Tässäkö kaikkien aikojen paras lisenssipeli – retrostelussa Sam & Max: Hit the Road / Artikkelit / www.pelaajalehti.com

Tässäkö kaikkien aikojen paras lisenssipeli – retrostelussa Sam & Max: Hit the Road

19.05.2018 // Kirjoittanut: Miikka Lehtonen
1
 Tässäkö kaikkien aikojen paras lisenssipeli – retrostelussa Sam & Max: Hit the Road

Sam & Max: Hit the Road

Kehittäjä: Lucasarts Games
Julkaisija: Lucasarts Games
Alustat: PC
Julkaisu: 1993

On aina kiva löytää jotain uutta ja ihmeellistä, josta tulee sitten suuri ja tärkeä osa elämää. Minulle näin kävi Lucasartsin mainion Sam & Max Hit the Road -pelin kera. Alkujaan luulimme, että kyse oli vain yhdestä mainiosta Lucasfilm-pelistä muiden joukossa, kunnes totuus paljastui erään kotimaisen sarjakuvaliikkeen luetteloja selailemalla: tämähän on sarjakuvapeli! Uskaltaisin väittää, että ehkä myös kaikkien aikojen paras sarjakuvapeli!

Alkujaan sarjakuvataiteilija Steve Purcellin luoma eläinetsiväkaksikko Sam ja Max (Sam on koira, Max on hyper-väkivaltainen jänöpupu) seikkailivat aikanaan jos jonkinlaisissa indie-sarjakuvalehdissä ja omissa julkaisuissa. Tuolloin jo Lucasfilmillä työskennelleen Purcellin sarjakuvat päätyivät firman omaan uutislehteen ja saivat sitä kautta näkyvyyttä ja suosiota. Kun sitten oli aika kehittää uutta peliä, aiheeksi valittiin eläinetsivien tehtävä pelastaa sirkuksesta karannut isojalka ja tämän kirahvikaulainen naisystävä.

Sam & Max Hit the Road on erinomainen lisenssipeli, koska se oikeasti tajuaa lisenssinsä aiheen ja myös näyttää siltä. Tämä ei tietenkään ole yhtään yllättävää, koska rankkojen alan ammattilaisten joukossa oli myös sarjakuvan luoja itse kehittämässä peliä.

Monen muun Lucasfilm-pelin tavoin myös Sam & Max Hit the Road on todella hauska tapaus, mutta sen huumori on erilaista kuin perinteisissä Lucasfilm-peleissä. Purcellin sarjakuvien tavoin peli tihkuu anarkistista ja kepeän väkivaltaista menoa, jossa piikitellään amerikkalaista kulttuuria ja erityisesti sen ihmeellisiä tienvarsinähtävyyksiä, joissa eläinetsivät vierailevat vähän väliä. Minnesotan suurin lankakerä, alligaattori-minigolf, kalojen maailma ja monet muut jäätävät nähtävyydet näyttävät pelin vinksahtaneen linssin läpi paljon kivammalta kuin oikeasti.

Pelin käyttöliittymä oli myös aivan erilainen kuin aiemmissa Lucas-peleissä. Poissa oli alalaidan komentopalkki, ja sen tilalla oli kontekstipohjainen ikoni, jonka aktiivista toimintoa pystyi kierrättämään hiiren oikealla napilla. Näin sitten puhuttiin, otettiin, käveltiin tai käytettiin Maxia erinäisiin esineisiin. Jaa että Maxia? Niin, miksipä ei: jos täytyy vaikka aiheuttaa oikosulku virranjakajaan, se onnistuu kätevästi dippaamalla Max vesialtaaseen ja tökkäämällä tämä suoraan sähkökeskukseen. Ei pupu siitä pahastu.

Rehellisyyden nimissä tunnustan, että kun pelasin Sam & Maxia ensimmäistä kertaa, pelasin wareversiota. Mistäpä persaukinen 15-vuotias olisi originaaliakaan saanut? Kun sitten ostin vuotta tai paria myöhemmin CD-ROM-aseman, ostin sen kylkiäiseksi myös pelin tuoreen ”talkie”-version, joka sisälsi koko pelin ajaksi digitoidut puheet ja vieläpä oikeiden orkesterien esittämät versiot muutamista pelin biiseistä.

Sam & Max Hit the Roadin CD-versio sai pian kaverikseen kovaan hintaan suomalaisesta sarjakuvaliikkeestä tilatun Sam & Max: Surfin’ the Highway -kokoelmateoksen, joka tuli luettua itse ja kavereiden toimesta niin puhki, että kun Telltale ja Steve Purcell vuosia myöhemmin julkaisivat kirjasta juhlapainoksen, piti saman tien tilata kaksi kappaletta: pehmeäkantinen käyttöversioksi, kovakantinen arkistoihin.

Sittemmin kokoelmiin on hankittu myös ihan kohtalaisen Sam & Max -piirrossarjan jaksot, sekä suurikokoinen Max-nukke, joka vahtii monitorini päällä, ettei talouden väkivaltataso pääse liikaa laskemaan.

Ilahduttavasti peli itse ei ole kärsinyt ajan hampaan puraisusta pätkääkään. Se näyttää yhä – ainakin SCUMMVM:n filttereiden läpi – oikein hyvältä, kiitos sarjakuvamaisen tyylinsä. Näyttelijänsuoritukset ovat Lucas-pelien tavoin erinomaisia ja puzzlesuunnittelukin toimii. Huomasin yllättäen nauravani pelille ääneen useita kertoja, mikä on aika harvinaista. Voinkin siis suositella lämpimästi peliin tutustumista, olipa sitten nyyppä tai aikanaan Sam & Maxin pelannut, mutta sittemmin kärryiltä pudonnut.

Nykyään sarjakuvat ja muut herkutkin saa sitten kokoelmiinsa aika paljon helpommalla kuin aikanaan.

Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä  Pelaajalehti.comissa joka lauantai!

Kommentit

Käyttäjän Augustus kuva
Augustus

Sam and Max: Hit the Road menee kaikkien aikojen point n' click pelien top kolmoseen Day of The Tentaclen ja The Curse of Monkey Islandin kanssa.