Battle Brothers / Arvostelut / www.pelaajalehti.com

Battle Brothers

4.03.2018 // Kirjoittanut: Miikka Lehtonen
0

Synkeitä sotatarinoita

Roderick oli mylläri, jolta loputtomalta tuntuva sota vei kaiken. Hänen myllynsä, kotinsa ja elantonsa katosivat liekeissä taivaan tuuliin. Etsiessään epätoivoisesti elantoa Roderick päätti liittyä ohi kulkevaan palkkasoturijoukkoon kuvitellen, että mikä tahansa lopputulos olisi parempi kuin nälkäkuolema.

Roderick ei olisi voinut aavistaa, että hänen tarinansa päättyisi jo seuraavana aamuna sumuisella metsätiellä, jossa palkkasoturit ottivat yhteen ryöstäjäjoukon kanssa. Usvan keskeltä ammuttu nuoli osui Roderickia silmään, ja hän kuoli mudassa, yksin ja peloissaan.

Tällaisia tarinoita täynnä on Battle Brothers, jota voisi pelinä kuvailla Football Managerin ja XCOMin yhdistelmäksi. Pelaaja komentaa palkkasoturikomppaniaa, joka yrittää tienata elantoaan ryöstäjien ja vaarojen täyttämässä maailmassa. Komppania kiertää kaupungista toiseen etsien tehtäviä ja töitä, joista saadun kokemuksen ja rahan avulla taidot ja varusteet kehittyvät ja porukka pysyy hengissä ainakin hetken.

Battle Brothers on rakenteeltaan avoin, eli käytännössä pelaajan on etsittävä oma hupinsa. Valtavan kokoinen maailma on täynnä kyliä ja kaupunkeja, joiden välillä voi kuljettaa tavaroita ja joista löytää tekemistään odottavia tehtäviä.

Mitään suunnatonta tarinaa pelissä ei ole, mutta hyvän suunnittelun ansiosta se generoi arvostelun alussa nähdyn kaltaisia emergenttejä tarinanpätkiä. Kaikilla palkkasotureilla on persoonallisuutensa, jotka ilmenevät taisteluiden ohella pienissä kohtauksissa, joita silloin tällöin näytellään vaikka leirinuotion ympärillä.

”Usvan keskeltä ammuttu nuoli osui Roderickia silmään, ja hän kuoli mudassa, yksin ja peloissaan.”

Sotureihinsa oppii kiintymään, joten harmittaa oikeasti, kun alusta saakka mukana palvellut vuoroin keihääseen ja pulloon turvautuva veteraani kuolee taistelussa zombeja vastaan.

Yksinkertaisesta grafiikasta huolimatta Battle Brothers on syvällinen peli. Palkkasotureilleen voi ostaa tai kerätä kuolleilta jos jonkinlaisia aseita ja varusteita, joilla kaikilla on omat käyttötarkoituksensa. Lekalla kelpaa nuijia panssaroituja vihollisia, ja keihäin ja kilvin varustetut soturit voivat muodostaa kilpimuurin, jota lähestyvät viholliset saavat automaattisesti tökkäyksiä keihäistä.

Kaikkia keinoja tarvitaan, sillä vihollisten tekoäly on hyvä ja todennäköisyydet ovat aina pelaajaa vastaan. Epäonnistumisesta maksetaan usein kova hinta. Koska kokemuspisteiden ja niiden kautta hankittavien kykyjen vaikutus on suunnaton, taistelussa kaatunut soturi on valtava askel taaksepäin.

Vihollisten taidot ja varusteet paranevat tasaisesti pelaajan rinnalla, eikä helppoja tehtäviä ole. Täten kaatuneen grindaaminen muiden tasolle on äärimmäisen vaikeaa, ja jo muutaman veteraanin menettäminen saa vakavasti pohtimaan, kannattaisiko peli sittenkin vain aloittaa alusta.

Tämä on toki niin sanotuissa roguelike-peleissä vakiojuttu, ja myös Battle Brothers on suunniteltu pelattavaksi yhä uudelleen. On kuitenkin vähän eri juttu aloittaa alusta vartin kestänyt pikapeli kuin 15 tuntia jatkunut eeppinen tarina. Battle Brothersissa tämä kuitenkin pitää vain hyväksyä, sillä pelin vaikeuskäyrä on jyrkkä, eikä peli siksi todellakaan sovellu jokaiselle.

Itse kuitenkin kestin tämän, sillä palkintona saa hienon pelikokemuksen. Battle Brothers on addiktiivinen ja monipuolinen taktiikkapeli, joka onnistuu siinä sivussa kertomaan hienosti tarinoita yksinkertaisilla aineksillaan ja syvällisillä mekaniikoillaan. Se on tarjoillut minulle monia hetkiä, jotka tulen muistamaan vielä pitkään – eivätkä niistä kaikki suinkaan olleet epäuskoista kiroilua pelin pissittyä taas kerran muroihini.

8/10

Kehittäjä: 
Overhype Studios
Julkaisija: 
Overhype Studios
Peligenre: 
Strategia
Julkaisualustat: 
Microsoft Windows