Super Smash Bros. Ultimate / Arvostelut / www.pelaajalehti.com

Super Smash Bros. Ultimate

6.02.2019 // Kirjoittanut: Ville Arvekari
0

Nimensä veroinen suurmätke

Nintendo pani viime vuoden pelitarjonnassaan suurimmat panokset hyvin pitkälti yhden kortin varaan. Super Smash Bros. Ultimaten saapumista rummutettiin ylitsevuotavasti lähes joka tuutista, mikä ei varsinaisen lopputuloksen nähneille ole mikään ihme. Isolla N:llä on ollut vahva luotto mätkintäänsä, johon on upotettu älytön määrä sisältöä, rakkautta, nostalgiaa, fanipalvelua ja pelaamisen iloa – eli käytännössä kaikki mahdolliset paukut ja vähän päällekin.

Super Smash Bros. -mätkinnät ovat olleet lajityypissään oman tiensä kulkijoita jo Nintendo 64 -ajoilta asti, ja Ultimate hioo konseptin nimensä mukaisesti huippuunsa. Lyhyenä kertauksena summattakoon, että sarjan keskeisenä ideana on energiamittareiden tyhjentämisen sijaan mäiskiä vastustajia ulos peliareenoilta. Jokainen osuva hyökkäys kasvattaa todennäköisyyttä sinkoutua iskun voimasta ruudun ulkopuolelle, mutta pelaajilla on keinot ja liikkeet yrittää palata takaisin areenalle vastoin kaikkia odotuksia.

Super Smash Bros. Ultimate -arvostelu

Konsepti on yksinkertainen ja helppo oppia mutta haastava hallita täydellisesti. Pelimaailman tähtiä vilisevä taistelijakaarti tekee silti opettelemisesta hauskaa, sillä jokaiselle jotakin tarjoava valikoima on paisunut osa osalta ällistyttävän monipuolisiin mittoihin. Nintendo-konkareiden lisäksi mukaan on saatu myös muiden studioiden ikonisia hahmoja, kuten Mega Man, Pac-Man, Sonic, Bayonetta, Metal Gearin Snake ja Final Fantasy VII:n Cloud. Valikoima vain kasvattaa katu-uskottavuuden määrää.

Ultimate kokoaakin jokaisen sarjan historiassa nähdyn hahmon ja hahmovariaation lisäsisältöjä myöten samaan pakettiin ja lisää päälle vielä uusia tuttavuuksia, joita ovat Castlevania-sarjan Simon ja Richter Belmont sekä hartaasti toivotut Metroid- ja Donkey Kong -konnat Ridley ja King K. Rool. Avattavaa ja koluttavaa riittää siis yllin kyllin, ja peli ripottelee uutta sisältöä pelaajille koukuttavan tasaiseen tahtiin eri pelimuotoja pelatessa.

Hahmoja aukeaa varsin tyydyttävässä tahdissa etenkin klassisessa Arcade-tilassa, jossa jokaiselle taistelijalle on rakennettu oma enemmän tai vähemmän ajatuksen kanssa tehty vastustajakaartinsa aina loppuvastuksia myöten, joihin lukeutuu muutamissa tapauksissa varsin yllättäviäkin ilmestyksiä.

Kaikkien tuttujen kasvojen ja kenttien myötä monet tuppaavat mieltämään Super Smash Bros. Ultimaten lähinnä edellisen Wii U -osan päivitetyksi käännökseksi. Sisällössä, ydinmekaniikassa, pelitiloissa, ulkoasussa, hahmomalleissa ja liikevalikoimassa on kuitenkin yhtä oleellisia uudistuksia ja lisäyksiä kuin muidenkin taistelupelien jatko-osissa. Hahmojen voimasuhteet ovat monin paikoin muuttuneet, ja monia tuttujakin hahmoja on opeteltava hieman uusiksi. Näin on esimerkiksi aavehaarniskan iskuihinsa sulauttaneen prinsessa Zeldan kohdalla.

Super Smash Bros. Ultimate -arvostelu

Super Smash Bros. Ultimaten merkittävin uudistus on uusi uljas The World of Light -kampanja, jonka piirteitä voi halutessaan ulottaa myös perinteisemmän mätkinnän puolelle. Kyseessä on koko moninpelivetoisen sarjan merkittävin ja syvällisin panostus yksinpeliin, joka yllättää ja vetoaa enemmän kuin yksikään aikaisempi sarjan osa sekä kokeilunhaluisuudellaan että yksityiskohdillaan.

Pelaajat viskataan aluksi Kirbyn saappaissa suurelle maailmankartalle, jossa vastassa on varsinaisten taistelijoiden lisäksi niitä tukevia henkihahmoja. Lukuisia eri pelihahmoja kuvastavat henkihahmot eivät yleensä itsessään manifestoidu mukaan taisteluihin vaan antavat taistelijoille erilaisia puolustusta tai hyökkäyksiä parantavia kykyjä, kuten vaikkapa tietyn aseen ottelun alkuun tai sietokyvyn erilaisille elementaalihyökkäyksille.

