Retrostelussa Super Mario Bros. 3 – Marion todellinen nousu supertähteyteen / Artikkelit / www.pelaajalehti.com

Retrostelussa Super Mario Bros. 3 – Marion todellinen nousu supertähteyteen

26.05.2018 // Kirjoittanut: Miikka Lehtonen
7
Retrostelussa Super Mario Bros. 3 – Marion todellinen nousu supertähteyteen

Super Mario Bros. 3

Jos pelaajilta noin yleisesti kysyttäisiin heidän mielestään parasta Super Mario Bros -peliä, vastaukset todennäköisesti jakautuisivat aika suurelta osin tasaisesti oman suosikkini – Super Mario Worldin – ja sen toisen klassikkovaihtoehdon, Super Mario Bros. 3:n, välille. Kumpikaan porukka ei varsinaisesti olisi väärässä, sillä erot pelien välillä ovat hiuksenhienot.

90-luvulla nuoruuttaan viettäneet kersat muistavat varmasti vielä pitkään Super Mario Bros. 3:n ympärillä kiehuneen mediamyrskyn, joka oli ”pelit ovat nörttien hommaa” -aikakaudella jotain hämmentävää. Bussipysäkit, TV:n mainostauot ja sanomalehdet sisälsivät mainoksia, joissa ihmiset kulkivat kaduilla toistelemassa Marion nimeä tai valtaisa Marion pää peitti puoli maapalloa.

Vielä överimmäksi touhu meni Yhdysvalloissa, sillä siellä lapset raahattiin ihan elokuviin Super Mario Bros 3:n verukkeella. Muuten aika kehno ja lähinnä B-elokuvana mieleen jäänyt The Wizard keräsi suunnattomat yleisömäärät yhdellä yksinkertaisella kikalla: Nintendo paljasti ennakkoon, että pelaamisen MM-kisoista kertonut elokuva tulisi sisältämään maailman ensi-illan Super Mario Bros 3:sta.

Kun peli lopulta ilmestyi, se osoittautui hypen ja mainonnan arvoiseksi. Peli oli vallankumouksellisen edistynyt ja löi Mario-fanit ällikällä. Toinen toistaan seuraavien karttojen sijaan pelissä edettiin kartalla, jota koristivat musiikin tahtiin tanssivat kukkaset, mystiset pyramidit, seikkailuun kutsuvat putket ja monet muut hienot jutut. Ainakin oma mielikuvitukseni oli vangittu jo pelin alkusekunneista lähtien.

Eikä huikeus siihen loppunut, sillä Super Mario Bros 3 oli ensimmäinen todella mielikuvituksellinen Super Mario -peli. Nykyään modernit Mario-pelit ovat kerran toisensa jälkeen hurmanneet pelaajia erikoisilla ja oudoilla kentillään ja maailmoillaan, mutta ei kahdessa ensimmäisessä Mariossa oikein sellaisia ollut. Vasta Super Mario Bros 3 tarjoili niiden normaalien jää- ja autiomaamaiden ohella vaikkapa maailman, jossa kaikki maisemat ja viholliset olivat jättikokoisia. Voisikin melkein sanoa, että Super Mario Galaxyt, Super Mario 3D World ja Super Mario Odyssey ovat hyvin paljon velkaa 90-luvun alun mielikuvitusklassikolle, sillä olisivatkohan modernit Mario-pelit aivan näin lennokkaita ilman sen valtavaa menestystä?

Peli oli myös ladattu täyteen sellaisia salaisuuksia, joita sitten vaihdeltiin koulun välitunneilla, ja jotka ovat todennäköisesti piirtyneet ikuisiksi ajoiksi omiin aivoihini. Niin sieltä 1-3:sta löytyi edelleen automaattisesti se oikea palikka, jonka päällä kyykistymällä pääsi pudottautumaan kulissien taakse ja hakemaan ensimmäisen warppipillin. Niin sitä yhä vain muisti tarkalleen sen oikean ajoituksen, jolla joka kentän lopussa pyörivästä karusellista sai bongattua itselleen tähtikortin – joita kolme kerättyään sai viisi lisäelämää.

Monista pelin uusista ominaisuuksista, kuten Bowserin ilma-laivoista, Marion uudesta pesukarhupuvusta tai Kuribo’s Shoe -kengästä on tullut legendoja, jotka elävät edelleen uusissakin Mario-peleissä joko sellaisenaan tai viittausten muodossa.

Eikä ihme. Kaksi ensimmäistä Super Mario Bros. -peliä olivat erinomaisen hyviä tasohyppelypelejä kumpikin, mutta vasta Super Mario Bros. 3 nosti Marion parrasvaloihin tähtenä, joka joidenkin lähteiden mukaan oli aikanaan tunnetumpi kuin Mikki Hiiri. Ja ansaitusti olikin.

Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä  Pelaajalehti.comissa joka lauantai!

