Tiesitkö? Näin Breath of the Wild houkuttelee tutkimaan / Artikkelit / www.pelaajalehti.com

Tiesitkö? Näin Breath of the Wild houkuttelee tutkimaan

25.11.2018 // Kirjoittanut: Ida Suominen
14
Tiesitkö? Näin Breath of the Wild houkuttelee tutkimaan

"Tiesitkö?" on Pelaajalehti.comin sunnuntaisin ilmestyvä artikkelisarja, jossa Ida Suominen pureutuu pelien ja pelialan ilmiöihin, taustoihin, ikoneihin tai salaisuuksiin.

Jättimenestyksen saavuttanut The Legend of Zelda: Breath of the Wild huolehtii, että pelaajalla on tutkittavaa hamaan tappiin saakka. Post-apokalyptinen Hyrule on täynnä vihollisleirejä, haasteluolia, kyliä ja leiripaikkoja – lähes joka niemen ja notkon takaa löytyy jotakin. Tämä johtuu siitä, että pelin maailma on suunniteltu paljastamaan itseään pala kerrallaan jokaisen esteen tai maamerkin jälkeen. Pelin ohjaaja Fujibayashi Hideymaro sekä johtava taiteilija Makoto Yonezu kävivät puhumassa Hyrulen rakennuspalikoista viime vuoden Computer Entertainment Developers Conferencessa.

Yksi tärkeimmistä palikoista on niin sanottu kolmiosääntö. Sekä maan muodot että arkkitehtuuri koostuvat paljolti erilaisista kolmioista: vuoret, tornit, pyhätöt ja mäet tekevät toisaalta pelin horisontista monimuotoisen, toisaalta peittävät osia muusta pelimaailmasta. Tämä tuo Breath of the Wildiin sekä valinnan mahdollisuuden että yllätyksellisyyttä. Jokaiseen etappiin liittyy pelaajan päätös siitä, haluaako kiertää esteen vai kiivetä sen yli. Lisäksi esteen taakse on mahdollista kätkeä lisää nähtävää ja koettavaa, mistä muodostuu helposti itseään ruokkiva tutkimisen ja löytämisen kierre.

Toinen tutkimiseen kannustava elementti ovat korok-siemenet, joita löytyy lähemmäs tuhat ripoteltuna pitkin pelimaailmaa. Kukaan ei kerro, mistä siemeniä kuuluu lähteä hakemaan, vaan niitä löytääkseen on pidettävä silmänsä auki epäsäännöllisyyksien ja erikoisten paikkojen varalta. Siemenjahdin on tarkoitus opettaa pelaaja kiinnittämään huomio ympäristöönsä, mikä puolestaan ruokkii tutkimisen sykliä ja tekee myös pienemmistä notkoista mahdollisia kätköpaikkoja aarteille ja salaisuuksille.

Lue lisää:

Kommentit

Käyttäjän Hayarigami kuva
Hayarigami
Lainaus

Hmm miten mä muistelisin, että joku muukin tykkäsi BotW:sta?

No niinpä. Täysin käsittämätöntä kommentoijakuntaa täällä sivustolla.

Lainaus

Itse en saanut BotW:sta immersiota, kun missään vaiheessa peli ei oikein "alkanut" ja maailma varsinkin jäi etäiseksi hiekkalaatikoksi.

Ei siinä tarvitse mitään keksiä. Meni mihin suuntaan tahansa, jokin nappaa mielenkiinnon, ja kuin huomaamattaan onkin tekemässä jotain. Tekeminen tapahtuu kuin itsestään. Kertaakaan en tuntenut olevani hiekkalaatikossa vaan tunsin tutkivani mielenkiintoista maailmaa samalla kehittäen hahmoni varustusta ja ominaisuuksia sekä avaten käyttöön uusia osia kartasta. Kaikella tekemisellä on päämäärä, minkä lisäksi voi halutessaan ihan vain ihailla pelimaailman upeutta. Vertaukset Minecraftiin ym. eivät voisi olla kaukaahaetumpia.

Käyttäjän zappah kuva
zappah
Lainaus Megaman

No, lieneekö tässä "ongelman" ydin sitten. Omalla kohdallani juuri nimenomaan BotW:n tunnelma kiskaisi mukaansa niin väkivahvalla voimalla, johon harvemmin, jos koskaan tässä viihteen muodossa törmää.

Luitko nyt tekstiäni kokonaan? Nimenomaan RDR2 sai minussa sen fiilistelijän esiin. BotW ei siinä onnistunut eikä se onnistunut olemaan edes kauhean mielenkiintoinen muutenkaan.

Toisaalta jos BotW vaatii pelaajakseen "fiilistelijän" ollakseen hyvä, niin... Ja samalla voisi kuvitella, että fiilistelijä saa irti kaikista peleistä enemmän, joten kyseisenlaisen pelaajan pitäisi pitää kaikesta vähän enemmän/intensiivisemmin.