Henkien mukanaan tuomat yllätyselementit lisäävät Smashin kaoottisiin yhteenottoihin sopivissa määrin taktisempaa otetta, sillä kahakat voi monessa tapauksessa voittaa tai hävitä oman taistelijan henkivalinnoilla. Jokaista otteluista voitettavaa päähenkeä ja tukihenkiä voi myös kehittää taistelun lomassa kasautuvalla kokemuksella ja kertyvillä esineillä, minkä takia oman valikoiman kykyjä tulee pidettyä jatkuvasti silmällä.

The World of Light esittelee henkien puitteissa myös ovelasti otteluiden huomattavia säätömahdollisuuksia ja satunnaiselementtejä, joiden ansiosta vastaan voi tulla mitä vain. Pintaa syvemmälle katsoessa kampanjan käytännössä jokaisen ottelun sääntövalinnat ja henget ovat hyvin harkittuja – vaikkakin hienovaraisia – viittauksia kyseessä oleviin hahmoihin tai pelihistoriaan. Tämänkaltaiset kytkökset tuovat hymyn väkisinkin huulille ja saavat jatkamaan syvemmälle pelikartan muiden haasteiden uumeniin.

Samankaltaista rakkautta löytyy pelin kentistä ja ulkoasusta, jotka ovat jokaisen sarjan ilmeelle ja äänimaailmalle äärimmäisen uskollisia. Graafisten päivitysten myötä lukuiset tututkin kentät ovat entistä ilmeikkäämpiä ja elävämpiä, ja musiikkiraidat ovat kasvaneet entistäkin mittavampiin lukemiin. Onpa pelin musiikkivalikkoa tullut muutamana iltana käytettyä puhtaasti musiikkisoittimena!

Super Smash Bros. Ultimate -arvostelu

Kerättyjä ja kehitettyjä henkiä voi halutessaan käyttää myös kampanjan ulkopuolella, mikä tuo uudenlaista syvyyttä perinteisimpiinkin moninpelikarkeloihin. Totta kai myös klassinen ote ilman ylimääräistä kikkailua luonnistuu, ja maksimissaan kahdeksan hengen yhteenotot ovat ansiosta taattua viihdettä moninpeli-iltoihin.

Siinä missä jättimäinen hahmokokoelma itsessään tuo vaihtelua pelaamiseen, omia sääntökokonaisuuksia voi tuttuun tapaan laatia mielensä mukaan. Mukaan on saatu varsin toimivia turnausmuotoja ja jopa mukavaa vaihtelua tuovia kestävyysotteluita. Kaiken tämän paikallismoninpeliin laitetun panostuksen myötä onkin hämmentävää, miten yskähtelevä Super Smash Bros. Ultimaten verkkopuoli on.

Otteluiden muodostaminen itsessään onnistuu varsin hyvin, mutta yhteenotoissa esiintyy huomattavan paljon otteluiden tulokseen vaikuttavaa viivettä. Ottaen huomioon, että Ultimate on Switchin tärkeimpiä ja huomattavaa tarkkuutta vaativia moninpelinimikkeitä, verkko-ongelmat ovat suorastaan käsittämättömiä.

Näinkin huomattava särö ei kuitenkaan peitä sitä tosiasiaa, että Super Smash Bros. Ultimate on lähestulkoon muutoin nimensä veroinen taistelupelipaketti, joka onnistuu vetoamaan aiempia osia paremmin myös kaltaiseeni tavanomaisesti yksin pelaavaan mätkijään. On kuitenkin totta, että mikäli sarjan hektiset taistelut eivät ole aiemmin lämmittäneet pätkän vertaa, ei Ultimate varmastikaan muuta mielipidettä. Se on selkeästi omalle yleisölleen tehty peli.

Nintendo, Sora Ltd. ja Bandai Namco ovat saaneet kasattua vuosien varrella karttuneet ideansa eheimmäksi paketiksi, jossa kaikki palaset loksahtavat kohdilleen ja tukevat toisiaan yksin- ja moninpelissä.  Super Smash Bros. Ultimate ei ole pelkästään vuoden parhaita mätkintä- tai Switch-pelejä, vaan se on vuoden pelikirjaston selkeää parhaimmistoa.

Arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden tammikuun 2019 numerossa 196.

9/10

Kehittäjä: 
Bandai NamcoSora Ltd.Nintendo
Julkaisija: 
Nintendo
Peligenre: 
Taistelu
Julkaisualustat: 
Nintendo Switch
Pegi-ikärajat: 
K-12
Pegi-merkinnät: 
Väkivalta