City of Brass / Arvostelut / www.pelaajalehti.com

City of Brass

7.07.2018 // Kirjoittanut: Miikka Lehtonen
0

Tuhat ja yksi kuolemaa

Hiekkadyynien keskellä uinuu tarunhohtoinen unohdettu kaupunki, jonka keskustassa odottaa valtava aarre. Seikkailija toisensa jälkeen on himoinnut sitä, mutta ensin pitäisi voittaa lukemattomien ansojen ohella elävien kuolleiden armeija.

City of Brass on tuorein tulokas Steamin jo ennestään pullottaville roguelite-pelien markkinoille. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että City of Brassia pelataan 30–60 minuutin mittaisissa jaksoissa. Oletus on, että valtaosa sessioista päättyy tappioihin, mutta joka kerta saa hieman kehitettyä suurempaa metapeliä. Kauppiaiden valikoimiin voi ilmestyä uusia esineitä, tai pelinsä voi aloittaa jatkossa pienen bonuksen tai haitan kera.

Seikkailu etenee kolmen kentän ryppäissä. Tavoitteena on yleensä vain etsiä uloskäynti, ennen kuin uhkaavasti tikittävästä kellosta loppuu aika, mutta joka kolmannessa kentässä odottaa myös pomohirviö, joka pitää piestä, ennen kuin tie eteenpäin aukeaa.

Kerralla peliä ei tarvitse läpäistä, sillä kun pomo on kellistetty, pelin voi aloittaa jatkossa sitä seuraavasta kentästä. Hinta kuitenkin kasvaa sen mukaan, mitä pidemmältä haluaa matkaan lähteä.

City of Brassin kehityksestä vastaavat ”entiset Bioshock-kehittäjät”, minkä kyllä uskoo. Se näyttää kivalta, mutta yksinkertaisista perusideoista on saatu irti paljon syvyyttä. Pelaajalla on käytössään vain miekka ja monikäyttöinen ruoska, joista jälkimmäinen on pelin todellinen tähti. Sillä voi sieppailla kaukana olevia esineitä, heilauttaa itsensä ansojen yli katossa roikkuvien koukkujen avulla, kampittaa vihollisia ja viedä näiltä aseet kädestä tai vaikkapa laukaista lattiassa piilevän piikkiansan turvallisesti.

"City of Brassilla ei juuri nyt ole samanlaista pitkää elinkaarta kuin genren parhailla peleillä."

Peli selittää lyhyen opetusosion aikana suuret linjaukset, mutta valtaosa jää roguelite-pelien hengessä pelaajan itse selvitettäväksi. Erilaisia vihollisia ja ansoja ei ole suurin määrin, mutta jokainen niistä vaatii omanlaisensa lähestymistavan. Velhojen kohteeseen hakeutuvat ammukset esimerkiksi tuntuvat kovin hankalilta, kunnes huomaa, että niitä voi ruoskalla kimmota takaisin loitsijoiden niskaan.

Yksinään viholliset tai ansat eivät ole erityisen vaarallisia jos pysyy varuillaan, mutta kun niitä heitetään päälle suurissa pinoissa samalla kertaa, huomion kohteita on liikaa. Yritä siinä sitten varoa hyvin kätkettyjä lattiapiikkejä, kun päälle puskee pakettiauton kokoinen zombihirviö ja pari palavaa luurankoa.

Hauskasti ansat voi myös kääntää vihollisia vastaan, joten jos sen piikkiansan onnistuu huomaamaan, se tekee zombihirviöstä ja luurangoista helposti jauhelihaa. Usein näin ei kuitenkaan käy, ja sitten kuollaan. Kyseessä todellakin on roguelite!

City of Brassin suurin ongelma on, että sisältöä ei ole kummoisesti. Kehitystiimi on pieni, ja se on selvästi halunnut tarjoilla mahdollisimman hiotun ja viimeistellyn pelikokemuksen. Siinä onkin onnistuttu, sillä ensimmäiset tunnit pelin parissa ovat riemastuttavia. Pelaaminen on sujuvaa, syvyyttä tuntuu olevan kivasti ja eteneminen on jatkuvaa sekä kentästä toiseen että metatasolla.

Sitten vastaan tulee kuitenkin seinä. Tuntuu siltä, että kaikki on nähty, eikä pelikertojen jälkeenkään enää saa uusia leluja löydettäväkseen. Kun tämä piste tulee vastaan jo muutaman tunnin jälkeen, ollaan todella kaukana siitä valtavasta sisällön ja syvyyden määrästä, jota parhaista roguelikeistä ja rogueliteistä löytyy.

Niinpä City of Brassilla ei juuri nyt ole samanlaista pitkää elinkaarta kuin genren parhailla peleillä, ja hinta tuntuu turhan kovalta. Toivottavasti kehitystiimi jaksaa päivittää peliään, sillä erinomaiset perusteet ovat jo nyt kasassa.

7/10

Kehittäjä: 
Uppercut Games
Julkaisija: 
Uppercut Games
Peligenre: 
Toiminta
Julkaisualustat: 
Microsoft Xbox One, Sony PlayStation 4, Microsoft Windows
Pegi-ikärajat: 
K-12
Pegi-merkinnät: 
Väkivalta