Retrostelussa Super Mario World

16.10.2017 // Kirjoittanut: Miikka Lehtonen
3
Retrostelussa Super Mario World

25 vuotta puhdasta rakkautta

Elettiin kevättä 1992, kun kolme sisarusta pitkän ja yhteisen säästöoperaation jälkeen osti kauan odotetun Super Nintendo -konsolin. Syitä hankinnalle oli varmasti monia, mutta niistä tärkein oli yksi kuvakaappaus, jota nähtiin suunnilleen kaikissa aikakauden pelilehdissä: Mariota kohti lentävä, miltei puolen ruudun kokoinen Bullet Bill. Se riitti vakuuttamaan koko porukan siitä, että Super Nintendo oli pakko saada taloon.

Kun odotettu päivä vihdoin koitti, Super Mario World ei pettänyt odotuksia. Se osoittautui välittömästi erinomaiseksi peliksi, joka suorastaan tihkui sitä kuuluisaa Nintendo-magiaa. Kummitustalot, lentämisen mahdollistava viitta, kätketyt uloskäynnit kentistä ja niiden kautta aukeavat reitit ja monet muut suuremmat uudistukset räjäyttivät pitkäaikaisten Mario-fanien tajunnat.

Shigeru Miyamoton ja hänen tiiminsä tavaramerkiksi on muodostunut se, miten hyvin ja tasaisesti kaikki uudet jutut esitellään pelaajalle. Super Mario World on tästä mainio esimerkki. Kun eteen tulee jotain uutta, kuten vaikka puzzlemaiset kummitustalot, peli ensimmäistä kertaa johdattaa pelaajan oikeaan suuntaan ja antaa sitten itse tehdä sen viimeisen palasten loksautuksen paikalleen, minkä jälkeen osaakin sitten edetä aina vain haastavampien toistojen pariin.

Super Mario Worldia pelattiin meidän taloudessamme vuosien ajan miltei tauotta. Vaikka Super Nintendolla toki riitti erinomaisia pelejä tasaisesti koko sen elinkaaren ajan, konsolin mukana tullut peli oli se, jonka pariin palasimme kerran toisensa jälkeen. Vuosien aikana pelistä on huomannut uusia hurmaavia ja hauskoja yksityiskohtia. Miltei kaikki pelin musiikit ovat saman yksinkertaisen melodian toistoa eri soittimilla ja tyyleillä. Jenkkifutispelaajan asuun sonnustautuneet viholliset eivät suinkaan heittele pelaajaa jenkkifutiksilla vaan baseballeilla.

Jos minun pitäisi nimetä kaikkien aikojen suosikkipelini, valinta olisi toki vaikea, sillä hyviä kandidaatteja on useita, samoin kuin erilaisia arviointimenetelmiäkin. Mutta jos puhutaan yksinkertaisesti siitä, mikä peli on parhaiten onnistunut vangitsemaan mielikuvitukseni ja pyörimään päässäni vuosikausien ajan, valinta on helppo. Super Mario World hurmasi minut välittömästi sen ensimmäisen kuvakaappauksensa myötä, eikä ole vieläkään päästänyt otteestaan.

Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä uudistuneessa Pelaajalehti.comissa joka sunnuntai!

Kommentit

Käyttäjän jjl89 kuva
jjl89

Todellinen klassikko! Ei ole edes kauaa kun viimeksi pelasin pelin läpi.

Käyttäjän Teräskäsine kuva
Teräskäsine

GBA:lla olen pelkästään kerran läpi vetäissyt. Upea peli, josta nautin suuresti. Itselleni kuitenkin Super Mario Bros 3 on se kaikkein nostalgisin ja paras Mario.

Käyttäjän snaketus kuva
snaketus

Muistan vieläkin kun pelasin tätä 25 vuotta sitten ensimmäisen kerran. Naapurin ärsyttävä tyyppi oli viikon verran mun paras kaveri. Toiseksi paras Mario-peli 64:sen jälkeen. 2D Mario peleistä kevyesti paras. Bowserin linnakin on kuin kasino, ja Odysseyssa Bowser on jo sutenööri.