Kommentit

Käyttäjän snaketus kuva
snaketus

Hieman ehkä yliarvostettu peli kuten monet muutkin Nintendon pelit. Toki vahvin niistä NES-peleistä, varsinkin sysipaskan länsimaisen kakkososan jälkeen, jokin mussa jo muksuna tiedosti, että se ei ole oikeasti Mario-peli.

Top 3 Mario-peli 64:n ja Worldin jälkeen. Ei siis mikään huono peli, mutta ei mikään paras koskaan.

Käyttäjän Billet kuva
Billet

Itse olen pitänyt mario-peleistä, ovat hauskoja, myös zelda on itselle huippupeli varsinkin snes ja nes-versiot.

Käyttäjän zappah kuva
zappah
Lainaus snaketus

Hieman ehkä yliarvostettu peli kuten monet muutkin Nintendon pelit. Toki vahvin niistä NES-peleistä, varsinkin sysipaskan länsimaisen kakkososan jälkeen, jokin mussa jo muksuna tiedosti, että se ei ole oikeasti Mario-peli.

En tiedä paljonko itsellä on nostalgiaa mukana mutta kyllähän SMB3 on loistopeli eikä yhtään yliarvostettu. Alkuperäisen trilogian (ihan sama mitkä siihen laskee) ylivoimaisesti paras teos. Itsellä ei silloin aikonaan kyllä ollutkaan kuin ykkönen ja kolmonen ja kakkosesta ei mitään versiota.

Siitä toisesta osastakin olen täysin eri mieltä. Peli on omituisuudessaan aivan loistava ja siinä missä oikea kakkonen oli vain ykkönen vaikeampana & lisämausteilla, oli länsimainen kakkonen oikeasti uutta tuova ja virkistävä teos. Okei, olihan se oikeasti täysin eri peli Mario-hahmoilla lisättynä mutta itse nostan sen hyvin lähelle kolmosta. Todella viihdyttävä ja mukavalla tavalla outo peli.

Käyttäjän Rokkijani kuva
Rokkijani

Onneksi Zappah jaksaa kirjoittaa enemmän ja samalla perustelee minunkin mielipiteet niin voin vain todeta, että juuri noin.

Käyttäjän Teräskäsine kuva
Teräskäsine

Se NES-peli joka viihtyi laitteessa kaikkein eniten. Oma suosikkini ja ehdottomasti top-5 listalla. Monipuolisuus, mielikuvituksen lento, täydellinen pelattavuus ja ikimuistoiset biisit tekevät tästä itselleni sen NESsin parhaimman pelin.

Kuukausi sitten pelasin tätä viimeksi yhden kaverin kanssa emulaattorilla. Ja hauskaa oli. :)

Käyttäjän Joonas_Ju kuva
Joonas_Ju

Ehdottomasti paras Mario-peli ja omasta mielestäni kaikkien aikojen paras peli Donkey Kong Country 2:n kanssa. Omasta mielestäni Super Mario World ei ole läheskään niin hyvä kuin SMB3, sillä puolet kentistä tuntuu tyhjiltä, tylsiltä tai sekamelskoilta, jossa ideoita on vain sotkettu randomisti ilman päätä tai häntää. Toinen ongelma kenttäsuunnittelussa tuntuu olevan liiallinen keskittyminen salaisuuksiin ja salareitteihin tasohyppelyn kustannuksella. Super Mario Bros 3:ssa on mielestäni hyvä tasapaino salaisuuksien ja tasohyppelyn välillä. Kontrollit ovat hivenen liukkaat, mutta silti 100 kertaa paremmat kuin ensimmäisessä Super Mario Brosissa. Maailmojen teemoissa on melkoisen vähän vaihtelua, sillä joitakin teemoja kuten perusruohomaa tai luolasto toistetaan pari kertaa. Yhtenäinen maailmankartta on kieltämättä siisti idea salaisuuksineen päivineen. Jotkut kentät, kuten vaikka linnakentät, ovat ihan hyviä tai jopa loistavia. Super Mario World on lisäksi vähän liian helppo verrattuna Mario kolmoseen Yoshi on mielestäni paras juttu koko pelissä muutamien loistavien kenttien lisäksi. Ironisinta on se, että Super Mario World 2: Yoshi's Island on mielestäni parempi peli kuin alkuperäinen, vaikka Mariolla ei pelata juuri ollenkaan, vaan pääosa on annettu Yoshille. Ja lisäksi harvinainen mielipide: Super Mario Bros 2 on yhtä hyvä tai jopa parempi peli kuin World. Nyt voitte polttaa minut roviolla.

Käyttäjän Eerie kuva
Eerie

Suosikkipelini niinku of all time, vaikken mikään nipan suurin fani olekaan ollut enää vuosikymmeniin. Kumma peli tämä SMB3 kun iskee vieläkin.