Kysyn myös uudestaan: voisiko se, että pidät BotW:sta mutta RDR2 ei ainakaan vielä ole iskenyt, johtua siitä, että BotW:n tyyli/taide iskee paremmin? Ne varsinaiset asiat, joista nuo esimerkkisi muodostuvat, löytyvät myös monesta muusta pelistä. Itse ainakin tunnistan jotain tuollaista itsessäni, koska villin lännen "GTA" iskee mutta se oikea nykyaikaan sijoittuva GTA ei samalla tapaa. Ja kuten jo yritin sanoa, on BotW-esimerkkejäsi vastaavia hetkiä esim. RDR2 täynnä.

GTA ja RDR on perusideoiltaan "sama peli" mutta silti RDR saa fiilistelemään siinä missä GTA ei sen kummemmin.

Lainaus Hayarigami

Ei siinä tarvitse mitään keksiä. Meni mihin suuntaan tahansa, jokin nappaa mielenkiinnon, ja kuin huomaamattaan onkin tekemässä jotain. Tekeminen tapahtuu kuin itsestään. Kertaakaan en tuntenut olevani hiekkalaatikossa vaan tunsin tutkivani mielenkiintoista maailmaa samalla kehittäen hahmoni varustusta ja ominaisuuksia sekä avaten käyttöön uusia osia kartasta. Kaikella tekemisellä on päämäärä, minkä lisäksi voi halutessaan ihan vain ihailla pelimaailman upeutta. Vertaukset Minecraftiin ym. eivät voisi olla kaukaahaetumpia.

Kuten jo kirjoitin, oli se tekeminen samojen asioiden toistamista. En ymmärrä miten se on niin ihmeellistä tässä mutta sitten haukutaan ns. "AAA"-pelit samasta asiasta syvimpään onkaloon häpeämään. BotW monisti niin montaa asiaa ympäri karttaa että jopa Ubisoftin pelit katsovat ihmeissään.

Kuinka monta erilaista Korok-"puzzle" pelissä oli? Kymmenen? Niitä monistettiin sitten sen monen sadan edestä: "katsos, nyt se leijuva maalitaulu onkin TÄÄLLÄ!"... Just, sama tehtävä eri paikassa.

Tornit oli turhauttavampia kiivetä kuin yhdessäkään AC-pelissä, joissa asiaa on kritisoitu mutta BotW saa siitäkin vain suitsutusta, siis asiasta, joka on tehty ajat sitten muissa peleissä kyllästymiseen asti. What?

Lisäksi "jokin nappaa mielenkiinnon" löytyy myös monista peleistä: Uskokaa tai älkää, nekin ovat täynnä maisemia, jotka on rakennettu tutkimista varten. Jatkuvasti RDR2:ssakin eksyy ties minne kun on mielenkiintoisia maisemia, paikkoja, taloja, hökkeleitä sun muita näköetäisyydellä ja niistä voi löytyä about mitä vain. Samalla lailla kuin te kerrotte voivan tapahtua BotW:ssa. Ihme kyllä itse en löytänyt sieltä mitään kauhean erikoista. Jos jokin erikoinen paikka olikin, niin siellä ei ollut mitään. Se oli vain paikka. Jos joku arkku oli, niin siellä oli perusmiekkaa, seivästä tai nuolia. No justiinsa kun kannatti tutkia.

Minulle on ihan sama pidättekö BotW:sta tai RDR2:sta vai mistä mutta tämä ihmetyttää: Samat asiat, jotka ovat arkea tai jo tylsiä taikka kuluneita juttuja muissa peleissä, ovat jotain maata mullistavaa BotW:ssa (tornit/kiipely niihin, samojen tehtävien toisto, AI:n interaktiot (kettu jahtaa perhosta), auringonnousut sun muut perusjutut).

PS. En puhunut Minecraftista mitään. Voit unohtaa sen vertauksen koska pointti on noin hukassa. Hiekkalaatikko-vertaus on silti ihan pätevä, sillä itsekin tavallaan sen vahvistat: Menet jonnekin ja huomaat tekeväsi jotain. Hiekkalaatikko on juuri tuota: mitään suunnitelmallisuutta ei ole vaan tehdään jotain, mitä sattuu eteen.

Ihan kuin hiekkalaatikolla menee ja huomaa lapion ja alkaa kaivamaan sillä. Onpa hienoa suunnittelua hiekkalaatikon kasaajalta!

Haluatko vähän avata tuota "kaikella tekemisellä on päämäärä"? Yhtä lailla muissakin peleissä on, sillä kaikki tekeminen yleensä vie joko hahmoa, tarinaa tai jotain eteenpäin. Ei tuokaan ole todellakaan mitään ihmeellistä. Toisaalta en ole samaa mieltä tuosta BotW:n kohdalla. Ei todellakaan kaikella tekemisellä ole päämäärää siinä, aivan kuten ei ole monissa muissakaan peleissä. Nykypelit on täynnä turhaa sivutouhua, joka ei edistä varsinaisesti mitään. Voi kokkailla, kalastaa, katsella ympäriinsä, matkustaa ja ties mitä. Fiilistellä. Nimenomaan ilman päämäärää.

