pikachun sarkastinen sanailu on kuitenkin ehdottomasti kypsempään makuun kynäiltyä, ja dialogipainotteisuus takaa, että aikuinenkin mieli pysyy virkeänä vaaditun kymmenen tunnin verran. Itse hahmojen älykkyysosamäärä on tuskin niiden kengännumeroa suurempi, mutta valtavaksi paisuvaa salaliittojuonta on silti hauska kasata omassa mielessään pala palalta. Verhoa raotetaan kutkuttavalla tavalla myös pokémonien sielunelämään, koska Pikachu pystyy toimimaan tulkkina taskuhirviöiden ja ihmisten välillä.

Detective Pikachu on ikäluokkaan katsomatta kokemisen arvoinen myös puhtaasti siitä syystä, että se on helposti 3DS:n miellyttävimmän näköisiä pelejä. Sarjan perinteinen animetyyli on saanut väistyä Disneytä kanavoivan ulkoasun tieltä, ja yleisvaikutelma on eläväisiä hahmoanimaatioita myöten suorastaan epätavallisen siloteltu – mutta parhaalla mahdollisella tavalla.

Etsivä-Pikachu seikkailee seuraavaksi omassa elokuvassaan, ja äärilineaarisen kokemuksen voisikin ehkä kuvitella olevan mukavammin kotonaan valkokankaalla. Jos Detective Pikachulta ei kuitenkaan lähde hakemaan päräyttäviä aivopähkinöitä tai hien pintaan nostavaa haastetta, voi pelistä hyvinkin nauttia ilman valtavia pettymyksiä. Pulmapelinä se ei itsessään ole kummoinen, mutta Pokémon-universumiin se tuo viihdyttävää ja laadullisesti vaikuttavaa vaihtelua.

6/10

Kehittäjä: 
Creatures Inc.
Julkaisija: 
Nintendo
Peligenre: 
Seikkailu
Julkaisualustat: 
Nintendo 3DS
Pegi-ikärajat: 
K-3

Nostoja