Retrostelussa Tomb Raider – kun koko maailma sekosi kolmiotisseistä / Artikkelit / www.pelaajalehti.com

Retrostelussa Tomb Raider – kun koko maailma sekosi kolmiotisseistä

15.09.2018 // Kirjoittanut: Miikka Lehtonen
19
Retrostelussa Tomb Raider – kun koko maailma sekosi kolmiotisseistä

Tomb Raider on taas tällä viikolla hyvin ajankohtainen peli, sillä sarjan tuorein osa – Shadow of the Tomb Raider – paukahti kauppojen hyllyille muutamaa päivää sitten. Uuden trilogian myötä sarjasta on taas tullut suosittu, samoin kuin pelien päähahmosta, seikkailija Lara Croftista.

Uusien pelien ja Laran suosio ei kuitenkaan pääse lähellekään sitä hirmuista hysteriaa, joka neiti Croftia 90-luvulla ympäröi.

Alkuperäinen Tomb Raider ja sitä seurannut hirvittävä myllerrys olivat aikansa tuotteita. Ennen Sonyn PlayStationia pelaaminen oli ollut lasten ja nörttien puuhaa. Moni uskoi vakaasti, että Nintendon ja Segan hallitsemalle markkina-alueelle ei muilla ollut asiaa. Mattimyöhäsenä markkinoille pyrkinyt Sony ei lähtenyt edes testaamaan tätä teoriaa, vaan monen muun menestyjän tavoin päätti luoda itselleen uuden yleisön.

Sony heitti silmään suuren vaihteen: PlayStationia mainostivat urheilijat, näyttelijät, DJ:t ja brittirokkarit. Laitteita kärrättiin suosittuihin yökerhoihin, nuorten aikuisten suosimiin TV-ohjelmiin ja muihin uusiin medioihin. PlayStationin ykköskohdeyleisöä eivät olleet lapset tai teinit, vaan reilut parikymppiset lädit, futiksesta, listahiteistä ja naisten jahtaamisesta pitävät nuoret aikuiset.

Tällä idealla ratsasti myös Tomb Raider. Siinä missä esimerkiksi Wipeoutin myyntejä siivitti Chemical Brothersin, Leftfieldin ja muiden 90-luvun puolivälin klubi-ikonien säveltämä soundtrack, Tomb Raider heitti kylmästi pelin päähahmoksi nuoren ja seksikkään naisen. Kyse ei ollut mistään vahingosta, vaan tarkasti harkitusta ratkaisusta. Pelin suunnittelija Toby Gard kertoi katselleensa kolikkopelihallissa, miten Virtua Fighteria takoneet pelaajat pelasivat käytännössä koko ajan jommalla kummalla pelin naishahmoista ja havaitsi markkinaraon.

Peli itse oli aikanaan kyllä vallankumouksellinen toimintaseikkailu, vaikkakin se kärsi kovasti 3D-aikakauden alkuvaikeuksista. Jo muutamaa vuotta myöhemmin pelin kontrollit tuntuivat auttamattoman kömpelöiltä, kamera alkukantaiselta ja pelisuunnittelu kovin simppeliltä. Tämä ei tahtia haitannut, sillä Tomb Raiderista tuli valtava hitti, ja sille oli yksi – tai oikeammin kaksi – syytä: Lara Croft ja hänen kolmiotissinsä.

Tomb Raider

Larasta tuli välittömästi hillitön hitti, jonka naamalla myytiin limsaa, sipsejä, karkkia ja ties mitä muuta. Pelaajat halusivat enemmän. Lehtien vinkkipalstoilla nähtiin jatkuvasti toinen toistaan hämärämpiä väitteitä Tomb Raiderin myyttiseksi nakukoodiksi, eli huijaukseksi, jolla Laralta saisi vaatteet pois.

Muistan itse erään brittilehden väittäneen aprillinumerossaan, että jos pelin demokentässä sai Laran tanssimaan Spice Girlsin Wannaben tahtiin, tämä muuttui nakuksi. Kuulemma lehden toimitus oli saanut tuhansia soittoja ja kirjeitä pelaajilta, jotka halusivat palavasti apua, kun koodi ei toiminutkaan.