Käyttäjän Megaman kuva
Megaman
Lainaus zappah

Kysyn myös uudestaan: voisiko se, että pidät BotW:sta mutta RDR2 ei ainakaan vielä ole iskenyt, johtua siitä, että BotW:n tyyli/taide iskee paremmin?

No, tottahan saatanassa The Legend of Zelda iskee lähtökohtaisesti lujempaa, mitä joku suht geneerinen länkkäristoori, mutta se ei tarkoita, etteikö mulla olisi paikkaa sydämessä länkkäreillekkin.

RDR2 fiilistely ei ole oikein päässyt vielä alkuunsa, kun pelin alkutunteja on dominoinut painiskelu umpisurkeiden ja sekavien kontrollien sekä katastrofaalisen jähmeän pelituntuman kanssa. Turhautumisen tunne on jättänyt pelimaailman lumon varjoonsa.

Ehkä tässäkin yksi atribuutti, joka Zeldassa vetosi itseeni enemmän - Zeldan kontrolleissa, pelimekaniikassa, dungeoineissa jne on kuitenkin rutkasti klassista, videopelimäistä hauskuutta ja sulavuutta, eikä se pyri sadistisen yksityiskohtaiseen reaalimaailmaa ja elokuvia kopioivaan simulaatioon siinä matkalla unohtaen kaiken hauskuuden. Tästäpä Kotaku ja Konsolifinkin kirjoitti varsin osuvasti.

No, tästä aiheesta on sinäänsä turha vääntää, oikeaa vastausta ei ole - yksi tykkäsi, toinen ei ja kuten edellisessä viestissäni sanoin, niin se on kertakaikkisen ok. Lähinnä vaan ihmetyttää, kun kaiken sen ylistyksen lomasta, jota BotW sai osakseen löytyy näitä näkemyksiä, jossa pelimaailma oli "tyhjä". Itselleni kohta 30 vuotisen pelaajauran sisältörikkain ja ikimuistoisin seikkailu on toiselle tyhjä, mutta näin tämä menee.

Käyttäjän zappah kuva
zappah
Lainaus Megaman

-- joku suht geneerinen länkkäristoori

Toki RDR2 on geneerinen mutta johtunee juuri siitä lähdemateriaalista. Ei se Zeldakaan ole pohjamateriaalinsa osalta keijuineen, örmöineen sun muine mitään kauhean originaalia. Ja kuten olen jo maininnut, geneerinen on nimenomaan sana, joka tulee mieleen BotW:n tylsästä maailmasta. Aivan kuin joku esiversio jostain pelistä, jonka päälle tulee ne oikeat grafiikat. Vanhat 2D-Zeldat kyllä on aina minua viehättäneet taas ihan eri tavalla. Niissä tuo sama "kuvasto" toimii.

Lainaus Megaman

-- painiskelu umpisurkeiden ja sekavien kontrollien sekä katastrofaalisen jähmeän pelituntuman kanssa.

No juu, kontrollit on ehkä se tuntuvin miinus pelissä. Itseä ei ole jostain syystä haitannut kuin satunnaisesti hyvin harvoin vaikka GTA:n suhteen olen itkenyt samoja asioita paljon enemmän. En tiedä mikä siinä on. Tiedostan silti tuon hitauden, kankeuden sun muun.

Lainaus Megaman

Zeldan kontrolleissa, pelimekaniikassa, dungeoineissa jne on kuitenkin rutkasti klassista, videopelimäistä hauskuutta ja sulavuutta

No jaa... Itse en tykännyt BotW:n ohjauksestakaan. Se oli jotenkin leijuva/liukuva. En tiedä onko paras tapa kuvaamaan asiaa mutta kuitenkin. Kauhean tarkka ei sekään ole vaikka voittaa RDR2:n siinä, ettei niin paljon ole jotain animaatiota, jota odottaa. Ei silti lähellekään parhaita. Joku Mario Odyssey ja monet muut varsinaiset tasoloikat loistavat ohjauksessaan. Ja niinhän niiden pitääkin.

Lainaus Megaman

Lähinnä vaan ihmetyttää, kun kaiken sen ylistyksen lomasta, jota BotW sai osakseen löytyy näitä näkemyksiä, jossa pelimaailma oli "tyhjä".

Olen yrittänyt asiaa selittää enkä parempaan taida pystyä. Tyhjähän se on jos katsotaan satunnaisia maisemia pelistä: aavaa, laakeaa. Kiviä, puita, ruohoa. Tai kivia, hiekkaa, vähän eri puita. Oikeasti erottuvia sijainteja oli aika vähän ja paljon sitten sitä monistettua vihutukikohtaa, tornia, Korok-puzzlea tai muuta.

Tekemistä siellä ei minulle hirveästi ollut. Vähän samanlaiset fiilikset kuin GTA:n kartoista kun on pelannut kaikki tehtävät. Ei ole kuin näyttämö jäljellä kun esiintyjät on lähteneet.