BattleTech / Arvostelut / www.pelaajalehti.com

BattleTech

7.07.2018 // Kirjoittanut: Miika Huttunen
0

Taistelua talouden ja taistelurobottien kanssa

Kulttimainetta nauttiva jättirobottien taisteluista kertova BattleTech palaa strategiajuurilleen uuden samannimisen pelin muodossa. Videopeleissä sarja on tullut paremmin tunnetuksi Mechwarrior-simulaatioista, mutta nyt on luvassa alkuperäisen pöytäpelin hengessä vuoropohjaista strategiaa itsensä BattleTechin isän Jordan Weismanin kehittämänä. Mikä voisi mennä pieleen?

Mikään ei varsinaisesti menekään. BattleTech noudattaa suurilta osin pöytäpelin sääntöjä ja pelimekaniikkaa, joita on hieman modernisoitu tietokonepeliin sopiviksi uusien XCOM-pelien tapaan. Mechat on jaoteltu tonnistonsa mukaan eri luokkiin, jotka määrittävät aseistuksen ja panssaroinnin määrän sekä nopeuden ja aloitekyvyn. Kevyet mechat luonnollisesti liikkuvat ja toimivat nopeammin kuin satatonniset rynnäkkömechat, mutta vastaavasti niihin myös mahtuu paljon vähemmän aseistusta ja panssarointia. Valtavaa armeijaa pelissä ei komennella, sillä taisteluihin lähdetään aina neljän mechan muodostamalla yksiköllä.

BattleTechillä on varsin laaja kuvitteellinen maailma, jonka kiemuroista on kirjoitettu yli sata romaania ja jota hyödynnetään vahvasti myös pelin kampanjassa. Se sijoittuu vuoden 3025 suurten perimyssotien aikaan, jolloin ihmiskunnan viisi suurta ryhmittymää sotivat keskenään keskusmaailmojen hallinnasta. Niiden rinnalla monet pienemmän alueet ja aatelissuvut joutuvat keskenään omiin sotiinsa tai ongelmiinsa. Yksi näistä on peliä varten keksitty Aurigan Reach. Tarinan alussa sitä hallitseva liittouma joutuu vallankaappauksen kouriin, ja pelihahmo huomaa kaappaukseen liittyneen petoksen vuoksi joutuneensa pienen palkkasotilasjoukon johtajaksi kaukaisille rajamaille. Syrjäytetyn hallitsijan tyttären johtama vastavallankumouksellinen liitto antaa kuitenkin mahdollisuuden palata takaisin, mikä on helpommin sanottu kuin tehty.

Kampanja koostuu juonta edistävistä tarinatehtävistä ja niiden välissä vapaassa tahdissa suoritettavista palkkasotilastehtävistä, joista saatavilla rahoilla ja mechojen osilla kehitetään omaa yksikköä. Tarinatehtävistäkin saa hyviä palkkioita, mutta ne ovat sen verran haastavia, että pilottien ja mechojen on syytä olla riittävässä iskussa. Näin oman palkkasotilasyksikön kehittäminen pelaamalla on sidottu juohevasti pelin tarinan etenemiseen. Mukana on myös yllättävän paljon roolipelielementtejä, kuten keskusteluja muiden hahmojen kanssa ja erilaisia päätöksiä, mutta millään niistä ei tosin tunnu olevan mitään oikeaa merkitystä.

Palkkasotilaselämä on kuitenkin vaativaa ja etenkin kallista. Pilotit, emoalus sekä mechat varaosineen ja korjauksineen kuluttavat kaikki rahaa. Myös emoalusta voi ja pitää kehittää, mikä maksaa maltaita. Tehtävien perässä liikkuminen vie sekin aikaa ja rahaa, joten tuhlailuun tai turhaan matkailuun ei ole varaa. Niinpä pelaaja joutuu valitsemaan parhaimman hyötysuhteen antavia tehtäviä, jotka eivät ole liian vaarallisia. Vaikka tehtävän onnistuisi suorittamaan mutta omat mechat päätyvät romuttamokuntoon ja pilotit sairaalaan viikkokausiksi, jää siitä helposti miinukselle. Ja jos tili kuukauden lopussa on punaisella, se on game over. Siksi tarinatilan taistelujen pelaaminen onkin melkoista hynyttelyä, kun voittaa tietenkin pitää, mutta mahdollisimman pienillä vaurioilla.

Asiaa ei auta varsin epätasainen vaikeustaso, sillä se on tehtävien kohdalla vain arvio. Siksi välillä vastaan tulee läpihuutotaisteluja, tai sitten vastassa voi olla monikertainen tonnisto vihollismechoja, jolloin perääntyminen on ainoa vaihtoehto. Pelaaminen Skirmish-tilassa eli irtotaisteluissa on puolestaan paljon enemmän alkuperäistä pöytäpeliä muistuttava kokemus. Siinä valitaan käytettävä tonnisto ja sen mukaan omat mechat, joita voi tarinatilan tavoin viritellä mieleisikseen. Skirmish-tilaa voi pelata tekoälyä vastaan ja ihmispelaajien kanssa verkossa.

