Retrostelussa Moonstone – verinen moninpeli täynnä aikansa uskomattomimpia kuolemia / Artikkelit / www.pelaajalehti.com

Retrostelussa Moonstone – verinen moninpeli täynnä aikansa uskomattomimpia kuolemia

17.02.2018 // Kirjoittanut: Miikka Lehtonen
1
Retrostelussa Moonstone – verinen moninpeli täynnä aikansa uskomattomimpia kuolemia

Neljän pelaajan verihippaa 90-luvun alusta

Kehittäjä: Mindscape
Julkaisija: Mindscape
Alustat: Amiga, PC

Kun olin nuorempi, pelailimme innolla pöytäroolipelejä. Lähes joka viikonloppu vanhempieni hermoja raastettiin urakalla kun lauma haisevia ja äänekkäitä teinejä kerääntyi keittiön pöydän ympärille pelailemaan milloin Shadowrunia, milloin Advanced Dungeons & Dragonsia.

Kovasta rope-innostuksestani johtuen pidin kovasti nuorempana myös roolipelejä sivuavista peleistä. Olipa kyseessä sitten jokin SSI:n niin sanotuista kultalaatikkopeleistä tai vaikka SNESin erinomainen Shadowrun, pelasin ja rakastin niitä kaikkia.

Jotenkin silti ylitse kaiken pidin toiminnallisista peleistä, jotka lainailivat aineksia roolipeleistä. Kotikoneilla koettuna yksi parhaista lajityypin edustajista oli alkujaan Amigalle julkaistu ja myöhemmin PC:lle käännetty Moonstone: A Hard Day’s Knight.

Moonstone oli maksimissaan neljän pelaajan peli, mikä oli noihin aikoihin sangen harvinaista herkkua. Eihän kotikoneissa edes ollut kuin kaksi joystick-porttia! Moonstone ratkaisi ongelman olemalla yhdistelmä lautapelimäistä taktikointia ja tosiaikaista toimintaa. Pelaajat olivat ritareita, jotka yrittivät kerätä aarteita, rahaa ja varusteita tullakseen fantasialaakson kovimmiksi sankareiksi.

Käytännössä tätä tarkoitusperää varten vaellettiin neljään sektoriin jaetulla kartalla, kukin vuorollaan. Kartalle oli sijoiteltu kyliä ja kaupunkeja, velhon torneja ja muita kiintopisteitä, sekä tietenkin hirviöiden luolia. Hirviöiden luoliin astuva pelaaja sai sitten taistella tosiaikaisessa ja hyvin verisessä mättötilassa hirviöitä vastaan rahan ja kokemuspisteiden toivossa.

Erikoisuutena Moonstone sisälsi myös pelaaja vastaan pelaaja -elementtejä, sillä jos sattui saamaan kaverin kiinni pelilaudalla, sai halutessaan taistella tätä vastaan. Kaksintaistelun voittaja sai pölliä häviäjältä rahaa, varusteita tai aarteita, mikä oli hyvä tapa heittää kapuloita peliä johtavan pelaajan rattaisiin. Vaikkapa kovaa hirviötä vastaan käydyn taistelun jälkeen heikolta vaikuttava pelaaja oli potentiaalisesti helppoa saalista.

Moonstone jäi mieliin reippaan väkivaltansa ansiosta upealla ulkoasullaan. Peli oli täynnä kookkaita ja hyvin animoituja spritejä, jotka suorastaan tihkuivat persoonallisuutta. Muistan vieläkin elävästi suolla majailleet roskahirviöt, jotka ponnahtivat kauhuelokuvamaisen ääniefektin saattelemana mudan alta näyttäen pinolta oksia, roskia ja luita. Varomaton pelaaja ei ehtinyt edes taistelemaan niitä vastaan, koska jos hirviö sattui ponnahtamaan esiin turhan läheltä, se nielaisi saman tien pelaajan mukanaan rämeen syövereihin. Parempi tuuri ensi kerralla!

Muistan myös, että Moonstone oli aivan himpskatin vaikea peli. Paluu sen pariin nyt, reilun 20 vuoden jälkeen, vahvisti nämä muistot. Menin tyhmänä miehenä aloittamaan pelin vaikeimmasta alkupisteestä, niiden eeppisten suohirviöiden keskeltä. Se peli ei kauaa kestänyt, sillä suohirviöt ja paikalle sännännyt tekoälyn pelaaja runnuttivat minut hengiltä alta aikayksikön.

Pienen harjoittelun jälkeen peliin pääsi taas sisään ja muistin, miten paljon kätkettyä syvyyttä ja hienoja yksityiskohtia siinä oli. Aika ei ole tylsyttänyt pelin loistoa vielä pätkääkään, joten Moonstonea tullaan varmasti pelaamaan jatkossakin meidän taloudessamme. Kokeilkaa itsekin!

Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä  Pelaajalehti.comissa joka lauantai!

Kommentit

Käyttäjän Joulupukki kuva
Joulupukki

Ihan hyvä peli, vaikkakin on ikäviä bugeja.

Tässä oli se joku tietty järjestys miten kannatti pelata, muuten pelistä tulee älyttömän vaikea. Keihäsmiehet oli niitä jotka kannatti tappaa, ennen kuin niitä alkaa tulemaan kolme yhtä aikaa. Sama juttu lekamiehienkin kanssa. Eli tekevät stunlockkia kun pääsevät iskemään, niin et voi enää mitään tehdä. Muuten taisi olla ihan sama missä järjestyksessä niitä tappaa.