Koska Internet oli juttu jo 90-luvun puolivälissä, ei mennyt aikaakaan ennen kuin se legendaarinen nakukoodi muuttui todeksi fanien tekemän hackin avulla. Hakkeroitua versiota varten rekisteröitiin oikein oma osoitekin, nuderaider.com. Ei mennyt aikaakaan, ennen kuin pelin julkaissut Eidos haastoi saitin omistajat oikeuteen ja pisti koko touhulle lopun.

Koska PlayStationin ja 90-luvun puolivälin 3D-renderöinnin avulla ei mitään fotorealistista jälkeä saatu aikaan, Lara piti tietenkin muuttaa karuista polygoneista lihaksi ja luuksi. Pelin julkaisijat palkkasivat brittimalli Nell McAndrewsin esittämään Laraa promotilaisuuksissa ja lehtien valokuvajutuissa. Lopulta McAndrews päätyi ihan PlayBoy-lehden sivuillekin, ja lehti härskisti myi luvatta numeroita mainostamalla, että nyt se Tomb Raider sitten on nakuna. Tämä oli julkaisijalle liikaa ja oli taas aika marssia raastuvan eteen. Oikeusjutun seurauksena Tomb Raider -logot ja -nimitekstit piti sensuroida kaikista lehden numeroista.

Erityisen huvittavaksi koko maailman palavan Lara-kiiman tekee se, että Tomb Raider ei pelinä itse mitenkään hyperseksualisoinut Laraa. Pelissä ei ollut tirkistelyn tai pehmopornon tunnelmaa, vaan Lara tuntui pätevältä ja asiallisesti esiteltyltä seikkailijalta.

Nykyään aika on todellakin ajanut pahasti Tomb Raiderin ohitse. Se on vuoden 2018 perspektiivistä auttamattoman karu ja alkukantainen toimintaseikkailu, josta voi korkeintaan aistia pieniä vivahteita tulevien pelien paremmin toteuttamista ideoista. Paikka historiankirjoissa on kuitenkin enemmän kuin ansaittu, sillä harvasta muusta pelistä on tullut samanlaista ilmiötä kuin Tomb Raiderista.

Ei huonosti muutamalta polygonikolmiolta!

Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä. Pelaajalehti.comissa joka lauantai!

Kommentit

Käyttäjän jjl89 kuva
jjl89

Vaikka Tomb Raider vauhdittikin paljon Playstation myyntejä, se julkaistiin muistaakseni ensimmäisenä Sega Saturnille (jota tosin seurasivat nopeasti PS ja PC versiot).

Käyttäjän Sundance Kid kuva
Sundance Kid

Larasta julkaistiin myös paljon promokuvia "paremmilla graafiikoilla", joten nuorten miesten kuolaamisen kohde eivät olleet pelkät kartiorinnat. ;)

Käyttäjän snaketus kuva
snaketus
Lainaus jjl89

Vaikka Tomb Raider vauhdittikin paljon Playstation myyntejä, se julkaistiin muistaakseni ensimmäisenä Sega Saturnille (jota tosin seurasivat nopeasti PS ja PC versiot).

Onneksi ei jäänyt vain Saturn-peliksi. Nyt se olisi tuntematon piilotettu helmi ja sarjan ainoa. Kehittäjä vasten omaa tahtoaan porttasi pelin PlayStationille julkaisijan käskystä ja sitä myötä myös pc:lle.

Käyttäjän zappah kuva
zappah
Lainaus

Peli itse oli aikanaan kyllä vallankumouksellinen toimintaseikkailu, vaikkakin se kärsi kovasti 3D-aikakauden alkuvaikeuksista. Jo muutamaa vuotta myöhemmin pelin kontrollit tuntuivat auttamattoman kömpelöiltä, kamera alkukantaiselta ja pelisuunnittelu kovin simppeliltä. Tämä ei tahtia haitannut, sillä Tomb Raiderista tuli valtava hitti, ja sille oli yksi – tai oikeammin kaksi – syytä: Lara Croft ja hänen kolmiotissinsä.