”Nopeus ei auta, kun raskaamman mechan AC20:n tai PPC:n onnekas kertalaaki räjäyttää jalan tai pään irti.”

Mechat on jaettu 11 osuma-alueeseen, joilla on oma panssarointi ja kestävyys sekä niihin asennetut aseet ja muut osat. Kriittiset osumat voivat tuhota alueiden osia, ja riittävä vaurio saa paikat hajoamaan kokonaan, joten mechoilta voi ampua irti käsiä ja jalkoja. Pääosumat ja kaatumiset vahingoittavat puolestaan pilotteja. Tällä on väliä, sillä etenkin kampanjatilassa pilottien taidot ja erikoiskyvyt ovat tärkeitä, eikä kehittyneitä pilotteja ole varaa menettää.

Mechoja ei voi muokata täysin vapaasti, sillä niissä on tyypin mukaan tietynlaiset asepaikat, joiden mukaan on elettävä. Muutoin osia ja panssarointia voi poistaa ja lisätä mielensä mukaan tonnistorajoituksen sisällä. Tarinatilassa vastaan tulee myös aseiden harvinaisia versioita, joissa on erilaisia lisäbonuksia perusmalleihin nähden.

Mechojen aseistus on jaettu energia- ja ammusaseisiin, joista jälkimmäiset kantavat pidemmälle ja tekevät hieman enemmän vahinkoa. Niissä on kuitenkin vain rajallinen määrä ammuksia, jotka vievät lisäksi tilaa mechoista ja voivat myös pahimmassa tapauksessa räjähtää. Energia-aseet taas kuumentavat mechoja huomattavasti enemmän, joten niillä ei voi ampua jatkuvalla syötöllä. Mecha voi ylikuumentua ja sammua, mikä ei tietenkään ole toivottavaa kesken taistelun. Mechat voivat myös lyödä toisiaan lähitaistelussa, ja hyppymoottoreilla varustetut mechat voivat tehdä vaarallisia mutta tuhovoimaisia hyppyhyökkäyksiä toisten niskaan.

Pöytäpelin tavoin taistelujen ympäristöllä ja maastolla on väliä. Metsät tarjoavat suojaa, vesi jäähdyttää mechoja, ja kukkulat antavat näkösuojaa. Aavikolla mechat käyvät puolestaan tavallista kuumempina. Kartoista löytyy muitakin erikoisempia maasto-ominaisuuksia, jotka on tehtäviä valitessa otettava huomioon. Mechojen asemointi ja näkökenttä ovat tärkeitä hallita, kuten myös aloitekyvyn käyttö. Aloittelijoilla onkin paljon opittavaa taistelujärjestelmän eri osissa, mutta pöytäpelin tai muiden sarjan pelien ystävät pääsevät helpommin sinuksi sen kanssa.

Taisteluissa on teoriassa mahdollisuus monenlaiseen taktikointiin. Yksikössä voi esimerkiksi olla mukana kevyt ja nopea tiedustelija, joka maalaa kohteita ohjuksilla varustetuille mechoille. Tarinatilassa tähän ei kuitenkaan ole varaa, sillä neljän mechan rajoitus ei jätä varaa kevyempiin laitteisiin alun jälkeen. Etenkin vaikeat ja pitkät tarinatehtävät vaativat kestävyyttä ja tulivoimaa, mihin kevyet mechat eivät riitä. Nopeus ei auta, kun raskaamman mechan AC20:n tai PPC:n onnekas kertalaaki räjäyttää jalan tai pään irti. Skirmish-taisteluissa tilanne on onneksi toinen, kun vastassa on aina tasapainoinen vihollinen. Tarinatilassa käytetty kalusto muuttuu pakostikin raskaammaksi sitä mukaa, kun sitä saa käyttöönsä.

Pelin ulkoasu ei ole siitä kauneimmasta päästä, mutta mechojen kuuluunkin olla vähän rujoja, joten kyllä se asiansa ajaa. Elokuvamainen toimintakamera ei tosin aina pysy tapahtumien tasalla, mutta se on pieni ongelma. Tarinatilan epätasainen vaikeusaste voi kuitenkin aiheuttaa monille turhautumista, joka syö peli-iloa. Pidemmän päälle etenkin erilaisia mechoja tarvitaan myös lisää, sillä nyt samoja laitteita näkee vähän liikaakin.

Näistä puutteista huolimatta etenkin kaltaisilleni vanhan BattleTechin ystäville uusi peli on melkoista mannaa. Luulisi sen kelpaavan myös uusien XCOMien kaltaisten taktiikkapelien ystäville, jos he jaksavat hetken taistella pelin näennäisen monimutkaisuuden kanssa. Ja pitää myös muistaa, ettei pelistä joudu maksamaan konsolipelien tasoista hintaa.

8/10

Kehittäjä: 
Harebrained Schemes
Julkaisija: 
Paradox Interactive
Peligenre: 
Strategia
Julkaisualustat: 
Apple OSX, Microsoft Windows
Pegi-ikärajat: 
K-12
Pegi-merkinnät: 
Kiroilu, Väkivalta