Aliens: Infestation / Arvostelut / www.pelaajalehti.com

Aliens: Infestation

16.11.2011 // Kirjoittanut: Eemeli Rekunen
0

Tekijä: WayForward
Julkaisija: Sega
Myynnissä: nyt
Pelikoneet: Nintendo Ds
Moninpeli: Ei

Videopelit ovat paljon velkaa James Cameronin Aliens-elokuvalle, mutta aiheesta itsestään on onnistuttu vuosien varrella tekemään vain muutama oikeasti hyvä peli. Nykyisen laitesukupolven aikana hyvää Alien-peliä ei ole nähty lainkaan, ennen kuin nyt. Siksi onkin hieman yllättävää, että se tulee käsikonsolille, eikä niistäkään sille uusimmalle pelikoneelle.

Kuolema korjaa satoaan

Aliens: Infestation on DS:lle tehty, vanhoista kaksiulotteisista Metroideista reilusti vaikutteita lainaava peli. Se sijoittuu ajallisesti Aliens-elokuvan jälkeen, ja sen alussa merijalkaväen sotilasalus löytää elokuvan sotilaiden käytössä olleen ja nyt hylätyn Sulaco-aluksen ajelehtimassa avaruudessa. Aluksesta löytyvät tiedot vievät uudet sotilaat LV-426-planeetan siirtokuntaan, jossa tuttujen ja inhottavien avaruusmörköjen lisäksi törmätään myös katalan Weyland-Yutani-korporaation uusiin juoniin.

Sivulta kuvattu peli koostuu paikkojen tutkimisesta sekä vastaan tulevien muukalaisten ja Weyland-Yutanin palkkasotilaiden räiskimisestä. Ryhmään kuuluu neljä sotilasta, joista yhtä ohjataan kerrallaan. Vaeltelu alusten ja tukikohtien käytävillä on varsin hermoja raastavaa puuhaa, sillä pelin voi tallentaa vain harvakseltaan löytyvissä tallennushuoneissa, joissa voi vaihtaa myös sotilasta ja palauttaa niiden terveyden. Sotilaan kuollessa se kuolee pysyvästi, joten jos koko ryhmä kuolee, se on game over, man. Onneksi täydennyksiä ryhmäänsä voi saada sieltä täältä pitkin kenttiä löytyvistä hahmoista, mutta niitä on rajattu määrä. Kaikkiaan pelistä löytyy yhteensä 19 eri sotilasta. Enempää ei siis ole varaa menettää.

Sotilailla ei pelillisesti ole eroja, mutta niillä on omat taustansa ja luonteensa, jotka vaikuttavat siihen, mitä ne sanovat ja kommentoivat. Jotenkin niihin onnistuu siksi kiintymään juuri sen verran, että niiden kuolema riipaisee muutenkin kuin vain yhden sotilaan menetyksenä. Esimerkiksi itselläni se aloitusryhmän rääväsuinen naissotilas pysyi hengissä pitkään ja nousi oman pelini päähenkilöksi, kunnes hänelle viimein kävi huonosti pomotaistelussa, jota en enää halunnut pelata uudestaan. Niinpä hahmon kuolema harmitti tavallista enemmän.

Kuolemanpelkoa lisää elokuvista tuttu liikkeentunnistin, jonka tasainen räpätys näyttää kartalta lähialueiden sisällön. Se, että pelaaja tietää etukäteen, että seuraavassa huoneessa vastaan tulee jotain, vain lisää jännitystä. Huoneista ei voi edes juosta tuosta vain läpi, sillä sotilailla on kuntopalkki, joka rajoittaa jatkuvaa juoksentelua ja väistelyä. Oma lukunsa ovat pelin tappavat pomotaistelut, joissa oma ryhmä joutuu aina koitokselle. Niissä jos jossain sotilaita kuolee niin että itkettää.

Kaveria ei jätetä?

Metroid-tyyliin pelin edetessä löytyy apuvälineitä, kuten hitsipilli ja olkalamppu, jotka avaavat tien aiemmin pääsemättömiin paikkoihin. Muutoinkin alueita voi tutkia ammusten, kuntopakettien, täydennyssotilaiden ja etenkin asepäivitysten vuoksi. Koska viholliset kuitenkin ilmestyvät uudelleen joka kerta, kun alueelle palaa uudestaan, on joka nurkan koluaminen kuitenkin aina kutkuttava riski. Ammuksiakaan ei sotilailla ole kannossa koskaan liikaa, ja hätävarana oleva pistooli on todellakin pelkkä hätävara. Jos jotain jää kaipaamaan, niin ehkä alueiden tutkimisesta olisi voinut tarjota parempia palkintoja. Nyt käytännössä vain asepäivityksillä on merkitystä.

Aseita ei voi harmillisesti kantaa mukana kuin yhtä kerrallaan, sillä niitä voi vaihtaa vain tallennushuoneissa. Niihin kuuluvat muun muassa elokuvien tuttu pulssikivääri, haulikko ja liekinheitin. Etenkin jälkimmäinen aiheuttaa ongelmia, sillä se on lopulta varsin tehoton ase, mutta sitä tarvitaan tiettyihin paikkoihin pääsemiseksi. Onneksi apuna on myös kranaatteja, joilla voi myös avata tien tuuletuskanaviin, jotka ovat kokonaan oma karttasokkelonsa. Niitä joutuu usein hyödyntämään paikasta toiseen pääsemiseksi, ja inhat alienit vievät välillä pelaajan kuolleeksi luultuja sotilaita niissä sijaitseviin pesiinsä. Silloin pelaajan pitää päättää, lähteekö uuden sotilaan hengen uhalla niitä pelastamaan.

Aliens: Infestation on mainio vanhan koulukunnan toimintaseikkailu, joka onnistuu myös hämmästyttävän hyvin tavoittamaan Alien-elokuvien ja maailman tunnelman. Elokuvista lainatut äänitehosteet, musiikki, tapahtumapaikat, maisemat, lastausrobotti ja jopa omana minipelinään oleva Bishop-androidin veitsileikki sekä hurja APC-pako luovat kokonaisuuden, jonka voi reilusti sanoa olevan aitoa Aliensia. Melkoinen saavutus käsikonsolipeliltä!

8/10