Ihanko oikeasti on nyt jokin fakta, että pelistä tuli vain tissien takia niin suosittu?

Itse ainakin pelasin peliä ihan sen pelin meiningin takia ja se oli se, joka nimenomaan iski: kolmiulotteinen "tasohyppely", jossa tutkittiin luolia, selviteltiin puzzleja ja ammuskeltiin vihulaisia. Ikinä ei tiennyt mitä dinosaurusta tai muumiota oli seuraavan nurkan takana vastassa.

Ei siinä karut polygoni-tissit kiinnostaneet edes silloin varhaisteininä. Kyllähän se grafiikka oli jo silloin huonoa ja aikamoista mielikuvitusta on saanut käyttää jos niistä on jotain kiihotusta saanut.

Väittäisin, että peli ei todellakaan pelkillä päähahmon kolmiotisseillä olisi samalla lailla menestynyt. Mainoskampanja ja hype ympärillä varmasti olisivat auttaneet mutta jos peli olisi ollut huono, niin tarina olisi jäänyt siihen. Samaan aikaan oli kyllä muitakin kolmio- ja muita tissipelejä olemassa.

Käyttäjän snaketus kuva
snaketus

Oma muistikuvani noista kolmiotisseistä on se, että jatko-osassa niissä oli huomattavasti enemmän kolmioita. No pun intended.

Käyttäjän Rokkijani kuva
Rokkijani

Zappahin kommentille komppaus.

Yksi mullistavimpia pelikokemuksia eikä tissit ole siihen syynä.

Käyttäjän mecha_no_maniac kuva
mecha_no_maniac

Yks parhaimpia muistoja tästä sarjasta on se, kun isosyssellä paloi käpy kolmosessa kobran purressa Laraa jalkaan. Lopputulos: sysse pamautti käärmeen hengiltä raketinheittimellä :D. Kysyin siltä, että eikö tuo ole vähän tuhlausta käyttää kokonainen raketti yhteen vaivaiseen snakuun? Noh, syssellä löyty tallennus vähän ennen sinne puskaan menemistä, joten kaipa se siksi kehtasi ruveta holtittomaksi jahka kuppi heitti nurin.

Aikoinaan meillä oli siis sekä Tomppa 2 ja 3 PC:llä. Kakkosen sysse veti läpi, mutta kolmosessa kiinnostus lopahti lukuisiin kuolemiin pelin lopussa odottavan ihmis-hämähäkin kohdalla. Kakkoselle sisko hankki myös suomeksi kirjoitetun pelioppaan, jota sen kaveri monesti luki siinä taustalla samalla kun sysse pelasi. Kimmo Nikkasen kynäilemässä teoksessa muutaman lohikäärmepystin sijainti jäi uupumaan (oisko ollut 2-3 pystiä), mutta kieli poskessa kirjoitettu opas jaksoi huvittaa sekä sysseä että tämän kaveria. Ja näin vanhempana myös minua, vaikken peliä ole jaksanut itse läpäistä – tankkikontrollien sanelema pelattavuus jumahti aikoinaan sinne uponneeseen laivaan. PS1:n Lara puolestaan tuntui menevän lähinnä mutu-tuntumalla eteenpäin, ikään kuin jatkuvasti luistellen öljyllä valellulla jäällä, vaikka todellisuudessa tämä juoksi katukiveyksellä. On hyvin epämukavaa pelata peliä, jossa tunnut ennemminkin vain vinkkaavan hahmoa oikeaan suuntaan, kuin oikeasti hallitsevan tätä 100-prosenttisesti.

