Retrostelussa Resident Evil – voivatko konsolipelit olla pelottaviakin? / Artikkelit / www.pelaajalehti.com

Retrostelussa Resident Evil – voivatko konsolipelit olla pelottaviakin?

24.11.2018 // Kirjoittanut: Miikka Lehtonen
5
Retrostelussa Resident Evil

Pelimaailman todellinen B-kauhun klassikkoteos

Capcomin Resident Evil on eräs minun pelihistoriani tärkeimpiä pelejä ja on hyvin vaikea artikuloida, miksi näin on. Osittain kyse on varmasti siitä, että kun kauhuklassikko aikanaan julkaistiin, konsoleiden kauhupelit olivat vielä varsinkin länsimaissa jotain aivan uutta. Tietokoneilla Alone in the Darkin kaltaiset pelit olivat pelotelleet meitä jo pitkään, mutta konsolit olivat vuosikausia menneet käytännössä lasten tarpeet edellä.

Täten Resident Evil tuntui niin kovin uudenlaiselta ja ihmeelliseltä. Voivatko konsolipelit olla pelottaviakin? On toki myös muistettava, että siinä missä nykyään isometrinen 3D-seikkailu autioissa taloissa on nähty jo miljoonaan kertaan ja muuttumassa kohta suorastaan retroksi, vuonna 1996 myös pelin tyyli oli tuore ja erikoinen

Aihepiiri oli minulle myös hyvin rakas. Nuorelle kauhuleffojen ystävälle peli, joka oli kuin pitkä rakkauskirje George A. Romeron zombie-elokuville, tuntui kuin suoraan minua varten tehdyltä. Syitä olisi varmasti useampiakin, mutta pointti tuli ehkä selväksi: Resident Evilillä on paikka sydämessäni. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että peli olisi mielestäni mikään pelihistorian parhaimmistoon kuuluva mestariteos. Ehei, originaali peli on varsinkin nykysilmin aika kämäinen ja ongelmallinen teos. Mutta se on myös osa pelin charmia.

Resident Evil kun oli aikanaan suuresta näkyvyydestään ja suosiostaan huolimatta kuin B-elokuva itsekin. Kaikki alkuperäistä versiota pelanneet muistavat varmasti sen hurmaavan amatöörimäisen introelokuvan, sekä kauniisti sanoen erikoiset näyttelijänsuoritukset. Peli oli tietenkin täysin puhuttu, mutta kukapa nyt olisi viitsinyt palkata rooleihin mitään ammattilaisnäyttelijöitä tai ohjata heidän suorituksiaan kunnolla?

Retrostelussa Resident Evil

Niinpä ääniraita on täynnä hyvin oudosti painotettuja lauseita, sekä yleisesti todella persoonallista käännöstyötä. Jill-sandwichit, master of unlockingit ja muut klassikot ovat jääneet muistoihin pariksi vuosikymmeneksi, ja minusta on nykyään aina kamala pettymys kun se tuorein senhetkinen Resident Evil -uusintaversio korvaa vanhat ja hurmaavan kämäiset ääniraidat uusilla ja ammattimaisemmilla. Se on pointin missaamista!

Resident Evilin B-elokuvamaisuus kun uloittui ääniraidan ulkopuolellekin, uskomattoman kämäisestä ja tragikoomisesta kansikuvasta lähtien, myös sen pelattavuuteen. Okei, pelattavuuden ongelmat eivät varmastikaan olleet suunnitelmallisia, vaan enemmänkin ajan laitteistorajoitusten ja 3D-pelien tekemisen yleisen vaikeuden seurauksia. Mutta sitä ei käy kiistäminen, että myös Resident Evilin pelaaminen on hankalaa ja tuskaista. Tankkikontrollit ovat kankeat ja zombit, tappajakoirat ja muut hirvitykset ovat vaarallisia lähinnä sen takia, että liikkuminen ja tähtääminen vaativat enemmän ennakkosuunnittelua ja toteutusaikaa kuin U-käännös öljytankkerilla.

Koska PlayStationin CD-asema ei ollut kauhean nopea, huoneesta toiseen siirryttäessä täytyi tietenkin ladata uutta sisältöä levyltä konsolin muistiin. Erinomaisena kuningasideana staattisen latausruudun sijaan pelaajia tervehti animaatio, jossa hahmon perspektiivistä seurattiin vaikkapa hidasta kiipeämistä rappusissa, tai oven narisevaa aukeamista. Tämä sai aina jännityksen hyväilemään selkäpiitä, kun ei voinut olla koskaan varma, mitä kamaluuksia eteen seuraavaksi tulisikaan.

Sarjan myöhemmät osat ovat hioneet kaavaa sujuvammaksi, lisänneet peliin uusia ominaisuuksia ja pyrkineet minimoimaan ongelmia, mutta samalla on myös kadotettu osa sitä alkuperäisen Resident Evilin tunnelmaa: yksin pimeässä, ahtaassa ja klaustrofobisessa kauhujen kartanossa. Oikeastaan vasta Resident Evil 7 pääsi takaisin alkuperäisen tunnelmiin, eikä ole suinkaan sattumaa, että se on mielestäni se sarjan paras peli. Ykköspelin erinomainen idea, mutta vihdoin todella laadukkaasti toteutettuna.

Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä. Pelaajalehti.comissa joka lauantai!

Kommentit

Käyttäjän snaketus kuva
snaketus

Edelleen se pelottavin ja paras Resident Evil.

Käyttäjän zappah kuva
zappah

RE7 on pelaamistani sarjan peleistä paras ja yleisestikin kauhupelien parhaimmistoa. SOMA ja jokunen muu hypähtänee respankin edelle mutta korkealla sijalla varsinkin RE7 minun listoillani on. Parhaimpiin sarjan peleihin mielestäni kuuluvat myös remaket ykkösestä ja nollasta sekä Revelations & nelonen. Vitonen oli ainakin aikanaan toimivaa viihdettä cooppina ja kyllä sitä yksinkin jaksoi mutta ADHD-kutonen jäi taas kesken. Revelations 2:n demo ei innostanut mutta kyllä peli kaapista löytyisi jos sen joskus jaksaisi pelata...

Resident Evil 2:n remake vaikuttaa ihan järkyttävän hyvältä! Menee ennakkotilaukseen ehdottomasti.

Ääninäyttelystä: Ymmärrän pointin siitä, että kökköys kuuluu alkuperäiseen mutta eipä tuo niin vaikea ole ymmärtää, että uusioversiot on suunnattu myös (tai jopa enemmän?) uusille pelaajille, joita tuollaisen säilyttäminen lähinnä ihmetyttäisi. Ilman nostalgialaseja tuo olisi siis vain kökkö/huono eikä mikään nostalgiajuttu. Ihan selkeä homma siis, miksi remakeissa homma tehdään kunnolla.

Käyttäjän Rokkijani kuva
Rokkijani

On kyllä hyviä muistoja, kun ensimmäinen Resident Evil ilmestyi. Ne alun ikkunasta tulevat koirat säikäytti kyllä. Hyvin muistan sen hetken vielä.

RE7:aa pelattiin tuossa kaverin kanssa noin kahdeksan tuntia putkeen ja seuraavalla kerralla mahdollisesti lopetellaan peli. Tosi hyvä.

RE2 remake näyttää kyllä upealle!

Käyttäjän Gamer86 kuva
Gamer86
Lainaus zappah

RE7 on pelaamistani sarjan peleistä paras ja yleisestikin kauhupelien parhaimmistoa. SOMA ja jokunen muu hypähtänee respankin edelle mutta korkealla sijalla varsinkin RE7 minun listoillani on. Parhaimpiin sarjan peleihin mielestäni kuuluvat myös remaket ykkösestä ja nollasta sekä Revelations & nelonen. Vitonen oli ainakin aikanaan toimivaa viihdettä cooppina ja kyllä sitä yksinkin jaksoi mutta ADHD-kutonen jäi taas kesken. Revelations 2:n demo ei innostanut mutta kyllä peli kaapista löytyisi jos sen joskus jaksaisi pelata...

Resident Evil 2:n remake vaikuttaa ihan järkyttävän hyvältä! Menee ennakkotilaukseen ehdottomasti.

Ääninäyttelystä: Ymmärrän pointin siitä, että kökköys kuuluu alkuperäiseen mutta eipä tuo niin vaikea ole ymmärtää, että uusioversiot on suunnattu myös (tai jopa enemmän?) uusille pelaajille, joita tuollaisen säilyttäminen lähinnä ihmetyttäisi. Ilman nostalgialaseja tuo olisi siis vain kökkö/huono eikä mikään nostalgiajuttu. Ihan selkeä homma siis, miksi remakeissa homma tehdään kunnolla.

Paras?

Käyttäjän zappah kuva
zappah
Lainaus Gamer86

Paras?

Mikäli kysyt parasta pelaamaani kauhupeliä, niin täytyy tuottaa pettymys. En pysty vastaamaan ellen kävisi läpi ensin niitä kaikkia. Lähinnä sen vuoksi en uskaltanut laittaa SOMAa ensimmäiseksi, että en välttämättä voisi ns. seistä sen takana.

Muutenkin omat pelien top-listat eivät ole päässäni koskaan mitenkään olleet numerojärjestyksessä, vaan enemmänkin kasa pelejä, jotka ovat loistavia. Niitä ei sen takia edes huvita laittaa järjestykseen, että kaikissa on aina jotain, jonka peli tekee paremmin kuin jokin toinen. Lisäksi vaikka "hiippailukauhu" voi olla ihan erilaista kahdessa samalta näyttävässä pelissä, joten edes tavallaan "saman genren" pelejäkään en haluaisi laittaa kuin pakosta järjestykseen.

Mieluummin pitäisinkin omissa listoissa ns. "tierejä" (tier), jossa olisi aina kasa pelejä eri paremmuuslokerossa. RE7 ja SOMA on molemmat mielestäni kauhugenren kärkeä.