Mitä tuohon Laran seksikkyyteen tulee, niin vähänkö sain hyvät naurut selatessani yhtä suurta pelitaidekirjaa; kirja pitää sisällään virallista konsepti- ja mainostaidetta lukuisista eri videopeleistä niin ysäreiltä kuin 2000-luvulta. Ja ei hyvää päivää niitä Tomb Raiderin vanhoja kuvia; mukamas seksikkäästi kankaalla makoileva, ihka alaston Lara näyttää hyvin surkuhupaisalta ylisuurine päineen, neulanterävine otsahiuksineen ja kulmikkaine kasvoineen. Aikansa huippuluokan grafiikkaa, kenties, mutta pyhä sylvi kun se on luonnottoman näköistä, varsinkin nykymittapuulla! Koko karmeuden kruunaa Laran letti, joka lähietäisyydellä näyttää lähinnä pitkältä paskapökylältä. En voi muuta kuin sääliä niitä piruparkoja, jotka tuolle pin-upille ovat joskus tumputtaneet. Ja parille muulle pin-upille sen jälkeen, joissa Laran koko kehon anatomia on lähtenyt kahvitauolle ja jättänyt häveliäästi peitellyt keilapallotissit vahtivuoroon. Kunhan katsojan focus pysyy vaan tisseissä, niin muu kroppa saa olla taiteltuna vaikka rusetille.

Löytyy kirjasta -onneksi- muutakin kun hävettävän huonoja pin-uppeja Laran kohdalla. Ja ironisesti Lara on paljon viehättävämpi niissä kuvissa, joissa vaatetta löytyy enemmän ja kuvan focus on dynaamisessa posessa, ei siinä, että katsojalle esitellään kivikautisia naamagraffoja ylisuurilla päillä taikka Laran nännit kätketään kumisäärien taakse piiloon.

Käyttäjän Erik H. kuva
Erik H.

Uusin peli jäi lataamaan korjaustiedostoa, ja oli mukava odotellessa tulla lukemaan tämä Laraa halventavaan puoleen keskittyvä artikkeli. Alison Carrollin promottua Underworldia pelisarja on jättänyt nuo asiattomuudet menneisyyteen. Ja siltikin Tomb Raiderista on jäänyt elämään myös sellaisiin keskittyvä törkysarjakuva, sekä epävirallinen ranskalainen nukkesarja, joten tietysti siltä pohjalta tämäkin artikkeli kannatti kirjoittaa.

Käyttäjän Angel of Death kuva
Angel of Death

Omasta mielestäni suuririntainen vanha Lara ei ollut missään vaiheessa asiaton, vanhan Laran ei ollut vain tarkoituskaan olla realistinen kun siihen aikaan ei realismiin grafiikoissa päästy.

Laran muuttaminen rebootissa oli perusteltua koska nyt pyrittiin hiukan realistisempaan tunnelmaan eikä povekas Lara tähän oikein sopinut.

Nykyään kuitenkin tunnutaan huutavan realismia vaikka pelissä olisi lasereita silmistään ampuvia dinosauruksia vaahtokarkkimaassa, varsinkin kun on kyseessä naishahmo, "naama on liian nätti", "tissit liian isot", "vaatetta liian vähän tai liian tiukat", "liian laiha", moisten rajoitusten pistäminen tekee hahmoista toki sen näköisiä kuin keskivertoihmisistä realimaailmassa, mutta pelit ovat todellisuuspakoa, joten mielestäni mielikuvitusta ei tulisi rajoittaa hahmojenkaan suhteen.

Monella taas varmaan verisuonet päässä paukahtavat kun Ivy Valentine astelee taas areenalle seuraavassa Soul Caliburissa.

Käyttäjän snaketus kuva
snaketus
Lainaus Angel of Death

Laran muuttaminen rebootissa oli perusteltua koska nyt pyrittiin hiukan realistisempaan tunnelmaan eikä povekas Lara tähän oikein sopinut.

Koska povekkaita naisiahan ei ole olemassa. Siitä olen samaa mieltä, että povekas Larakaan ei ollut asiaton. Rebootissa ja varsinkin Risessä lankunksi muuttaminen oli hahmon totaalinen raiskaaminen. Jos sama tehtäisiin vaikka Nathan Drakelle, niin porua siitäkin tulisi, mutta niiltä joiden mielestä Laran muutos on hyväksi. Alan ja yleisestikin tuplastandardi tämän aiheen ilmoilta on huvittava ja samalla hyvin surullinen.